Pyykinpesukone

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pesukone)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
LG:n edestä täytettävä pyykinpesukone.
Pyykinpesukoneiden energiamerkintä.

Pyykinpyykinpesukone tai vain pesukone[1] on pyykin eli vaatteiden ja muiden kodin tekstiilien, kuten pyyhkeiden ja lakanoiden, pesemiseen tarkoitettu kone. Pyykinpesukoneessa on rumpu, jossa pyykit pyörivät veden ja pesuaineen sekoituksen kanssa. Pesun jälkeen pyykit yleensä lingotaan ja ripustetaan narulle kuivumaan. Ne voidaan myös kuivata kuivausrummussa, kuivauskaapissa tai muilla keinoin.

Pyykinpesukoneen sähkönkulutus koostuu suurimmaksi osaksi veden lämmittämisestä haluttuun lämpötilaan. Rumpua pyörittävä moottori kuluttaa noin kymmenesosan siitä tehosta, mitä veden lämmittäminen kuluttaa. Yksi pesukerta kuluttaa sähköä noin 1–1,4 kWh.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyykki-Maija-pesukone 1940-luvulta.

Ennen pyykkikoneita pyykit pestiin käsin. Pyykkejä liotettiin saaveissa ja liikuteltiin kepeillä tai hangattiin pyykkilautaa vasten. Pyykkejä pestiin myös virtaavassa vedessä. Pesuaineena on käytetty mm. lipeää. Saippuaa tehtiin kotioloissa teurastetun karjan rasvoista.

Yksi ensimmäisistä sähköllä toimivan pyykinpesukoneen kehittäjistä oli yhdysvaltalainen Alva Fisher, jonka pohjalta kehittyi Mighty Thor -pesukone[2]

Ennen rumpupesukonetta pyykit pestiin pulsaattorikoneella. Siinä koneen sisäseinässä oleva pulsaattoriratas pyöritti säiliössä olevaa vettä ja pyykkejä. Pulsaattoripesukoneita valmisti Suomessa Tehomet vielä 1980-luvulla. Pulsaattoripesukoneissa oli tyhjennysletku, mutta niitä ei ollut liitetty viemäriin eikä myöskään vesihanaan. Koneisiin oli usein liitetty mankeli veden poistamiseksi pyykeistä pesun jälkeen.[3]

Vuonna 1947 General Electric valmisti ensimmäisen täysin automaattisen pyykinpesukoneen, joka liitettiin vesi- ja viemäriverkkoihin. Tämä päältäladattava malli pystyi ottamaan vettä sisään ja tyhjentymään automaattisesti, huuhtelemaan pyykin sekä linkoamaan sen. Koneessa oli lämpötilanvalinta sekä ohjelmavalitsin.[4]

Liitännät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyykinpesukone tarvitsee toimiakseen sähköä ja vettä. Sähköliitäntä on kotioloissa tavallinen sukopistoke noin kahden metrin sähköjohdolla. Pyykinpesukone ottaa käyttövetensä vesiletkun kautta kylmävesihanasta. Kodinhoidossa käytetyt pyykinpesukoneet ottavat vain kylmää vettä. Suuremmissa laitoskäyttöön tarkoitetuissa pyykinpesukoneissa voi olla myös lämminvesiliitäntä. Silloin säästetään veden lämmittämiseen käytetty aika.

Pyykinpesukone poistaa käytetyn pesuveden poistoletkun kautta. Poistoletku menee viemäriin. Poistoletkun tulee käydä vähintään pyykinpesukoneen ylimmän vesitason yläpuolella, jottei vesi poistu koneesta väärään aikaan.

Pyykinpesukoneessa on täyttöastiat pesuaineille. Pesuaineita annostellaan kahteen paikkaan: esipesua ja varsinaista pesua varten. Huuhteluaineelle on oma säiliönsä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone olisi syytä pestä välillä 60 tai 90 asteessa runsaalla vedellä, jotta kone huuhtoutuu liasta ja pesuainejäämistä. Pesuaineen tulisi mieluiten olla zeoliititonta (esimerkiksi nestemäissä pesuaineissa sitä ei ole) ja myös jauhe olisi hyvä annostella pesupalloon eikä pesuainelokeroon.[5]

Pesuohjelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstiilien pesumerkinnät.
Tekstiilien kuivaus- ja valkaisumerkinnät.

Pyykkikoneissa on erilaisia pesuohjelmia, kuten esimerkiksi:

  • hienopesu
  • villapesu
  • kirjopesu
  • valkopesu
  • tekokuitujen ja siliävien kuitujen pesu

Pesuohjelmat määräytyvät tavallisesti mekaanisella ohjelmavalitsimella. Pesuohjelman läpikäynnin jälkeen pyykinpesukone huuhtelee vaatekappaleet 3−7 kertaa.

Vaatteiden ja muiden tekstiilien tuotemerkinnöissä on merkinnät pesua sekä silitystä, kuivausta ja valkaisua varten.

Linkous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesun jälkeen pyykinpesukone linkoaa vaatekappaleet. Keskipakoisvoiman ansiosta vaatekappaleista irtoaa mahdollisimman paljon vettä pois. Nykyaikaisissa pyykkikoneissa on automatiikka, joka havaitsee vaatteiden epätasaisen jakautuman linkouksen alkuvaiheessa ja pyrkii korjaamaan sen. Nopea linkous alkaa vasta sitten, kun vaatemassa on saavuttanut sellaisen tasapainon, ettei rumpu tärise lingotessa liikaa. Mikäli vaadittavaa tasapainoa ei saavuteta, kone ei linkoa täydellä nopeudella. Muutamat pyykinpesukoneet pöyhivät vaatteet linkouksen jälkeen, jotta vaatteet irtoaisivat rummun seiniltä. Vedenpoistoineen ja mahdollisine pöyhimisineen loppulinkous vie ohjelman mukaan vaihdellen suurin piirtein 4−18 minuuttia.

Linkouksen lisäksi joissakin pyykinpesukoneissa on kuivaustoiminto. Pesukone kuumentaa vastukset ja antaa kylmän veden virrata lämmönvaihtimen ohi, jolloin kosteus tiivistyy vaatteista vaihtimen pinnalle. Toimenpide kuluttaa sähköä ja vettä. Kuivauksen jälkeen vaate on valmis heti uudelleen käytettäväksi.

Linko voi olla myös erillisenä, ja usein lisäksi on käytössä erillinen kuivausrumpu.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Suom. Veli-Pekka Ketola. Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. pesukone. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. Vartiainen Juha: Sähkön vuosisata keksintöjä ja nostalgiaa 1900-luvulta, s. 75. Alfamer, 2014. ISBN 978-952-472-202-5.
  3. Chaline s. 147
  4. Chaline s. 149
  5. Kuningaskuluttaja − Näin pyykkäät pesukoneelle pitkää ikää
  6. Kiinteistöpesula (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]