IPCC

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC
Perustettu 1988
Puheenjohtaja Hoesung Lee
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2007)
Aiheesta muualla
Sivusto

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on poliittisen päätöksenteon tueksi vuonna 1988 perustettu ilmastotieteen johtavista asiantuntijoista koottu elin, jonka tehtävänä on koota ja arvioida ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä.[1] IPCC:n kokonaisvaltaiset arviointiraportit ovat merkittävässä roolissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa[2].

IPCC:n ovat perustaneet kaksi Yhdistyneiden kansakuntien alaista järjestöä, Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) ja YK:n ympäristöohjelma (UNEP). Perustamispäätöksen taustalla oli tarve saada kootuksi luotettavaa ja päätöksentekijöille ymmärrettävässä muodossa olevaa tietoa[3]. IPCC ei itse tee tutkimusta, mittauksia ja seurantaa, vaan kokoaa ja muokkaa ilmastonmuutoksesta saatavilla olevaa julkaistua ja vertaisarvioitua tieteellistä tutkimustietoa.[1]

IPCC sai vuoden 2007 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren kanssa.[4] Norjan Nobel-komitea myönsi palkinnon tiedon lisäämisestä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja työstä toimenpiteitä varten ilmastonmuutoksen korjaamiseksi.

IPCC on julkaissut vuoteen 2023 mennessä kuusi laajaa arviointiraporttia[5], joissa kootaan tutkimusta ilmastotieteen eri osa-alueilta. Kuudes arviointiraportti valmistui alkuvuodesta 2023.[6] Laajojen kokoavien ja ilmastotieteen eri osa-alueita käsitteleviä osaraportteja sisältävien arviointiraporttien lisäksi IPCC julkaisee myös erikoisraportteja, joilla täydennetään ja syvennetään varsinaisten arviointiraporttien tarjoamaa tietoa. IPCC:n arviointiraportit ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[7][8]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n puheenjohtajana on toiminut vuodesta 2015 lähtien eteläkorealainen taloustieteilijä Hoesung Lee. Edellisenä puheenjohtajana vuosina 2002–2015 toimi taloustieteilijä Rajendra Pachauri. Ensimmäinen puheenjohtaja oli ruotsalainen meteorologi Bert Bolin (1988–1997), ja hänen seuraajansa oli brittiläissyntyinen yhdysvaltalainen kemisti Bob Watson (1997–2002).

IPCC:n jäseninä on vuonna 2022 on 195 valtiota, jotka ovat myös WMO:n jäseniä[9]. IPCC:n toimintaa ohjaa noin kerran vuodessa kokoontuva yleiskokous, johon osallistuu valtioiden, tutkimusinstituutioiden ja kansainvälisten organisaatioiden asiantuntijoita ja edustajia. Yleiskokous päättää IPCC-raporttien aiheista ja aikataulusta, paneelin työstä vastaavien henkilöiden valinnasta, budjeteista sekä toimintaperiaatteista[10].

Suomen ympäristöministeriön asettaman IPCC-työryhmän tehtävänä on valmistella ja tukea Suomen osallistumista IPCC:n toimintaan. Työryhmän puheenjohtajana kaudella 2019–2022 toimi Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Juhani Damski[11].

Raportit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC on julkaissut kuusi laajaa arviointiraporttia, jotka sisältävät ilmastotutkimuksen eri osa-alueita käsitteleviä osaraportteja. IPCC:n raportit ovat laajasti siteerattuja lähes missä tahansa ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa.[12][8] Vuoden 2007 raportin ensimmäinen osa ilmestyi helmikuussa 2007, loput myöhemmin samana vuonna. Ilmastonmuutoksen perustieteeseen keskittyvän ensimmäisen työryhmän osaraportin tekeminen aloitettiin marraskuussa 2003. Raportin sisältö kävi läpi kaksi kommentointikierrosta, joiden aikana yli 650 asiantuntijaa, hallitusta ja kansainvälistä järjestöä jättivät yhteensä yli 30 000 kommenttia.[13] Edelliset raportit julkaistiin 1990, 1995 ja 2001. Viides arviointiraportti julkaistiin 2014 ja kuudes arviointiraportti (eng. Sixth Assessment Report, AR6) julkaistiin kokonaisuudessaan maaliskuussa 2023.[6]

Lokakuussa 2018 IPCC julkaisi erikoisraportin, jossa arvioitiin teollisen ajan alun jälkeisen 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksia maapallolla. Raportissa esitellään myös keinoja hillitä lämpenemistä 1,5 asteeseen.[14] Vuonna 2019 julkaistiin erikoisraportti valtameristä ja jäätiköistä. Se oli osa kuudennen arviointiraportin kirjoitusprosessia.

