Ero sivun ”Alexander Stubb” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Nozick (keskustelu | muokkaukset)
27 muokkausta
Poistin väitteen bi-seksuaalisuudesta, koska annetusta lähdeviitteestä ei väitettä pystyn tarkastamaan ja väite on epäuskottava.
Rivi 140: Rivi 140:
Stubb on [[kaksikielinen]]: hänen isänsä äidinkieli on [[ruotsin kieli|ruotsi]] ja äidin [[suomen kieli|suomi]]. Lisäksi hän puhuu sujuvasti [[ranskan kieli|ranskaa]], [[saksan kieli|saksaa]] ja [[englannin kieli|englantia]]. Vuonna 2009 Helsingin Sanomien Kuukausiliite arvioi Alexander Stubbin englannin kielen taidon suomalaispolitikkojen parhaimpiin kuuluvaksi kouluarvosanalla 10.
Stubb on [[kaksikielinen]]: hänen isänsä äidinkieli on [[ruotsin kieli|ruotsi]] ja äidin [[suomen kieli|suomi]]. Lisäksi hän puhuu sujuvasti [[ranskan kieli|ranskaa]], [[saksan kieli|saksaa]] ja [[englannin kieli|englantia]]. Vuonna 2009 Helsingin Sanomien Kuukausiliite arvioi Alexander Stubbin englannin kielen taidon suomalaispolitikkojen parhaimpiin kuuluvaksi kouluarvosanalla 10.


Stubb tunnetaan urheilijana, joka osallistuu säännöllisesti [[maraton]]eihin ja [[triathlon]]eihin.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = "An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time" | Julkaisu = Motion-Sport in Finland | Ajankohta = 2/2008 | Sivut = 20–22 | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | www = http://www.lts.fi/filearc/807_Motion208_20-22.pdf?LTS_reg=71v1acdb0gu62g0hvoir631087 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 20.11.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref> Hänet valittiin [[Vuoden positiivisin suomalainen|Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi]] 2009.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Alexander+Stubb+valittiin+positiivisimmaksi+suomalaiseksi/1135248975056 | Nimeke = Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi | Julkaisu = HS.fi | Ajankohta = 3.9.2009 | Julkaisija = Sanoma News Oy | Viitattu = 20.11.2009}}</ref> Stubb on kertonut poliittisen uransa alkuvaiheessa olevansa biseksuaali.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = | Julkaisu = Nykypäivä 3/2004 | Ajankohta = 3/2004 | Sivut = | Julkaisija = Kansallinen kokoomus | www = http://www.nykypaiva.fi | Tiedostomuoto = | Viitattu = 23.6.2011 | Kieli = {{fi}}}}</ref>
Stubb tunnetaan urheilijana, joka osallistuu säännöllisesti [[maraton]]eihin ja [[triathlon]]eihin.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = "An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time" | Julkaisu = Motion-Sport in Finland | Ajankohta = 2/2008 | Sivut = 20–22 | Julkaisija = Liikuntatieteellinen seura | www = http://www.lts.fi/filearc/807_Motion208_20-22.pdf?LTS_reg=71v1acdb0gu62g0hvoir631087 | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 20.11.2009 | Kieli = {{en}}}}</ref> Hänet valittiin [[Vuoden positiivisin suomalainen|Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi]] 2009.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/viihde/artikkeli/Alexander+Stubb+valittiin+positiivisimmaksi+suomalaiseksi/1135248975056 | Nimeke = Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi | Julkaisu = HS.fi | Ajankohta = 3.9.2009 | Julkaisija = Sanoma News Oy | Viitattu = 20.11.2009}}</ref>


== Julkaisut ==
== Julkaisut ==

Versio 8. heinäkuuta 2011 kello 11.49

Alexander Stubb
[[Tiedosto:|250px|Alexander Stubb Helsingissä 11. helmikuuta 2011.]]
Alexander Stubb Helsingissä 11. helmikuuta 2011.
Suomen ulkoasiainministeri
Vanhasen II hallitus[1]
4. huhtikuuta 2008 – 22. kesäkuuta 2010
Kiviniemen hallitus[1]
22. kesäkuuta 2010 – 22. kesäkuuta 2011
Edeltäjä Ilkka Kanerva[1]
Seuraaja Erkki Tuomioja
Kansanedustaja[2]
20. huhtikuuta 2011 –
Suomen ulkomaankauppa- ja eurooppaministeri
Kataisen hallitus
22. kesäkuuta 2011 –
Edeltäjä Paavo Väyrynen
Astrid Thors
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1968 (ikä 56)
Helsinki
Puoliso Suzanne Innes-Stubb
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.alexstubb.fi

Cai-Göran Alexander Stubb (s. 1. huhtikuuta 1968 Helsinki)[3] on suomalainen kokoomuslainen poliitikko ja Kataisen hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri.

