Tämä on hyvä artikkeli.

Peräseinäjoen Toive

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. lokakuuta 2010 kello 18.49 käyttäjän Mädsen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.
Peräseinäjoen Toive
Perustettu 19. marraskuuta 1927
Kotiareena RitolaHalli
Peräseinäjoen pesäpallostadion
Kapasiteetti RH: 200
Paikkakunta Peräseinäjoki, Seinäjoki
Värit SB:              
PP(N):         
Lajit Lentopallo
Paini
Pesäpallo
Salibandy
Yleisurheilu
Puheenjohtaja Martti Ahokas[1]
Omistajat V- ja U-seura Peräseinäjoen Toive Ry

Peräseinäjoen Toive (PeTo), viralliselta nimeltään Voimistelu- ja Urheiluseura Peräseinäjoen Toive r.y.[2], on seinäjokelainen urheiluseura, jolla on nykyään toimintaa lentopallossa, painissa, pesäpallossa, salibandyssa ja yleisurheilussa.[1] Seura perustettiin vuonna 1927 Peräseinäjoella, mutta vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä seuran nykyinen kotipaikkakunta on Seinäjoki.

Pesäpallossa Toive pelasi Suomen naisten pääsarjassa Superpesiksessä seitsemän kauden ajan, mutta naisten pesäpallo siirtyi vuonna 2005 erikoisseura Petojussien alaisuuteen. Miesten pesäpallossa Toive pelaa kaudella 2011 Suomensarjaa. Toiveen jäsenmäärä on 550.[3]

Toiveen kuuluisimpia urheilijoita ovat painija Keijo Manni ja hänen poikansa Jani Manni sekä kymmenottelija Jaakko Ojaniemi.

Historia

Toiveen perustaminen ja toiminta läpi vuosikymmenten

Voimistelu- ja urheiluseura Peräseinäjoen Toive perustettiin 19. marraskuuta 1927 seuran ensimmäisen puheenjohtajan Kalle Kivistön, koolle kutsumassa kokouksessa. Seuraa perustettaessa oli kolme vaihtoehtoa: itsenäinen seura tai toimiminen suojeluskunnan tai nuorisoseuran yhteydessä. Näistä vaihtoehdoista Kivistö piti parhaana itsenäistä seuraa erityisesti taloudellisten resurssien jakamisen takia. Varoja seuran toimintaan Toive hankki järjestämällä iltamia ja huvitilaisuuksia Kalajärvellä, kuten juhannuksena 1931 ja heinäkuussa 1932.[4] Yritysrekisteriin seura kirjattiin 1. huhtikuuta 1954.[2]

Jo ensimmäisinä vuosinaan Toive järjesti useita piirinmestaruuskilpailuja ja osallistui joukkueina SNLL:n ja SVUL:n voimistelujuhlille. Urheilumuodoista etualalla Toiveella oli yleisurheilu sekä erityisesti pesäpallo.[5] Muita lajeja Toiveella olivat 1930-luvulla lähinnä voimistelu ja hiihto, joiden piirinmestaruuskilpailuja Peräseinäjoki saikin järjestettäväkseen. Sotavuosien aikana Toiveen toiminta taantui. 3. joulukuuta pidetyssä ”herättävässä kokouksessa” päätettiin kuitenkin, että toimintaa jatketaan.[6]

Toiveen toiminta vilkastui jälleen 1950-luvulla, kun urheiluohjaajaksi palkattiin vuonna 1954 seuran ja urheilulautakunnan yhteistyöllä Veikko Lähdesmäki, jonka ohjaamaan toimintaan osallistui yhteensä yli 300 poikaa. Kesällä 1954 Toive osallistui Lakeuden Suurkisoihin suurimmalla joukkueella, johon kuului yhteensä 284 tyttöä ja poikaa. Esa Riihimäen puheenjohtajakausi oli kokonaisuudessaan eteenpäin menoa, mutta silti kunnan tuki jäi 1950-luvulla vielä vähäiseksi. Kun muualla Vaasan läänissä kunnan urheilutoimintaan jakama tuki oli keskimäärin 210 markkaa asukasta kohden, Peräseinäjoella vastaava summa jäi 11 markkaan, joten Toive joutui rahoittamaan toimintansa pitkälti itse.[7]

