Euroopan unionin puheenjohtajuus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus
Neuvoston tunnus
Neuvoston tunnus
Nykyinen
1. heinäkuuta 2019 lähtien
Nimittäjä Kiertävä
Kauden pituus 6 kuukautta
Perustettu 1958
Ensimmäinen  Belgia
Kotisivut Suomen kausi
Yleisesti
Euroopan unioni
Flag of Europe.svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Euroopan unionin politiikka


Perussopimukset
Rooma · Maastricht
Amsterdam · Nizza · Lissabon
Toimielimet
Euroopan parlamentti

Puhemies Antonio Tajani
Jäsenet


Eurooppa-neuvosto

Puheenjohtaja: Donald Tusk


Neuvosto

Euroopan unionin puheenjohtajuus
Nykyinen: Suomi (loppuvuosi 2019)


Euroopan komissio

Komission puheenjohtaja
Nykyinen: Jean-Claude Juncker
Junckerin komissio (2014–2019)


Euroopan unionin tuomioistuin

Unionin tuomioistuin
Yleinen tuomioistuin


Euroopan keskuspankki

Pääjohtaja: Mario Draghi


Euroopan tilintarkastustuomioistuin
Vaalit
Viimeisimmät: vaalit 2019
Puolueet · Parlamenttiryhmät · Kansanäänestykset Euroopan unionista
Muuta
Jäsenvaltiot · EMU · Erillisvirastot · Laajentuminen
 n  k  m 

Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus on kunkin Euroopan unionin jäsenmaan vuorollaan pitämä asema Euroopan unionin neuvostossa. Puheenjohtajuus kiertää jäsenvaltioiden kesken siten, että yksi jäsenvaltio toimii kerrallaan kuuden kuukauden ajan (1. tammikuuta – 30. kesäkuuta tai 1. heinäkuuta – 31. joulukuuta) Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajuudesta käytetään usein myös nimityksiä EU:n puheenjohtajuus ja EU:n puheenjohtajamaa, vaikka kyseessä on vain EU:n neuvoston eli niin sanotun ministerineuvoston puheenjohtajuus. Puheenjohtajuutta ei pidä sekoittaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaan, Euroopan neuvoston puheenjohtajiin eikä virheelliseen EU-presidenttiin.

Lissabonin sopimuksen myötä otettiin käyttöön kolmen peräkkäisen puheenjohtajamaan muodostamat niin sanotut puheenjohtajakolmikot eli triot. Kukin kolmikko aloittaa työskentelynsä edellisen kolmikon lopetettua, eikä kolmikon kokoonpano siis muutu kesken sen kauden. Kolmikot tekevät yhdessä 18 kuukautta kattavan pitkäaikaisen suunnitelman omat kautensa kattavien ohjelmien lisäksi, ja tekevät muutoinkin yhteistyötä. Nykyisen puheenjohtajakolmikon muodostavat Romania, Suomi ja Kroatia, jotka ovat puheenjohtajamaina tässä järjestyksessä alkaen tammikuusta 2019.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin neuvoston taustalla on vuonna 1952 perustettu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ministerineuvosto. Vuonna 1958 siitä muodostettiin Rooman sopimuksen myötä Euroopan talousyhteisön neuvosto. Tämän neuvoston ensimmäistä kokousta 25. tammikuuta 1958 johti Belgian ulkoministeri Victor Larock.[3] Talousyhteisön neuvoston kiertävä puheenjohtajuus on nykyisen neuvoston puheenjohtajuuden suora edeltäjä.

