Tzvetan Todorov
.jpg)
Tzvetan Todorov (bulg. Цветан Тодоров, Tsvetan Todorov, 1. maaliskuuta 1939 Sofia, Bulgaria – 7. helmikuuta 2017[1]) oli bulgarialaissyntyinen filosofi sekä kirjallisuuden- ja semiotiikan tutkija.
Todorov muutti Pariisiin vuonna 1963 saatuaan Ranskan valtion apurahan. Hän opetti ensin Ecole pratique des Hautes Etudes -korkeakoulussa. Vuodesta 1968 lähtien hän työskenteli tutkimuspäällikkönä ja taiteiden ja kielen tutkijana kansallisessa tieteellisen tutkimuksen keskuksessa (Centre National de la Recherche Scientifique).
Todorov kehitti strukturalistista kirjallisuus- ja kielitiedettä Roland Barthesin ja Gérard Genetten ohella sekä toi venäläisten formalistien oppeja länteen. Todorov teki tunnetuksi mm. venäläisen Mihail Bahtinin kirjallisuudentutkimuksia yhdessä Julia Kristevan kanssa. 1980-luvulla hän siirtyi aatehistorian pariin.[2]
Todorov oli voimakas anti-kommunisti ja vihasi totalitarismia ja vallankumousutopioita. Hän oli vuoden 1968 opiskelijaprotesteja vastaan ja kannatti Yhdysvaltain osallistumista Vietnamin sotaan.[2]
Sana ”narratologia” on peräisin Todorovin teoksesta Grammaire du Décaméron (1969, Decameronen kielioppi), joka käsittelee Giovanni Boccaccion novelleja.
Kirjallisuudentutkimuksen lisäksi hän kirjoitti mm. Kristoffer Kolumbuksen Amerikan valloituksesta sekä natsien ja Stalinin hirmutöistä.
Todorov toimi vierailevana professorina useissa yliopistoissa, kuten Harvardissa, Yalen, Columbian ja Kalifornian yliopistoissa Yhdysvalloissa.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Théorie de la littérature, textes des formalistes russes, Seuil 1966
- Littérature et signification, Larousse 1967
- Grammaire du 'Décaméron’, Mouton 1969
- Introduction à la littérature fantastique, Seuil 1970
- Poétique de la prose, Seuil 1971
- Qu’est-ce que le structuralisme ?, Collection Poétique, Seuil 1977
- Théorie du symbole, Seuil 1977
- Symbolisme et interprétation, Seuil 1978
- Les genres du discours, Seuil 1978
- Dictionnaire encyclopédique des sciences du langage, (yhdessä Oswald Ducrot’n kanssa) Seuil, 1979
- Mikhaïl Bakhtine, le principe dialogique, Seuil 1981
- La Conquête de l’Amérique, la question de l'autre, Seuil 1982
- Récits aztèques de la conquête, yhdessä Georges Baudot’n kanssa, Seuil 1983
- Frêle bonheur, essai sur Rousseau, Hachette 1985
- Critique de la critique, Seuil 1984
- La notion de littérature et autres essais, Seuil 1987
- Nous et les autres, Seuil 1989
- Face à l’extrême, Seuil 1991
- Les morales de l’histoire, Grasset 1991
- L’homme dépaysé, Seuil 1996
- Benjamin Constant : la passion démocratique, Hachette littératures, 1997
- Éloge du quotidien, Adam Biro 1998
- Le jardin imparfait : la pensée humaniste en France, Grasset 1998
- La fragilité du bien : le sauvetage des Juifs bulgares, le Grand livre du mois, 1999.
- Éloge de l’individu : essai sur la peinture flamande de la Renaissance, Adam Biro, 2000.
- Les abus de la mémoire, 2004
- Mémoire du mal, tentation du bien, Paris, Robert Laffont, 2000.
- Devoirs et délices. Une vie de passeur (Keskustelu Catherine Portevinin kanssa), Paris, Le Seuil, 2002.
- Le nouveau désordre mondial. Réflexions d’un européen, Paris, Robert Laffont, 2003.
- Les aventuriers de l’absolu, Paris, Robert Laffont, 2006
- L’esprit des lumières, Paris, Robert Laffont, 2006
- La littérature en péril, Tzvetan Todorov évoque son passé, personnel et intellectuel, Paris, Flammarion, 2007
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tzvetan Todorov, essayiste et historien des idées, est mort Le Monde. 7.2.2017. Viitattu 7.2.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b http://m.rfi.fr/france/20170207-essayiste-historien-idees-tzvetan-todorov-est-mort
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lodge, David (1988) Modern Criticism and Theory. A Reader. Edited by David Lodge. London and New York: Longman.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sirkku Okoye: Bulgarialainen kirjallisuus
- Todorov (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
