Pariisin sopimus (1951)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pariisin sopimus
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus.
Allekirjoitettu 18. huhtikuuta 1951
Allekirjoituspaikka Pariisi, Ranska
Voimaantulopäivä 23. heinäkuuta 1952
Päättymispäivä 23. heinäkuuta 2002
Osapuolet
Allekirjoittajat
Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu

Pariisin sopimus (virallisesti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus) allekirjoitettiin Pariisissa 18. huhtikuuta 1951. Sopimuksella perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ja sen allekirjoittajia olivat Italia, Ranska, Saksan liittotasavalta sekä Benelux-maat Belgia, Alankomaat ja Luxemburg. Sopimus tuli voimaan 50 vuoden määräajaksi alkaen 26. heinäkuuta 1952 ja päättyen heinäkuun 26. päivänä vuonna 2002.[1]

Pariisin sopimus solmitiin toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sitä pidetään ensimmäisenä askeleena kohti Euroopan yhdentymistä. Sopimuksen keskeinen sisältö oli maiden yhteisen korkean viranomaisen nimittäminen. Viranomaisen tehtävänä oli valvoa markkinoita ja kilpailusääntöjen noudattamista sekä varmistaa hintojen avoimuus. Pariisin sopimuksessa luotiin nykyisen Euroopan unionin toimielimet sellaisina, kuin ne toimivat edelleen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]