Kun Lissabonin sopimus astui voimaan, se perusti virallisesti Eurooppa-neuvoston ja sen puheenjohtajan viran. Tätä ennen Eurooppa-neuvosto oli ollut epävirallinen ja puhetta siinä johti EU:n neuvoston puheenjohtajamaan pääministeri tai muu hallituksen päämies. Siten neuvoston puheenjohtajamaalla oli myös tehtävänä edustaa unionia sen ulkopuolella. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan virkojen tullessa pysyviksi 2009 nämä tehtävät päättyivät.[3][4]

Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoittaessa eroaikomuksistaan Eurooppa-neuvosto päätti 2016 poistaa maan neuvoston tulevien puheenjohtajamaiden listalta. Kaikkia sitä seuraavien maiden järjestystä aikaistettiin puolella vuodella, ja vastaliittynyt Kroatia lisättiin alkuvuodelle 2020.[5]

Tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin neuvostossa jäsenvaltioiden ministerit kokoontuvat erilaisissa kokoonpanoissa käsiteltävän asian mukaisesti. Puheenjohtajamaan kyseiseen kokoonpanoon osallistuva ministeri johtaa puhetta kokouksessa. Poikkeuksena on ulkoasiainneuvosto, jossa puhetta johtaa unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Puheenjohtajamaan edustaja on puheenjohtaja myös muissa neuvoston elimissä, kuten valmistelevassa Coreper-kokouksissa. Neuvoston viralliset kokoukset järjestetään Brysselissä ja Luxemburgissa, mutta puheenjohtajavaltio voi järjestää epävirallisia kokouksia myös omissa kaupungeissaan.[1][6][2]

Neuvoston suhteita muihin toimielimiin edustaa vastaavasti puheenjohtajamaa. Tämä on erityisen tärkeää käytettäessä lainsäädäntövaltaa, johon osallistuvat neuvoston lisäksi Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio, joiden edustajien kanssa neuvoston puheenjohtajamaa neuvottelee trilogitapaamisissa. Hyväksytyn lain allekirjoittaa neuvoston puheenjohtajamaan ministeri yhdessä parlamentin puhemiehen kanssa.[1][7]

Puheenjohtajamaalla ei ole enää juurikaan ulkoisia edustustehtäviä, vaan Lissabonin sopimuksen jälkeen niitä ovat hoitaneet pääsääntöisesti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja unionin korkea edustaja.[2]

