Tämä on lupaava artikkeli.

Sierra Leone

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 10. huhtikuuta 2017 kello 19.30 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sierra Leonen tasavalta
Republic of Sierra Leone
Sierra Leonen lippu Sierra Leonen vaakuna
lippu vaakuna

Sierra Leonen sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Ernest Bai Koroma
Pääkaupunki Freetown
Muita kaupunkeja Bo, Kenema, Makeni
Pinta-ala
– yhteensä 71 740 [1] (sijalla 118)
– josta sisävesiä 0,2 %
Väkiluku (2015) 7 092 113 [2] (sijalla 113)
– väestötiheys 98,6
– väestönkasvu 2,33 [1] (2014)
Viralliset kielet englanti
Valuutta Sierra Leonen leone (SLL)
BKT (2013)
– yhteensä 9,156 mrd. USD [1]  (sijalla 163)
– per asukas 1 400 USD
HDI (2019) 0,452 [3] (sijalla 182)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 49 [1]
– teollisuus 31 [1]
– palvelut 21 [1]
Aikavyöhyke UTC
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
– Isosta-Britanniasta
27. huhtikuuta 1961
Lyhenne SL
– ajoneuvot: ?
– lentokoneet: 9L
Kansainvälinen
suuntanumero		 +232
Tunnuslause Unity – Freedom – Justice (yhtenäisyys, vapaus, oikeudenmukaisuus)
Kansallislaulu ”High We Exalt Thee, Realm of the Free”

Sierra Leonen tasavalta (engl. Republic of Sierra Leone) eli Sierra Leone on valtio Länsi-Afrikassa Atlantin valtameren rannikolla. Sierra Leonen rajanaapurit ovat Guinea pohjoisessa ja Liberia kaakossa.

Nimensä valtio on saanut sen rannikolla sijaitsevalta Leijonan vuoristolta (port. Serra Lyoa).[4] Nimen antoi portugalilainen tutkimusmatkailija Pedro de Sintra. Ei ole varmaa onko nimen antamisen syynä ollut maan muoto vai ilmasto-olosuhteet, jonka johdosta de Sintra antoi maalle juuri tämän nimen. Joidenkin mukaan rannikkoalueet muistuttivat ”leijonan hampaita” kun taas toiset ovat ehdottaneet, että de Sintran mielestä vuoristoisen niemimaan yläpuolella olevat ukkoset kuulostivat aivan leijonan karjaukselta. 1500-luvun englantilaiset merimiehet kutsuivat maata Sierra Leoaksi, joka kehittyi 1600-luvulla Sierra Leoneksi. Britit hyväksyivät nimen virallisesti Sierra Leoneksi vuonna 1787.[5]

Sierra Leonesta vietiin aikoinaan tuhansia orjia Atlantin taakse, ja vapautetut orjat perustivat sen pääkaupungin Freetownin vuonna 1787. Maa on hitaasti toipumassa vuosikymmenen kestäneestä sisällissodasta. YK luopui Sierra Leonen vastaisista pakotteista syksyllä 2010.[6]

Maantiede

Pääartikkeli: Sierra Leonen maantiede
Sierra Leonen piirikuntakeskukset maan kartalla. Maakuntakeskukset on vahvennettu. Kaupunkien suuruusluokat ovat suuntaa-antavia.

Pinnanmuodot ja vesistöt

Sierra Leonen kartta.

Sierra Leone voidaan maantieteellisesti jakaa neljään alueeseen, rannikkotasankoon, sisämaan tasankoon, sisämaan ylätasankoon ja Sierra Leonen niemimaahan.[7] Rannikolla ovat sekä 8–40 kilometriä leveä rannikkotasanko että Sierra Leonen niemimaa, jossa kolme rinnakkaista vuorijonoa nousevat rannikosta 200–1 000 metrin korkeuteen. Rannikkotasangolla on useita pieniä jokia ja estuaareja, joihin on muodostunut mangrovesoita.[8][7] Se on Länsi-Afrikan ainoa osaksi vuoristoinen rannikkoalue.[4]

Rannikkotasangon jälkeen maa kohoaa sisämaan tasankoon, joka on pinta-alaltaan noin puolet koko maan pinta-alasta.[7] Tasangon eteläosissa on mäkistä metsämaata, jossa yksittäiset kukkulat kohoavat yli 300 metriin.[8] Sierra Leonen koillisosa on osa Guinean ylätasankoa, joka on pääosin 300-600 metrin korkeudessa merenpinnasta.[7] Siitä nousee kuitenkin joitaikin vuoristoja, kuten Loma- ja Tingivuoret.[8] Maan korkein kohta Loma Mansa (Bintimani) sijaitsee Lomavuorilla ja kohoaa 1 948 metriä merenpinnan yläpuolelle.[9][10]

Sierra Leonea halkovat useat joet, josta monet saavat alkunsa Guineasta Fouta Djallonin alueelta. Sieltä ne virtaavat lounaaseen Sierra Leonen halki kohti Atlanttia. Jokien keskijuoksulla on useita koskia. Sierra Leonen suurimmat joet pohjoisesta etelään ovat Kolenté, Kaba, Rokel, Gbangbaia, Jong, Sewa, Waanje, Moa ja Mano. Suurin valuma-alue on Sewajoella, 14140 neliökilometriä.[8]

Ilmasto

Sierra Leonen ilmasto on trooppinen, jossa sadekausi on huhti-marraskuussa. Rannikon sademäärä on hyvin korkea, ja maaperää on huuhtoutuu vuosien saatossa vähitellen mereen.[4] Sateisimmat kuukaudet ovat kesäkuusta elokuuhun, kuivinta on joulukuusta helmikuuhun. Atlantin rannikon Sherbron saaren Bonthessa sataa heinäkuussa keskimäärin 824 mm, sisämaan Kabalassa vain 386 mm. Lämpötilojen alueelliset erot eivät ole kovin suuria. Kuumin kuukausi on maaliskuu, keskimääräinen ylin Bonthessa 33 °C ja Kabalassa 35 °C, viileimmän kuukauden eli elokuun keskimääräinen alin Bonthessa 23 °C ja Kabalassa 21 °C.[11] Köppenin ilmastoluokituksessa valtaosa Sierra Leonesta sijoituu luokkaan trooppiseen monsuuni-ilmastoon (Am) ja maan koillisosa savanniin (Aw).

