Tämä on hyvä artikkeli.

Bulgaria

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 17. huhtikuuta 2012 kello 16.51 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katsottu versio tästä sivusta, joka hyväksyttiin 17. huhtikuuta 2012, perustui tähän versioon.

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Република България
(Republika Bălgarija)
Bulgarian tasavalta
Bulgarian lippu Bulgarian vaakuna
lippu vaakuna

Bulgarian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Rosen Plevneliev (GERB)
Boiko Borisov (GERB)
Pääkaupunki Sofia (Sofija) (1 090 295 as.)
42°42′N, 23°20′E
Muita kaupunkeja Plovdiv (340 050 as.),
Varna (317 570 as.),
Burgas,
Ruse,
Stara Zagora,
Pleven,
Sliven,
Dobritš,
Šumen
lisää kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensä 110 879 km² [1] (sijalla 103)
– josta sisävesiä 0,3 %
Väkiluku (2011) 7 093 635 [1] (sijalla 99)
– väestötiheys 69,5
– väestönkasvu −0,781 (2011)
Viralliset kielet bulgaria
Valuutta leva (bulg. лев) (BGN)
BKT (2010)
– yhteensä 92 210 miljoonaa USD [1]  (sijalla 72)
– per asukas 12 800 USD
HDI (2019) 0,816 [2] (sijalla 56)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11,5
– teollisuus 58,4
– palvelut 30,1
Aikavyöhyke +2 --
– kesäaika UTC+3
Itsenäisyys
Osmanien valtakunnasta
Tunnustettu:
3. maaliskuuta 1878
22. syyskuuta 1908
Lyhenne BG
– ajoneuvot: BG
– lentokoneet: LZ
Kansainvälinen
suuntanumero		 +359
Tunnuslause Съединението прави силата
(Liitosta voimaa)
Kansallislaulu ”Mila Rodino”
Edeltäjä(t) Bulgaria Bulgarian kuningaskunta (1908–1946)
Bulgarian kansantasavalta lippu (1946-1990) Bulgarian kansantasavalta (1946–1990)

Bulgarian tasavalta (bulg. Република България, Republika Bălgarija) eli Bulgaria (bulg. България, Bălgarija) on valtio Balkanilla, Kaakkois-Euroopassa. Se sijaitsee Mustanmeren rannalla, ja sen rajanaapureita ovat Kreikka ja Turkki etelässä, Serbia ja Makedonia lännessä ja Romania pohjoisessa. Turkinsukuisten bolgaarien, traakialaisten ja slaavien jälkeläiset omaksuivat kristinuskon Kyrilloksen ja Metodioksen lähetystyön ansiosta 800-luvulla. Maan kulttuuri kehittyi luostarien suojissa myös ottomaanien vallan aikana. Maailmansotien jälkeen maa kuului kommunistiblokkiin yli neljänkymmenen vuoden ajan. Monipuoluejärjestelmää ja markkinataloutta on harjoitettu vuodesta 1989. Bulgarialaiseen keittiöön kuuluvat keitto- ja pataruoat, jugurtti ja viinit.

Maantiede

Pääartikkeli: Bulgarian maantiede
Bulgarian kartta

Bulgaria koostuu Traakian, Moesian ja Makedonian muinaisista alueista. Maan lounaisosa on vuoristoista, ja siellä sijaitsee Balkanin korkein kohta, Musala 2925 m. Rodopivuoret ulottuvat Traakian maakunnasta Kreikan puolelle, ja Balkanvuoret kulkevat lännestä itään maan keskellä. Kaakossa Mustanmeren rannikolla on kukkuloita ja tasankoa. Balkanvuorten pohjoispuolella on Tonavan ylänkö, jonka kukkulat ovat maan vilja-aitta. Tonava kulkee maan pohjoisrajalla. Muita suuria jokia ovat Struma, Mesta ja Maritsa etelässä.[3][4]

Bulgarian kallioperä on otollista maanjäristyksille, joita sattui vuosien 1900 ja 1986 välillä 16 kertaa.[3]

Bulgarian rajanaapureita ovat Kreikka, jonka kanssa yhteistä rajaa on 494 km, Makedonia (148 km), Romania (608 km), Serbia (318 km) sekä Turkki (240 km).[1]

Ilmasto

Pilviä Balkanvuorilla.

