Perustuslaki
.jpg)
Perustuslaki on muodolliselta asemaltaan kansallisen oikeusjärjestyksen normihierarkian ylimmänasteinen säädös, joka määrittelee oikeus- ja yhteiskuntajärjestelmän perusteet. Näihin kuuluvat oikeusjärjestyksessä noudatettavat perusoikeudet, ylimpien valtioelinten valintatapa ja valtasuhteet sekä se menettely, jolla alemmanasteisia oikeusnormeja voidaan pätevästi antaa.[1] Perustuslain voidaan sanoa sisältävän kansakunnan elämää koskevat valtiolliset perusratkaisut.[2]
Perustuslain säätäminen ja muuttaminen on lähes kaikkialla maailmassa mahdollista vain erityisessä, vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä, minkä vuoksi perustuslain sanotaan nauttivan korotettua muodollista lainvoimaa.[3] Vaikeutettu säätämisjärjestys perustuu yleensä vaatimukseen määräenemmistöstä kansanedustuslaitoksessa, useammasta kuin yhdestä käsittelystä kansanedustuslaitoksessa ja/tai kansanäänestyksestä.[4] Esimerkiksi Suomessa tarvitaan eduskunnan 2/3:n tai 5/6:n määräenemmistö.[1] Joidenkin maiden perustuslaeissa on lisäksi säännöksiä, jotka kieltävät kokonaan kajoamasta joihinkin perustuslain tärkeimpiä lähtökohtia ilmentäviin säännöksiin.[4]
Perustuslakien esikuvana pidetään Magna Cartaa vuodelta 1215.
Suomen perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen perustuslaki
Nykyinen Suomen perustuslaki säädettiin vuonna 1999, ja se tuli voimaan 1. maaliskuuta 2000. Sitä ennen Suomessa oli monista muista maista poiketen neljä lakia, jotka olivat voimassa perustuslain veroisina, nimittäin vuoden 1919 hallitusmuoto, vuoden 1928 valtiopäiväjärjestys sekä vuonna 1922 annetut lait valtakunnanoikeudesta sekä eduskunnan oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin sekä oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta. Myös Ahvenanmaan itsehallintolaki on edelleen perustuslain luontoinen, ja sen muuttaminen edellyttää sekä eduskunnan että Ahvenanmaan maakuntapäivien yhtäpitävää päätöstä, joista eduskunnan päätös on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa kahdella eri menettelytavalla: joko
- eduskunta hyväksyy muutosesityksen jätettäväksi lepäämään, minkä jälkeen se seuraavien vaalien jälkeen valitussa eduskunnassa hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä, tai
- eduskunta julistaa ehdotuksen kiireelliseksi päätöksellä, jota kannattaa vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä, minkä jälkeen itse ehdotus hyväksytään vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä
Tämä säätämisjärjestys perustuslakia koskeville asioille vahvistettiin jo vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksessä, ja samassa järjestyksessä ne on käsiteltävä nykyisenkin perustuslain mukaan.
Perustuslain säätämisjärjestyksessä voidaan Suomessa säätää myös sellaisia lakeja, niin sanottua poikkeuslakeja, jotka eivät muuta perustuslain sanamuotoa, mutta merkitsevät poikkeamista jostakin perustuslain säännöksestä. Tällaisessa järjestyksessä on eri aikoina säädetty muun muassa joukko talouselämän säännöstelyä koskevia lakeja, jotka sisältävät poikkeuksen perustuslain vahvistamasta omistusoikeuden suojasta. Samalla menettelyllä on muutaman kerran (viimeksi 1973) säädetty myös lakeja, joiden nojalla presidentinvaali on suoritettu poikkeavassa järjestyksessä tai laissa nimetty henkilö on valittu presidentiksi. Varsinkin toisen maailmansodan aikana ja muutamana vuotena sen jälkeen tämä poikkeuslakimenettely oli usein käytössä, ja siinä järjestyksessä säädettiin myös esimerkiksi maanhankintalaki ja laki sotasyyllisten rankaisemisesta.
Tulkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monissa maissa säädettyjen ja säädettävien lakien perustuslainmukaisuutta tulkitsee jonkinlainen perustuslakituomioistuin tai maan korkein oikeus, joka koostuu juristeista. Suomessa lakiehdotusten perustuslainmukaisuutta tulkitsee ennakollisesti eduskunnan perustuslakivaliokunta, jonka jäsenet ovat lakien säätämisestä vastaavan eduskunnan kansanedustajajäseniä. Lakien perustuslainmukaisuuden jälkikäteisvalvonta kuuluu Suomessa tuomioistuimille. Tuomioistuimen on perustuslain 106 §:n mukaan annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lain säännöksen soveltaminen olisi sen käsiteltävänä olevassa asiassa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Lisäksi asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännöstä ei perustuslain 107 §:n mukaan saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa, jos säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa.
Asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräistä maista, kuten Israelista ja Britanniasta, perustuslaki puuttuu. Saksassa on perustuslain (Verfassung) sijassa perusasetus (Grundgesetz) historiallisista syistä.
Juhlapäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joissain maissa perustuslain päivää vietetään kansallispäivänä, etenkin jos maan itsenäistymiseen ei liity sotimista tai muuta dramatiikkaa. Esimerkiksi Norjan kansallispäivä on 17. toukokuuta, vuonna 1814 vahvistetun perustuslain vuosipäivänä.
Konstitutionalismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konstitutionalismi on ajattelutapa, jossa tietyillä järjestelyillä rajoitetaan poliittisten vallanpitäjien valtaa ja hallintaa. Se pyrkii estämään absoluuttisen vallan keskittymisen hallitsijalle ja pakottamaan hänet noudattamaan tiettyjä sääntöjä tai periaatteita hallinnassaan. Sitä voidaankin pitää eräänlaisena yhteiskuntasopimuksena, jossa hallitut alistuvat hallitsijan valtaan, mutta saavat itselleen jonkinlaisia oikeuksia ja rajaavat itselleen tietyn liikkumatilan, johon vallanpitäjä ei voi puuttua.
Konstituutio on menettelytapa, jolla yhteisön asioista päätetään. Yleensä se ymmärretään perustuslaiksi, mutta se on laajempi ja monisyisempi käsite, kuin perustuslaki ymmärrettynä yksinkertaisesti tiettyinä juridisina pykälinä. Konstituutio on hallitsijan persoonan ja jopa itsensä valtion yläpuolella, sillä se määrää kuinka valtion on toimittava. Hallitus ei voi toimia perustuslain vastaisesti, eikä lainsäätäjä kumota perustuslakia tavallisella lailla. Konstituution ei tarvitse olla välttämättä kirjallinen tai formaalisti sovittu, vaan myös spontaanisti kehittyneet hallinnan tavat ja traditiot voidaan ymmärtää konstituutioksi, mikäli niiden asema on riittävän vankka.