Luonto

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman biodiversiteettitutkimus tunnisti Sierra Leonesta kuusi pääasiallista ekosysteemiluokkaa: metsät, vuoristot, savannit, viljelysmaat, makeanveden kosteikot ja merialueet rannikoineen.[12] Luonnontilainen metsä peitti vuonna 1970 enää viisi prosenttia maa-alasta, kun sen osuus saman vuosisadan alussa oli noin 60 %.[13] Savanni peittää nykyisin noin 35 % maan pinta-alasta; ja metsää on myös kasvamassa uudelleen eri vaiheessaan. Metsissä kasvaa lähinnä ikivihreitä ja lehtipuita. Metsien hävityksen syinä ovat olleet kaskiviljelyn leviäminen ja puiden kerääminen rakennusmateriaaliksi, polttopuiksi ja puuhiilen polttoa varten. Myös kaivostoiminta on lisännyt metsien hävitystä ja eroosiota. Sisällissodan aikana suuri määrä väestöä joutui muuttamaan uusille alueille, mikä lisäsi metsien tuhoutumista. Alkuperäisiä metsien kasvilajeja on noin kaksituhatta.[12]selvennä

Sierra Leonessa elää viisitoista apinalajia, kymmenen antilooppilajia, yhdeksän lepakkolajia ja noin 500 lintulajia. Harvinaisimpia suuria nisäkäslajeja ovat kääpiövirtahepo, bongo ja mustaselkäsukeltaja-antilooppi ja sen sukulainen jentinkinsukeltaja-antilooppi.[12]

Erilaiset luonnonsuojelualueet kattavat 2 941 neliökilometriä eli 4,1 prosenttia Sierra Leonen maapinta-alasta.[13] Vuoden 2016 alussa maassa oli neljä kansallispuistoa. Sierra Leonen vanhin kansallispuisto on vuonna 1995 perustettu, pinta-alaltaan 1 109,0 neliökilometrin Outamba-Kilimin kansallispuisto maan pohjoisosassa. [14] Se on perustettu suojelemaan savannin eläimistöä, etenkin apinoita. Puistossa elää yhdeksän apinalajia, joista neljä on uhanalaisia. Lisäksi siellä tavataan elefantteja, leopardeja, kääpiövirtahepoja, puhveleita ja harvinaisia sorkkaeläinlajeja kääpiövesikauris ja kääpiöfilantomba.[15] Vuonna 2007 perustettiin Golan sademetsäkansallispuisto lähelle Liberian rajaa (pinta-ala 750,0 km2).[14] Siellä elää ainakin 111 nisäkäslajia,[16] ja puiston suuria nisäkkäitä ovat esimerkiksi leopardi, simpanssi ja metsänorsu.[17] Tämän kansallispuiston alueella kasvaa 970 kasvilajia, joista yli 230 on puulajeja. Kasvilajeista ainakin 21 on uhanalaista. Sademetsästä on tavattu yli 330 lintulajia, joista 14 on uhanalaisia.[18][19][20] Puisto jatkuu Liberian puolella laajemman Golan sadametsäalueena ja yhdessä niiden on suunniteltu muodostavat yli 2 000 neliökilometriä kattavan, rajan ylittävän rauhanpuiston.[21] Vuonna 2013 perustettiin Lomavuorten kansallispuisto (332,01 km2) maan koillisosaan ja Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto aivan pääkaupunki Freetownin eteläpuolelle (176,88 km2).[14][22]

Historia

Pääartikkeli: Sierra Leonen historia

Varhainen historia

Esihistoriallisia ruukunpalasia Sierra Leonesta.

Arkeologisista löydöistä voidaan päätellä, että Sierra Leonen alue on ollut asuttuna tuhansien vuosien ajan. Alueen asuttamisen on perinteisesti ajateltu tapahtuneen toisiaan seuraavina maahanmuuttajien aaltoina, mutta kielten tutkimus osoittaa, että rannikon bulomit ja temnet ovat asuneet paikoillaan jo pitkään, kun taas sisämaan mendeä puhuvia kansoja on muuttanut alueelle satunnaisesti. Asujaimisto oli järjestäytynyt pieniksi itsenäisiksi kuningaskunniksi tai päällikkökunniksi. Salaseurat kuten poro toimivat alueella jo varhain.[23]

Islam tuli alueelle muslimikauppiaiden mukana. Eurooppalaisia löytöretkeilijöitä pysähtyi rannikolla jo 1400-luvulla. Laivat pysähtyivät nykyisen Freetownin lähelle Rokeljoen suuhun hakemaan juomavettä.[23]

Orjakauppa, vapautetut orjat ja siirtomaa-aika

Sierra Leone sai nykyisen nimensä portugalilaiselta tutkimusmatkailijalta Pedro de Sintralta, joka kävi alueella noin vuonna 1462. Eurooppalaisia kauppiaita alkoi tämän jälkeen tulla lähelle Freetownia.[8] Alkuun kauppaa tehtiin erityisesti kullalla ja norsunluulla, mutta 1550-luvulla tärkeimmäksi kauppatavaraksi muodostuivat orjat. Vuosien 1668–1807 aikana Buncen saarelta vietiin yli 50 000 orjaa.[24]

Sierra Leoneen perustettiin 1787 asutusalue 400 vapaalle mustaihoiselle ihmiselle Englannista.[25] He asuttivat nykyisen Freetownin niemimaan, ja heihin liittyi kotimantereelle palanneita vapautettuja orjia Kanadan Nova Scotiasta 1790-luvulla.[26] Kreoleiksi tai krioiksi kutsutut paluumuuttajat kärsivät pahasti paikallisista olosuhteista ja sairauksista kohdaten väkivaltaista vastarintaa paikallisen temneväestön taholta.[27]

Majaveroa vastustanut temneheimon päällikkö Bai Bureh ja häntä vartioiva mies (1898).

Myös Suomella ja Sierra Leonella on hieman yhteistä historiaa, sillä vuonna 1792 sipoolainen August Nordenskiöld matkusti Sierra Leoneen perustamaan suomalaista utopiayhteiskuntaa nimeltä Uusi Jerusalem. Jotkut sierraleonelaiset eivät ihastuneet kyseiseen ideologiaan eivätkä orjuuden lakkauttamiseen, jolloin hänet pahoinpideltiin hengiltä.[28] Tarinasta on tosin toinenkin versio, jonka mukaan Nordenskiöld olisi kuollut johonkin paikalliseen kuumetautiin.