Puheenjohtajuus aikajärjestyksessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Ajankohta Valtio Isäntä
1958 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Achille Van Acker
Gaston Eyskens
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Konrad Adenauer
1959 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Charles de Gaulle
heinäkuuta –joulukuuta Italia Antonio Segni
1960 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Pierre Werner
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Jan de Quay
1961 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Gaston Eyskens
Théo Lefèvre
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Konrad Adenauer
1962 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Charles de Gaulle
heinäkuuta –joulukuuta Italia Amintore Fanfani
1963 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Pierre Werner
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Jan de Quay
Victor Marijnen
1964 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Théo Lefèvre
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Ludwig Erhard
1965 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Charles de Gaulle
heinäkuuta –joulukuuta Italia Aldo Moro
1966 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Pierre Werner
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Jo Cals
Jelle Zijlstra
1967 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Paul Vanden Boeynants
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Kurt Georg Kiesinger
1968 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Charles de Gaulle
heinäkuuta –joulukuuta Italia Giovanni Leone
Mariano Rumor
1969 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Pierre Werner
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Piet de Jong
1970 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Gaston Eyskens
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Willy Brandt
1971 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Georges Pompidou
heinäkuuta –joulukuuta Italia Emilio Colombo
1972 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Pierre Werner
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Barend Biesheuvel
1973 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Gaston Eyskens
Edmond Leburton
heinäkuuta –joulukuuta Tanskan lippu Tanska Anker Jørgensen
Poul Hartling
1974 tammikuuta –kesäkuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Willy Brandt
Walter Scheel
Helmut Schmidt
heinäkuuta –joulukuuta Ranskan lippu Ranska Valéry Giscard d'Estaing
1975 tammikuuta –kesäkuuta Irlanti Liam Cosgrave
heinäkuuta –joulukuuta Italia Aldo Moro
1976 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Gaston Thorn
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Joop den Uyl
1977 tammikuuta –kesäkuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia James Callaghan
heinäkuuta –joulukuuta Belgian lippu Belgia Leo Tindemans
1978 tammikuuta –kesäkuuta Tanskan lippu Tanska Anker Jørgensen
heinäkuuta –joulukuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Helmut Schmidt
1979 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska Valéry Giscard d'Estaing
heinäkuuta –joulukuuta Irlanti Jack Lynch
Charles Haughey
1980 tammikuuta –kesäkuuta Italia Francesco Cossiga
heinäkuuta –joulukuuta Luxemburg Pierre Werner
1981 tammikuuta –kesäkuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Dries van Agt
heinäkuuta –joulukuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia Margaret Thatcher
1982 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Wilfried Martens
heinäkuuta –joulukuuta Tanskan lippu Tanska Anker Jørgensen
Poul Schlüter
1983 tammikuuta –kesäkuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Helmut Kohl
heinäkuuta –joulukuuta Kreikka Andreas Papandreou
1984 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska François Mitterrand
heinäkuuta –joulukuuta Irlanti Garret FitzGerald
1985 tammikuuta –kesäkuuta Italia Bettino Craxi
heinäkuuta –joulukuuta Luxemburg Jacques Santer
1986 tammikuuta –kesäkuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Ruud Lubbers
heinäkuuta –joulukuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia Margaret Thatcher
1987 tammikuuta –kesäkuuta Belgian lippu Belgia Wilfried Martens
heinäkuuta –joulukuuta Tanskan lippu Tanska Poul Schlüter
1988 tammikuuta –kesäkuuta Saksan liittotasavallan lippu Saksan liittotasavalta Helmut Kohl
heinäkuuta –joulukuuta Kreikka Andreas Papandreou
1989 tammikuuta –kesäkuuta Espanjan lippu Espanja Felipe González
heinäkuuta –joulukuuta Ranskan lippu Ranska François Mitterrand