1950-luvun lopulla Toiveen kyläjaostoja oli jo seitsemän ja jaostoja kahdeksan. Valistus- ja raittiusjaostoa johti Liisa Viiru, yleisurheilua A. Arponen, painia A. Aho, pesäpalloa E. Kilpi, hiihtoa E. Haapala, voimistelua A. Haapala ja suunnistusjaostoa J. Piuhola. Seuran puheenjohtajana toimi E. Kanto.[8] Urheilukentän keskeneräisyydestä huolimatta peräseinäjokelaiset saavuttivat 1950-luvulla kohtuullisen hyviä tuloksia, ja vuosikymmenen lopulla seuran parhaita yleisurheilijoita olivat kuulassa Jussi Mäki-Hukkala ja korkeudessa Toivo Mäkimantila.[9]

Toiveen naiset Superpesisottelussa

1960-luvun alussa toiminnassa tapahtui käännekohta, kun yleisurheilussa alkoi laskukausi ja tilalle tuli vilkas painiharrastus.[10] Yleisurheilu alkoi kuitenkin vielä 1960-luvun lopulla näyttämään jaoston piristymisen merkkejä, mutta vasta 1970-luvulla alkanut Pentti Koskiahon systemaattinen valmennus alkoi tuottaa laajempaa tulosta suomenmestaruustasolla.[11] Toiveen urheilijat saavuttivat vuoden 1974 aikana kahdeksan SM-mitalia ja 23 piirimitalia. Toiveen menestyslajeja olivat yleisurheilu ja paini.

1980-luvulla Toiveen toimintaa kavensi jatkuva puute rahasta, joten kesällä 1989 Toive esitti kunnalle 15 000 markan lisäavustusta ja seuraavalle vuodelle 150 000 markkaa. Peräseinäjoen kunta totesi, ettei ylimääräiseen avustukseen olisi varaa, mutta lopulta Toiveelle kuitenkin myönnettiin marraskuussa 20 000 markkaa erillisenä kohdeavustuksena. 1980-luvulla yleisurheilutoiminta heikkeni ja painin rinnalle nousi takaisin pesäpallo.[12]

Vuoden 1990 suurkisoissa Helsingissä Toive esiintyi näyttävästi, kun se osallistui kisoihin yhteensä 200 osallistujan voimin. Painin edustus kapeni 1990-luvulla Jani Manniin, joskin nuorten sarjoissa tuli edelleen menestystä. Pesäpallossa saavutettiin 1990-luvulla tyttöjen suomenmestaruus ja naiset nousivat Superiin, ja miehetkin parhaimmillaan Ykkössarjaan. Yleisurheilussa Pentti Poikuksen aloittama valmennustyö alkoi tuottaa tulosta muun muassa Jaakko Ojaniemen myötä. Näiden nuorten yleisurheilijoiden tueksi perustettiin Ritola Athletic Club.[13]

2000-luvulla Toiveen toimintaan tuli vanhojen menestyvien lajien rinnalle myös uusia lajeja, kuten esimerkiksi salibandy, joka siirtyi itsenäisestä toiminnasta Toiveen alaisuuteen vuosikymmenen alussa. Jalkapallo tosin aloitti toimintansa vain seinäjokelaisten seurojen alaisuudessa.[14]

Paini

Jukolan vintiltä olympialaisiin: Toiveen painijaoston historiaa

Painista tuli muutaman vuoden kuluessa seuran perustamisesta Toiveen menestynein urheilulaji. Sen edistymistä häiritsi kuitenkin kunnollisten harjoitustilojen puute, joten seura ehdotti syksyllä 1935 painikämpän rakentamista Jukolan nuorisoseurantalon vintille. Nuorisoseura vastusti esitystä vedoten tilojen ahtauteen, mutta Toive otti asian uudestaan käsittelyyn helmikuussa 1936 sitoutuen maksamaan 3 000 markkaa rakentamiskustannuksia, minkä jälkeen hanketta ei enää vastustettu.[15]

Innostus painiin nousi vuonna 1948, kun mattoja alettiin hankkia eri kyliin. Tilojen puute säilyi ongelmana, mutta vuonna 1950 painimattoja oli kirkonkylän lisäksi viidessä kylässä, joiden välillä käytiin kilpailuja Peräseinäjoen mestaruudesta.[16]