Freetownin alueesta tuli Britannian kruununsiirtomaa vuonna 1808, kun taas sisämaa-alueista tuli brittien protektoraatti 1896.[29] Britit eivät olleet aluksi kiinnostuneita sisämaasta, mutta ranskalaisten lisättyä toimintaansa Freetownin pohjoispuolella, Britanniakin otti haltuunsa alueita sisämaasta.[30]

Britannian siirtomaahallintoa vastaan käytiinvain yksi suurempi yhteenotto, kun Bai Burehin johtama kapina käytiin vuonna 1898 niin sanotusta majaverosta.[8]

Britit alkoivat luopua toisen maailmansodan jälkeen Länsi-Afrikan siirtomaistaan.[8] Vuonna 1947 tehty perustuslaki käynnisti prosessin kohti itsehallintoa.[31] Sierra Leonessa perustettiin ensimmäiset ministeriöt 1953, jolloin Sierra Leonen kansanpuolueen Milton Margai valittiin ensimmäiseksi pääministeriksi.[32]

Itsenäisyys

Vuonna 1961 Brittien kruununsiirtomaa ja protektoraatti yhdistyivät ja itsenäistyivät Sierra Leonena. Talous kehittyi hyvin ensimmäisinä vuosina, ja valtio käytti rautamalmista ja timanteista saamansa tulonsa muun muassa koulutuksen kehittämiseen.[8]

Siaka Stevensistä tuli pääministeri vuonna 1967. Hän teki 1971 maasta tasavallan ja vuonna 1978 julisti maahan yksipuoluejärjestelmän.[8] Stevensin yksipuoluejärjestelmän aikana Sierra Leonessa vallitsi laaja korruptio, ja iso osa muun muassa timanttituotoista meni yksityishenkilöille.[33] Stevens jäi eläkkeelle 1985 ja nimesi seuraajakseen Joseph Saidu Momohin.[8]

Liberian sisällissota aiheutti levottomuuksia rajaseuduilla 1980-luvulta asti. Sierra Leonen sisällissota alkoi 1991, kun hallituksen joukot kohtasivat raja-alueella sekä liberialaisen Charles Taylorin johtamat Liberian kansallisen isänmaallisen rintaman että Tayloria tukevan sierraleonelaisen vallankumousrintama RUF:n joukot.[8]

Sisällissota päättyi vasta tammikuussa 2002. Tuona aikana valta vaihtui maassa monesti. Rauhaa yritti maahan tuoda sekä länsiafrikkalaiset ECOMOG-joukot että YK:n Sierra Leone -operaatio, joka lopulta onnistui riisumaan vuoden 2001 aikana aseista sekä RUF:ta että hallitusta tukevat sissit. Verisen sisällissodan aikana kuoli ainakin 50 000 ihmistä ja noin kaksi miljoonaa ihmistä joutui jättämään kotinsa.[8] Sisällissotaa käyvät kapinallisjoukot rahoittivat toimintaansa ”veritimanteiksi” kutsutuilla laittomasti kaivetuilla timanteilla. YK antoi vuonna 2000 päätöslauselman, jolla se pyrki kieltämään ilman hallituksen myöntämää todistusta myytyjen timanttien kaupan.[34]

Ahmad Tejan Kabbah valittiin 2002 sisällissodan jälkeen presidentiksi. Hänen aikanaan perustettiin muun muassa Sierra Leonen erikoistuomioistuin. Se syytti muun muassa Liberian Charles Tayloria, joka lopulta tuomittiin Haagissa 2012.[8]

Sierra Leonen talous on kehittynyt selvästi sisällissodan jälkeen. Siirtyminen takaisin monipuoluejärjestelmään on sujunut suhteellisen hyvin, ja vuonna 2007 valta siirtyi oppositiopuolueelle, kun Ernest Bai Koroma valittiin presidentiksi.[35][36]

Sierra Leonen talouden kehitys koki pahoja takaiskuja 2010-luvulla, kun maahan julistettiin heinäkuussa 2014 hätätila Länsi-Afrikan ebolaepidemian takia ja vuonna 2015 rautamalmin maailmanhinta romahti.[29][37] Puolitoista vuotta kestäneen ebolaepidemian aikana Sierra Leonessa kuoli lähes 4 000 ihmistä.[38]

Politiikka

Poliittinen järjestelmä

Sierra Leone on presidentillinen tasavalta. Valtion johdossa on viisivuotiskausittain valittava presidentti. Pääministerin virkaa ei ole. Yksikamarisessa parlamentissa on 124 edustajanpaikkaa. Presidentinvaalien yhteydessä valitaan 112 edustajaa. 12 paikan jaosta aluepäälliköt äänestävät erillisissä vaaleissaan.[1]

Vuoden 2007 presidentinvaalit voitti Ernest Bai Koroma ja parlamenttivaalit hänen puolueensa All People's Congress (APC).[39] Vuonna 2012 molemmat uusivat vaalivoittonsa.[1] APC oli ollut vallassa 1968–1992 ja palasi siis valtaan viidentoista vuoden tauon jälkeen.

Kaksi suurinta puoluetta ovat Koroman johtama All People's Congress eli APC, jolla on 69 paikkaa vuonna 2012 valitussa parlamentissa, ja Somano Kapenin johtama Sierra Leone People's Party (SLPP), 43 paikkaa.[1]

Oikeuslaitos

Tuomiovalta Sierra Leonessa on annettu vuoden 1991 perustuslaissa oikeuslaitokselle. Oikeuslaitoksen huipulla on korkein oikeus, jota johtaa ylituomari. Korkein alioikeuksista on poliisituomioistuin, jollainen on jokaisessa piirikunnassa. Paikallisoikeudet hoitavat tapaoikeutta Läntisen alueen ulkopuolella.[40]

Hallinnollinen jako

Sierra Leone on jaettu aluehallinnon ylimmällä tasolla neljään osaan. Alueet jakautuvat edelleen yhteensä 14 piirikuntaan. Alueet ja niiden hallintokeskukset ovat:[41][42]