Perustuslait maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luettelo itsenäisten valtioiden perustuslaista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Perustuslaki | Astunut voimaan |
|---|---|---|
 Afganistan |
perustuslaki | 4. tammikuuta 2004 |
 Albania |
perustuslaki | 28. marraskuuta 1998 |
 Algeria |
perustuslaki | 8. syyskuuta 1963 |
 Andorra |
Andorran perustuslaki | 2. helmikuuta 1993 |
 Angola |
perustuslaki | 2. tammikuuta 2010 |
 Argentiina |
perustuslaki | 1. toukokuuta 1853 |
 Armenia |
perustuslaki | 5. heinäkuuta 1995 |
 Australia |
Australian perustuslaki | 1. tammikuuta 1901 |
 Itävalta |
perustuslaki | 1. lokakuuta 1920 |
 Azerbaidžan |
perustuslaki | 12. marraskuuta 1995 |
 Bangladesh |
perustuslaki | 16. joulukuuta 1972 |
 Bahrain |
perustuslaki | 14. helmikuuta 2002 |
 Barbados |
perustuslaki | 30. marraskuuta 1966 |
 Valko-Venäjä |
perustuslaki | 15. maaliskuuta 1994 |
 Belize |
perustuslaki | 21. syyskuuta 1981 |
 Benin |
perustuslaki | 2. joulukuuta 1990 |
 Belgia |
perustuslaki | 7. helmikuuta 1831 |
 Bolivia |
perustuslaki | 7. helmikuuta 2009 |
 Bosnia ja Hertsegovina |
perustuslaki | 14. joulukuuta 1995 |
 Botswana |
perustuslaki | 30. syyskuuta 1966 |
 Bhutan |
perustuslaki | 18. heinäkuuta 2008 |
 Brasilia |
perustuslaki | 5. lokakuuta 1988 |
 Bulgaria |
perustuslaki | 12. heinäkuuta 1991 |
 Myanmar |
perustuslaki | 29. toukokuuta 2008 |
 Burundi |
perustuslaki | 9. maaliskuuta 1992 |
 Kamerun |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1996 |
 Kanada |
perustuslaki | 1. heinäkuuta 1867 |
 Tšad |
perustuslaki | 31. maaliskuuta 1996 |
 Chile |
perustuslaki | 11. maaliskuuta 1981 |
 Kiinan kansantasavalta |
perustuslaki | 4. joulukuuta 1982 |
 Kolumbia |
perustuslaki | 4. heinäkuuta 1991 |
 Kongon demokraattinen tasavalta |
perustuslaki | 18. helmikuuta 2006 |
 Costa Rica |
perustuslaki | 7. helmikuuta 1949 |
 Kroatia |
perustuslaki | 22. joulukuuta 1990 |
 Kuuba |
perustuslaki | 24. helmikuuta 1976 |
 Kypros |
perustuslaki | 16. elokuuta 1960 |
 Tšekki |
perustuslaki | 16. joulukuuta 1992 |
 Tanska |
perustuslaki | 5. kesäkuuta 1849 |
 Dominikaaninen tasavalta |
perustuslaki | 2. tammikuuta 2010 |
 Djibouti |
perustuslaki | 15. syyskuuta 1992 |
 Itä-Timor |
perustuslaki | 20. toukokuuta 2002 |
 Ecuador |
perustuslaki | 20. lokakuuta 2008 |
 El Salvador |
perustuslaki | 20. joulukuuta 1983 |
 Egypti |
perustuslaki | 1. tammikuuta 2014 |
 Päiväntasaajan Guinea |
perustuslaki | 17. marraskuuta 1991 |
 Eritrea |
perustuslaki | 23. toukokuuta 1997 |
 Viro |
Viron perustuslaki | 28. kesäkuuta 1992 |
 Etiopia |
perustuslaki | 21. elokuuta 1995 |
 Fidži |
perustuslaki | 6. syyskuuta 2013 |
 Suomi |
Suomen perustuslaki | 1. maaliskuuta 2000 |
 Ranska |
Ranskan perustuslaki | 4. lokakuuta 1958 |
 Gambia |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1997 |
 Georgia |
perustuslaki | 24. elokuuta 1995 |
 Saksa |
