Karhunputki
| Karhunputki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: | Karhunputket Angelica |
| Laji: | sylvestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Angelica sylvestris |
|
| Katso myös | |
Karhunputki eli niittykarhunputki[2] (Angelica sylvestris) on sarjakukkaisiin kuuluva, melko korkea kasvi. Hyönteispölytteisen karhunputken kukinnoilla liikkuu medenhaussa paljon hyönteisiä, kuten harsosääskiä ja kukkakärpäsiä. Kasvi kukkii juhannuksesta elokuuhun. Karhunputki voi muistuttaa ulkonäöltään hieman jättiputkia, mutta kuuluu kuitenkin eri sukuun kuin jättiputket. Karhunputki ei myöskään ole Suomessa haitallinen vieraslaji.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhunputken ontto, kova varsi voi kasvaa 1–2 metrin korkuiseksi. Putken läpimitta voi olla yli 2 cm. Se on alhaalta violetti, ylhäältä vihreä. Lehdet muodostuvat pareittain sijaitsevista lehdyköistä. Lehtituppi on pullistunut. Kukinto on pallomaisista osista muodostuva kerrannaissarja. Itse kukat ovat vihertävänvalkoisia ja tuoksuvat imelältä.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhunputkea tavataan Euroopassa ja Siperian havumetsävyöhykkeellä[4].
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhunputki kasvaa aukeilla paikoilla, kuten rannoilla ja pellonreunoilla.
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhunputkea on käytetty värjäykseen, ja sen juurta lääkkeenä sekä nälänhädän aikana ravinnon lähteenä. Ravintokäytössä on oltava varovainen, sillä karhunputkea muistuttavista kasveista moni on myrkyllinen, muun muassa myrkkykeiso ja myrkkykatko. Jättiputkia kutsutaan joskus virheellisesti karhunputkiksi; kenties siksi, että ukonputki on ruotsiksi björnloka. Karhunputkea on käytetty myös rohdoskasvina ja sen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin lähisukulaisensa väinönputken. Voimakasta paalujuurta on käytetty keuhkoputkentulehduksen ja muiden rintatautien rohtona. Jauhetuilla hedelmillä on karkotettu täitä. Karhunputkea käytetään ruuansulatus- ja virtsatievaivoihin, höyryhengitykseen ja ihon desinfiointiin.[5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Angelica sylvestris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Karhunputki (niittykarhunputki) – Angelica sylvestris Laji.fi. Viitattu 22.10.2020.
- ↑ Yrttitarha
- ↑ Den virtuella floran: levinneisyyskartta
- ↑ Raipala-Cormier, Virpi: Luontoäidin kotiapteekki. Porvoo, WSOY 1998.
- ↑ Kurtto, Arto ym.: Suomalaisen luonto-opas. Yli 500 Suomen luonnon kasvia ja eläintä, s. 120-121. Tammi, 1996. ISBN 951-30-6601-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas: Karhunputken eli niittykarhunputken (Angelica sylvestris) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Karhunputki (Angelica sylvestris)
- Luontoportti: Karhunputki (Angelica sylvestris)
- UPM Metsä: Metsiemme lehtokasveja (pdf) (s. 10) metsamaailma.fi. Arkistoitu 8.10.2017. Viitattu 25.12.2017.
- Nettikasvio: Karhunputki (Angelica sylvestris)
- ITIS: Angelica sylvestris (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Angelica sylvestris (englanniksi)
- Flora of China: Angelica sylvestris (englanniksi)
|