Peräseinäjoki on saavuttanut painissa menestystä myös laajalla rintamalla. Ylikonstaapeli Erkki Mäki-Kihniä paini kolme poliisien Euroopan-mestaruutta, kaksi PM-hopeaa, neljä SM-hopeaa ja yhden pronssin 1950- ja 1960-luvulla. Myös lahjakas Jussi ”Hukka-Jussi” Mäki-Hukkala saavutti kreikkalais-roomalaisen painin SM-kisoissa pronssia vuonna 1961 ja vuonna 1963 vapaapainin Suomen-mestaruuden yli 97 kiloisten sarjassa. Samana vuonna Västeråsin MM-paineissa Mäki-Hukkala sijoittui neljänneksi ja oli tuolloin Peräseinäjoen kovin ja nimekkäin urheilija.[17] Mäki-Hukkala hankki vielä vapaapainin Suomen-mestaruuden vuonna 1971 yli 100-kiloisten sarjassa. Jorma Talvitie oli junioreiden Pohjoismaiden mestari 70 kilon sarjassa vuosina 1967 ja 1968.

Keijo Mannin menestys alkoi poikien SM-hopealla vuonna 1967. Kaksi vuotta myöhemmin Manni hankki ensimmäisen junioreiden Suomen-mestaruuden. Ensimmäisen SM-kullan Manni paini vuonna 1971, minkä jälkeen hän vei mestaruuden 17 peräkkäisenä vuonna joko vapaapainissa tai kreikkalais-roomalaisessa. Manni saavutti urallaan kaikkiaan 33 Suomen-mestaruutta sekä kaksi EM-mitalia: hopeaa Oslosta vuonna 1978 ja pronssia Sveitsissä 1973.[18] Keijo Manni oli myös ensimmäinen peräseinäjokinen olympialaisissa, kun hän osallistui vuonna 1976 Montrealin olympialaisiin.

Vuonna 1979 valtuustoryhmä teki aloitteen painijoiden harjoittelumahdollisuuksien ja tilojen parantamisesta. Urheilulautakunnan mielestä vaihtoehtoina olivat painikämpän kunnostaminen tai tiojen varaaminen muualta. Kunnollisen painipaikan saaminen näytti etäiseltä, kun kunnalta ei meinannut saada avustusta edes vanhan salin korjauskustannuksiin. Toive uudisti anomuksensa vuonna 1983, minkä jälkeen määräraha myönnettiin.[19] Uusi paini- ja voimailutila valmistui kesällä 1985.[20]

Vuonna 1988 Toiveen Pentti Mäkelä voitti kreikkalais-roomalaisen painin raskaan sarjan SM-kultaa ja PM-hopeaa. Ismo Kortesmaa ja Mika Mäkelä saavuttivat SM-hopeaa. Seuraavana vuonna menestys jatkui Keijo Mannin SM-kullalla, Mika Mäkelän SM-hopealla sekä Pentti Mäkelän ja Ismo Kortesmaan SM-pronssilla. Vuonna 1990 Keijo Mannin poika Jani Manni alkoi saavuttaa menestystä, kun hän voitti vapaapainin junioreiden SM-kultaa.[21] Paini jatkoi menestystään vielä 1990-luvun puolivälissä, kun Jani Manni sai SM-kultaa myös aikuisten sarjassao

Pesäpallo

Pääartikkeli: Peräseinäjoen Toive (pesäpallo)

Toive on pelannut pesäpallossa naisten pääsarjassa seitsemän kauden ajan joiden aikana se saavutti kaksi pronssimitalia ja voitti kerran runkosarjan. Nykyisin naisten ja b-tyttöjen pesäpallojaosto toimii erikoisseura Petojussien alaisuudessa. Miehissä Toive on pelannut parhaimmillaan kolmen kauden Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Ykköspesiksessä. Nykyisin Toiveen sarjataso on Suomensarja, johon se nousi kaudeksi 2011. Samaksi kaudeksi Toiveelle tulee mukaan myös kakkosjoukkue.