Maakunta tai alue[41] Piirikunnat[41] Sijainti Hallinto-
keskus 		Väkiluku
(VL2015)[2] 		Osuus väestöstä
(%, VL2015)[2] 		ISO 3166-2[43]
Eteläinen maakunta Bon, Bonthen, Moyamban ja Pujehunin piirikunta Bo &&&&&&&&01441308.&&&&001 441 308 20,3 SL-S
Itäinen maakunta Kailahunin, Keneman ja Konon piirikunta Kenema &&&&&&&&01642370.&&&&001 642 370 23,2 SL-E
Läntinen alue Läntisen alueen maaseutupiirikunta ja kaupunkipiirikunta (Freetown) Freetown &&&&&&&&01500234.&&&&001 500 234 21,1 SL-W
Pohjoinen maakunta Bombalin, Kambian, Koinadugun, Port Lokon ja Tonkolilin piirikunta Makeni &&&&&&&&02508201.&&&&002 508 201 35,4 SL-N
Sierra Leone yhteensä 14 piirikuntaa - Freetown &&&&&&&&07092113.&&&&007 092 113 100,0 SL

Piirikunnat jakautuvat edelleen päällikkökuntiin, joita johtavat päälliköt ja neuvostot. Piirikuntien neuvostoissa tehdään paikallisia päätöksiä, ja ne ovat suoraan keskushallinnon alaisuudessa. Päälliköiden valta on perinnöllistä, ja heillä on edelleen vaikutusvaltaa perinteiseen kulttuuriin ja oikeudellisiin asioihin, vaikka keskushallinto onkin vienyt heiltä suurimman osan hallinnollisesta vallasta.[8] Läntisellä alueella on päällikkökuntia vastaava paikallistason jako äänestysalueisiin.

Katso myös: Sierra Leonen aluejako

Talous

Sierra Leonen viennin jakautuminen eri tuotealueisiin (2012) (englanniksi). Suurimpia vientituotteita olivat tuolloin timantit, bauksiitti, kaakao ja titaanimalmit.

Omavaraismaatalous kattaa noin puolet Sierra Leonen bruttokansantuotteesta, ja kaksi kolmasosaa väestöstä työskentelee tällä sektorilla.[44]

Sierra Leonen väestöstä noin kaksi kolmasosaa saa elantonsa maanviljelystä, ja heistä valtaosa elää omavaraistaloudessa. Riisi on tärkein viljelyskasvi.selvennä Valtio on epäonnistuneesti kokeillut riisin kasvattamista koneellisesti savanneilla, mutta sen kasvattaminen onnistuu vain maan jokien varsilla ja suoalueilla. Riisin lisäksi palmuöljyä tuotetaan laajalti. Pohjoisemmaksi mentäessä karjan kasvatus ja pähkinäviljely tulevat tärkeimmiksi elinkeinoiksi.[4]

Sisällissodan jälkeen maan infrastruktuuri oli huonossa kunnossa ja sähkökatkot yleisiä. Vuonna 2011 alle 10 % kotitalouksista oli kytketty sähköverkkoon. Monet yrittäjät tekevät sähköä huonotehoisilla dieselgeneraattoreilla. Ruoanvalmistus, lämmitys ja muut kotitaloustoimet perustuvat suurelta osin polttopuiden käyttöön. Bumbunan vesivoimalan ensimmäisen vaiheen valmistuminen 2009 ja kahden suuren dieseliä polttavan voimala valmistuminen ulkomaisen tuen turvin 2010 ja 2011 paransivat sähkön saantia huomattavasti. Maassa olisi hyvät mahdollisuudet aurinko- ja vesivoiman käyttöön, mutta hyödyntäminen on alkutekijöissään.[45]

Sierra Leone on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Nigerian ja Guinean kanssa Sierra Leone on perustanut West African Monetary Zonen (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta econ käyttöönottoa.[46][47]

Sisällissodan jälkeen korruptio on ollut polttava ongelma. Vuonna 2000 perustettiin korruptionvastainen yksikkö ACC, mutta se ei ole kyennyt ajamaan tuomioita korkeille virkamiehille. ACC:n toiminta on kuitenkin lisännyt tietoisuutta korruption ja siitä kiinni jäämisen vaaroista.[39]

Sierra Leonen merkittävimmät luonnonvarat ovat timantit, titaanimalmit, bauksiitti, rautamalmi ja kulta.[1] Vuonna 2009 yhdysvaltalainen, australialainen ja brittiläinen yhtiö ilmoittivat löytäneensa suuren merenalaisen öljyesiintymän Sierra Leonen aluevesiltä.[39] Merkittävimmät vientituotteet ovat timantit, titaanidioksidi, kaakao, kahvi ja kala.[1] Titaanioksidia esiintyy Sierra Leonen maaperässä sekä ilmeniittinä että rutiilina. Sierra Leonen rutiiliesiintymät löydettiin vuonna 1954. Se tuottaa kolmanneksen maailman luonnonrutiilista.[48]selvennä Sierra Leonen tärkeimmäksi vientituoteeksi on 2010-luvulla noussut rautamalmi.[49]

  • Infrastruktuuri ja tiestö ovat Sierra Leonessa huonossa kunnossa. Kuvassa Keneman ja Kailahunin välinen tie.
    Infrastruktuuri ja tiestö ovat Sierra Leonessa huonossa kunnossa. Kuvassa Keneman ja Kailahunin välinen tie.
  • Viljelijä riisisatonsa kanssa Sierra Leonessa. Kaksi kolmasosaa Sierra Leonesta osallistuu omavaraisviljelyyn.
    Viljelijä riisisatonsa kanssa Sierra Leonessa. Kaksi kolmasosaa Sierra Leonesta osallistuu omavaraisviljelyyn.
  • Timanttikaivos Sierra Leonessa.
    Timanttikaivos Sierra Leonessa.

Liikenne

 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Maan tärkeimmät liikenneväylät eli tie- ja rautatieverkko täysin kuvaamatta. Entä erilaisten kulkupelien määrät maassa? Kävellen, pyörällä, autolla, kimppakyydillä, julkisilla vai miten väki ja tavarat liikkuvat?