Raporttien synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien IPCC:n raporttien kirjoittaminen noudattaa seuraava menettelyä.

  • IPCC:n yleiskokous hyväksyy luonnoksen raportin aihesisällöksi
  • hallitukset ja organisaatiot nimeävät asiantuntijat
  • valitaan kirjoittajat
  • 1. luonnos
  • 1. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat (noin 8 viikkoa)
  • 2. luonnos
  • 2. kommentointikierros: nimetyt asiantuntijat ja hallitukset (vähintään 8 viikkoa)
  • lopullinen luonnos
  • hallitukset kommentoivat yhteenvetoa poliittisille päättäjille
  • asianosainen työryhmä/IPCC:n yleiskokous hyväksyy raportin/yhteenvedon poliittisille päättäjille
  • julkaisu

Arviointiraporttien kirjoittajat jakautuvat aihe- tai lukukohtaisesti vastuussa oleviin pääkirjoittajiin (myös johtava kirjoittaja) (eng. lead author) ja näistä valittuihin, laajemmista kokonaisuuksista vastaaviin koordinoiviin pääkirjoittajiin (eng. coordinating lead author), ja joukkoon pääkirjoittajien nimeämiä avustavia kirjoittajia (eng contributing authors). Ne asiantuntijoista, joita ei valita johonkin näistä tehtävistä, toimivat luonnoksia arvioivina kommentaattoreina (eng expert reviewer). lähde?

Pääkirjoittajien valinnassa pyritään monipuolisuuteen näkökannoissa, asiantuntemuksessa ja tasapuolisuuteen niin maantieteellisessä, kuin taloudellisessa mielessä. Samaan pyritään kommentointiprosessissa. Kirjoittajien lisäksi luvuille ja yhteenvedoille nimetään kullekin kaksi toimitussihteeriä joista toinen valitaan nimetyistä asiantuntijoista ja toinen asianomaisen IPCC:n työryhmän henkilöstöstä. Heidän tehtävänään on esittää kommentaattoreita työryhmälle ja valvoa pääkirjoittajista riippumattomasti arviointiprosessin ja toimitustyön objektiivisuutta, mutta myös auttaa pääkirjoittajia luonnoksien kirjoittamisessa. lähde?

Arviointiprosessin aikana asiantuntijakommentaattorit voivat halutessaan saada nähtäväkseen hallitusten edustajien ja muiden asiantuntijoiden arviot. Viidennen arviointiraportin asiantuntijoiden nimeämisvaiheessa kuka tahansa tieteellinen asiantuntija saattoi hakea hyväksymistä kirjoittajaksi tai kommentoijaksi. [15][16][17]

Neljäs arviointiraportti 2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n neljäs arviointiraportti Climate Chance 2007 (engl. Fourth Assesment Report, AR4) on neliosainen. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

  • I työryhmän raportti: tieteellinen perusta[18]
    • keskittyy esittämään sen tieteellisen tiedon, minkä arvioitiin olevan tärkeintä poliittisen päätöksenteon kannalta
    • perustuu vuoden 2006 puolivälissä saatavilla olleeseen tieteellisen kirjallisuuteen
  • II työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen vaikutukset luontoon ja yhteiskuntaan, niiden haavoittuvuus ja sopeutuminen
  • III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen[19]
    • mahdollisuudet hillitä ilmastonmuutosta tai jopa välttää se
    • näiden toimien kustannukset ja vastaavasti toimettomuudesta seuraavat kustannukset
    • milloin viimeistään pitää ryhtyä rajuihin päästövähennyksiin, jotta kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu ilmakehässä voidaan pysäyttää
    • vaadittavat poliittiset toimet tämän mahdollistamiseksi
    • vastatoimet ja kestävä kehitys
  • yhteenveto edellisistä. Sen tarkoituksena on auttaa hallituksia ja muita päätöksentekijöitä niin julkisella kuin yksityisellä puolella näiden ilmastonmuutoksen vastaisissa päätöksissä ja toimissa.[20]