Bulgariassa on pieneksi maaksi suuret ilmastoerot, sillä se sijaitsee mannerilmaston ja välimerenilmaston vaikutusalueiden välissä. Vuoret ja laaksot ohjaavat ilmamassojen liikkeitä ja saavat aikaan suuria eroja säässä pienillä etäisyyksillä. Mantereen vaikutus on suurin talvella, jolloin voi olla kylmää ja kovia lumipyryjä. Kesällä Bulgariassa on usein muun Välimeren alueen tapaan kuivaa ja kuumaa. Mustameri vaikuttaa vain kapean rannikkokaistaleen ilmastoon. Maan pohjoisosassa on kylmempää ja sateisempaa kuin etelässä. Keskimääräinen sademäärä on 630 mm vuodessa, mutta vuoristossa tulee paikoin yli 2 500 mm, kun taas Traakian tasangolla kärsitään kesäisin kuivuudesta ja vuoden sademäärä jää alle 500 millimetriin.[3]

Luonto

Metsäkukkia Bulgarkan puistossa.

Bulgarian kasvillisuus kukoistaa erityisen monimuotoisena vuoristoissa. Eniten kotoperäisiä lajeja kasvaa Balkanvuorilla, missä on yli 90 sellaista lajia ja alalajia, joita tavataan vain Bulgariassa, ja niistä noin 20 lajia on vain näillä vuorilla. Kaikkiaan Keski-Balkanin kansallispuistossa on tavattu noin 1 900 kasvilajia ja -alalajia. Myös Mustanmeren rannikolla lajien määrä on runsas, ja kasvillisuustyypit vaihtelevat suhteellisen pienellä alueella suuresti.[5]

Myös Bulgarian eläimistö on monipuolinen, ja maassa on tavattu noin sata nisäskäslajia ja yli 400 lintulajia. Suurista nisäkkäistä esiintyvät karhu, susi, kultasakaali, metsäkissa, saukko, tiikerihilleri ja gemssi. Lepakkolajien määrä on Euroopan suurimpia, sillä Euroopan 39 lajista 32 elää Bulgariassa. Lintuhavaintoja on tehty paljon, koska maa sijaitsee kahden suuren muuttoreitin varrella ja siellä pysähtyvät sekä Mustanmeren rannikkoa että Struman laaksoa pitkin kulkevat muuttolinnut. Sammakkoeläimiä on 17 lajia ja matelijoita 36 lajia.[6]

Lähes 23 % maan pinta-alasta on suojeltu Euroopan unionin Natura 2000 -hankkeen puitteissa.[7]

Historia

Pääartikkeli: Bulgarian historia

Varhaiset vaiheet ja osmanivalta

Bulgarian ensimmäiset asukkaat saapuivat todennäköisesti neoliittisella kaudella, viimeistään 6000 eaa.[8] Traakialaiset asuttivat Bulgarian noin vuonna 2000 eaa. Heidän kulttuurinsa oli jo melko kehittynyt, ja he muun muassa kasvattivat viiniä ja osasivat työstää metalleja.[9] Traakilaisten yhteiskuntan kukoisti mahtavimmillaan 600-luvulla eaa.[10] Seuraavien vuosisatojen aikana alueen valloittivat vuorotellen kreikkalaiset, persialaiset, makedonialaiset ja roomalaiset. Aleksanteri Suuren kukistuttua Traakian kuningaskunta nousi uudelleen 300-luvulla eaa., ja se pysyi alkuun itsenäisenä kuningaskuntana myös roomalaisvallan alla.[10] Siitä tehtiin kuitenkin noin vuonna 46 Rooman provinssi. Rooman valtakunnan hajottua se siirtyi Bysantille.[9]

Alun perin turkinsukuiset bolgaarit saapuivat Balkanille Volgan mutkan itäpuoliselta alueelta ja nykyisestä Ukrainasta sekä Venäjältä 600-luvulla. Vuonna 681 he perustivat Bulgarian ensimmäisen valtakunnan.[11] Se saavutti laajimman kokonsa sen ensimmäisen tsaarin, vuosina 893–927 hallinneen Simeon I:n johdolla.[12] Bulgaarit kääntyivät kristinuskoon 865 ja samaan aikaan kehitettiin kyrilliset aakkoset.[13]

Bysantin valtakunnalla oli huomattava vaikutus Bulgarian hallintoon ja kulttuuriin. Bulgaarit olivat ajoittain myös bysanttilaisten vaarallisimpia vihollisia, etenkin kaani Krumin (hallitsi noin 803–814) ja tsaarien Simeonin ja Samuilin (hallitsi 997–1014) aikana. Vuonna 1014 Bysantin keisari Basileios II sai ratkaisevan voiton bulgaareista Kleidionin taistelussa, ja koko Bulgaria oli Bysantin vallassa vuoteen 1018 mennessä. Bulgaarit kuitenkin kapinoivat vuonna 1185 ja perustivat Toisen Bulgarian valtakunnan.[14][15] Bulgariasta tuli paikallinen mahti 1100- ja 1200-luvuilla etenkin Ivan Asen II:n aikana 1218–1241.[16] Turkkilaiset valoittivat Bulgarian 1396, jolloin siitä tuli ensimmäisenä Euroopan maana osa Osmanien valtakuntaa. Monia luostareita tuhottiin ja ryöstettiin, mutta ne jotka säilyivät, muodostuivat kansallistunteen ja kulttuurin suojapaikoiksi.[17]

