Votka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkoholijuomaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Votkapulloja.
Votkamuseo Mandrogissa

Votka tai vodka (ven. во́дка, vodka) on kirkas ja tyypillisesti vahva väritön viina. Venäjän kielen sana vodka (äännetään ”votka”) on diminutiivimuoto sanasta voda, vesi.[1][2][3]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maat, joissa vodka on suosituimpia alkoholituotteita ja joissa sitä valmistetaan eniten.

Euroopan unionin määräysten mukaan votkan minimivahvuus on 37,5 %. Lukuun ottamatta muutamia maustettuja versioita votka sisältää ainoastaan vettä ja etanolia. Yleisimmät votkan valmistusmaat ovat Venäjä, Puola, Suomi, Yhdysvallat, Kanada ja Ruotsi.[1]

Votkaa valmistetaan nykyään yleensä viljasta, mutta sitä voidaan tislata muistakin tärkkelystä sisältävistä aineksista. Euroopan unionin määräysten mukaan (vuodelta 1989) votkaksi saa kutsua mistä tahansa maataloustuotteesta valmistettua alkoholia. Sen sijaan Suomi, Ruotsi ja Puola ovat ajaneet tiukempaa linjaa, jonka mukaan votkan sallitut valmistusaineet olisivat ainoastaan vilja ja peruna. Monissa muissa maissa votkaa valmistetaan myös esimerkiksi sokerijuurikkaan jalostuksesta jääneistä jätteistä, viinirypäleistä tai muista hedelmistä. Historiallisesti vodkaa on tehty Puolassa myös kivihiilestä sekä Ruotsissa ja Suomessa selluloosan valmistuksen sivutuotteena (”tikkuviina”). Sen sijaan Puolassa tehdyt kokeilut kanojen teurasjätteillä epäonnistuivat.[4]

Vuonna 2007 Euroopan parlamentti hyväksyi asetuksen, jonka mukaan votkan raaka-aineita ei jatkossakaan rajoiteta. Jos votka valmistetaan muusta ainesosista kuin viljasta tai perunoista, tästä on oltava maininta pullon etiketissä.[5]

Vodka suomalaisessa lainsäädännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimityksiä ”Suomalainen vodka” voidaan Suomessa käyttää vain sellaisesta alkoholijuomasta, joka on valmistettu viljasta tai perunasta ja joka on kokonaan valmistettu sekä pullotettu Suomessa.[6] Asetuksen mukaan votka on ”Suomesta peräisin oleva yksinomaan käymistietä saadusta viljamäskistä tislaamalla valmistettu votka, jonka alkoholipitoisuus on enintään 60 prosenttia tilavuudesta ja joka vastaa Euroopan talousyhteisössä ja sen jäsenvaltioissa voimassa olevia määräyksiä”.[7]

Esimerkiksi Koskenkorvan viina ei ole votka, koska siihen on lisätty maun pehmentämiseksi pieni määrä sokeria. Euroopan unionin määräysten mukaan kuitenkin yli 37,5 prosenttia alkoholia sisältävä maustamaton viina on votkaa, joten etiketissä pitää mainita, että tuote on votkaa.[8]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Votkaa voidaan nauttia joko raakana, jolloin se usein jäähdytetään kylmäksi, tai vastaavasti juomasekoituksina.[9]

Perinteiseen venäläiseen ruokapöytään kuuluu votkakarahvi, ja edelleen venäläisissä ravintoloissa votka tilataan usein karahvi kerrallaan tai ainakin paino-, ei tilavuusmitoissa. Perinteinen venäläinen annoskoko votkalle on sata grammaa.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomi hävisi votkakiistan 19.6.2007. Ylen uutiset. Viitattu 5.2.2011.
  2. Joki, Leena: Votkaa, kiitos! 5.10.2006. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 5.2.2011.
  3. Joki, Leena: Votkan puolesta 19.11.2006. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, kirjoitus julkaistu Helsingin sanomissa. Viitattu 5.2.2011.
  4. Q&A: EU vodka arguments BBC. Viitattu 30.01.2007. (englanniksi)
  5. Vodkan raaka-aineita ei rajata EU:ssa Helsingin sanomat. Viitattu 19.6.2007.
  6. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex. Viitattu 5.2.2011.
  7. Asetus Euroopan talousyhteisön kanssa eräiden viinien ja väkevien alkoholijuomien kaupasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta sekä sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta Finlex. Viitattu 5.2.2011.
  8. Koskenkorva muuttuu viinasta vodkaksi Keskisuomalainen. 4.12.2008. Viitattu 19.4.2009. }
  9. Kerr, W. Park: Vodka: Sekoita coctaileja, joissa on potkua. (Viva vodka, 2006.) Kääntäjät: Marko Niemi ja Tapani Lahtinen. Helsinki: Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-26-1.
  10. Susiluoto, Ilmari: Vilpittömän ilon valtakunta: Viina ja Venäjä. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7496-9.