Neljäs arviointiraportti, kuten useimmat IPCC:n 1996 jälkeen julkaistut raportit on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi IPCC:n verkkosivuilla. (Arkistoitu – Internet Archive)

Viides arviointiraportti 2014

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

IPCC:n viides arviointiraportti julkaistiin vuonna 2014. Asiasta päätti IPCC huhtikuussa 2008 ja yleisistä suuntaviivoista ja aikatauluista sovittiin IPCC:n 31. kokouksessa lokakuussa 2009. IPCC julkaisi viidennen raportin 831 kirjoittajaa 23. kesäkuuta 2010.[16] Joukossa oli neljä tutkijaa Suomesta.[21]

Viides arviointiraportti koostuu kolmesta osaraportista sekä kokoavasta synteesiraportista. Jokainen kolmesta työryhmäraportista sisältää yksityiskohtaisen tieteellisen katsauksen ja erilliset yhteenvedot asiantuntijoille (Technical summary) ja poliittisille päättäjille (Summary for policymakers).

  • I työryhmän raportti: tieteellinen perusta (Climate Change 2013: The Physical Science Basis)[22]
    • Raportissa on arvioitu erilaisten lämpenemisskenaarioiden todennäköisyyksiä ja vaikutuksia. Vakavimman skenaarion mukaan maapallon keskilämpötila voi nousta vuosisadan loppuun mennessä lähes viisi astetta.
  • II työryhmän raportti: Vaikutukset, sopeutuminen, haavoittuvuus (Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability)[23]
    • Osaraportin mukaan ilmastonmuutos uhkaa niin ihmisten terveyttä, maa- ja meriekosysteemejä, vesivaroja kuin ihmisten elinkeinoja napa-alueilta tropiikkiin, pieniltä saarilta mantereille. Eniten kärsivät köyhät maat, joiden sopeutumiskyky on heikko.[24]
  • III työryhmän raportti: ilmastonmuutoksen hillitseminen [25]
  • Synteesiraportti (AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014)[26]
    • Raportin mukaan ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on selvä. Kasvihuonekaasujen pitoisuus on nyt korkeammalla kuin koskaan edeltävän 800 000 vuoden aikana. [27]

Raportin ensimmäinen osa julkaistiin syyskuussa 2013. Ensimmäinen osa keskittyy havaintoihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista meriin, jääalueisiin, ilmakehään sekä maanpintaan. Vuonna 2014 julkaistut osat keskittyivät ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, niihin sopeutumiseen, sekä muutoksen hillitsemiseen ja sen torjuntaan.[28]

Kuudes arviointiraportti 2021–2023

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n kuudes arviointiraportti (engl. Sixth Assessment Report, AR6) julkaistiin vuosina 2021–2023. Raportti koostuu kolmesta osaraportista ja yhteenvetoraportista. Sen ensimmäinen osa julkaistiin elokuussa 2021, toinen helmikuussa 2022 ja kolmas huhtikuussa 2022. Yhteenvetoraportti (synteesiraportti) julkaistiin maaliskuussa 2023. Aiempien IPCC:n arviointiraporttien tapaan osaraporttien teko oli jaettu omille asiantuntijaryhmilleen (engl. Working Groups 1-3).[29]

  • I ensimmäinen osaraportti (WG 1) keskittyy ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen, fysikaaliseen taustaan.
  • II toinen osaraportti (WG 2) keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen.
  • II kolmas osaraportti (WG 3) keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään.
  • IV yhteenvetoraportti (synteesiraportti) kokoaa yhteen kolmen osaraportin keskeiset tulokset.[29]

Ilmatieteen laitos on suomentanut I osaraportin tiivistelmän Yhteenveto päätöksentekijöille (engl. Summary for Policymakers). [30]

Kuudennen arviointiraportin kirjoittamiseen osallistui kaksi suomalaisia tutkijaa; Annalea Lohila (ensimmäinen osaraportti) ja Tero Mustonen (toinen osaraportti).[6]

I Ensimmäinen osaraportti (WG 1)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2021 ilmestynyt ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa kooten yhteen tiedot ilmastojärjestelmän muutoksista.