Maantieliikenne on tavaroiden ja ihmisten liikkumisessa keskeisessä asemassa. Sen heikko kunto aiheuttaa kuitenkin ongelmia.[50] Vuonna 2011 tehdyn arvion mukaan Sierra Leonessa oli 11 555 kilometriä teitä, mistä 1 031 kilometriä oli päällystettyä. Tiet ovat jaettu tärkeyden mukaan neljään luokkaan, luokassa A on 905 kilometriä päällystettyä ja 1 407 kilometriä päällystämättömiä teitä. Luokkia A ja B hallinnoi Sierra Leone Road Authority.[51]

Tieverkko on keskittynyt erityisesti Läntiselle alueelle, jossa on 0,42 kilometriä teitä neliökilometriä kohden, kun Pohjoisessa maakunnassa niitä on vain 0,09 kilometriä. Maaseudun liikennettä haittaavat lisäksi teiden huono kunto ja liikennetoimijoiden vähyys. Kaupunkiliikennettä puolestaan vaivaavat ruuhkat ja toimimaton julkinen liikenne.[52]

Sierra Leoneen on huonot lentoyhteydet, sillä maahan lentäviä yhtiöitä on vain muutamia. Lisäksi Sierra Leonen päälentokenttä Lungin kansainvälinen lentoasema on sijainniltaan huono. Se on niemimaalla, jonka erottaa Freetownista kuusi kilometriä leveä lahti. Lentoasemalta pääsee nopeiten Freetowniin helikopterilla tai vesitaksilla.[52] Uutta Mamaman kansainvälistä lentoasemaa on suunniteltu rakennettavaksi Port Lokon piirikunnan Koyan päällikkökuntaan kiinalaisten kanssa yhteistyössä, kiinalaisella työvoimalla ja lainoittamana. Suunniteltu lentoasema sijaitsisi maanteistse noin 60 kilometriä pääkaupungista itään ja palvelisi sierraleonelaisten ohella muun muassa turismia ja maan teollisuutta.[53][54] Ebolaepidemia ja raudan maailmanmarkkinahinnan lasku ovat hidastuttaneet suunnitelmaa vuosien ajan.[49] Lentokenttähankeeseen kritiikkissä on ihmetelty suuren summan (400 milj. dollaria) sijoittamista ulkomaalaiseen työvoimaan sen sijaan että sillä parannettaisiin budjetiltaan alijäämäisen maan tunnettuja, keskeisimpänä pidettyjä kehityshaasteita. Myös maan päärahoittajat IMF ja Maailmanpankki ovat arvioineet, ettei Mamaman lentokenttähankeeseen tulisi panostaa tässä vaiheessa. Maailmanpankki on todennut, että maan johtoa on johdettu harhaan. On esitetty jopa arvioita, että suunnitelmaan liittyvä Lungin kansainvälisen lentoaseman siirtyminen kiinalaisohjaukseen voisi johtaa kiinalaisen sotilaallisen tukikohdan perustamiseen Sierra Leoneen.[54] Kiina on Djiboutin perustetun logistiikkakeskuksensa jälkeen viestinyt etsivänsä uusia kansainvälisiä sotilastukikohtia käyttöönsä.[55] Lokakuussa 2016 Kiinan edustaja kertoi Mamaman lentoaseman varsinaisten rakennustöiden alkavan joulukuussa 2016 ja kestävän kolme vuotta. Rakennushankkeesta vastaa vuonna 2013 tehdyn sopimuksen mukaisesti kiinalainen osapuoli (China Railway International). Uusi lentoasema valmistuisi uusitun aikataulun mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä.[56]

Sierra Leonessa on neljä satamaa. Niistä kolme on Sierra Leonen satamaviranomaisen alaisuudessa ja Pepelin satama on vuokrattu American Mineralsille. Ulkomaankaupan kannalta tärkein satama on Freetownin Kuningatar Elisabet II:n satama.[57] Kauppalaivastoon kuuluu 215 alusta, joista 98 on ulkomaiden omistuksessa.[1] Jokiliikenteessä on 800 kilometriä vesiteitä, joista 600 kilometriä on ympäri vuoden liikennöitävissä.[58]

Sierra Leonen ainoa rautatielinja kulkee Marampan kaivoosalueelta Pepelin satamaan. African Minerals käyttää sitä malmin kuljettamiseen. Siirtomaa-ajalla Kuningatar Elisabet II:n satamasta oli yhteys Pendembuun asti, mutta se on purettu.[58]

Tietoliikenne

BBC Media Actionin vuonna 2016 julkaiseman tutkimuksen mukaan 53 prosenttia sierraleonelaisista omisti matkapuhelimen ja 83 prosenttilla väestöstä oli mahdollisuus käyttää matkapuhelinta. Matkapuhelinten määrä on ollut 2010-luvulla selvässä nousussa, sillä maan tilastoviranomaisen mukaan vuonna 2008 matkapuhelimia oli 28 prosentilla väestöstä ja 2013 jo 55 prosentilla. BBC Media Actionin mukaan 52 prosenttia puhelimista oli peruspuhelimia, joilla ei ollut mahdollisuutta päästä internetiin.[59]

Vuonna 2016 Sierra Leonessa oli noin 160 000 internet-käyttäjää. Tämä tarkoittaa sitä, että noin 2–2,5% sierraleonelaisista on internet. Määrä on kasvanut suhteellisen hyvin, sillä vuonna 2010 internet-käyttäjiä oli Sierra Leonessa vain noin 33 500, alle 0,5% maan väestöstä.[60]

Väestö

Temne-lapsia 1960-luvulla.
Suurimpien etnisten ryhmien jakautuma Sierra Leonessa. (Huom! Piirros pohjautuu vanhaan, vuoden 1969 julkaisuun).

Sierra Leonessa oli vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan 7 075 641 asukasta. Naisia oli noin 3,60 miljoonaa ja miehiä 3,47 miljoonaa.[41]

Sierra Leonessa elää 15–20 etnistä ryhmää.[61] Niistä suurimmat ovat temnet (35 % väestöstä), mendet (31 %), limbat (8 %) ja konot (5 %). Vapautettujen jamaikalaisten orjien jälkeläisiä kutsutaan nimellä kriot, ja heitä on noin 2 %.[1] Jokaisella ryhmällä on oma kielensä, mutta lähes kaikki puhuvat lisäksi mendeä, temneä tai krioa.[61]

Muslimeita on 60 %, kristittyjä 10 % ja paikallisia heimouskontoja harjoittaa noin 30 % väestöstä.[1]

