Gini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee alkoholijuomaa. Sanan muista merkityksistä katso Gini (täsmennyssivu).
Gin tonic -drinkki ja ginipullo.

Gini on viina, joka tislataan viljasta ja maustetaan katajanmarjoilla ja muilla kasveilla. Maustaminen voidaan tehdä tislauksessa, hauduttamalla tai sekoittamalla. Gini on nykyaikana suosittua etenkin juomasekoituksissa kuten martinissa.[1] Suomessa giniä käytetään alkuperäisen lonkeron ainesosana.[2]

Katajanmarjat antavat ginille sen tunnistettavan ominaismaun. Nimensä gini onkin saanut latinan katajaa tarkoittavasta sanasta juniperus. Perinteisen ginin maku on hyvin kuiva. Englannissa kuiva gini tunnetaan nimellä London dry gin erotukseksi Plymouth ginistä, joka on makeampaa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Hogarthin Gin Lane kuvaa ginin aiheuttamia sosiaalisia ongelmia 1750-luvun Lontoon slummeissa.

Gini keksittiin 1600-luvulla Englannissa hollantilaisen katajanmarjaviina geneverin muunnelmana.[2]

Vuonna 1690 Britanniassa tuli voimaan laki, jolla pyrittiin rohkaisemaan kansallista viinantuotantoa lakkauttamalla monopoli ja alentamalla brittiläisten alkoholijuomien veroja. Lainmuutoksen seurauksena ginistä tuli maassa nopeasti hyvin suosittua. Vuonna 1729 Englannissa tuotettiin jo yli neljä miljoonaa gallonaa giniä. Kaupunkiköyhälistön suosima juoma oli usein huonolaatuista, ja se saatettiin maustaa katajanmarjojen sijaan tärpätillä.[2]

1700-luvun jälkipuoliskolta alkaen Britannian parlamentti onnistui hillitsemään ginin kulutusta lainmuutoksilla, rajoituksilla ja tuotannon valvonnalla. Juomaa sai kutsua giniksi vain, jos se oli maustettu katajanmarjoilla, eikä se ollut liian makeaa tai yli 50-prosenttista. Vähittäiskauppiaat kuitenkin usein tislauttivat juoman uudelleen ennen myyntiä ja makeuttivat sen itse. Makua voimistettiin pippurilla ja muilla mausteilla.[2]

1800-luvun puolivälissä, kun tislausmenetelmät kehittyivät, brittiläinen gini menetti viljan maun, joka geneverissä yhä oli. Maku giniin saatiin nyt mausteista. Ginistä tuli aiempaa laadukkaampaa, ja aiemmin lähinnä köyhien suosiman juoman käyttö yleistyi tavallisenkin kansan keskuudessa.[2]

Vuonna 1879 ginin vähimmäisvahvuudeksi määrättiin 37 prosenttia. Britanniassa ja sen imperiumissa sekä Pohjois-Amerikassa suosioon nousivat brändit kuten Gordon’s, Booth’s, Seager and Evans, Tanqueray, Nicholson, Coates ja Burnett. Kuluttajat alkoivat suosia kevyempää ja kuivempaa giniä. Koska ginin perusmaku oli neutraali, juomaa ei enää makeutettu aiempaan tapaan, ja mausteetkin olivat vakiintuneet, ginistä oli tullut homogeenista. Katajanmarjojen ohella mausteena käytettiin etenkin karhunputkea, korianteria ja orris rootia, mutta toisinaan myös eksoottisempia mausteita.[2]

1900-luvulla kevyt ja neutraali gini oli suosittua juomasekoituksissa. 1970-luvulla votka ohitti kuitenkin ginin juomasekoitusten suosituimpana perustana. Ginin suosio on 2000-luvulla kääntynyt uuteen nousuun.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wondrich, David (toim. Wondrich, David & Rothbaum, Noah): ”Gin”, The Oxford Companion to Spirits and Cocktails, s. 315–319. Oxford University Press, 2022. ISBN 9780190670399.
  2. a b c d e f g h Zitting, Marianne: Seitsemän faktaa ginistä - tiesitkö näitä? www.iltalehti.fi. 16.04.2016. Viitattu 5.4.2021.