Itsenäistyminen

Vuonna 1876 bulgarialaiset nationalistit kapinoivat Turkin valtaa vastaan, mutta osmanit kukistivat kapinan julmasti.[18] Verilöylyt käänsivät Euroopan mielipiteen osmaneja vastaan, eivätkä suurvallat puuttuneet Venäjän aloittamaan Turkin sotaan. Bulgarialaiset taistelivat venäläisten rinnalla, ja sodan päättäneessä San Stefanon sopimuksessa Bulgaria sai itsenäisyyden. Euroopassa sopimuksen pelättiin johtavan Venäjän vallan kasvuun, joten vielä samana vuonna Berliinin kongressi osa ruhtinaskunnan alueista palautettiin osmaneille.[19] Vuonna 1885 Itä-Rumelia liitettiin ruhtinaskuntaan, joka löi Serbian noin kaksi viikkoa kestäneessä sodassa. Venäjä oli suhtautunut tsaari Aleksanteri II:n salamurhasta alkaen epäluuloisesti bulgarialaisten liberaaleihin ajatuksiin, ja vaati ruhtinas Alexander von Battenbergin eroa valtionjohdosta. Venäjällä koulutetut bulgarialaisupseerit syöksivät Battenbergin vallasta vuonna 1886,[20] ja valtion johtoon nousi Saksi-Coburg-Gotha-suvun Ferdinand I.[19]

Bulgaria vuonna 1915

Bulgaria liittoutui Kreikan, Montenegron ja Serbian kanssa Turkkia vastaan vuosina 1912–1913 käydyssä ensimmäisessä Balkanin sodassa ja sai haltuunsa yhteyden Aigeianmerelle. Makedoniasta syntyneen kiistan vuoksi käyty toinen Balkanin sota Turkkia, Kreikkaa, Romaniaa ja Serbiaa vastaan päättyi Bulgarian tappioon, ja Bulgaria menetti suuren osan Makedoniaa ja eteläisen Dobrudžan. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa saksalaiset ja itävaltalaiset diplomaatit saivat suostuteltua Bulgarian liittymään 1915 hyökkäykseen Serbiaa vastaan. Keskusvaltojen kärsittyä tappion sodassa Bulgaria menetti Neuillyn rauhassa yhteytensä Aigeianmerelle. Kahden sotatappion jälkeen Ferdinand luopui kruunusta ja häntä seurasi hänen poikansa Boris III.[21]

Vuonna 1919 perustettiin Bulgarian agraariunioni, jonka johtaja Aleksandăr Stambolijski nousi pääministeriksi ja jakoi maata köyhille talonpojille. Agraariunionin hallitus syöstiin vallasta oikeistolaisessa vallankaappauksessa 1923 ja Stambolijski murhattiin.[22] 1930-luvun kuluessa kuningas Boris III julisti ”kuninkaallisen diktatuurin”, kieltäytyi perustuslain uudistuksesta ja lykkäsi vaaleja vuosien ajan.[23]

Toinen maailmansota ja kommunistivalta

Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi Saksan puolelle toivoessaan saavansa menettämänsä alueet takaisin. Bulgaria pitikin sodan aikana hallussaan menettämiänsä alueita. Kuningas Boris kuoli äkillisesti vuonna 1943. Valtaistuimelle astui hänen kuusivuotias poikansa nimellä Simeon II kolmen sijaishallitsijan kanssa, joista valta oli pääministeri Bogdan Filovilla.[24]

Vuonna 1944 maailmansodan käännyttyä akselivaltojen tappioksi Bulgaria pyrki välttämään taistelut omalla maaperällään, julisti sodan Saksalle ja pyrki rauhansopimukseen länsiliittoutuneiden kanssa. Länsiliittoutuneet kuitenkin hylkäsi sopimusehdotukset, ja Neuvostoliitto julisti Bulgarialle sodan ja miehitti maan.[24] Neuvostoliiton tukema isänmaanrintama nousi valtaan vallan­kaappauksella. Monarkia lopetettiin 1946 ja maa julistettiin Bulgarian kansantasavallaksi. Kommunistipuolue voitti vaalit ja Georgi Dimitrov valittiin pääministeriksi. Uuden perustuslain mukaan Bulgariasta tuli neuvostomallinen yksipuoluevaltio ja talous kansallistettiin.[25]