Saksan liittotasavallan peruslaki | 8. toukokuuta 1949 |
 Ghana |
perustuslaki | 28. huhtikuuta 1992 |
 Kreikka |
perustuslaki | 11. kesäkuuta 1975 |
 Guatemala |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1986 |
 Guyana |
perustuslaki | 6. lokakuuta 1980 |
 Haiti |
perustuslaki | 20. kesäkuuta 2012 |
 Unkari |
perustuslaki | 28. huhtikuuta 2011 |
 Honduras |
Hondurasin perustuslaki | 2. tammikuuta 1982 |
 Islanti |
perustuslaki | 17. kesäkuuta 1944 |
 Intia |
Intian perustuslaki | 2. tammikuuta 1950 |
 Indonesia |
perustuslaki | 18. elokuuta 1945 |
 Iran |
perustuslaki | 3. joulukuuta 1979 |
 Irak |
perustuslaki | 15. lokakuuta 2005 |
 Irlanti |
perustuslaki | 29. joulukuuta 1937 |
 Italia |
perustuslaki | 22. joulukuuta 1947 |
 Norsunluurannikko |
perustuslaki | 8. marraskuuta 2016 |
 Jamaika |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1962 |
 Japani |
Japanin perustuslaki | 3. toukokuuta 1947 |
 Jordania |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1952 |
 Kazakstan |
perustuslaki | 30. elokuuta 1995 |
 Kenia |
perustuslaki | 27. elokuuta 2010 |
 Kirgisia |
perustuslaki | 27. kesäkuuta 2010 |
 Korean tasavalta |
perustuslaki | 17. heinäkuuta 1948 |
 Korean demokraattinen kansantasavalta |
perustuslaki | 25. joulukuuta 1972 |
 Kuwait |
perustuslaki | 11. marraskuuta 1962 |
 Laos |
perustuslaki | 14. elokuuta 1991 |
 Latvia |
perustuslaki | 7. helmikuuta 1922 |
 Libanon |
perustuslaki | 23. toukokuuta 1926 |
 Luxemburg |
perustuslaki | 17. lokakuuta 1868 |
 Liberia |
perustuslaki | 6. tammikuuta 1986 |
 Libya |
perustuslaki | 3. elokuuta 2011 |
 Liettua |
perustuslaki | 25. lokakuuta 1992 |
 Liechtenstein |
perustuslaki | 5. lokakuuta 1921 |
 Madagaskar |
perustuslaki | 14. marraskuuta 2010 |
 Pohjois-Makedonia |
perustuslaki | 17. marraskuuta 1991 |
 Malesia |
perustuslaki | 27. elokuuta 1957 |
 Malediivit |
perustuslaki | 7. elokuuta 2008 |
 Mali |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1992 |
 Malta |
perustuslaki | 21. syyskuuta 1964 |
 Mauritania |
perustuslaki | 12. heinäkuuta 1991 |
 Mauritius |
perustuslaki | 12. maaliskuuta 1968 |
 Meksiko |
perustuslaki | 5. helmikuuta 1917 |
 Mikronesia |
perustuslaki | 1. lokakuuta 1978 |
 Moldova |
perustuslaki | 29. heinäkuuta 1994 |
 Mosambik
|
Mosambikin perustuslaki | 21. joulukuuta 2004 |
 Monaco |
Monacon perustuslaki | 17. joulukuuta 1962 |
 Mongolia |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1992 |
 Montenegro |
perustuslaki | 19. lokakuuta 2007 |
 Marokko |
perustuslaki | 14. joulukuuta 1962 |
 Namibia |
perustuslaki | 9. helmikuuta 1990 |
 Nauru |
perustuslaki | 31. tammikuuta 1968 |
 Alankomaat |
perustuslaki | 29. maaliskuuta 1815 |
 Nepal |
perustuslaki | 20. syyskuuta 2015 |
 Nicaragua |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1987 |
 Niger |
perustuslaki | 25. marraskuuta 2010 |
 Nigeria |
perustuslaki | 29. toukokuuta 1999 |
 Norja |
Norjan perustuslaki | 17. toukokuuta 1814 |
