Etelänukonputki
| Etelänukonputki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Apiales |
| Heimo: | Sarjakukkaiskasvit Apiaceae |
| Suku: | Ukonputket Heracleum |
| Laji: | sphondylium |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Heracleum sphondylium |
|
| Muunnoksia | |
|
|
| Katso myös | |
Etelänukonputki eli euroopanukonputki eli ukonputki[2][3] (Heracleum sphondylium) on monivuotinen putkikasvi ukonputkien (Heracleum) suvussa. Sen lähisukuinen laji, mahdollisesti alalaji, on idänukonputki (Heracleum sibiricum).[4]
Kasvin käsittely voi aiheuttaa auringonvalon kanssa samantyyppisiä palovammoja iholle kuin jättiputket, tosin lievemmässä muodossa.[5]
Etelänukonputki kasvaa 50–150 senttimetriä korkeaksi. Sen suurimmat lehdet ovat parilehdykkäisiä ja lehdykät pariliuskaisia. Kukintona on enintään 20 cm leveä kerrannaissarja; pienet kukat ovat valkoisia.[1]
Suomessa etelänukonputki on lähes koko maassa melko yleinen uustulokas.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Ukonputki, Heracleum sphondylium Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 29.10.2023.
- ↑ Ukonputki, Heracleum sphondylium LuontoPortti. Viitattu 29.10.2023.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio. (2. painos) Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ Ukonputki, Heracleum sphondylium. Eliaksen yrttitarha. Arkistoitu 24.7.2017. Viitattu 29.10.2023.