Stubb on koulutukseltaan filosofian tohtori, joka työskenteli kansainvälisen politiikan asiantuntijana. Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 2004 vaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä koko maassa. Stubbista tuli ulkoasiainministeri Vanhasen II hallitukseen 4. huhtikuuta 2008 Ilkka Kanervan jouduttua eroamaan tehtävästä.[4] Hänet valittiin kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa Uudenmaan vaalipiiristä ja saman kevään hallitusneuvottelujen jälkeen hänet valittiin nimitettäväksi Jyrki Kataisen hallituksen ulkomaankauppa- ja eurooppaministeriksi.[5]

Tausta

Alexander Stubb on käynyt koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä.[6] Stubb ei ollut omien sanojensa mukaan koskaan huippuoppilas, mutta selvitti ylippilastutkinnon kunnialla lähinnä siksi, että hallitsi kielet.[7] Stubb on sotilasarvoltaan korpraali. [6] Asepalveluksen jälkeen hän suoritti valtio-opin perustutkinnon (BA) Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä jatko-opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa, josta hän sai diplomin vuonna 1993. Stubb sai Master of Arts -tutkinnon Bruggen College of Europessa vuonna 1994, jossa oli myöhemmin myös vieraileva professori.

Stubbin isä Göran Stubb on jääkiekkovaikuttaja.

Asiantuntijatehtävät

Stubb työskenteli tutkijana Suomen ulkoasiainministeriölle vuosina 1995–1997 ja Suomen Akatemialle vuosina 1997-1999. Hän väitteli filosofian tohtoriksi London School of Economicsissa vuonna 1999.[8] Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Alexander Stubb työskenteli Bruggen College of Europe -yliopiston vierailevana professorina. Stubb toimi myös erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä, jossa hän vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin.

Vuosina 2001–2003 Stubb oli Euroopan komission italialaisen puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja. Lisäksi hän on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana. Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita.

Euroopan parlamenttiedustaja

Stubb lähti varsinaisesti mukaan politiikkaan vasta vuoden 2004 alussa suostuessaan kokoomuksen europarlamenttiehdokkaaksi.[9]. Tohtori Stubbia pidettiin älykkäänä EU-asiantuntijana, ja useimmat puolueet olivat halunneet hänet ehdokkaakseen[10] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin kesäkuun 2004 europarlamenttivaaleissa, joissa hän sai toiseksi eniten ääniä (115 225) koko Suomessa.

Euroopan parlamentissa Stubbin luottamustoimia olivat perussopimusvaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan jäsenyys sekä sisämarkkinavaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsenyys. Hänet on tunnettu myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajajana.[11] Hän on mm. ollut Helsinki Pride -tapahtuman suojelija[12] ja esiintynyt TEDx Helsinki -tapahtumaa varten tehdyllä videolla, jossa rohkaistiin seksuaalisen suuntautumisensa kanssa painivia.[13] Stubb oli vuonna 2007 The Economist -lehden vieraileva bloggaaja.[14]

Stubb kannattaa Turkin EU-jäsenyyttä ja integraation syventämistä sekä Suomen NATO-jäsenyyttä[15] ja Euroopan unionin perustuslakisopimuksen hyväksymistä.

Stubb on sekä vaatinut avoimuutta myönnettyihin maataloustukiin että pitänyt valitettavana, että Suomi on yksi neljästä jäljellä olevasta maasta jotka vastustavat tukien julkaisua.[16] Stubb puolusti votkamaiden linjaa[17] europarlamentissa alkuvuodesta 2006 syntyneessä kysymyksessä votkan määritelmästä, jonka Puola toivoi muiden votkamaiden ja Saksan lisäksi sallivan vain viljan ja perunan käytön votkan raaka-aineena.[18] Votkasota päättyi Horst Schnellhardtin ehdottamaan kompromissiin.

Europarlamentissa Stubb tarkasteli myös suomalaisen turvallisuuskeskustelun tasoa ja mm. kritisoi Erkki Tuomiojan tapaa tappaa NATO-keskustelun toteamalla, että "tästä on turha keskustella".[19] Vuonna 2005 Tuomioja arvosteli EU-parlamentin "lausuntotehtailua" ja kannatti Turun Sanomien ja Aamulehden haastattelussa EU-edustajien valitsemista kansallisista parlamenteista. Stubb käänsi ja lähetti konservatiiviryhmän jäsenille ja avustajille ulkoministeri Tuomiojan lausunnot EU-vaaleista ja ehdotti niiden käsittelyä täysistunnossa. Tämä sai muun muassa parlamentin tulevan puhemiehen Hans-Gert Pötteringin ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brokin vaatimaan Suomelta anteeksipyyntöä. Stubb kielsi olleensa kohun takana, mutta Suomen Kuvalehti sai myöhemmin haltuunsa Stubbin sähköpostin, jossa hän ehdotti ryhmätovereilleen Tuomiojan lausuntojen viemistä EU-parlamentin täysistuntoon. SK luonnehti tapahtumaa "provosoinniksi" ja "vasikoinniksi."[20] Tuomioja kommentoi että Stubb oli itse arvostellut EU-parlamenttia vastuuttomaksi sen päätöksestä lykätä EU:n ja Turkin tullisopimuksen hyväksymistä.[21]

