Energiamerkintä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Energiamerkintä astianpesukoneeseen

Energiamerkintä kertoo energiaa kuluttavan laitteen suorituskyvyn ja energiankulutuksen vertailukelpoisesti. Energiamerkinnän tarkoitus on auttaa kuluttajia vertailemaan laitteiden energiankulutusta sekä ohjata laitteiden suunnittelua pidempää elinkaarta ja parempaa tehokkuutta kohti.[1]

Suomen kannalta merkittävä on Euroopan unionin energiamerkintä. Energiamerkintä-direktiivi (2010/30/EU) on puitedirektiivi, jonka nojalla annetaan tuote/tuoteryhmäkohtaisia asetuksia. Niissä määritellään tuoteryhmäkohtaisesti energiamerkin ulkonäkö, sisältö ja energialuokkien laskentaperusteet. Energiamerkinnässä laitteet jaetaan luokkiin A-G, joista A on paras ja G huonoin. Joissain tapauksissa käytössä ovat myös A-luokkaa paremmat luokat A+, A++ ja A+++.[2] Energiamerkintä on TTS:n pohjoismaisen tutkimuksen mukaan vaikuttanut kodinkoneiden kehitykseen siten, että markkinoille on ilmestynyt enemmän energiatehokkaampia laitteita.[3]

Energiamerkintä koostuu energiamerkistä, tuoteselosteesta ja teknistä tiedoista. Energiamerkki tulee kiinnittää kaupassa myytäviin tuotteisiin siten, että se on selvästi nähtävissä.[4] Tuotekohtaisissa asetuksissa määrätään mihin kohtaan missäkin tuotteessa energiamerkki kiinnitetään.

Energiamerkinnällä voidaan ilmoittaa muitakin ominaisuuksia, kuten esimerkiksi melutaso, pesukoneen pesutulosluokka ja linkoustehokkuusluokka tai lamppujen valovirta ja keskimääräinen elinikä. Henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät otettiin EU:ssa käyttöön vuoden 2009 aikana.[5] Autojen energiamerkinnän on tarkoitus helpottaa kulutuksen vertailua eri merkkien välillä ja tarkentaa automainontaa. Pitkän aikavälin tavoite on ohjata ympäristöystävällisiin autovalintoihin ja vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.[6] Rakennuksille energiamerkintä tuli pakolliseksi vuoden 2008 alusta ja se määrää että uudisrakennuksista on ilmoitettava energiamerkintä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes): Tuotteiden ekologinen suunnittelu (ecodesign) tukes.fi. Viitattu 11.9.2012.
  2. Työ- ja elinkeinoministeriö: Energiamerkintä tem.fi. Viitattu 11.9.2012.
  3. TTS - Työtehoseura: Energiamerkintä on vaikuttanut kotitalouskoneiden tuotekehitykseen tts.fi. 31.1.2008. Viitattu 10.12.2009.
  4. Ympäristöministeriö: Energiamerkintä pakolliseksi ilmastointilaitteisiin environment.fi. 20.1.2003. Viitattu 12.8.2006.
  5. Motiva: Henkilöautojen energiamerkintä motiva.fi. Viitattu 30.5.2012.
  6. Trafi: Ekoautoilu trafi.fi. Viitattu 21.3.2011.
  7. Rakentaja.fi: Rakennusten energiamerkintä alkoi rakentaja.fi. Viitattu 30.5.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]