Dimitrov kuoli 1949. Todor Živkovista tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri 1954. Hänen johdollaan maasta tuli vankka Neuvostoliiton liittolainen. Maan joukot osallistuivat Tšekkoslovakian miehitykseen 1968. Vuonna 1971 otettiin käyttöön uusi perustuslaki ja Živkov sai myös valtionpäämiehen (korkeimman neuvoston puheenjohtaja) aseman.[18]

Vuosina 1985–1989 tehtiin Neuvostoliiton esimerkin mukaan hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia. Živkovin hallinto alkoi myös korostaa bulgarialaista nationalismia, ja 1984 maan turkkilainen vähemmistö määrättiin ottamaan slaavilaiset sukunimet.[26] Bulgarialaistamisohjelma johti 1989 turkkilaisten joukkopakoon maasta. Marraskuussa 1989 kymmenettuhannet mielenosoittajat lähtivät Sofian kaduille, ja maltillinen Petăr Mladenov syrjäytti Živkovin.[27]

Kommunismin jälkeinen aika

Bulgaria siirtyi monipuoluejärjestelmään ja kommunistinen puolue muutti nimensä Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi (BSP). Sen vastapainoksi syntyi Demokraattisten voimien liitto (UDF). Ensimmäisissä monipuoluevaaleissa kesäkuussa 1990 sosialistit saivat 53 % äänistä ja UDF kolmanneksen.[18] Maa oli kuitenkin 1990-luvulla epävakaassa tilassa, ja ympäri maata oli protesteja ja levottomuuksiin. Talous oli myös kaaoksessa, ja vuonna 1996 suuri inflaatio johti useisiin lakkoihin ja mielenosoituksiin. Tilanne kuitenkin parani, kun Kansainvälinen valuuttarahasto puuttui asiaan ja maassa aloitettiin monet taloudelliset uudistukset.[28]

Näkymä Sliveniin

Valtapuolueet eivät olleet onnistuneet kehittämään tarpeeksi maan tilaa, joten entisen tsaarin Simeon II:n puolue voitti vaalit yllättäen kesäkuussa 2001.[28] Simeon valittiin pääministeriksi, mutta hän ei onnistunut parantamaan taloutta, vaikka oli luvannut kääntää maan suunnan 800 päivässä. Sosialistit nousivatkin jälleen valtaan vuoden 2005 vaaleissa ja Sergei Staniševista tuli pääministeri.[28] Simeonin aikana Bulgariasta oli tullut Naton jäsen, ja vuonna 2007 se liittyi Euroopan unioniin. Vuonna 2008 EU pidätti avustusrahoja, koska Bulgaria ei ollut saanut korruptiota kuriin.[18]

Politiikka

Hallinto ja sisäpolitiikka

Bulgarian presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle. Kaudet on rajattu kahteen. Presidentti on valtion päämies ja armeijan ylipäällikkö. Presidentti voi myös hylätä lakialoitteet, mutta parlamentti voi hylätä presidentin veton yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.[1]

Yksikamarisessa parlamentissa, Narodno Sabraniessa, on 240 edustajaa, jotka valitaan nelivuotiskausille. Listavaalin äänet annetaan puolueille tai ehdokaslistoille yhdeksässä vaalipiirissä. Puolueen pitää saada vähintään 4 % äänistä saadakseen edustajia. Parlamentti valitsee ja voi erottaa pääministerin.[1]

Vuoden 2009 parlamentin paikkajako[1]
paikkoja puolue kuvaus
117 Graždani za evropejsko razvitie na Bălgarija oikeistolainen, Boiko Borisov
40 Koalicija za Bălgarija Sosialistit, sosiaalidemokraatit, agraariliitto, kommunistit, sosiaalinen humanismi, romanipuolue ja Uusi-Zora
37 Dviženie za Prava i Svobodi turkkilaisen vähemmistön puolue, liberaali
21 Ataka nationalismi, äärioikeisto
15 Sinjata koalitsija "Sininen koalitio", keskusta-oikeisto, Obedineni demokratični sili ja Demokrati za Silna Bălgarija
10 Red, zakonnost i spravedlinost järjestys, laki ja oikeus, konservatiivinen

Ulkopolitiikka ja sotavoimat

Bulgarian asevoimat muodostuvat maa-, meri- ja ilmavoimista. Pakollisesta varusmiespalveluksesta luovuttiin vuonna 2008. 18-27-vuotiaat voivat ilmoittautua vapaaehtoiseen palveluun.[1]