Stubb piti EU:n avautumista kansalaisaloitteille tärkeänä: "Mitä enemmän asiasta keskustellaan, sen parempi. Ihmisten vähäinen kiinnostus EU-asioihin on ollut jo pitkään yleinen voivottelun aihe. Nyt, kun kiinnostusta löytyy, on poliitikkojen lähes pakko reagoida."[22]

Stubb piti Angela Merkelin EU-puheenjohtajuuskauden avauspuhetta vuonna 2007 loistavana: "Normaalisti puheenjohtajamaan pääministeri heittää pöytään lattean luettelon haasteita. Sali on yleensä tyhjillään. Ne jotka ovat paikalle vaivautuneet, lukevat lehtiä tai haukottelevat. Tänään fiilis oli erilainen. Sali oli tupaten täynnä. Vain raikuvat aplodit keskeyttivät meppien keskittyneen hiljaisuuden. Merkelin esiintyminen oli vakuuttava. Itä-Saksassa varttuneen Merkelin puheessa oli syvyyttä ja sisältöä Euroopan tulevaisuudesta. Hän halusi löytää Euroopan 'sielun'."[23]

Kesällä 2007 Stubb arvioi että uuden perustuslaillisen sopimuksen olleen voitto Euroopalle. Hän kiitti Angela Merkelin tukea sovun löytämisessä.[24]

Ulkoasiainministerinä

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: silpputietoa, liikaa väliotsikoita, osin epäneutraali vaikutelma
Alexander Stubb ja Viron ulkoministeri Urmas Paet Tallinnassa.

Stubb nimitettiin yllättäen Suomen ulkoasiainministeriksi tekstiviestikohun vuoksi erotetun Ilkka Kanervan tilalle kokoomusjohdon päätöksellä. Suomen Keskustan eduskuntaryhmää johtava Timo Kalli sanoi uskovansa hallitusohjelmassa sovitun ulkopoliittisen linjan pitävän. Vasemmisto-oppositio suhtautui Stubbin nimitykseen ristiriitaisin tuntein; vasemmistoliiton Martti Korhonen epäili Stubbin NATO-kantojen voivan olla "jonkinlainen riski".[25] Timo Soini sen sijaan tuki Stubbia ja sanoi: "Selväsanaisena ja selkeästi ajattelevana päättäjänä hän voi tuoda lisäarvoa suomalaiseen poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon".[26] Presidentti Tarja Halonen sanoi olevansa valmis työskentelemään Stubbin kanssa ja uskovansa sen sujuvan ilman ongelmia.[27]

Brändi

Stubb perusti ulkoministeriöön maabrändityöryhmän, jonka tehtävä oli laatia perusta Suomen maabrändille. Sen johtoon tuli Jorma Ollila. Ryhmä ei täyttänyt tasa-arvolain vaatimusta 40 prosentin naisjäsenvaatimusta, jonka johdosta naisjäseniä lisättiin.[28] Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen sivuutettiin asiassa heidän mukaansa.[29]


2008

Stubb tuomitsi Burman sotilasjuntan yritykset estää kansainvälisen avun saapuminen hirmumyrskyn uhreille.[30]


Ulkoasiainministerinä Stubb oli myös ETYJin puheenjohtaja. Venäjän ja Georgian välisen sodan jälkeen Stubb analysoi tapahtumia suurlähettiläspäivien puheessaan "Post-080808 - ensimmäinen diagnoosi" maailmanpolitiikan uudeksi käänteeksi. Hän huomioi kuinka kansainväliset yhteisöt kohtaavat haasteita. Lisäksi "Rakenteen ja toimintatapojen muutos näkyy myös arvokamppailun uutena tulemisena. Läntistä arvohegemoniaa povannut Francis Fukuyama sai viimeistään Venäjän vaalien muodossa kylmän suihkun niskaansa. Uudet suurvallat eivät niele purematta sen paremmin läntistä ihmisoikeuskäsitystä kuin demokratiamalliakaan. Autoritarismia ollaan päinvastoin nostamassa demokratian rinnalle täysin kunnialliseksi 'toiseksi tieksi', jolla on myös taloudellista katetta takanaan. Harvainvallan vaikutus ulottuu tietenkin myös kansainvälisiin suhteisiin." Suomen suhteen Stubb teki johtopäätöksen, että "tarvitsemme avoimen ja realistisen keskustelun. Emme enää voi hiipiä hyssyttelyyn tai luikkia liturgiaan". Stubb nosti kolme kysymystä: "Mikä oikeastaan on kansallinen Venäjä-arviomme? Mitä meidän pitäisi EU:lta haluta? Ja lopulta – kysymyksen mahdollisesta Nato-jäsenyydestämme."[31]

