Kleidionin taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kleidionin taistelu
Osa Bulgarian–Bysantin sotia
Samuel kuolee nähtyään voitetut sotilaansa.
Samuel kuolee nähtyään voitetut sotilaansa.
Päivämäärä:

29. heinäkuuta 1014

Paikka:

Kleidion, nykyinen Ključ, Bulgaria

Lopputulos:

Bysantin voitto

Osapuolet

Ensimmäinen Bulgarian valtakunta

Bysantin valtakunta

Komentajat

Samuel

Basileios II

Vahvuudet

15 000–20 000

ei tiedossa

Kleidionin taistelu oli Bysantin keisari Basileios II:n ja Bulgarian valtakunnan tsaari Samuelin joukkojen välillä käyty taistelu lähellä Kleidionia eli nykyistä Ključia Bulgariassa 29. heinäkuuta 1014.

Taistelu päättyi bulgaarien huomattavaan, mutta ei vielä ratkaisevaan tappioon. Bysantin joukot kärsivät itse tappion seuranneessa Strumitsan taistelussa. Samuelin kuoltua vielä samana vuonna Bulgaria liitettiin kuitenkin Bysantin valtakuntaan. Basileios II sai lempinimen Bulgaroktonos, eli Bulgaarintappaja.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgarian ja Bysantin kartta Samuelin valtakaudella 1000-luvun alussa

Bulgaarit olivat saapuneet Balkanille 600-luvulla ja heidän perustettuaan ensimmäisen Bulgarian valtakunnan he kävivät useita sotia Bysantin valtakuntaa vastaan. Sodat kiihtyivät Basileios II:n noustua keisariksi Konstantinopolissa vuonna 976. Basileios II teki useita sotaretkiä Bulgariaan ja vuonna 1004 sen itäosat liitettiin Bysantin valtakuntaan. Seuraavien vuosien aikana sodat jatkuivat keisarin tekemillä jatkuvilla hävitysretkillä Bulgariaan. Bulgaarit välttelivät avointa taistelua voimakkaampaa vihollista vastaan tehden sen sijaan satunnaisia väijytyksiä ja hyökkäyksiä. Vuonna 1014 Bulgarian tsaari Samuel päätti kuitenkin yrittää voittaa Bysantin valtakunnan joukot. Tasaisin väliajoin Bulgariaan hyökänneet bysanttilaiset päätettiin kohdata solalla lähellä Kleidionina eli nykyisen Ključia Strumajoen laaksossa.[1]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta taistelun kulusta.

Kleidionin taistelun yksityiskohdat tunnetaan vain huonosti. Bulgaareja oli ehkä noin 15 000–20 000. Bysantin valtakunnan armeijan kokoa ei tunneta. Bulgaarit rakennuttivat Kleidioniin puisia varustuksia ja maavalleja, joiden tarkoituksena oli pysäyttää solaan etenvä vihollinen. Thessalonikia vastaan tehtiin Samuelin kenraali Nestoritsan johdolla harhautushyökkäys, jonka kaupungin kuvernööri Theοfylakos Botanietes kuitenkin torjui.[1]

Theοfylakoksen joukot liittyivät voittonsa jälkeen Basileios II:n johtamiin joukkoihin Kleidionissa heinäkuussa 1014. Bysanttilaiset tekivät useita epäonnistuneita hyökkäyksiä bulgaarien valmsitelemia varustuksia vastaan. Useiden epäonnistumisten jälkeen Basileioksen kenraali Nikeforos Xifías ehdotti keisarille uskaliasta suunnitelmaa. Samaan aikaan kun osa armeijasta hyökkäisi bulgaarien varustuksia vastaan, Nikeforos johtaisi osan joukoista läpi Belasitsan metsäsiten vuorien bulgaarien selustaan. Taistelu koetti 29. heinäkuuta. Basileios johti joukkoja suoraan varustuksia vastaan ja Nikeforos selustaan. Taistelu päättyi bulgaarien murskatappioon.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgaarien taistelussa kärsimät tappiot vaihtelevat eri lähteiden mukaan. Bysantin valtakunnassa vaikuttaneet historioitsijat kirjoittivat 14 000–15 000 bulgaarin päätyneen sotavangiksi. Myöhemmät bulgarialaiset historioitsijat arvioivat vankien määräksi noin puolet bysanttilaisten mainitsemasta määrästä. Tappio oli bulgaareille joka tapauksessa raskas, mutta ei ratkaiseva. Samuel pakeni Strumitsaan, jossa Bysantin valtakunnan joukkoja vastaan käytiin toinen taistelu. Tällä kertaa voittajia olivat bulgaarit.[1]

Theοfylakos oli saanut surmansa Strumitsassa ja Basileioksen sanotaan tästä kostona sokaisseen Kleidionissa vangiksi ottamansa bulgaarit. Joka sadannelle sanotaan jätetyn yhden silmän, jotta nämä voisivat johtaa sokeat toverinsa takaisin Bulgariaan. Samuelin sanotaan järkyttyneen näystä niin, että hän kuoli 6. lokakuuta 1014. Valtakunta ajautui Samuelin kuoleman myötä kaaokseen ja lopulta Bysantin valtakunta liitti Bulgarian kokonaan itseensä. Basileios II sai lempinimen Bulgaroktonos, eli Bulgaarintappaja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Richard Overy: History of war in a hundred battles, s. 216-219. Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-939071-7. (englanniksi)