Lentopallo

1980-luvulla lentopallotoiminta laantui, kun muut lajit nostivat suosiotaan. Kaudella 1980–1981 Toiveella oli joukkueet miesten 4-sarjassa ja 5-sarjassa sekä naisten 3-sarjassa, kun seuraavalla kaudella oli vain miesten 4-sarjajoukkue. Mukana toiminnassa oli 55 henkilöä. Lentopallon kilpailutoiminta käynnistyi uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen vuonna 1990 miesten ja A-poikien joukkueilla, sekä miesten ja naisten 35v-joukkueilla. Miehet pelasivat 5-sarjassa ja A-pojat selvittivät tiensä ensimmäisellä kaudella aina piirin lopputurnaukseen asti.[22]

Toiveen lentopallojaoston joukkue nousi syksyksi 2010 lentopallon nelossarjaan.[23]

Joukkue

  • Reijo Harju
  • Esko Heinonen
  • Keijo Lahti
  • Hannu Riihioja
  • Juhani Saarela
  • Heikki Soini
  • Matti Toivonen
  • Erkki Viljakainen

Salibandy

Salibandyjaoston historia

Tiedosto:PeTo Salibandy logo.jpg
Salibandyjaoston logo

Salibandytoiminta alkoi Peräseinäjoella 1990-luvun puolivälissä ST Steelersin nimellä, perustajajäseninään Pasi Mantila, Janne Ojala, Tuomas Kujala sekä Marco Toivonen. Steelers sulautui kuitenkin 2000-luvun alussa osaksi Peräseinäjoen Toivetta.[24]

Kuva ottelusta PeTo Salibandy - Nibacos

Ensimmäinen kausi salibandysarjoissa alkoi vuonna 2000 kun PeTo Salibandy pelasi ST Steelersiltä perimällä sarjapaikallaan Pohjanmaan alueen 3-divisioonassa. Toive voitti ensimmäisellä kaudellaan 18 ottelusta 10, pelasi tasan kaksi kertaa ja häviten kuudesti. Tämä ei kuitenkaan riittänyt sarjanousuun sillä Toive sijoittui sarjassa kolmanneksi.[25]

Toisella kaudellaan 2001–2002 Toive ei kyennyt edelliskauden kaltaiseen menestykseen ja jäi 3-divisioonan seitsemänneksi. Toive voitti kaudella 18 ottelustaan 7 ja hävisi 10 kertaa, pelaten tasan vain kerran.[26] Seuraavalla kahdella kaudella Toive korvasi yhden heikon kauden sijoittuen kaksi kertaa peräkkäin kausilla 2002–2003[27] ja 2003-2004[28] 3-divisioonan toiseksi.

Kahden vahvan kauden jälkeen iski jälleen yksi heikompi kausi, joka tällä kertaa tiputti Toiveen sarjatason 3-divisioonasta neljänteen, sillä Toive jäi sarjassaan toiseksi viimeiseksi.[29] Toive ei kuitenkaan viihtynyt 4-divisioonassa kautta 2005–2006 pidempään ja nousi takaisin 3-divisioonaan voittaen 14 pelistään 12.[30] Kun nousujuhlan makuun oli kerran päästy, niin Peräseinäjoella päätettiin uusia sama temppu heti seuraavana keväänä. Toive nousi Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle yhdessä Himangan Pallon kanssa.[31]

Toive onnistui pitämään kiinni saavutetusta 2-divisioona paikastaan sijoittuen ensimmäisellä sarjakaudellaan 2007–2008 heti viidenneksi.[32] Sama tahti jatkui sarjasijoitusta myöten myös kausilla 2008–2009[33] ja 2009-2010[34], joten Toive olisi pelannut myös kaudella 2010–2011 II-divisioonassa.