Huomiota saaneen puheen lopuksi Stubb pyysi Suomen suurlähettiläiltä analyysit Venäjästä ja maailman tapahtumista. Nimetön yhteenveto analyyseistä annettiin kaikkien luettavaksi Helsingin Sanomien kautta.[32] Entinen SDP:n ulkoministeri Pertti Paasio oli "hämmästynyt, että ulkoministeri toimii Helsingin Sanomien toimittajana", ja Juhani Suomi arvosteli avoimuutta.[33][34] Paavo Väyrynen haukkui Stubbin linjan. Poliittisen historian professori Timo Soikkanen piti Väyrysen avointa Stubbin linjojen arvostelua harvinaisena.[35] Analyyseistä paljastuu, että suurlähettiläät pitivät tapahtumia herätyskellona ja olivat yksimielisiä että vahvistuva Venäjä ei ole kiinnostunut Euroopan arvoista kuten demokratia ja Venäjä pyrkii tavoitteisiinsa uusin keinoin.[32]

Syksyllä 2008 Stubb oli ETYJin puheenjohtajan ominaisuudessa lämmittelemässä välejä Valko-Venäjään; hän tapasi Aljaksandr Lukašenkan ja ulkoministeri Sergei Martynovin Minskissä 7. lokakuuta 2008.[36] Stubb joutui selittelemään Valko-Venäjällä vierailuaan. Valko-Venäjän presidentti Lokasenka ilmoitti äänestävänsä Stubbia Etyjin puheenjohtajaksi tämän ystävällisten lausuntojen vuoksi. Maassa oli epädemokraattiset vaalit syyskuussa 2008.[37]

2009

Stubb vieraili vuonna 2009 Japanissa, jossa hän keskusteli japanilaisten johtajien kanssa joihin kuului muun muassa ulkoministeri Katsuya Okada ja ylähuoneen suomalaissyntyinen jäsen Marutei Tsurunen.[38]

Ulkoministeriö julkaisi syksyllä 2009 ihmisoikeuspoliittisen selonteon. Stubb korosti, että aito vuoropuhelu vaatii aloitteellisuutta, uskottavuus vaatii rehellisyyttä, ja tulosten saavuttaminen vaatii panostusta.[39][40]

2010

Kesäkuussa 2010 Stubb keskusteli Montenegron johdon kanssa ja välitti Suomen tuen maan EU-jäsenyysprosessille.[41] Stubb on avoimesti sanonut tukevansa myös Turkin EU-jäsenyyttä.[42]

Toukokuussa 2010 Stubb esitteli ulkoministeriön suunnitelman modernisoida se kolmen periaatteen – valikoivuuden, tehokkuuden ja avoimuuden – kautta. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan esimerkiksi hallinnon keventämistä, muutoksia edustustoverkossa sekä viimeisimmän viestintäteknologian parempaa hyödyntämistä. Ulkoministeriö ottaisi käyttöön mm. "yhden luukun" 24h palvelunumeron ja lisäisi näkyvyyttä yhteisöpalveluissa kuten Facebookissa ja Twitterissä. Erilaiset päällekkäiset rakenteet kuten UM-edustustot, Finpro, Tekes, kulttuuri-instituutit pyrittäisiin kokoamaan saman katon alle niiden vaikuttavuuden maksimoimiseksi.[43]

Italian suurin päivälehti, milanolainen Corriere della Sera julkaisi Stubbista harvinaisen kansikuva-artikkelin, joka arvioi Stubbin osaavaksi, rennoksi ja eurooppalaisesti ajattelevaksi ministeriksi, joka on tärkeämpi kansainvälisen politiikan hahmo kuin mitä yleisesti tunnetaan.[44]

Stubb kutsui Al-Jazeeran pääjohtajan ja Martti Ahtisaaren keskustelemaan heinäkuussa 2010 median roolista konfliktien ratkaisemisessa.[45]

Stubb ja Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt esittivät EU:lle rauhaninstituuttia.[46]