Ensimmäinen työryhmä totesi muun muassa, että ihmisten toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt olivat jo muuttaneet ilmastoa merkittävästi. Useiden vahinkoa aiheuttavien sääilmiöiden todennäköisyys oli kasvanut. Myös monet meriä ja mannerjäätiköitä koskevat muutokset olivat jo peruuttamattomia tai palautuisivat hitaasti. Tulevien muutosten laajuus riippuisi siitä, miten kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, päästöt kehittyvät tulevaisuudessa.[29]

Raportin mukaan maapallon keskilämpötila oli noussut noin 1,1 °C esiteolliseen aikaan verrattuna ja ihmisten toiminta oli aiheuttanut lähes kaiken tämän lämpenemisen. Ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet, lämpötila ja merenpinta kohosivat ja jäätiköt vetäytyivät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Arktisella alueella ilmasto lämpeni nopeammin kuin maapallolla keskimäärin – jopa yli kaksinkertaisella vauhdilla.[31] Maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen Pariisin sopimuksen vaatimiin 1,5 asteeseen vaati merkittäviä ja kiireellisiä päästövähennyksiä.[32][33]

Yksi ensimmäisen osaraportin pääkirjoittajista oli suomalainen Annalea Lohila.[34]

II Toinen osaraportti (WG 2)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen osaraportti keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Raportissa todetaan muun muassa, että ilmastonmuutos on uhka ihmisten hyvinvoinnille. Ilmastonmuutoksen vaikutukset jakaantuivat alueellisesti epätasaisesti. Yli kolme miljardia ihmistä asui erittäin haavoittuvissa olosuhteissa. Ilmastonmuutoksen hillintätoimien lisäksi tarvittiin entistä tehokkaampia sopeutumistoimia.[35]

Yksi toisen osaraportin pääkirjoittajista oli suomalainen Tero Mustonen.[6]

III Kolmas osaraportti (WG 3)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas osaraportti keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään. IPCC:n mukaan päästövähennystoimia oli kiihdytettävä jo seuraavan kymmenen vuoden aikana, jotta kansainväliset tavoitteet ilmaston lämpenemisen rajaamiseksi olisi mahdollista saavuttaa. Teknologiset ratkaisut vuoden 2019 päästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä olivat jo olemassa.[36]

Yhteenvetoraportti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteenvetoraportti kokoaa yhteen vuosina 2018–2022 julkaistut osaraportit ja erikoisraportit.[37]

AR6-erikoisraportit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana AR6-sykliä IPCC julkaisi vuosina 2018–2019 neljä raporttia:

  • erikoisraportti merestä, jäästä ja lumesta (julkaistu syyskuussa 2019)
  • erikoisraportti maankäytöstä (julkaistu elokuussa 2019)
  • erikoisraportti 1,5 asteesta (julkaistu lokakuussa 2018)
  • kasvihuonekaasujen inventaarioiden menetelmäraportti (julkaistu toukokuussa 2019).[29]
Erikoisraportti merestä, jäästä ja lumesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC:n vuoden 2019 erikoisraportin mukaan Ruotsin ja Norjan jäätiköistä 80 prosenttia voi kadota 2100 mennessä, mikäli päästöjä ei leikata. Lisäksi Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa ja merenpinta voi nousta jopa metrin.[38]

IPCC:n 2019 raportin mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena:[39]

  • Itämeren jääpeite ja lumitalvet vähenevät Suomessa
  • meren rehevöityminen voimistuu ja meren pohjaan happikadot lisääntyvät
  • vuosisadan loppuun mennessä tulvariski kasvaa etenkin Suomen etelärannikolla
Erikoisraportti maankäytöstä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2019 julkaistun raportin mukaan "ennennäkemättömän nopeasti lisääntynyt maankäyttö on kiihdyttänyt osaltaan ilmaston lämpenemistä, aavikoitumista ja elinympäristöjen köyhtymistä viime vuosikymmeninä."[40]

Erikoisraportti 1,5 asteesta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raportissa arvioitiin teollisen ajan alun jälkeisen 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksia maapallolla sekä esiteltiin myös keinoja hillitä lämpenemistä 1,5 asteeseen.