Maa sijoittui alhaisella inhimillisen kehityksen indeksillään (0,423) vuonna 2014 vasta sijalle 181 YK:n kehitysohjelman (UNDP) 188 maan listalla.[62] Lisäksi huomattavaa on, että Sierra Leonen epätasa-arvoon suhteutettu inhimillisen kehityksen indeksi oli vain 0,241. Indeksien erotus (41,7 %) on Sierra Leonessa oli maailman suurimpia ja kuvastaa Sierra Leonen yhteiskunnan erittäin suurta epätasa-arvoa alueellisesti ja sukupuolten välillä. Jälkimmäistä osoittaa myös maan sijoitus sukupuolten epätasa-arvoa kuvaavalla indeksillä mitattuna (gender inequality index).[62]

Vuosituhattavoitteet ja terveys

Sierra Leone ei saavuttanut YK:n vuosituhattavoitteita määräaikaan eli vuoteen 2015 mennessä.[63] 60 % väestöstä elää köyhyysrajan (1,25 dollaria/vrk) alapuolella, 70  % nuorista on työttömiä ja 41 % aikuisista on lukutaidottomia.[64] Aliravitsemuksen ja köyhyyden poistaminen ovat suurimpia haasteita. Myös kestävä kehitys ja terveydenhuoltoon liittyvät pyrkimykset jäivät osin toteutumatta. Maan lähtötason todettiin olleen haastava ja 11 vuotta kestäneen sisällissodan vaikeuttaneen edistymistä määräajassa.[65][63]selvennä

Alle 5-vuotiaiden lapsikuolleisuus oli Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2015 yhteenvedon mukaan erittäin korkea: 12,0 prosenttia.[66][67] Äitiyskuolleisuus oli 1,36 prosenttia elossa syntyneitä lapsia kohden (maailman korkein maakohtainen arvo 2015).[68] Koska keskimäärin sierraleonalaiset naiset synnyttivät 4,8 lasta elinaikanaan,[69] keskimäärin joka 17. nainen kuoli äitiytensä takia elinaikanaan.[68] Malaria tappoi vuosittain 102, HIV 54 ja HIViin liittyvä tuberkuloosi 43 ihmistä 100 000 henkeä kohden.[70] Syntyvän lapsen eliniänodote oli 50,7 vuotta (2014).[62]

Aikuisista 1,5 % oli HIV-positiivisia vuonna 2012.[1] CDC:n arvion mukaan ARVT-lääkitystä saa 3 660 henkeä, mutta lääkkeen tarpeessa arvioidaan olevan noin 20 000 henkeä (syksyllä 2010).[71] Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle kaksi prosenttia tarvitsijoista.

Vuosina 2014–2015 Sierra Leone oli yksi kolmesta Länsi-Afrikan ebolaepidemiasta pahimmin kärsineestä maasta.[72][73] Ebolaan menehtyi Sierra Leonessa yhteenä 3 956 ihmistä. Ebolaepidemia todettiin päättyneeksi Sierra Leonessa marraskuussa 2015[74] ja päättyminen vahvistettiin taudin jälkiseurannan jälkeen maaliskuussa 2016.[75]

Sierra Leonessa matkustavan on syytä suojautua erittäin hyvin hyttysiltä, koska ne levittävät monia vakavia tauteja. Malarian riski on koko maassa erittäin suuri ympäri vuoden ja alueella esiintyy enimmäkseen pahanlaatuista malariaa (P. falciparum). Matkailija tarvitsee aina estolääkityksen malariaa vastaan Sierra Leoneen matkustaessaan. Myös keltakuumetta esiintyy; matkailijoille suositellaan keltakuumerokotusta. [76] Lisäksi zikavirusta on alueella endeemisesti.[77]

Koulutus

Ala-asteen toisluokkalaisia.

Sierra Leonessa on oppivelvollisuus kaikille lapsille noin 6-vuotiaasta 12-vuotiaaksi ensimmäisen asteen koulutuksella (verrattavissa Suomen ala-asteeseen) ja kolme vuotta toisen asteen koulutuksella, joka käydään ikävuosien 13–18 välillä (verrattavissa Suomen yläasteeseen), mutta pula kouluista ja opettajista on tehnyt tämän toteutumisesta mahdottomaksi. Sierra Leonen sisällissota johti 1270 peruskoulun tuhoutumiseen ja vuonna 2001 67 prosenttia kaikista kouluikäisistä lapsista ei ollut koulussa.[78] Tilanne on parantunut huomattavasti sisällissodan loputtua, peruskoulun opiskelijoiden kaksinkertaistuttua vuosina 2001–2005. Monia kouluja on uudelleenrakennettu sodan loputtua.

RUF:in sisällissodan aikana tuhoaman koulun jäännökset Koindun kaupungissa.

Sisällissodan jäljiltä sierraleonelaisten koulutustaso on huono. Vuonna 2004 lukutaito oli 39 prosentilla – naisista vain 29 prosenttia ja miehistä 49 prosenttia osasi lukea. Alueellisesti paras lukutaito oli pääkaupunkiseudulla (65 prosenttia Läntisellä alueella) ja alhaisin maan itäisellä ja pohjoisella alueella (31 prosenttia). Koska monelta on koulu jäänyt käymättä ajallaan, kouluissa on myös lakisääteistä ikää vanhempia oppilaita. Vuonna 2004 laskettiin, että 40 prosenttia 6–29-vuotiaista sierraleonelaisista ei ollut koskaan käynyt koulua.[79] Vuosina 2008–2012 alakouluikäisistä tytöistä 75,6 ja pojista 73 prosenttia kävi koulua. Koululaisten nopeasti kasvanut määrä on johtanut pulaan opettajista ja oppimateriaaleista: opettajaa kohti on 67 ala-asteen oppilasta, ja vain joka viidennellä koululaisella on oppikirja. Vuonna 2014 lukutaitoisten osuus oli kasvanut 43,3 prosenttiin.

Vuoden 2004 koululaki määräsi periaatteessa yleisen oppivelvollisuuden, jonka piirissä on kuusiluokkainen alakoulu ja kolmeluokkainen yläkoulu. Koulujen ja opettajien puutteen takia oppivelvollisuus ei ole käytännössä toteutunut. Vuonna 2012 julkistettiin joukko uudistuksia, kuten ylimääräinen kouluvuosi ("kymppiluokka") ennen yliopistoon jatkamista.[80]

Vuoden 2017 alussa maassa toimi kolme yliopistoa.[81][82][83][84] Sierra Leonen yliopisto on Länsi-Afrikan vanhin yliopisto, ja siihen kuuluu kolme korkeakoulutasoista osaa: vuonna 1827 perustettu Fourah Bay College Freetownissa, Institute of Public Administration and Management (IPAM) ja 1987 perustettu College of Medicine and Allied Health Sciences (COMAHS).[81][85] Njalan yliopisto on saanut alkunsa vuonna 1964 perustetusta korkeakoulusta (Njala University College), ja sillä on kampukset Njalan ja Bon kaupungeissa.[82] Lisäksi vuonna 2009 yliopiston asema myönnettiin Makenin yliopistolle.[83][84] Israel myöntää stipendejä sierraleonelaisille opiskelijoille osana sen kansainvälistä kehitysyhteistyön ohjelmaa.lähde?