Lokakuussa 2010 Stubb vieraili Lähi-idässä ja keskusteli Lähi-idän konfliktista myös Hillary Clintonin kanssa. Viikkoa myöhemmin Stubb osallistui neuvotteluihin Serbian EU-jäsenyyshakemuksesta ja muut EU-johtajat päätyivät kannattamaan Stubbin ehdotusta. Stubb muistutti että jäsenyys ei ole mitenkään selvää, mutta jäsenyysprosessin alkaminen on myönteinen askel.[47]

Stubb on keskustellut Ahtisaari-päivien järjestämisestä vuonna 2011, joka olisi vuosittainen globaali rauhanneuvottelutapahtuma, jossa keskusteltaisiin ajankohtaisista kriiseistä ja koulutettaisiin suomalaisia kriisinhallitsijoita. Tarkoitus olisi tehdä päivästä koko kansan tapahtuma.[48]

Marraskuussa 2010 Stubb piti "Dignified foreign policy"-nimisen puheen London School of Economics -yliopistolla, jossa hän linjasi tapoja parantaa EU:n ulkopolitiikkaa.[49][50]

Stubb sanoi Suomen hallituksen kieltäytyvän kommentoimasta vuodettuja Wikileaks-dokumentteja ja arvioi sisällön olevan "normaalia diplomaatin ruisleipää".[51][52] Asiakirjoissa Stubbin poliittinen avustaja Jori Arvonen kertoo Yhdysvaltain lähetystön poliittisen osaston päällikölle, että NATOon myönteisesti suhtautuva Kokoomus johtaa galluppeja ja kertoi puolueen johdon näkevän johtavansa seuraavaa hallitusta ja vievän Suomen NATOn jäseneksi.[53]

2011

Tammikuussa 2011 Stubb ja EU:n ulkoministeri Catherine Ashton työskentelivät auttaakseen satoja pahoinpideltyjä ja vangittuja oppositioaktivisteja Valko-Venäjällä. Myöhemmin Stubb tapasi Valko-Venäjän oppositiojohtaja Vladimir Nekljajevin tyttären Eva Nekljajevan Helsingissä.[54][55][56]

Tammikuun lopussa tapahtunutta vallanvaihtoa Tunisiassa Stubb piti erittäin tervetulleena ja toivoi tapahtumien etenevän jatkossa perustuslain mukaisesti ja ilman väkivaltaa. Hän piti sosiaalisen median roolia tärkeänä.[57][58][59]

Hän oli eduskuntavaaleissa ehdokkaana ensimmäistä kertaa vuonna 2011 ja tuli valituksi 41 768 äänellä, mikä teki hänestä puolueensa suurimman ja koko maan toiseksi suurimman ääniharavan.[60]

Mielipiteitä

Stubb on kommentoinut kuinka suurin osa eurooppalaisista uskoo vakaasti, että juuri heidän kotimaastaan löytyvät kaunein luonto, puhtain ruoka sekä parhaat koulut ja sairaalat. Hän varoittaa sortumasta "hyvinvointiarroganssiin". Hänen mielestä minkä tahansa hyvinvointiyhteiskunnan pilarit ovat korkea työllisyys, mahdollisuuksien tasa-arvo ja vastuunkantoon kannustava turvaverkko. Stubb on toivonut ehdokkaiden esittävän miten hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan konkreettisesti parantaa.[61]

Stubb on aktiivisesti osallistunut vammaisten tukemiseen kansainvälisillä foorumeilla.[62] Syksyllä 2010 Stubb ja suomalainen viittomakielinen rap-artisti Signmark (Marko Vuoriheimo) ideoivat Silent Shout -tapahtuman, jolla kerättiin tukea viittomakielisille.[63] Signmark valittiin Alexander Stubbin erityisedustajaksi 24. syyskuuta 2010. Tarkoituksena on, että Signmark tuo jatkossa esiin vammaisten ihmisoikeuksia kansainvälisillä foorumeilla ulkoministeri Stubbin erityisedustajana

Stubbin mielestä vieraat kielet kuten englannin ja ruotsin voisi aloittaa jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla kolmannen luokan sijaan, sillä kieliä oppii helpommin mitä aikaisemmin aloittaa.[64] Hufvudstadsbladetissa syksyllä 2010 Stubb arvioi ruotsinkielisten palveluiden perustuslaillisen turvan tärkeäksi ja ensimmäisenä vaalilupauksenaan, että ruotsin kielen asemaa ei heikennetä Suomessa jos hän on seuraavassa hallituksessa.[65] Stubb kannattaa adoptio-oikeutta homoseksuaaleille.[66]