Kauden 2010–2011 kakkosdivisioonan sarjapaikastaan PeTo luopui, koska salibandyliitto esti sitä pelaamasta kotipelinsä Ritola-hallissa. Ilmoitus tuli huonoon ajankohtaan eikä PeTolla ollut tiedossa uutta pelipaikkaa. Otteluiden siirtäminen Seinäjoelle olisi hankaloittanut myös varainhankintaa.[35]

Johtokunta

Peräseinäjoen Toiveen toiminnasta vastaa Peräseinäjoen Toive ry, johon kuuluu kaikki Peräseinäjoen Toiveen jaostot. Toiveen puheenjohtajana toimii Martti Ahokas ja varapuheenjohtajana Matti Toivonen.[36]

Johtokunta 2010

  • Puheenjohtaja: Marti Ahokas
  • Varapuheenjohtaja: Matti Toivonen
  • Sihteeri: Tarja Peltola
  • Lentopallojaosto: Juha Koivisto
  • Painijaosto: Keijo Manni
  • Pesäpallojaosto: Martti Ahokas
  • Salibandyjaosto: Sami Mäkinen
  • Hilkka Kulmala
  • Eric Koivumäki
  • Antti Kuivinen
  • Sirpa Ojajärvi
  • Matti Riihioja
  • Hannu Vuolle

Toiveen urheilupaikat

Ritola-halli ulkoa
Pääartikkeli: RitolaHalli

Peräseinäjoen Toive pelaa sisälajeissa kotiottelunsa Ritola-hallissa, joka sijaitsee Peräseinäjoen keskustassa. Ritola-halli on valmistunut vuonna 1999 ja se on nimetty olympiavoittaja Ville Ritolan mukaan, joka oli kotoisin Peräseinäjoelta.[37]

Ritola-hallin pääsalin pinta-ala on 1 000 m2 ja siihen kuuluu 250 hengen katsomo. Rakennukseen kuuluvat myös 80 metrin juoksusuora sekä kuntosali.[38]

Pääartikkeli: Peräseinäjoen pesäpallostadion

Toiveen pesäpallojaosto pelaa kotiottelunsa Peräseinäjoen pesäpallostadionilla Ritola-Hallin läheisyydessä. Kenttä on miesten viralliset mitat täyttävä ja siellä on muiden nykyaikaisten pesäpallokenttien tapaan hiekkatekonurmi, joka on asennettu vuoden 1998 aikana.[39]

Toiveen yleisurheilujaosto käyttää urheilupaikkanaan Peräseinäjoen keskusurheilukenttää.

Urheilukentän vaiheet

Urheilukenttä Peräseinäjoelle saatiin vuonna 1924 kun se valmistettiin nuorisoseuran ja suojeluskunnan yhteistyönä, ja sen vihkiäiskilpailuissa elokuussa 1924 oli mukana paikkakunnalta kotoisin oleva Ville Ritola, joka juoksi 5 000 metriä 800 ihmisen edessä. Kun Toive perustettiin urheilukentän kunnostus helpottui, koska Toive sitoutui 1928 kentän pitkäaikaiseksi vuokralaiseksi 50 vuoden käyttöoikeudella ottaen vastuulleen kentän kunnossapidon suojeluskunnalta.[15]

Urheilukenttä uusittiin syksyksi 1948, kun sen 250 metrin rata pidennettiin 300 metriin. Kenttää varten Toive otti 20 000 markan lainan, Toivettaret lahjoittivat 15 000 sekä kunnalta saatiin 50 000 markkaa avustusta. Uusitun urheilukentän vihkiäiset pidettiin elokuussa 1948.[40] Vuonna 1952 kunta osti kentän Toiveelta, ja aloitti keskusurheilukentän muutostyöt tarkoituksenaan tehdä kentästään ajanmukainen. Työt jäivät kuitenkin kesken vuosien ajaksi ja se joutuikin opetusministeriön valvontalistalle, kun ministeriö katsoin Peräseinäjoen kunnan laiminlyöneen urheilukentän hoitoa.[9] 1960-luvulla kentän työt pyrittiin viemään loppuun samalla kun eri puolille Peräseinäjokea rakennettiin uusia kenttiä.[8]

1980-luvulla kentän kunnostus tuli jälleen ajankohtaiseksi, ja Toiveen johtokunta teki maaliskuussa 1980 esityksen urheilukentän ja sen ympäristön kunnostamisesta, johon sisältyi kentän salaojitus, puiden kaato ja kunnollisten pukutilojen rakennus. Liikuntalautakunta esitti taasen uutta huoltorakennusta, 750-paikkaista katsomoa ja 400 metrin radan rakentamista. Kunnanhallitus siirsi valtionavustusten haun vuodelle 1982 ja nimettiin toimikunta joka käsitteli urheilukentän peruskorjausta. Toimikunta esitti kuitenkin kokonaan uuden kentän rakentamista, mutta kunnanhallitus ei lämmennyt ajatukselle, joten päädyttiin peruskorjaamaan vanha kenttä, joka tuli tarpeeseen siellä lisääntyneen pesäpallon menestyksen ja siitä lisääntyneen käytön myötä. Kenttä valmistui keväällä 1983.[41]

