Sitruunahappo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sitruunahappo
Tunnisteet
Muut nimet 2-hydroksi-1,2,3-propaani-
trikarboksyylihappo
CAS-numero 77-92-9
PubChem CID 311
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H8O7
Moolimassa 192,124 g/mol
Ulkomuoto kiinteä, kiteinen, valkoinen
Sulamispiste 153 °C (426 K)
Kiehumispiste hajoaa 175 °C:ssa (448 K)
Tiheys 1,665 g/cm3
Liukoisuus veteen 59 g/100 ml (20 °C)

Sitruunahappo on kolmearvoinen orgaaninen happo. Sen kemiallinen kaava on C6H8O7 tai vaihtoehtoisesti CH2(COOH)·COH(COOH)·CH2(COOH). Sitä esiintyy luonnossa muun muassa sitrushedelmissä[1]. Elintarvikkeista sitruunahapon tunnistaa E-koodista E330. Sitruunahapon muita nimiä ovat 2-hydroksi-1,2,3-propaanitrikarboksyylihappo ja Acidum Citricum. Sitruunahapon CAS-numero on 77-92-9. Sitruunahappoa vastaava anioni on sitraatti-ioni. Carl Wilhelm Scheele eristi sitruunahappoa sitruunamehusta ensimmäisen kerran 1784.

Sitruunahappo on yksi sitruunahappokierron välivaiheista. Se osallistuu täten lähes kaikkien organismien aineenvaihduntaan.

Sitruunahapolla on myös kidevedellinen muoto eli sitruunahappomonohydraatti C6H8O7·H2O, jonka CAS-numero on 5949-29-1.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitruunahappoa käytetään muun muassa elintarvikkeiden säilöntään, kalkkisaostumien poistamiseen pyykin- ja astianpesukoneista, kahvin- ja vedenkeittimistä, sikojen ripulilääkkeenä, ruosteenpoistoon autojen entisöinnissä, tahranpoistoon vaatteista ja lisäaineena virvoitusjuomissa. Happamuudensäätöaineena sitruunahappo sitoo metalleja ja siten parantaa hapettumisenestoaineiden vaikutusta[1]. Sitruunahappo on nautittuna haitallista hampaiden kiilteelle. Sitruunahappoa myydään muun muassa apteekeissa, ruokakaupoissa ja maataloustuotteita myyvissä liikkeissä.

Sitruunahappoa voidaan valmistaa homesienten avulla esimerkiksi glukoosista ja melassista.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c E330 - Sitruunahappo ruokavirasto.fi. Viitattu 22.9.2023.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 470. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.