Koulutuksen historia

1800-luvulla Sierra Leone oli länsimaistyylisen koulutuksen edelläkävijä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Fourah Bay College, ensimmäinen kolmannen asteen oppilaitos alueella perustettiin vuonna 1827. Ensimmäinen poikakoulu Sierra Leone Grammar School perustettiin vuonna 1845 ja ensimmäinen tyttökoulu Annie Walsh Memorial School perustettiin 1849. Sierra Leone oli koko länsi-Afrikan tärkeä keskus opettajien koulutukselle, tohtoreille ja hallintovirkamiehille 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.[86]

Koulutusjärjestelmä joka kehittyi Sierra Leonessa 1800- sekä 1900-luvulla oli suunniteltu Britannian koulujärjestelmän mukaiseksi. Se oli luonteeltaan elitistinen, tähdättynä kaupunkien keskiluokalle ja keskittyi akateemisesti lahjakkaisiin jotka menisivät kolmannen asteen koulutukseen ennen menemistä asemiin hallituksen virkamiehinä. Tänä aikana suurin osa väestöstä ei ollut muodollisesti koulutettuja tai olivat vain olleet muutaman vuoden peruskoulutuksessa. Kun Sierra Leone julistautui itsenäiseksi vuonna 1961, alle 15 prosenttia 5–16-vuotiaista kävi koulua.[87]

Kulttuuri

Arkikulttuuri

Temnevästön Odelay-naamio Brooklyn Museumissa.

Alueen eri etnisten ryhmien välistä yhteistä kansallistunnetta ovat luoneet yhteinen historia kolonialismin aikana, krio-kielen kehittyminen lingua francaksi ja kuuluminen yhteisiin sosiaalisiin mies- tai naisverkostoihin (etenkin miesten Poro ja naisten Bundu).[61]

Useimmille sierraleonelaisille riisi on perusruokaa, jota syödään päivittäin. Sen päälle laitetaan kasviksista tai lihasta tai kalasta tehtyä kastiketta. Ruokaa valmistetaan useimmiten ”kolmen kiven liedellä” eli lähes avoimella nuotiolla, jonka päällä pata pysyy kivien varassa. Monissa kylissä tai suvuissa on ruokatabuja.[61]

Katso myös: Länsi-Afrikan keittiö

Kirjallisuus

Sierraleonelaisella kirjallisuudella on taustansa kansan historiassa, sosioekonomisessa tilanteessa, luonnossa ja perinteisissä arvoissa. Vaikka maalla on rikkaat suulliset perinteet, kirjoitettu kaunokirjallisuus kehittyi oikeastaan vasta 1900-luvulla.[88] 1800-luvulla ilmestyi kuitenkin jo joitaikin kirjallisia teoksia, kuten Africanus Hortonin kirjat ja pamfletit ja A. B. C. Sibthorpen Sierra Leonen historiaa käsitellyt teos.[8]

Varhaisimpia kaunokirjailijoita olivat Adeleide Casely-Hayford, joka käsitteli runoissaan ensimmäisten joukossa Saharan eteläpuolista Afrikkaa ja Sierra Leonen yhteiskuntaa, Crispin George ja Jacon Stanley Davis.[88] 1950-luvun puolivälissä Thomas Decker edisti krion kielen käyttämistä kirjallisuudessa, kokosi kansanrunoja, käänsi Shakespearea krioksi ja julkaisi omia runojaan ja näytelmiään. Hänen ansiostaan krionkielinen kirjallisuus alkoi levitä.[89]

Vuonna 2006 sierraleonelainen näytelmäkirjailija Mohamed Sheriff palkittiin BBC:n kilpailussa.[90] Vaikka maassa ei ole yhtään varsinaista teatteria, näytelmät ovat suosittuja ja niitä esitetään toreilla ja aukoilla.[91][92]

Sisällissotaa koskeva kirjallisuus

Sierra Leonen sisällissotaa koskevaa kirjallisuutta on paljon. Näistä Ishmael Beah'n, entisen lapsisotilaan, kertomus on yksi suosituimmista. Hänen kirjansa A Long Way Gone: Memoirs of a Boy Soldier kertoo tarinan jonka monet Sierra Leonen lapset elivät sodan aikana.[93] Hän on myös Ishmael Beah Foundationin perustaja sekä puhemies, jonka tarkoituksena on antaa nuorille parempaa ammattitaitoa opiskelun avulla.[94] Toinen tärkeä osa Sierra Leonen sisällissotaa koskevaa kirjallisuutta on kirja nimeltä Black Man's Grave: Letters from Sierra Leone. Kyseinen kirja on kokoelma kirjeitä joita sierraleonelaiset ovat kirjoittaneet sisällissodan aikana ja yhdessä ne kuvaavat monia eri näkökulmia ihmisten kärsimyksistä. Se on samantyylinen kuin muut Afrikan sisällissodista kirjoittavat kirjat, tosin henkilökohtaiset kirjeet välittävät suuremman sekä tunteellisemman kokemuksen lukijalle.[95]

Kuvataide ja käsityöt

Historiallisesti sierraleonelainen visuaalinen taide on koostunut käsitöistä. Erilaisia tansseja varten on tehty usein puisia ihmis- tai eläinhahmoisia naamioita.[8] Tyypillinen sierraleonelainen koriste-esine on bundujen pitkulainen naamio, jolla on koristeellinen korkea kampaus ja useita kaularenkaita.[96]

Norsunluusta tehdyt veistokset ovat suosittuja erityisesti rannikon ja pohjoisosien sherbroilla (bullom) ja temneillä. Tunnettuja sierraleonelaisia veistoksia ovat myös nomoli-nimellä kutsutut vuolukivestä tehdyt ihmishahmot. Niitä käytetään nykyään rituaaleissa, joissa pyydetään hyvää satoa, mutta aikaisemmin niitä käytettiin todennäköisesti vainajien palvonnassa ja hedelmällisyysriiteissä.[8]

Mendet ja konot Sierra Leonen etelä- ja itäosissa kutovat sinisiä, ruskeita, valkoisia tai näiden yhdistelmistä tehtyjä vaatteita puuvillasta. Käsintehdyt vaatteet ovat merkittäviä vaurauden symboleita, ja niitä käytetään erilaisissa seremonioissa ja rituaaleissa. Pohjoisen temnet puolestaan ovat tehneet värikkäitä solmuvärjättyjä vaatteita.[8]

Norsunluuveistos noin 1500-luvulta.

