Itämerensuomalaiset kansat

Itämerensuomalaiset kansat ovat kansoja, jotka puhuvat muinaisesta kantakielestä eli kantasuomesta polveutuneita itämerensuomalaisia kieliä. Itämerensuomalaiset kansat asuvat nimensä mukaisesti lähellä Itämerta pääasiassa nykyisten Karjalan, Suomen, Viron, Inkerin, Pohjois-Norjan ja -Ruotsin sekä Luoteis-Venäjän alueella.

Etelästä vastapäivään lueteltuna itämerensuomalaisia kansoja ovat

• liiviläiset Riianlahden rannoilla, Latvian Kuurinmaalla
• virolaiset Suomenlahden eteläpuolella
• vatjalaiset Inkerissä
• inkerikot Inkerissä
• lyydiläiset Laatokan ja Äänisen välissä
• vepsäläiset Äänisen lounais- ja eteläpuolella
• karjalaiset Itä-Karjalassa
• suomalaiset Suomenlahden pohjoispuolella.

Yhteenkuuluvuus

Eurooppa 800-luvulla, suomensukuiset kansat Pohjois-Euroopassa.
(väritetty tummankeltaisella)

Eri itämerensuomalaisten kansojen välinen läheinen kielisukulaisuus on ollut tiedossa jo satoja vuosia, mutta ennen kansallisuusaatteen aikaa ja 1800-lukua ei näiden kansojen keskuudessa ollut mitään erityistä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Kielitieteen kehittyessä itämerensuomalaisten huomattiin muodostavan erityisen ryhmän, johon saamelaiskielet eivät kuuluneet. 1800-luvulla ajatus itämerensuomalaisten erityisestä yhteenkuuluvuudesta muodostui ja alkoi levitä Suomessa ja Virossa niin sanotun kansallisen heräämisen myötä. Vähäisempää yhteenkuuluvuutta tunnettiin myös kaukaisempia suomalais-ugrilaisia kansoja kohtaan.

Heimoaate pyrki itämerensuomalaisten kansojen vapauttamiseen ja olojen parantamiseen. 1900-luvun alkupuolella joillakin^{kenen mukaan?} oli käytännön tavoitteena luoda Suur-Suomeksi kutsuttu valtio, johon kuuluisivat kaikki itämerensuomalaiset kansat tai ainakin suomalaiset ja karjalaiset. Heimoaate ei poliittisissa muodoissaan juuri ulottunut saamelaisiin tai muihin ei-itämerensuomalaisiin suomalais-ugrilaisiin kansoihin.

Kylmän sodan aikana itämerensuomalaiset kansat jakoi rautaesirippu. Vain suomalaiset ja pieni osa karjalaisista olivat Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella.

Virolainen kirjailija ja myöhemmin Viron presidentti Lennart Meri otti käyttöön itämerensuomalaisista kansoista nimityksen vesilinnun kansa, sillä itämerensuomalaisten kansojen mytologiassa vesilinnuilla on erityisen tärkeä osuus (katso esim: joutsen itämerensuomalaisten kulttuurissa, kalliopiirrokset, maailman synty).

Katso myös

• Suomalaisten alkuperä; artikkeli käsittelee pitkälti itämerensuomalaisten alkuperää
• Itämerensuomalainen mytologia
• Volgansuomalaiset kansat
• Tšuudit

Kirjallisuutta

• Jokipii, Mauno (toim.): Itämerensuomalaiset: Heimokansojen historiaa ja kohtaloita. Jyväskylä: Atena, 1995. ISBN 951-9362-80-0.
• Julku, Kyösti (toim.): Itämerensuomi – eurooppalainen maa. Studia historica Fenno-ugrica 2. Jyväskylä: Oulu: Atena: Societas historiae Fenno-ugricae, 1997 (2. tarkistettu painos 1999). ISBN 951-796-093-X.

Aiheesta muualla

• Väinölän lapset. Videoita itämerensuomalaisista kansoista.