 Oman |
perustuslaki | 6. marraskuuta 1996[5] |
 Pakistan |
perustuslaki | 14. elokuuta 1973 |
 Paraguay |
perustuslaki | 20. kesäkuuta 1992 |
 Panama |
perustuslaki | 11. lokakuuta 1972 |
 Papua-Uusi-Guinea |
perustuslaki | 16. syyskuuta 1975 |
 Peru |
perustuslaki | 31. joulukuuta 1993 |
 Filippiinit |
perustuslaki | 2. helmikuuta 1987 |
 Puola |
perustuslaki | 28. huhtikuuta 1997 |
 Portugali |
Portugalin perustuslaki | 28. huhtikuuta 1976 |
 Romania |
perustuslaki | 21. marraskuuta 1991 |
 Venäjä |
Venäjän federaation perustuslaki | 12. joulukuuta 1993 |
 Ruanda |
perustuslaki | 26. toukokuuta 2003 |
 Samoa |
perustuslaki | 28. lokakuuta 1960 |
 Saint Kitts ja Nevis |
perustuslaki | 23. kesäkuuta 1983 |
 Senegal |
perustuslaki | 1. tammikuuta 2001 |
 Serbia |
perustuslaki | 8. marraskuuta 2006 |
 Singapore |
perustuslaki | 9. elokuuta 1965 |
 Slovakia |
perustuslaki | 1. lokakuuta 1992 |
 Slovenia |
perustuslaki | 23. joulukuuta 1991 |
 Somalia |
perustuslaki | 1. elokuuta 2012 |
 Etelä-Afrikka |
perustuslaki | 4. helmikuuta 1997 |
 Etelä-Sudan |
perustuslaki | 9. heinäkuuta 2011 |
 Espanja |
Espanjan perustuslaki | 6. joulukuuta 1978 |
 Sri Lanka |
perustuslaki | 7. syyskuuta 1978 |
 Sudan |
perustuslaki | 9. heinäkuuta 2005 |
 Suriname |
perustuslaki | 30. syyskuuta 1987 |
 Sveitsi |
Sveitsin perustuslaki | 18. huhtikuuta 1999 |
 Syyria |
perustuslaki | 27. helmikuuta 2012 |
 Tadžikistan |
perustuslaki | 6. marraskuuta 1994 |
 Tansania |
perustuslaki | 28. huhtikuuta 1977 |
 Thaimaa |
perustuslaki | 28. huhtikuuta 2017 |
 Tonga |
perustuslaki | 4. helmikuuta 1875 |
 Tunisia |
perustuslaki | 2. tammikuuta 2014 |
 Turkki |
perustuslaki | 7. helmikuuta 1982 |
 Turkmenistan |
perustuslaki | 18. toukokuuta 1992 |
 Uganda |
perustuslaki | 8. lokakuuta 1995 |
 Ukraina |
Ukrainan perustuslaki | 28. kesäkuuta 1996 |
 Yhdistyneet arabiemiirikunnat |
perustuslaki | 2. joulukuuta 1971 |
 Yhdysvallat |
Yhdysvaltain perustuslaki | 21. kesäkuuta 1788 |
 Uruguay |
perustuslaki | 15. helmikuuta 1967 |
 Uzbekistan |
perustuslaki | 8. joulukuuta 1992 |
 Vanuatu |
perustuslaki | 30. heinäkuuta 1980 |
 Vatikaanivaltio |
perustuslaki | 26. marraskuuta 2000 |
 Venezuela |
perustuslaki | 20. joulukuuta 1999 |
 Vietnam |
perustuslaki | 28. marraskuuta 2013 |
 Jemen |
perustuslaki | 16. toukokuuta 1991 |
 Zimbabwe |
perustuslaki | 9. toukokuuta 2013 |
Osittain tunnustetut maat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Perustuslaki | Astunut voimaan |
|---|---|---|
 Abhasia |
perustuslaki | 3. lokakuuta 1999 |
 Kiinan tasavalta |
perustuslaki | 25. joulukuuta 1947 |
 Kosovo |
Kosovon perustuslaki | 15. kesäkuuta 2008 |
 Vuoristo-Karabahin tasavalta |
perustuslaki | 10. joulukuuta 2006 |
 Palestiina |
perustuslaki | 28. toukokuuta 1964 |
 Pohjois-Kypros |
perustuslaki | 5. toukokuuta 1985 |
 Saharan demokraattinen arabitasavalta |
perustuslaki | elokuu 1976 |
 Somalimaa |