1990 tammikuuta –kesäkuuta Irlanti Charles Haughey
heinäkuuta –joulukuuta Italia Giulio Andreotti
1991 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Jacques Santer
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Ruud Lubbers
1992 tammikuuta –kesäkuuta Portugalin lippu Portugali Aníbal Cavaco Silva
heinäkuuta –joulukuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia John Major
1993 tammikuuta –kesäkuuta Tanskan lippu Tanska Poul Schlüter
Poul Nyrup Rasmussen
heinäkuuta –joulukuuta Belgian lippu Belgia Jean-Luc Dehaene
1994 tammikuuta –kesäkuuta Kreikka Andreas Papandreou
heinäkuuta –joulukuuta Saksan lippu Saksa Helmut Kohl
1995 tammikuuta –kesäkuuta Ranskan lippu Ranska François Mitterrand
Jacques Chirac
heinäkuuta –joulukuuta Espanjan lippu Espanja Felipe González
1996 tammikuuta –kesäkuuta Italia Lamberto Dini
Romano Prodi
heinäkuuta –joulukuuta Irlanti John Bruton
1997 tammikuuta –kesäkuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Wim Kok
heinäkuuta –joulukuuta Luxemburg Jean-Claude Juncker
1998 tammikuuta –kesäkuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia Tony Blair
heinäkuuta –joulukuuta Itävalta Viktor Klima
1999 tammikuuta –kesäkuuta Saksan lippu Saksa Gerhard Schröder
heinäkuuta –joulukuuta Suomen lippu Suomi Paavo Lipponen
2000 tammikuuta –kesäkuuta Portugalin lippu Portugali António Guterres
heinäkuuta –joulukuuta Ranskan lippu Ranska Jacques Chirac
2001 tammikuuta –kesäkuuta Ruotsin lippu Ruotsi Göran Persson
heinäkuuta –joulukuuta Belgian lippu Belgia Guy Verhofstadt
2002 tammikuuta –kesäkuuta Espanjan lippu Espanja José María Aznar
heinäkuuta –joulukuuta Tanskan lippu Tanska Anders Fogh Rasmussen
2003 tammikuuta –kesäkuuta Kreikka Costas Simitis
heinäkuuta –joulukuuta Italia Silvio Berlusconi
2004 tammikuuta –kesäkuuta Irlanti Bertie Ahern
heinäkuuta –joulukuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Jan Peter Balkenende
2005 tammikuuta –kesäkuuta Luxemburg Jean-Claude Juncker
heinäkuuta –joulukuuta Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia Tony Blair
2006 tammikuuta –kesäkuuta Itävalta Wolfgang Schüssel
heinäkuuta –joulukuuta Suomen lippu Suomi Matti Vanhanen
2007 tammikuuta –kesäkuuta Saksan lippu Saksa Angela Merkel
heinäkuuta –joulukuuta Portugalin lippu Portugali José Sócrates
2008 tammikuuta –kesäkuuta Slovenian lippu Slovenia Janez Janša
heinäkuuta –joulukuuta Ranskan lippu Ranska Nicolas Sarkozy
2009 tammikuuta –kesäkuuta Tšekin lippu Tšekki Mirek Topolánek
Jan Fischer
heinäkuuta –joulukuuta Ruotsin lippu Ruotsi Fredrik Reinfeldt
2010 tammikuuta –kesäkuuta Espanjan lippu Espanja José Luis Rodríguez Zapatero
heinäkuuta –joulukuuta Belgian lippu Belgia Yves Leterme
2011 tammikuuta –kesäkuuta Unkarin lippu Unkari Viktor Orbán
heinäkuuta –joulukuuta Puolan lippu Puola Donald Tusk
2012 tammikuuta –kesäkuuta Tanskan lippu Tanska Helle Thorning-Schmidt
heinäkuuta –joulukuuta Kypros Demetris Christofias
2013 tammikuuta –kesäkuuta Irlanti Enda Kenny
heinäkuuta –joulukuuta Liettua Algirdas Butkevičius
2014 tammikuuta –kesäkuuta Kreikka Antonis Samaras
heinäkuuta –joulukuuta Italia Matteo Renzi
2015 tammikuuta –kesäkuuta Latvia Laimdota Straujuma
heinäkuuta –joulukuuta Luxemburg Xavier Bettel
2016 tammikuuta –kesäkuuta Alankomaiden lippu Alankomaat Mark Rutte
heinäkuuta –joulukuuta Slovakian lippu Slovakia Robert Fico
2017 tammikuuta –kesäkuuta Maltan lippu Malta Joseph Muscat
heinäkuuta –joulukuuta Viron lippu Viro Jüri Ratas
2018 tammikuuta –kesäkuuta Bulgarian lippu Bulgaria Boiko Borisov
heinäkuuta –joulukuuta Itävalta Sebastian Kurz
2019 tammikuuta –kesäkuuta Romanian lippu Romania Viorica Dăncilă
heinäkuuta –joulukuuta Suomen lippu Suomi Antti Rinne
2020 tammikuuta –kesäkuuta Kroatia ilmoitetaan myöhemmin
heinäkuuta –joulukuuta Saksan lippu Saksa ilmoitetaan myöhemmin

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c EU:n neuvoston puheenjohtajuus Euroopan unionin neuvosto. Viitattu 29.5.2019.
  2. a b c Suomen kolmas EU-puheenjohtajakausi osuu EU:n taitekohtaan 24.4.2018. Eurooppatiedotus. Viitattu 29.5.2019.
  3. a b Historiaa Neuvoston pääsihteeristö. Viitattu 29.5.2019.
  4. Puheenjohtajan rooli Eurooppa-neuvosto. Viitattu 29.5.2019.
  5. Teemu Hallamaa: Brexit aikaistaa Suomen EU-puheenjohtajuuskautta 27.7.2016. Yle Uutiset. Viitattu 29.5.2019.
  6. Suomi valmistautuu EU-puheenjohtajuuteen Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 29.5.2019.
  7. Tavallisen lainsäädäntöjärjestyksen käsikirja (pdf) Marraskuu 2017. Euroopan parlamentti. Viitattu 29.5.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]