Bulgaria on kuulunut YK:hon vuodesta 1955, ja sillä on ollut paikka turvallisuusneuvostossa kolme kertaa: 1966, 1986 ja 2002. Se on osallistunut rauhanturvahankkeisiin Kambodžassa, Angolassa, Tadžikistanissa, Etiopiassa, entisen Jugoslavian alueella ja Liberiassa.[29] Se oli yksi ETYKin / ETYJin perustajajäsenistä vuonna 1975.[30] Se liittyi NATOon 2004 ja EU:hun 2007.[18] Vuosina 2003-2008 Bulgaria osallistui huomattavalla panoksella kansainvälisiin joukkoihin Irakissa ja jatkoi sotilaallista läsnäoloaan vuoteen 2011 asti.[31] Se on tukenut myös ISAF-toimintaa Afganistanissa vuodesta 2001 sekä omilla joukoillaan että antamalla Yhdysvaltojen käyttää lentotukikohtiaan.[32]

Bulgaria kiistää kielellisin ja historiallisin perustein Makedonian olemassaolon itsenäisenä kansakuntana. Kysymys on vaivannut aluetta jo 1800-luvun lopulta alkaen, ja Bulgaria nosti sen uudelleen esille 1990-luvun alussa, kun Jugoslavia hajosi. Samaan aikaan se kuitenkin tunnusti Makedonian valtion.[33]

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Bulgarian alueet

Bulgaria on vuodesta 1999 jaettu 28 alueeseen (oblast, oblasti). Vuosina 1987–1999 nämä oli yhdistetty yhdeksäksi maakunnaksi.[34] Bulgarian pääkaupunki, 1,3 miljoonan asukkaan Sofia muodostaa oman alueensa. Pinta-alaltaan suurin alue on Burgas, mutta eniten asukkaita on Sofian jälkeen Plovdivin alueella. Kaikki alueet on nimetty pääkaupunkiensa mukaan.[35]

Bulgarian suurimmat kaupungit ovat pääkaupunki Sofian lisäksi Plovdiv (338 000 asukasta vuonna 2011), Varna (335 000), Burgas (200 000) ja Ruse (150 000).[35]

Talous

Tiedosto:Sunnybeach-ngruev-2.JPG
Näkymä Sunny Beachilta.

Bulgaria on EU:n köyhin maa, ja sen bruttokansantuote henkeä kohti on vain runsas kolmannes EU:n keskiarvosta.[36]

Bulgarian talous romahti 1989 Neuvostoliiton markkinoiden ehdyttyä, ja talous kutistui 40 %. EU:hun liittymisen jälkeen Bulgariaan tehtiin paljon ulkomaalaisia sijoituksia. Yhtiövero laskettiin kymmeneen prosenttiin lisäsijoitusten houkuttelemiseksi.[37] Vuosina 2004-2008 talous kasvoi yli kuusi prosenttia vuodessa. Maailmanlaajuisen laman aikana kasvu hidastui ja vuonna 2011 kasvu oli 2,2 %.[1]

Bulgarian merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kupari, lyijy, sinkki, kivihiili ja puu. Vientituotteista tärkeimmät ovat koneet, maataloustuotteet ja tekstiilituotteet, teräs, rauta ja polttoaineet. Viennin kohdemaita ovat Saksa, Romania, Italia, Kreikka, Turkki ja Ranska.[1]

Vuonna 2009 maatalous työllisti 7,1 % työvoimasta ja tuotti 5,2 % bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteita ovat vihannekset, hedelmät, tupakka, viini, vehnä, ohra, auringonkukat ja sokerijuurikkaat.[1]

Matkailu on merkittävä palvelusektorin työllistäjä. Vuonna 2010 maassa kävi 9 miljoonaa turistia.[38] Suosituimpia Mustanmeren rantakohteita ovat Sunny Beach, Varnan kultahietikko ja Albena. Myös pääkaupunki Sofiassa, muissa historiallisissa kohteissa sekä vuoristoissa käy matkailijoita.[39]

Bulgarian suurimmat energianlähteet ovat kiinteät polttoaineet, öljy, ydinvoima ja maakaasu.[40] Suuri osa tuontienergiasta tuodaan Venäjältä. Maan ainoat toimivat öljynjalostamot omistaa venäläinen Lukoil, ja maakaasusta 95% tulee venäläiseltä Gazpromilta. Vuonna 2012 Bulgaria päätti hylätä suunnitelmat uudesta ydinvoimalasta.[41] EU painostaa Bulgariaa sulkemaan Kozloduin voimalan kuusi neuvostoaikaista reaktoria. Bulgaria on osakkaana sekä venäläisten että EU:n kaasuputkihankkeissa.[42]

Liikenne

Bussi Burgasissa.