Julkisuudessa Stubb on puolustanut maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta mm. Kokoomuksen nuorten liiton kantoja vastaan. Stubb sanoo tukevansa maahanmuuttoasioista vastaavaa ministeriä Astrid Thorsia, joka on hänen mukaansa "hoitanut tehtävänsä ihan mallikkaasti".[67]

Stubb haastoi keväällä 2009 hallituksen ministerit kuukauden karkkilakkoon. Karkkilakko oli osa nuorille suunnattua kampanjaa, johon Stubbin värväsivät urheilijat Sami Jauhojärvi, Virpi Kuitunen ja Pirjo Muranen.[68][69]

Stubb esitti vuonna 1999 suoraan, että EU-kokoukset pidettäisiin Suomen puheenjohtajuuskaudella vain englanniksi ja ranskaksi, koska kieli ei ollut hänen mielestään varsinainen identiteettikysymys. Vanhemmat kollegat nauroivat. Suomen puheenjohtajuuskauden toisena päivänä vuonna 1999 saksalainen valtuuskunta kieltäytyi osallistumasta epäviralliseen ministeritapaamiseen, koska sitä ei tulkittu saksaksi.[70]

Yksityiselämä

Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta, Emilie ja Oliver. Stubb asui europarlamenttikautenaan Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.[71]

Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia. Vuonna 2009 Helsingin Sanomien Kuukausiliite arvioi Alexander Stubbin englannin kielen taidon suomalaispolitikkojen parhaimpiin kuuluvaksi kouluarvosanalla 10.

Stubb tunnetaan urheilijana, joka osallistuu säännöllisesti maratoneihin ja triathloneihin.[72] Hänet valittiin Vuoden positiivisimmaksi suomalaiseksi 2009.[73]

Julkaisut

  • Amsterdamin sopimus. Kohti kansalaisten Eurooppaa. Helsinki: Euroopan komission Suomen edustusto, 1997.
  • Kosonen, Eikka & Kaila, Heidi & Stubb, Alexander: Mitä sisältää Amsterdamin sopimus?. Helsinki: Ulkoasiainministeriö, Eurooppa-tiedotus, 1997. ISBN 951-724-170-4.
  • Negotiating flexibility in the European Union. Amsterdam, Nice and beyond. Basingstoke: Palgrave, 2002. ISBN 0-333-94830-0.
  • Bomberg, Elizabeth & Stubb, Alexander (toim.): The European Union. How does it work?. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 0-19-924766-8.
  • Minne menet EU?. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2931-4.
  • Hautala, Heidi & Rehn, Olli & Rosas, Allan & Stubb, Alexander: Minun Eurooppani: Neljä visiota Euroopan unionin tulevaisuudesta. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2366-9.
  • EU 2005: Hikinen vuosi. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32330-6.
  • Hymyile, olet EU:ssa! Europarlamentaarikon päiväkirja. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30340-2.
  • (toim.): Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan Unionissa 1989–2003. Osa kirjoituksista julkaistu aiemmin eri lehdissä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-31-2961-6.
  • Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista. The naked truth and other stories about Finns and Europeans. Kolumnit julkaistu aiemmin Blue Wings -lehdessä vuosina 2005–2009. Suomentanut Tero Valkonen. Kääntökirja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35175-8.
  • Ei, herra ministeri: Ulkoministerin ensimmäinen vuosi. Toimittanut Anu-Elina Lehti. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35514-5.
  • Stubb, Alexander & Järvimäki, Ilkka: Miehen treenikirja. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-23673-3.