IPCC julkaisi 8.lokakuuta 2018 Erikoisraportti 1,5 asteesta -yhteenveto päätöksentekijöille (eng. Special Report in 2018 on the impacts of global warming of 1.5 - Summary for Policymakers).[41]

Kasvihuonekaasujen inventaarioiden menetelmäraportti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IPCC(ja sen 195 osapuolta hyväksyivät päivitetyt menetelmäohjeet kasvihuonekaasupäästöjen ja –poistumien arviointia varten yleiskokouksessaan 12.5.2019. Näiden ohjeiden oli tarkoitus täydentää käytössa olleita ohjeita esimerkiksi oletusarvojen ja päästökertoimien osalta.[42]

Hiilipäästöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmastonmuutos on pitkäaikainen ja kumuloituva ongelma. CO2 kerääntyy ilmakehään vuosikymmenien kuluessa. On olemassa maksimimäärä, joka johtaa vaikeuksiin. IPCC:n mukaan maksimi on 4,1 mrd tonnia hiiltä vuosittain 2004–2300. Nykyinen päästöselvennä on 6,3 mrd tonnia hiiltä vuodessa.[43]

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yksittäiset tieteentekijät ovat ilmaisseet erimielisyytensä IPCC:n tuloksista[44], ilmastotieteilijöiden ylivoimainen enemmistö (97 %)[45] yhtyy niihin.[46][47]

31 487 amerikkalaista tiedemiestä, joiden joukossa 9 029 filosofian tohtoria, allekirjoitti vetoomuksen, jossa kehotetaan Yhdysvaltojen hallitusta eroamaan Kioton sopimuksesta.[48] 9 000 tohtoria on alle 1 % kaikista yhdysvaltalaisista tohtoreista.[49] Samassa vetoomus todetaan että "ei ole vakuuttavaa tieteellistä näyttöä siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuvat hiilidioksidi-, metaani- tai muut kasvihuonekaasujen päästöt aiheuttaisivat nyt tai nähtävissä olevassa tulevaisuudessa mitään katastrofaalista lämpenemistä ilmakehässä tai vakavia häiriöitä maapallon ilmastossa. Sen sijaan on olemassa runsaasti tieteellisiä todisteita siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu on monin tavoin hyödyksi kasvi- ja eläinkunnalle."[50]