Bulgariassa on 210 lentopaikkaa, joista kahdessa on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautateitä on 4 151 km. Satamakaupungit ovat Burgas ja Varna.[1] Kaupunkien välisessä liikenteessä junat ovat edullisia mutta usein hitaita ja epämukavia. Myös valtion omistamia bussilinjoja on moitittu hitaiksi ja niiden kalustoa vanhentuneeksi, mutta yksityisillä yhtiöillä on modernimpaa kalustoa.[43]

Väestö

Heinäkuussa 2011 Bulgariassa arvioitiin olevan 7 093 635 asukasta. Vuoden 2001 väestönlaskennassa suurimman etnisen ryhmän muodostivat bulgarialaiset (83,9 %), ja merkittäviä vähemmistöjä olivat turkkilaiset (9,4 %) ja romanit (4,7 %). Muita väestöryhmiä olivat esimerkiksi makedonialaiset, armenialaiset ja tataarit. Bulgarian ortodoksisen kirkkoon kuului 82,6 % väestöstä; islaminuskoisia oli 12,2 %, katolisia 0,6 % ja protestantteja 0,5 %.[1]

84,8 % väestöstä puhuu äidinkielenään bulgariaa, joka on maan virallinen kieli.[1] Se kuuluu slaavilaisiin kieliin.

Vuonna 2007 arvioitiin, että Bulgaria on jo saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteista kolme: peruskoulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon ja odottavien äitien terveyteen liittyvät tavoitteet. Muidenkin tavoitteiden saavuttaminen on todennäköistä.[44]

Bulgariassa koulunkäynti on pakollista 7–16-vuotiaille. Opetuskieli on yleensä bulgaria, mutta etnisten vähemmistöjen lapset voivat saada opetusta äidinkielellään. Toisen asteen oppilaitoksissa on yleissivistäviä, ammatillisia, kielikouluja ja kansainvälisiä kouluja. Korkea-asteen oppilaitoksia on 51. Kouluissa on kaksi lukukautta: syyskuun puolivälistä jouluun ja tammikuusta kesäkuun loppuun. Yliopistojen vuosi alkaa lokakuun alusta, ja opetusta annetaan 30 viikkoa vuodessa.[45]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Bulgarian kulttuuri
Nuori Jeesus temppelissä. Mosaiikki Boyanan kirkossa.

Bulgarian kulttuuriin kuuluu traakialaisia ja slaavilaisia elementtejä, ja siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan vaikutteita. Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvat traakialaiset hautakammiot Kazanlăkissa ja Sveštarissa.[46]

Kuvataide ja arkkitehtuuri

Bysantin taiteesta kehittyi Veliko Tărnovon mukaan nimetty kristillisen taiteen koulukunta. Bulgarialainen kirkkotaide kukoisti etenkin 1200- ja 1300-luvuilla, mutta se selvisi ottomaanien valtakaudenkin yli.[47] Kirkot ovat komeita, ja monet niistä on rakennettu kansallisromanttisella kaudella ottomaanivallan lopussa. [48] Boyanan kirkko, Ivanovon kallioon hakatut kirkot ja Rilan luostari ovat maailmanperintökohteita.[46]

Christo Javacheff on bulgarialaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva ympäristötaiteilija, jonka tunnetuimpia teoksia ovat muoviin käärityt suuret esineet ja rakennukset.[49]

Toiseen maailmansotaan asti Bulgaria oli enimmäkseen maaseutua, mutta sen jälkeen maa teollistui nopeasti ja kaupunkeihin rakennettiin neuvostotyylisiä betonilähiöitä. Kylien ja pikkukaupunkien perinteiset talot ovat usein puuta, ja niissä on pieniruutuiset ikkunat ja korkea aita ympärillä. Sisäkatoissa on taidokkaita puuleikkauksia.[48]

Musiikki ja elokuva

Kansanlauluryhmä Agra.