Lähteet

  1. ↑ a b c Vanhasen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Viitattu 31.8.2010.
  2. ↑ Edustajamatrikkeli Alexander Stubb. Eduskunta. Viitattu 18.6.2011.
  3. ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  4. ↑ Alexander Stubb ulkoministeriksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008) 4.4.2008. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.4.2008.
  5. ↑ Perhe? Koulutus? Työkokemus? Tässä ovat uudet ministerimme 18.6.2011. Bonnier Group. Viitattu 18.6.2011.
  6. ↑ a b Etyjin ulkoministerikokous alkoi Helsingissä: Korpraali Stubbin tähtihetki 4.12.2008. Suomen Kuvalehti. Viitattu 2.4.2009.
  7. ↑ Alexander Stubb: Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista WSOY 2009 s. 88 (kesä-elokuu 2008)
  8. ↑ Alexin CV www.alexstubb.com.
  9. ↑ Stubb, Alexander: Ulos kaapista alexstubb.com. 12.1.2004. Viitattu 20.11.2009.
  10. ↑ "EU vai EI?", Helsingin Sanomat 16.5.2010, s. D5: "lähes kaikki puolueet kosiskelivat nokkelaa, nopealiikkeistä ja leeästi hymyilevää EU-asiantuntijaa ehdokkaakseen vuoden 2004 eurovaaleihin. Stubb valitsi kokoomuksen"
  11. ↑ http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=107445
  12. ↑ Alexander Stubb Helsinki Pride -tapahtuman avajaisissa Iltasanomat. 28.06.2010.
  13. ↑ Julkkikset kannustavat homoseksuaaleja 05.11.2010. MTV3.
  14. ↑ Alexander Stubb MEP blogging for the Economist
  15. ↑ Suomela, Kalevi: Kolumni: Railakas Enbuske, populistinen pasifismi ja Nato pax.fi. 2007. PAX. Viitattu 20.11.2009.
  16. ↑ Nykypäivä: Maataloustuet pois mullasta Nykypäivä.
  17. ↑ Blue Wings, December 2006, pg 36
  18. ↑ Vodka War, Gdansk Life
  19. ↑ Alexander Stubb suomii demareiden turvallisuusnäkemyksiä 1.2.2008. Etelä-Suomen sanomat.
  20. ↑ [suomenkuvalehti.fi/files/library/attachments/SK%2043%202005.pdf Stubb vasikoi Tuomiojasta EU-parlamentissa] Suomen Kuvalehti 43/2005.
  21. ↑ http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/politiikka/80268.html
  22. ↑ http://www.alexstubb.com/fi/publication/14/?item=297
  23. ↑ Stubb, Alexander: Sehr gut Angela und Aki alexstubb.com. 17.1.2007.
  24. ↑ Vanhanen pitää EU-sopimusta tyydyttävänä YLE:n uutiset. 23.06.2007.
  25. ↑ Stubb herättää ristiriitaisia tuntoja oppositiossa 1.4.2008. Iltalehti. Viitattu 2.4.2009.
  26. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Alexander+Stubb+saa+tukea++Timo+Soinilta/HS20080414SI1YO01g88
  27. ↑ Halonen: Stubb ei ongelma Suomen Kuvalehti. 3.4.2008. Suomen Kuvalehti.
  28. ↑ Brändityöryhmää täydennetään naisjäsenillä Helsingin Sanomat. 23.9.2008.
  29. ↑ Hautamäki, Jaakko: Stubb sooloili brändityöryhmän ohi Pekkarisen ja Väyrysen 20.9.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  30. ↑ Stubb: Burman juntta lähellä ihmisoikeusrikettä Uusi Suomi. 17.5.2008.
  31. ↑ Stubb, Alexander: Post-080808 - ensimmäinen diagnoosi - puhe suurlähettiläspäivillä 25.8.2008 alexstubb.com. 25.8.2008. Viitattu 20.11.2009.
  32. ↑ a b Diplomaattien tunnustukset 5.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  33. ↑ Paasio arvostelee Stubbin toimintaa "HS:n toimittajana" 13.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  34. ↑ Suomi arvostelee Stubbia 12.10.2008. Verkkoapila. Viitattu 2.4.2009.
  35. ↑ Stubbin ja Väyrysen välillä selvä linjaero ulkoministeriössä 12.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.4.2009.
  36. ↑ http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=138305&nodeid=17552&culture=en-US&contentlan=2
  37. ↑ Stubb joutui selittelemään Valko-Venäjällä vierailuaan, HS 10.10.2008 A12
  38. ↑ Ministeri Stubbin vierailu Japaniin oli onnistunut Suomen suurlähetystö, Tokio.
  39. ↑ Ihmisoikeudet ulkopolitiikkamme keskiössä 3.9.2009. Alexander Stubb.
  40. ↑ Ulkoministeri Stubbin puheenvuoro ihmisoikeuspoliittista selontekoa koskevassa seminaarissa 3.9.2009. Ulkoasiainministeriö.
  41. ↑ Montenegron ulkoministeri Milan Roćen ja ulkoministeri Stubb keskustelivat Länsi-Balkanin tilanteesta
  42. ↑ Albayrak, Ayla: Ulkoministeri Stubb valoi EU-toivoa turkkilaisnuoriin HS.fi. 9.5.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 20.11.2009.
