Energiamerkintä
Energiamerkintä kertoo energiaa kuluttavan laitteen suorituskyvyn ja energiankulutuksen vertailukelpoisesti. Energiamerkinnän tarkoitus on auttaa kuluttajia vertailemaan laitteiden energiankulutusta sekä ohjata laitteiden suunnittelua pidempää elinkaarta ja parempaa tehokkuutta kohti.[1]
Suomen kannalta merkittävä on Euroopan unionin energiamerkintä. Energiamerkintä-direktiivi (2010/30/EU) on puitedirektiivi, jonka nojalla annetaan tuote/tuoteryhmäkohtaisia asetuksia. Niissä määritellään tuoteryhmäkohtaisesti energiamerkin ulkonäkö, sisältö ja energialuokkien laskentaperusteet. Energiamerkinnässä laitteet jaetaan luokkiin A-G, joista A on paras ja G huonoin. Joissain tapauksissa käytössä ovat myös A-luokkaa paremmat luokat A+, A++ ja A+++.[2]
Kun tuotteet kehittyivät entistä energiatehokkammiksi, merkkiin lisättiin vielä A-luokkaakin paremmat luokat, A+, A++ ja A+++[3]. Toisaalta 2015 jälkeen A+-luokkaa huonommat kylmälaitteet ja astianpesukoneet kiellettiin[3]. Kuluttajien oli vaikea ymmärtää luokkien välisiä eroja ja tuoteryhmien asteikkojen eroja[4]. Joidenkin tuotteiden energiamerkinnät uudistuivat vuonna 2021.[5] Luokat A+, A++ ja A+++ jätettiin pois[5]. Vastedes käytössä on asteikko A:sta G:hen[5]. Lisäksi kunkin luokan vaatimustasoa nostettiin[5]. Kuitenkin joidenkin tuotteiden merkinnät uudistuvat vasta myöhemmin, vuoteen 2025 mennessä, mihin asti vanhoja plus-merkintöjä on vielä käytössä[5].
Energiamerkintä on TTS:n pohjoismaisen tutkimuksen mukaan vaikuttanut kodinkoneiden kehitykseen siten, että markkinoille on ilmestynyt enemmän energiatehokkaampia laitteita.[6]
Energiamerkintä koostuu energiamerkistä, tuoteselosteesta ja teknistä tiedoista. Energiamerkki tulee kiinnittää kaupassa myytäviin tuotteisiin siten, että se on selvästi nähtävissä.[7] Tuotekohtaisissa asetuksissa määrätään mihin kohtaan missäkin tuotteessa energiamerkki kiinnitetään.
Energiamerkinnällä voidaan ilmoittaa muitakin ominaisuuksia, kuten esimerkiksi melutaso, pesukoneen pesutulosluokka ja linkoustehokkuusluokka tai lamppujen valovirta ja keskimääräinen elinikä. Henkilöautojen energiatehokkuusmerkinnät otettiin EU:ssa käyttöön vuoden 2009 aikana.[8] Autojen energiamerkinnän on tarkoitus helpottaa kulutuksen vertailua eri merkkien välillä ja tarkentaa automainontaa. Pitkän aikavälin tavoite on ohjata ympäristöystävällisiin autovalintoihin ja vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä.[9] Rakennuksille energiamerkintä tuli pakolliseksi vuoden 2008 alusta ja se määrää että uudisrakennuksista on ilmoitettava energiamerkintä.[10]
Energiamerkittyjä tuotteita ovat astianpesukoneet, jääkaapit ja pakastimet, pyykinpesukoneet, televisiot ja näytöt, viinikaapit, renkaat, lamput, ilmanvaihtokoneet, ilmastointilaitteet, liesituulettimet, kuivausrummut, lämmityskattilat, lämpöpumput, tulisijat, uunit, vedenlämmittimet ja lämminvesivaraajat[11].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes): Tuotteiden ekologinen suunnittelu (ecodesign) tukes.fi. Arkistoitu 6.9.2011. Viitattu 11.9.2012.
- ↑ Työ- ja elinkeinoministeriö: Energiamerkintä tem.fi. Viitattu 11.9.2012.
- ↑ a b A+++:sta halutaan eroon – Energiamerkinnöissä ei ole järkeä, jos kaikki tuotteet ovat A:ta Yle Uutiset. 30.3.2017. Viitattu 20.5.2023.
- ↑ Yleisesti ja UKK Energiamerkinta.fi. Viitattu 20.5.2023.
- ↑ a b c d e Energiamerkintä uudistuu, myös korjattavuudelle ja käyttöiälle tulee uusia vaatimuksia Motiva. Viitattu 20.5.2023.
- ↑ TTS - Työtehoseura: Energiamerkintä on vaikuttanut kotitalouskoneiden tuotekehitykseen tts.fi. 31.1.2008. Arkistoitu 17.10.2012. Viitattu 10.12.2009.
- ↑ Ympäristöministeriö: Energiamerkintä pakolliseksi ilmastointilaitteisiin environment.fi. 20.1.2003. Viitattu 12.8.2006. [vanhentunut linkki]
- ↑ Motiva: Henkilöautojen energiamerkintä motiva.fi. Arkistoitu 4.6.2012. Viitattu 30.5.2012.
- ↑ Trafi: Ekoautoilu trafi.fi. Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Rakentaja.fi: Rakennusten energiamerkintä alkoi rakentaja.fi. Viitattu 30.5.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Energiamerkintä Motiva. Viitattu 20.5.2023.