Bulgarialaisessa kansanmusiikissa on kehitetty erityinen kurkkulaulutekniikka.[47] Musiikin ominaispiirteisiin kuuluvat myös erikoiset tahtilajit kuten 5/8, 11/8 tai jopa 15+14/8. Kansanomaisia lyömä- ja jousisoittimia käytetään yhä.[50] Kommunismin aikana valtio rahoitti kansanmusiikkiryhmiä, joiden tehtävänä oli sekä säilyttää perinnettä että jalostaa siitä korkeakulttuuria.[48] Bulgaria on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2005 lähtien. Se pääsi finaaliin 2007.[51]

Ennen toista maailmansotaa Bulgariassa tekivät elokuvia lähinnä dokumentaristit ja amatöörit. Kommunistivallan aikana taloudellinen tuki oli turvattu mutta ilmaisunvapaus rajoitettua. Elokuva-alan ammattilaisia koulutettiin Neuvostoliitossa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja vuodesta 1973 myös kotimaassa. Vuosittain ilmestyi noin 25 elokuvaa. 1970-luvulla tehtiin elokuvia maaltamuutosta ja arjen ongelmista. Vuoden 1989 jälkeen ilmaisunvapaus laajeni mutta samalla syntyi myös talousongelmia, kun kotimainen elokuva joutui kilpailemaan Hollywoodin suurtuotantojen kanssa. 1990-luvun alussa suuret studiot joutuivat irtisanomaan paljon henkilökuntaansa. Elokuva-alan toipuminen alkoi 2000-luvun alussa.[52]

Kirjallisuus

Julia Kristeva.

Bulgarian kirjakieli alkoi kehittyä 800-luvulla, kun Kyrillos ja Metodios kehittivät kyrillisen kirjaimiston edeltäjän, glagoliittisen kirjaimiston. Varhainen kultakauden kirjallisuus oli aluksi lähinnä uskonnollisten tekstien käännöksiä, mutta pian alettiin kirjoittaa historiaa ja maantietoa käsitteleviä teoksia. Hopeakaudella, 1330- ja 1400-luvulla, kehittyi uusia kirjallisuuden lajeja. Kansallisen heräämisen aikakausi alkoi 1700-luvun puolivälissä. Humanismi ja kansallisuusaate olivat keskeisiä teemoja, ja kansanperinnettä hyödynnettiin korkeakulttuurissa. Kansa oli pitkään lukutaidotonta, joten suullinen perinne on säilynyt hyvin. Ensimmäinen bulgarialainen romaani, Ivan Vazovin Ikeen alla vuodelta 1894 käsitteli ottomaaneista vapautumista. Maailmansotien välissä runous ja näytelmäkirjallisuus kukoistivat, individualismi ja symbolismi olivat muodissa ja partioottien rinnalle nousivat boheemit runoilijat. Kommunismiaikana bulgarialainen kirjallisuus sai vaikutteita sosialistisesta realismista. 1900-luvun suuria bulgarialaisia filosofeja ja kirjailijoita ovat Julia Kristeva ja Tzvetan Todorov.[53] Bulgariassa syntynyt Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981.[54]

Ruokakulttuuri

Banitsa-piirakkaa.

Bulgarialainen ruokavalio perustuu paikallisiin, vuodenajalle tyypillisiin ruoka-aineisiin. Leipä ja maitotuotteet, etenkin jugurtti ja tuorejuusto, ovat sen tärkeitä osia. Kotiruoka on usein keittoja, salaatteja ja pataruokia tai grillattua lihaa ja täytettyjä kasviksia. Banitsa on suosittu piirakkaruoka. Alkoholittomia perinnejuomia ovat viljapohjainen gaza ja jugurtista ja vedestä tehty ayran. Suosittuja alkoholijuomia ovat hedelmistä tislattu rakija sekä viinit.[48]

Urheilu

Bulgaria on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1924 ja talviolympialaisiin vuodesta 1936.[55]

Voimistelun lisäksi (Maria Gigova, Maria Petrova, Simona Peitševa) bulgarialaiset ovat kunnostautuneet muun muassa kamppailu- ja voimailulajeissa, kuten painissa ja painonnostossa, sumopainissa, melonnassa, soudussa, lentopallossa, tenniksessä (Magdalena Maleeva), korkeushypyssä (Stefka Kostadinova) ja shakissa (Veselin Topalov, Antoaneta Stefanova).[56]

Bulgarian jalkapallomaajoukkue on parhammillaan sijoittunut neljänneksi Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1994. Marraskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 85.[57]