Virheet vuoden 2010 raportissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusten vähentämiseksi esitetyt tarvittavat toimenpiteet tarkoittavat laajoja yhteiskunnallisia muutoksia, jonka johdosta aihe on myös herättänyt vastareaktioita. Tämän johdosta IPCC:tä syytettiin vahvasti julkisuudessa valehtelusta, paneelin jouduttua myöntämään tammikuussa 2010 ennustaneensa virheellisesti Himalajan jäätiköiden saattavan sulaa vuoteen 2035 mennessä.[51] Vahvistamattoman ja myöhemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon raporttiin lisännyt aasialainen tutkija perusteli lähteiden käyttöä halulla vaikuttaa päättäjiin alueelle potentiaalisesti tärkeässä asiassa.[52] Vuoden 2010 alussa konservatiivisessa Sunday Telegraphissa esitettiin väitteitä, joiden mukaan osana IPCC:n todistusaineistoa oli muun muassa vuoristokiipeilylehden artikkeli ja maisterinopinnäyte, jossa oli haastateltu sveitsiläisiä turistioppaita vuoristoalueella.[53] Virheellisyys osassa tieteellistä prosessia ei välttämättä kumoa muiden osien väitteitä, vaikka laskeekin jossain määrin uskottavuutta. IPCC on kritisoidun raportin jälkeen julkaissut kaksi muuta raporttia 2014 ja 2018, joista vastaavaa kohua ei ole noussut.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 411. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4
  2. ↑ UNFCC: Science in the negotiations unfccc.int. Viitattu 16.1.2020.
  3. ↑ Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 222.
  4. ↑ Peace 2007 12. lokakuuta 2007. Den Norske Nobelkomite. Viitattu 12. lokakuuta 2007.
  5. ↑ Reports — IPCC ipcc.ch. Viitattu 22.1.2024.
  6. ↑ a b c d IPCC:n raporttia on päässyt kirjoittamaan vain kaksi suomalaistutkijaa – Tero Mustonen kertoo nyt, miten maailman vaikutusvaltaisin ilmastoselvitys syntyy Yle Uutiset. 19.3.2023. Viitattu 22.1.2024.
  7. ↑ A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Arkistoitu 11.3.2007. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  8. ↑ a b The science of climate change 17. toukokuuta 2001. The Royal Society. Arkistoitu 11.3.2007. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  9. ↑ IPCC:n jäsenvaltiot ipcc.ch.
  10. ↑ IPCC:n yleiskoukset/ Plenary Sessions — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  11. ↑ Ymparistoministerio > Kansallinen IPCC-työryhmä asetettu uud www.ym.fi. Viitattu 16.1.2020.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ A guide to fatcs and fictions about climate change Maaliskuu 2005. The Royal Society. Arkistoitu 11.3.2007. Viitattu 7. heinäkuuta 2007.
  13. ↑ IPCC AR4, Osa 1
  14. ↑ IPCC PRESS RELEASE 8 October 2018
  15. ↑ Kuva arviointiprosessista (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ a b "Fifth Assesment Report (AR5)". IPCC:n tapahtumat (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ PROCEDURES FOR THE PREPARATION, REVIEW, ACCEPTANCE, ADOPTION, APPROVAL AND PUBLICATION OF IPCC REPORTS (PDF) (Appendix A to the Principles Governing IPCC Work (viittaus kirjeessä organisaatioille asiantuntijoiden nimeämiseksi AR5:een 15.1.2010)) 1999-2008. IPCC. Arkistoitu 1.7.2013. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  18. ↑ I työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ III työryhmän raportin 2007 esipuhe (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Preface – 2007 yhteenvetoraportin esipuhe (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Ilmatieteen laitos: Seuraavan IPCC:n arviointiraportin kirjoittajat julkaistu (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 5.7.2010)
  22. ↑ IPCC:n 5. arviointiraportti, WG 1: Climate Change 2013: The Physical Science Basis ipcc.ch.
  23. ↑ AR5 Climate Change 2014: Impacts, Adaptation, and Vulnerability — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  24. ↑ Suomen ympäristökeskus > IPCC:n uusin raportti: Ilmastonmuut www.syke.fi. Viitattu 16.1.2020.
  25. ↑ AR5 Climate Change 2014: Mitigation of Climate Change — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  26. ↑ AR5 Synthesis Report: Climate Change 2014 — IPCC ipcc.ch. Viitattu 16.1.2020.
  27. ↑ Ilmatieteen laitoksen tiedote: IPCC: Ilmastonmuutos etenemässä kohti peruuttamattomia seurauksia; toimia tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 16.1.2020.
