Carl Johan Adlercreutz

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Carl Johan Adlercreutz
27. huhtikuuta 175721. elokuuta 1815
Adlercreuts.jpg
Syntymäpaikka Porvoo
Maa tai osapuoli Ruotsi
Palvelusvuodet 1770–1815
Ylin sotilasarvo kenraali
Komentajuudet 2. Prikaati (Suomen sota)
Osallistuminen sotiin
ja taisteluihin
Kustaa III:n sota,
Suomen sota,
Leipzigin taistelu,
Norjan sotaretki (1814)
Korkeimmat kunniamerkit Serafiimiritarikunnan ritari

Carl Johan Adlercreutz (suomeksi joskus Kaarle Juhana) (27. huhtikuuta 1757 Pernaja21. elokuuta 1815 Tukholma) oli Suomessa syntynyt Ruotsin armeijan kenraali, joka muistetaan parhaiten Suomen sodassa voittamistaan taisteluista. Hän kuului Adlercreutzin aatelissukuun ja kasvoi Porvoossa.[1]

Adlercreutz osallistui jo 15 -vuotiaana varakorpaalina Kustaa III:n vallankaappaukseen Jakob Magnus Sprengtportenin johtamien rakuunoiden joukossa.[1] Adlercreutz taisteli Kustaa III:n sodassa vuosina 1788–1790. Hän toimi myös Suomen sodassa toisen prikaatin päällikkönä ja ylipäällikkö Klingsporin yliadjutanttina.

Adlercreutzin ansioksi on laskettu se, että armeija ryhtyi tekemään vastarintaa Siikajoella ja Revonlahdella ja saavutti voitot Lapuan ja Alavuden taisteluissa.[1] Adlercreutz kuitenkin jätti armeijan Olkijoen sopimuksen jälkeen ja siirtyi Ruotsiin.

Sodan aikana Adlercreutz osallistui henkilökohtaisesti vallankaappaukseen, jossa hän vangitsi kuningas Kustaa IV Aadolfin Tukholmassa 13. maaliskuuta 1809. Palkkioksi hän sai kenraaliadjutantin arvon ja käytännössä koko armeijan johdon.[1] Adlercreutz toimi Ruotsin armeijan esikuntapäällikkönätaisteluissa Napoleonia vastaan vuosina 1813 - 1814. [1]

Adlercreutz korotettiin Ruotsissa 1808 vapaaherraksi ja 1814 kreiviksi.[1] Hän avioitui 1792 vapaaherratar Henrietta Amalia Stackelbergin (1771-1796) kanssa. Tämä oli kenraaliluutnantti Bernt Fredrik Johan Stackelbergin tytär. Toisen kerran hän oli naimisissa vuodesta 1798. Vaimo oli vuorineuvoksen tytär Margareta von Engeström. Hänet haudattiin Riddarholmin kirkkoon Siikajoen taistelun muistopäivänä 18.4.1816.[1]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adlercreutzin sankarimainettaan on luonut J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden toiseen osaan sisältyvä runo "Adlercreutz".

»Hän, Döbeln, aseveljen kutsun saatuaan
hän rientomarssiss´ehtii eellä ajan.
Soi sävel tuttu, vastaan riemuin hurrataan;
hän näkyy. - Rinnall´ Adlercreutz käy johtamaan,
kuin tulta tuntis jumal-innoittajan.
Ja vielä liekkii taisto tuokion,
toist´enää lieskoill´ei, jo hiipyneillä
taas Siikajoen tanner meidän on,
on maine verin uljain pesty, tahraton,
on ensimmäinen, suuri voitto meillä. »
(J.L.Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Veli-Matti Syrjö: Adlercreutz, Carl Johan (1757 - 1815) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Lappalainen, Wolke, Pylkkänen: Suomen sodan historia 1808–1809. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura / Karttakeskus, 2008 (suom.kiel.). ISBN 978-951-593-197-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen sodan historia 1808 - 1809, s.69.