A. H. Tammsaare

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
A. H. Tammsaare

Anton Hansen Tammsaare (synt. Anton Hansen; 30. tammikuuta 1878 Albu, Järvamaa1. maaliskuuta 1940 Tallinna) oli virolainen kirjailija. Hänen viisiosaista teostaan Totuus ja oikeus (1926–1933) pidetään Viron kirjallisuuden merkittävimpänä teoksena. Sen ansiosta Tammsaare on saavuttanut Viron kansalliskirjailijan aseman. Viron 25 kruunun setelissä oli Tammsaaren kuva.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A. H. Tammsaare syntyi Järvamaalla Albun kunnassa. Hänen perheensä oli köyhä, mutta Anton pääsi kuitenkin opiskelemaan oikeustiedettä Tarton yliopistoon. Vuonna 1903 hän työskenteli Teataja-lehden toimittajana aloittaen näin kirjallisen uransa. Opiskeluaikoinaan tutustui Noor-Eesti-ryhmään ja kirjoitti joitakin opiskeluelämää kuvaavia novelleja, jotka herättivät jonkin verran huomiota. Hänen opiskelunsa katkesivat tuberkuloosiin vuonna 1911. Hän vietti vuoden Kaukasuksella parantolassa ja sitä seuraavat kuusi vuotta veljensä maatilalla Koitjärvellä, jossa hän luki Cervantesia, Shakespeareä ja Homerosta.

Vuonna 1919 A. H. Tammsaare muutti Tallinnaan ja avioitui. Vuonna 1922 voidaan Tammsaaren varsinaisen luomiskauden katsoa alkavan. Sinä vuonna ilmestyi hänen maaseudusta kertova romaaninsa Korpiojan isäntä. Vuonna 1926 ilmestyi ensimmäinen osa hänen suuresta romaanisarjastaan Totuus ja oikeus (Tõde ja õigus). Kirja herätti huomiota, ja Tammsaarta kutsuttiin esiintymään eri tilaisuuksissa ja vierailemaan Suomessa, mutta hän kieltäytyi niistä kaikista vedoten heikkoon terveyteensä. Hän täytti 50 vuotta vuonna 1928, jolloin hänellä oli Totuus ja oikeus -romaanin toinen osa kirjoitettavana. Hänen kunniakseen järjestettiin suuri juhlatilaisuus Estonia-teatteriin, mutta päivänsankari ei koskaan saapunut juhliinsa. Niinä kesinä, joina hän kirjoitti kirjojaan hän lähetti perheensä Narva-Jõesuun kylpylöihin ja keskittyi täydellisesti kirjallisiin töihinsä tai, rahatilanteen niin pakottaessa, kävi palkkatöissä.

Totuus ja oikeus -romaanin toinen osa ilmestyi vuonna 1929, samana vuonna kun ilmestyi hänen virontamansa Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Kolmas osa ”Surmatulet” ilmestyi ensi kerran viroksi vuonna 1931. Totuuden ja oikeuden jälkeen Tammsaarelta ilmestyivät romaanit Elämä ja rakkaus vuonna 1934 ja ”Rakastin saksalaista” vuonna 1935. Tämän jälkeen Tammsaare uudistui: seuraavaksi ilmestyi näytelmä Kuninkaalla on kylmä vuonna 1936. Viimeinen teos, romaani "Hornanperän uusi paholainen" ilmestyi 1939. Sekä näytelmä Kuninkaalla on kylmä että viimeinen romaani antoivat ymmärtää, että Tammsaare oli löytänyt uuden tyylin kirjoittaa. Ne tulkitsivat ja ajankohtaistivat ikivanhoja myyttejä; näytelmä raamatun, romaani kansanperinteen aiheista. Uusi luomiskausi päättyi, kun kirjailija kuoli kotonaan työpöytänsä ääreen ensimmäisenä maaliskuuta 1940.

Nikolai Triik: A. H. Tammsaaren muotokuva.

Tammsaare oli laajalti lukenut mies ja hyvin selvillä aikansa aatteista. Hän suhtautui kriittisesti kirkkoon ja oli siviilivihkimisen edelläkävijöitä kotimaassaan. Hän pilkkasi armotta kaikenlaista tärkeilyä ja asioiden paisuttelua. Tammsaaren maailmankuva saattaa monista tuntua synkähköltä- hän on kuitenkin halunnut näyttää teoksissaan, että ihminen on aina suhteessa johonkin itseään suurempaan, luontoon tai historiaan.

Tammsaaren teoksia on käännetty saksaksi, venäjäksi, bulgariaksi, ranskaksi, latviaksi, liettuaksi, unkariksi, puolaksi, slovakiaksi, tšekiksi ja hollanniksi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salokannel, J.: Pentinkulmalta Vargamäelle. Artikkeli Anton Hansen Tammsaaren romaanin Totuus ja oikeus I: "Maan lupaus" lopussa.

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]