  28. ↑ Ilmastopaneeli kertoo hälyttäviä uutisia Grönlannin sulamisesta Helsingin Sanomat. Viitattu 27.9.2013.
  29. ↑ a b c d Kuudes arviointiraportti Ilmatieteen laitos. Viitattu 23.1.2024.
  30. ↑ Ilmastonmuutos v. 2021: luonnontieteellinen perusta. Yhteenveto päätöksentekijöille suomeksi (PDF) (suom. Kimmo Ruosteenoja) 13.4.2022. Ilmatieteen laitos. Viitattu 23.1.2024.
  31. ↑ IPCC:n raportti: Ihmisten toiminta on aiheuttanut ennennäkemättömän laajoja ja nopeita muutoksia ilmastossamme Valtioneuvosto. Viitattu 20.1.2022.
  32. ↑ Rosa Lampela: ”Hätäsignaali ihmiskunnalle”, ”laajamittaista tuhoa” – IPCC:n ilmastoraportti: 1,5 asteen tavoite yhä mahdollinen radikaalilla päästöleikkauksella, mutta entiset kohtuulliset sääolot ovat jo mennyttä Uusi Suomi. 9.8.2021. Viitattu 20.1.2022.
  33. ↑ Ilmastotiede ”Meillä on erittäin kova kiire”, sanoo suomalaisasiantuntija – Merkittävä ilmastoraportti: 1,5 asteen tavoite vaatii hiilineutraaliutta vuoteen 2050 mennessä Helsingin Sanomat. 9.8.2021. Viitattu 20.1.2022.
  34. ↑ Jasmin Ojalainen: Tutkijat ilmastokriisistä: Suomi lämpenee muuta maailmaa nopeammin myös jatkossa – ”Osa jo tapahtuneista muutoksista on peruuttamattomia” Talouselämä. 9.8.2021. Viitattu 24.1.2024.
  35. ↑ Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, maa- ja metsätalousministeriö ja Luonnonvarakeskus: IPCC:n raportti: Ilmastonmuutos on vaikuttanut vakavalla tavalla luontoon ja ihmisiin – vaikutukset jakautuvat epätasaisesti 28.2.2022. Ympäristöministeriö. Viitattu 23.1.2024.
  36. ↑ Ympäristöministeriö ja VTT: IPCC:n raportti: Nykyiset toimet eivät riitä ilmaston lämpenemisen rajaamiseen 1,5 asteeseen 4.4.2022. Ympäristöministeriö. Viitattu 23.1.2024.
  37. ↑ Ympäristöministeriö ja Ilmatieteen laitos: IPCC:n raportti: Nyt tehtävät päätökset vaikuttavat tuhansia vuosia – ilmastonmuutoksen haasteisiin mahdollista vastata nopeilla ja laajoilla toimilla 20.3.2023. Ympäristöministeriö. Viitattu 22.1.2024.
  38. ↑ IPCC:n jättiraportti varoittaa: Alppien ja Skandinavian jäätiköt vaarassa, merenpinta voi nousta jopa metrin YLE 25.9.2019
  39. ↑ Miten ilmastoraportin kertomat muutokset näkyvät Suomessa? Itämeri lämpenee ja makeutuu tulevina vuosina YLE 25.9.2019
  40. ↑ IPCC: Maankäytöllä on suuri merkitys ilmastonmuutoksessa – kestävä maa- ja metsätalous on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa Ympäristöministeriö. 8.8.2019. Viitattu 24.1.2024.
  41. ↑ IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla Ympäristöministeriö. 8.10.2018. Viitattu 24.1.2024.
  42. ↑ https://www.ilmatieteenlaitos.fi:+Uudet ohjeet kasvihuonekaasupäästöjen arviointiin - Ilmatieteen laitos www.ilmatieteenlaitos.fi. Viitattu 24.1.2024.
  43. ↑ Paul Roberts, Kun öljy loppuu, Edita 2006 (The end of oil – On the edge of a perilous new world, Houghton Mifflin Company, New York 2004)
  44. ↑ Maailman kuuluisin skeptikko taipui ilmastonmuutoksen edessä Yle Uutiset. 2.9.2010. Viitattu 23.3.2019.
  45. ↑ Scientific consensus: Earth's climate is warming NASA. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  46. ↑ A guide to facts and fictions about climate change (pdf) maaliskuu 2005. The Royal Society. Arkistoitu 31.7.2018. Viitattu 25.9.2016. (englanniksi)
  47. ↑ Naomi Oreskes: The Scientific Consensus on Climate Change Science. 3.12.2004. Viitattu 24.4.2008. (englanniksi)
  48. ↑ Global Warming Petition Project www.petitionproject.org. Viitattu 5.4.2019.
  49. ↑ What Percentage of Americans Have a PhD? Reference. Viitattu 8.4.2019. (englanniksi)
  50. ↑ Global Warming Petition Project www.petitionproject.org. Viitattu 5.4.2019.
  51. ↑ Ilmastopaneeli myönsi virheen 20. tammikuuta 2010. Uusi Suomi. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  52. ↑ Ilmastotutkija tiesi väärästä ennusteesta: Halusimme painostaa päättäjiä 25. tammikuuta 2010. Verkkouutiset. Viitattu 26. tammikuuta 2010.
  53. ↑ AFP: UN climate panel based claims on student essay: report Terra Daily. 30.1.2010. Viitattu 12.2.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta IPCC.

Raportit ovat luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa http://www.ipcc.ch/.

Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen
Syyt
Vaikutukset
Tiede
Keskustelu ja politiikka
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=IPCC&oldid=22354700”