perustuslaki | 31. toukokuuta 2001 |
 Etelä-Ossetia |
perustuslaki | 8. huhtikuuta 2001 |
 Transnistria |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1996 |
Itsehallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Territorio | Perustuslaki | Astunut voimaan |
|---|---|---|
 Amerikan Samoa |
perustuslaki | 17. lokakuuta 1960 |
 Aruba |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1986 |
 Brittiläiset Neitsytsaaret |
perustuslaki | 15. kesäkuuta 2007 |
 Curaçao |
perustuslaki | 10. lokakuuta 2010 |
 Falklandinsaaret |
perustuslaki | 1. tammikuuta 2009 |
 Gibraltar |
perustuslaki | 2. tammikuuta 2007 |
 Hongkong |
perustuslaki | 4. huhtikuuta 1990 |
 Macao |
perustuslaki | 20. joulukuuta 1999 |
 Niue |
perustuslaki | 19. lokakuuta 1974 |
 Pohjois-Mariaanit |
perustuslaki | 1. tammikuuta 1978 |
 Puerto Rico |
perustuslaki | 25. heinäkuuta 1952 |
 Sint Maarten |
perustuslaki | 10. lokakuuta 2010 |
 Turks- ja Caicossaaret |
perustuslaki | 15. lokakuuta 2012 |
Ei ratifioitua perustuslakia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kanada[6] (Kanadan perustuslaki)
Israelissa ei voida hyväksyä perustuslakia siksi, että ortodoksijuutalaiset eivät voi hyväksyä Israelin tasavaltaa Raamatussa mainituksi uudeksi Israeliksi. Lisäksi perustuslaissa jouduttaisiin määrittämään, onko Israel kansanvaltainen demokratia vai Jahven uskonoppineiden avulla johtama teokratia. Käytännössä Israelissa monen elämänalueen lainsäädäntö on maallinen ja kansanvaltainen, mutta perhelainsäädännössä on teokraattisia piirteitä. 1950-luvulta olevan konsensuksen mukaan Israel on teokraattis-demokraattinen valtio. Israelin valtioajatus perustuu sionismiin.lähde?
Ruotsi (Ruotsin perustuslait)[7]
San Marinon perustuslaki ei ole yksittäinen dokumentti, vaan koostuu kuudesta latinankielisestä kirjasta. Tämän takia sen ei joskus lasketa täyttävän perustuslain vaatimuksia.[6]
Saudi-Arabia (de facto Koraani ja Sunna) (1992)[8]
Uusi-Seelanti[6]
Yhdistynyt kuningaskunta[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jyränki, Antero: Valta ja vapaus. Helsinki: Talentum, 2003.
- Hallberg, Pekka ym.: Perusoikeudet. Helsinki: WSOY, 1999.
- Tuori, Kaarlo: Julkisoikeuden perusteet. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2000.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Hallberg 1999, s. 64
- ↑ Jyränki 2003, s. 228
- ↑ Jyränki 2003, s. 213
- ↑ a b Tuori 2000, s. 15
- ↑ Basic Statute of the State Royal Decree 101/96. Ministry of Legal Affairs. Arkistoitu 23 July 2013. Viitattu 18 August 2012.
- ↑ a b c d Oldest Constitutions Still Being Used Today Worldatlas. Viitattu 9.6.2021. (englanniksi)
- ↑ The Constitution of Sweden Riksdagen. Viitattu 9.6.2021.
- ↑ Basic Law of Governance - The constitution of Saudi Arabia Universty of Minnesota. Viitattu 9.6.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- International Constitutional Law (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)