  43. ↑ Ulkoministeri Stubb: UH-2020: Luottopuolustajasta maalintekijäksi 26.5.2010. Ulkoasiainministeriö.
  44. ↑ Corriere della Sera: "Osaava ja rento ulkoministeri Stubb" 22.6.2010. Ulkoasiainministeriö.
  45. ↑ Al-Jazeeran pääjohtaja, Ahtisaari ja Stubb pohtivat SuomiAreenassa median roolia konflikteissa Finland.fi.
  46. ↑ Stubb ja Bildt esittävät EU:lle rauhaninstituuttia YLE:n uutiset. 03.09.2010.
  47. ↑ Serbia-ratkaisu läpi Suomen ehdotuksesta 26.10.2010. Ulkoasiainministeriö.
  48. ↑ Junkkari, Marko: Stubb: Ahtisaari-päivät järjestetään jo ensi vuonna Helsingin Sanomat. 29.11.2010. Viitattu 15.2.2011.
  49. ↑ Stubb, Alexander: Dignified foreign policy Suomen suurlähetystö, Lontoo. Viitattu 15.2.2011.
  50. ↑ Ulkoministeri Stubb veti edustuston salin täyteen Finland.fi. 27.1.2011. Viitattu 15.2.2011.
  51. ↑ Stubb wikileaks-paljastuksista: "Normaalia diplomaatin ruisleipää" Nelosen uutiset. 11.2.2011.
  52. ↑ Stubb ei aio kommentoida Wikileaks-asiakirjoja Savon Sanomat.
  53. ↑ http://yle.fi/uutiset/news/2011/02/wikileaks_us_embassy_urged_finland_to_join_nato_2357588.html "Arvonen told Polchief that its leadership sees the NCP leading the next government and taking Finland into NATO"
  54. ↑ Stubb, Alexander: Valko-Venäjä, Tunisia ja vaalihäppening alexstubb.com. 17.1.2011.
  55. ↑ Stubb haluaa Valko-Venäjän oppositiojohtajan Suomeen 17.1.2011. Helsingin Sanomat.
  56. ↑ Hakattu oppositiojohtaja Nekljajev pääsi vankilasta Valko-Venäjällä Helsingin Sanomat. 29.1.2011.
  57. ↑ Stubb: Pohjois-Afrikan protesteissa demokratian kaipuu Nelonen. 26.1.2011.
  58. ↑ Stubb: Kansa puhui, Mubarak kuunteli MTV3 Uutiset. 11.02.2011.
  59. ↑ Stubb: ”Murtuuko arabimaailman 'Berliinin muuri'?” Uusi Suomi. 31.1.2011.
  60. ↑ Koko maa - Ehdokkaiden äänimäärät Ylen tulospalvelu. Viitattu 21.4.2011.
  61. ↑ Stubb, Alexander: Hyvinvointiarroganssi Iltasanomat. 18.1.2006.
  62. ↑ Stubb ja Signmark: Vammaisilla on oikeudet
  63. ↑ Minister for Foreign Affairs Stubb and Signmark champion equality and tolerance in New York
  64. ↑ http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/Lehti%20Stubb%20haluaisi%20ruotsinopetuksen%20jo%20ensimm%C3%A4iselle%20luokalle/art-1288336733669.html
  65. ↑ http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/9/15/d51893.php
  66. ↑ Stubb vaati homopareille täyttä adoptio-oikeutta Helsinki Priden avajaisissa Helsingin Sanomat. 28.6.2010.
  67. ↑ http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Stubb+puolustaa+maahanmuuttoa++ja+monikulttuurisuutta/HS20100319SI1YO01oj7
  68. ↑ Stubb haastoi ministerit karkkilakkoon Iltasanomat. 15.04.2009.
  69. ↑ Stubb haastoi hallituksen karkkilakkoon MTV3 Uutiset. 15.04.2009.
  70. ↑ Alexander Stubb Alaston totuus ja muita kirjoituksia suomalaisista ja eurooppalaisista WSOY 2009 s. 13 ja 31
  71. ↑ Pietiläinen, Jari: Alexander Stubb muuttaa Tapiolaan 29.11.2008. Länsiväylä. Viitattu 2.4.2009.
  72. ↑ "An Hour of Sports Gives Me Two Hours of Working Time". Motion-Sport in Finland, 2/2008, s. 20–22. Liikuntatieteellinen seura. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  73. ↑ Alexander Stubb valittiin positiivisimmaksi suomalaiseksi HS.fi. 3.9.2009. Sanoma News Oy. Viitattu 20.11.2009.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Stubb.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Alexander Stubb.
Edeltäjä:
Ilkka Kanerva 		Suomen ulkoasiainministeri
2008–2011 		Seuraaja:
Erkki Tuomioja
Euroopan kansanpuolueen eurokansanedustajat Suomesta

Sari Essayah (2009–2014) | Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Ville Itälä (2004–2012) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Piia-Noora Kauppi (1999–2009) | Eija-Riitta Korhola (1999–2014) | Ritva Laurila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Jyrki Otila (1996–1999) | Sirpa Pietikäinen (2008–) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Petri Sarvamaa (2012–) | Eva-Riitta Siitonen (2009) | Alexander Stubb (2004–2008) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004) | Henna Virkkunen (2014–)

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexander_Stubb&oldid=10401892”