Lähteet

  • Glenn E. Curtis (toim.): Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.4.2012).
  • Bulgaria (Tiscali) (englanniksi)
  • Bulgaria: The Bradt Travel Guide: Kay, Annie. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2008. ISBN 1-84162-155-2 Google-kirjat (viitattu 6.4.2012). (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Bulgaria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c Geography Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  4. ↑ Natura 2000 Alppivyöhykkeella (ISBN 978-92-79-13253-7) 2010. Euroopan komissio, Ympäristöasioiden pääosasto. Viitattu 4.4.2012.
  5. ↑ Bulgarian Natura - Flora Balkan Trek. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Bulgarian Natura - Fauna Balkan Trek. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  7. ↑ NATURA 2000 TO INCLUDE 23% OF BULGARIA'S TERRITORY- ENVIRONMENT MINISTRY Sofia Echo. Viitattu 21.01.2007.
  8. ↑ Kay, s. 13.
  9. ↑ a b Kay, s. 15.
  10. ↑ a b Pre-Bulgarian Civilizations Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  11. ↑ The Slavs and the Bulgars Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  12. ↑ The First Golden Age Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  13. ↑ C. A. J. M. Kortmann, J. W. A. Fleuren, Wim Voermans (toim.): Constitutional law of 2 EU member states: Bulgaria and Romania : the 2007 enlargement, s. I4. Kluwer, 2008. ISBN 9789013056358
  14. ↑ Rosser, John H.: Historical dictionary of Byzantium, s. 90–91. Scarecrow Press, 2011. ISBN 978-0-8108-7567-8 (englanniksi)
  15. ↑ Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium, s. 332. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6 (englanniksi)
  16. ↑ Ottoman rule Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  17. ↑ Bulgarian Monasteries Bulgarian Monastery. Viitattu 10.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d e Timeline: Bulgaria (BBC) (englanniksi)
  19. ↑ a b Kay, s. 18.
  20. ↑ Decades of National Consolidation Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  21. ↑ World War I Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  22. ↑ Stamboliiski Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  23. ↑ The Crises of the 1930s Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  24. ↑ a b World War II Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  25. ↑ Communism Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  26. ↑ The Zhivkov era Bulgaria: A Country Study. Library of Congress, 1992.
  27. ↑ 1989: Protesters demand reform in Bulgaria On This Day 18 November. BBC News. Viitattu 3.4.2012.
  28. ↑ a b c Kay, s. 19.
  29. ↑ Bulgaria and the UN Embassy of the Republic of Bulgaria, London. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Bulgaria - OSCE Bulgarian Embassy London
  31. ↑ Bulgarian mission in Iraq comes to end Radio Bulgaria. Viitattu 5.4.2012.
  32. ↑ Bulgaria centcom.mil. Viitattu 5.4.2012.
  33. ↑ Milena Mahon: The Macedonian Question in Bulgaria. Nations and Nationalism, 1998, 4. vsk, nro 3, s. 389-407. abstrakti. Viitattu 5.4.2012.
  34. ↑ Regions of Bulgaria Statoids. Gwillim Law. Viitattu 10.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ a b Thomas Brinkhoff: Bulgaria: Districts and principal cities Citypopulation. Viitattu 10.4.2012.
  36. ↑ Bulgarian maaraportti (Sivu 10) Finpro. Viitattu 3.4.2012.
  37. ↑ Background Note: Bulgaria (US. Department of State) (englanniksi)
  38. ↑ 9 Million Tourists Had Vacations in Bulgaria in 2010 Novinite. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  39. ↑ Bulgaria on uusin rantalomasuosikki 7.4.2010. MTV3. Viitattu 5.4.2012.
  40. ↑ BULGARIA – Energy Mix Fact Sheet 2004 2007. European union. Viitattu 10.4.2012.
  41. ↑ Bulgaria abandons Belene nuclear plant plans 28.3.2012. Reuters.
  42. ↑ Country Profile Bulgaria BBC news
  43. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 3.4.2012.
  44. ↑ Progress by Goal 2007. Millennium Goal Monitor. Viitattu 17.4.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Educational System of Bulgaria Fulbright. Viitattu 4.4.2012. (englanniksi)
  46. ↑ a b Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
  47. ↑ a b Bulgarian Art Information Bulgaria.
  48. ↑ a b c d Barbara Cellarius & Tim Pilbrow: Bulgaria Countries and their cultures. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  49. ↑ Christo N Doyle Fine Art. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  50. ↑ Bulgarian music Information Bulgaria
  51. ↑ Eurovision Song Contest 2007 (Scoreboard) eurovision.tv. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
  52. ↑ Bojidar Manov: Bulgarian Cinema Today: Seventeen Years after the Changes Kino Kultura. 2006. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  53. ↑ Sirkku Okoye: Bulgarian kirjallisuus Suomi-Bulgaria -seura.
  54. ↑ The Nobel Prize in Literature 1981 Nobel Prize.org. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  55. ↑ Bulgaria in Olympics Sport reference. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  56. ↑ Famous Bulgarian Sports People Invest Bulgaria. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)
  57. ↑ Associations Bulgaria FIFA. Viitattu 5.4.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bulgaria.


Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.
Euroopan unionin jäsenvaltiot
Jäsenvaltiot
Rakenne
Kahdenväliset suhteet
Tunnukset

 

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link GA Malline:Link GA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bulgaria&oldid=11518329”