Tilastot ja luettelot

Salibandyjaoston tilastot

Kausi Sarja O V T H TM PM P Sija
2000–01 3-div. 18 10 2 6 72 69 22 3
2001–02 3-div. 18 7 1 10 57 70 15 7
2002–03 3-div. 18 9 4 5 77 70 20 2
2003–04 3-div. 18 12 1 5 75 44 25 2
2004–05 3-div. 18 3 2 13 59 96 8 9
2005–06 4-div. 14 12 1 1 71 85 28 1
2006–07 3-div. 18 14 2 2 112 42 30 2
2007–08 2-div. 18 9 0 9 109 116 18 5
2008–09 2-div. 18 8 0 10 159 149 16 5
2009–10 2-div. 21 8 0 13 150 187 16 5


Katso myös

Lähteet

  • Viita, Ossi & Hirvonen, Ari: Peräseinäjoen historia. Peräseinäjoen kunta, 2008. ISBN 978-951-97667-2-0.
  • Kangasniemi, Toimi: Peräseinäjoen kirja. Peräseinäjoen kunta, 1972.

Viitteet

  1. ↑ a b Toiveen jaostot Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  2. ↑ a b Yhdistysrekisteri Yritysrekisteri. Viitattu 29.4.2010.
  3. ↑ Toiveen jäsenmäärä Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  4. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 294
  5. ↑ Kangasniemi 1972, s. 194
  6. ↑ Kangasniemi 1972, s. 196
  7. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 468
  8. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 463
  9. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 462
  10. ↑ Kangasniemi 1972, s. 197
  11. ↑ Yleisurheilujaoston historia Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  12. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 577
  13. ↑ Yleisurheilujaosto 1990-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 20.4.2010.
  14. ↑ Toive 2000-luvulla Kimmo Kulmala. Viitattu 20.4.2010.
  15. ↑ a b Viita & Hirvonen 2008, s. 295
  16. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 464
  17. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 466
  18. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 467
  19. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 579
  20. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 580
  21. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 581
  22. ↑ Toiveen lentopallon historia Kimmo Kulmala. Viitattu 19.4.2010.
  23. ↑ JP Kunnallissanomat: Toiveen nousu nelossarjaan. JP Kunnallissanomat, 1.3.2010, 2010. vsk, nro 16, s. 8. Suomi
  24. ↑ Toiveen Salibandyn historia PeTo Salibandy. Viitattu 19.4.2010.
  25. ↑ Toive salibandykausi 2000-2001 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  26. ↑ Toive salibandykausi 2001-2002 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  27. ↑ Toive salibandykausi 2002-2003 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  28. ↑ Toive salibandykausi 2003-2004 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  29. ↑ Toive salibandykausi 2004-2005 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  30. ↑ Toive salibandykausi 2005-2006 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  31. ↑ Toive salibandykausi 2006-2007 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  32. ↑ Toive salibandykausi 2007-2008 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  33. ↑ Toive salibandykausi 2008-2009 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  34. ↑ Toive salibandykausi 2009-2010 PeTo Salibandy. Viitattu 20.4.2010.
  35. ↑ PeTo luopuu sarjapaikastaan! PeTo Salibandy. Viitattu 2.9.2010.
  36. ↑ Peräseinäjoen puhelinluettelo s.15
  37. ↑ Urheiluhalli Ritolan mukaan Seinäjoen kaupunki. Viitattu 20.4.2010.
  38. ↑ RitolaHallin palvelut Seinäjoen kaupunki. Viitattu 14.3.2010.
  39. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 653
  40. ↑ Viita & Hirvonen 2008, s. 461
  41. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Viita&Hirvonen576 ei löytynyt

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Peräseinäjoen_Toive&oldid=9173458”