Musiikki ja tanssi

Sierre Leonen maaseudulla perinteiset kansanmusiikit ovat suosittuja, mutta kaupungeissa länsimainen populaarimusiikki on vallannut myös alaa. Monet soittimet ovat yhteisiä monille kansoille. Esimerkiksi sangbai yhdistetään usein mendeihin, mutta sitä soittavat myös muutkin maan etniset ryhmät.[97]

Tanssi on kansainvälisesti tunnetuin sierraleonelainen taidemuoto. Sierra Leone National Dance Troupe sai kuuluisuutta jo New Yorkin maailmannäyttelyssä 1964–1965. Maan eri yhteiseisöillä on omat tanssityylit, ja monilla ryhmillä on myös seremoniallisia tansseja.[8] Eri rituaaleihin ovat liittyneet muun muassa limbojen Gbangani, mendejen Wunde ja temnejen Rabai.[96]

Kulttuuriperintö

Freetownissa sijaitsevat muun muassa Sierra Leonen kansallismuseo, jossa on historialliset, kansatieteelliset ja arkeologiset kokoelmat, ja Sierra Leonen kansallinen rautatiemuseo.[8] Sierra Leonessa on julistettu 18 kansallismonumenttia vuoden 1946 lain mukaan.[98]

Vuoden 2017 alussa Sierra Leonesta ei oltu vielä nimetty yhtään maailmanperintökohdetta, mutta kuusi kohdetta oli nostettu maailmanperintökohteiden aielistalle vuonna 2012. Mukana olivat muun muassa Läntisen alueen niemimaan kansallispuisto, Golan sademetsäkansallispuisto, Tiwai-saari (Tiwai Island)[99] ja Buncen saari.[100]

Sierra Leonen kansallisstadion Freetownissa toimii ensisijaisesti jalkapallopelien näyttämönä.

Media

Pääartikkeli: Sierra Leonen media

Sierra Leoneen perustettiin 1801 Länsi-Afrikan vanhin sanomalehti Sierra Leone Gazette. Vaikka Sierra Leonessa on pitkät sanomalehtiperinteet, lehdet eivät ole kovinkaan suosittuja matalan lukutaidon takia. Freetownissa julkaistaan silti kymmeniä sanomalehtiä. Suurin osa näistä sanomalehdistä on yksityisomistuksessa ja ovat usein kriittisiä hallituksesta.[101]

Radio tuli Sierra Leoneen jo varhain, sillä vuonna 1934 perustettu Sierra Leonean Broadcasting Service (SLBS) oli Länsi-Afrikan ensimmäinen englanninkielinen radioasema. Se oli Sierra Leonen ainoa radioasema aina 1990-luvun loppuun asti, ja se on maaseudulla suosituin media, koska sitä lähetetään kansan kielellä.[102] SLBS yhdistettiin 2010 YK:n radioverkon kanssa, jolloin siitä tuli Sierra Leone Broadcasting Corporation (SLBC).[101] Televisio ei ole levinnyt kovinkaan laajalle, sillä ihmisillä ei ole varaa ostaa televisiovastaanottimia.[103] Valtion omistama SLBC toimii radion lisäksi myös televisiossa.[101]

Urheilu

Sierra Leonen suosituin urheilumuoto on jalkapallo.[104][105] Jalkapalloseuroja on 24 ja niissä rekisteröityjä pelaajia 6 480.[106] Sierra Leone ei ole esiintynyt (2014 tai aiemmin) jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnauksissa.[107] Jalkapallon maailmanrankingin perusteella Sierra Leone on sadan parhaan jalkapallomaan joukossa maailmassa (tammikuussa 2017 sija on 96).[108] Jalkapallon Afrikan mestaruuskilpailujen (1957–2015) lopputurnaukseen Sierra Leone on selviytynyt kahdesti, muttei onnistunut päästä kummallakaan kerralla alkulohkosta jatkokierroksille.[109][110] Kesällä 2016 maan jalkapallosarjat olivat yhä toipumassa kahden edellisen vuoden pelejä rajoittaneen ebolaepidemian vaikutuksista.[111] Maan oman joukkueen lisäksi maassa seurataan erityisesti maailmanmestaruuskilpailuja ja Englannin Valioliigaa.[104]

Sierra Leone on osallistunut ennen vuoden 2016 kisoja kymmenen kertaa kesäolympialaisiin vuodesta 1968, mutta ei ole kertaakaan yltänyt mitallisijoille.[112] Yleisurheilijoista maailmalla tunnetaan hyvin Ranskaa edustava 7-ottelija Eunice Barber, joka on syntynyt Sierra Leonessa mutta pakeni maasta sisällissodan aikana.[113]

Joukkuepalloiluista maassa paljon harrastettuja ovat olleet jalkapallon lisäksi koripallo ja baseball.[114] Brittien kulttuuriperintö näkyy maassa siinä, että kriketti on suosittua.[105] Vuonna 2016 Sierra Leone voitti kriketissä Afrikan kakkosdivisoonassa kultaa.[115]

Sierra Leonessa pelataan myös monia perinteisiä urheilulajeja ja pelejä. Wari-niminen lautapeli on suosittu lähes kaikkien etnisten ryhmien keskuudessa.[104]

Lähteet

  • Infrastructure and Growth in Sierra Leone (pdf) 2011. Tunis, Tunisia: The African Development Bank Group Temporary Relocation Agency. Viitattu 9.4.2017. (englanniksi)
  • Ngovo, Samuel B.: ”Sierra Leone”, Africa: An Encyclopedia of Culture and Society. Toimittanut Toyin Falola & Daniel Jean-Jacques. ABC-Clio, 2015. Google Books (viitattu 13.2.2017).
  • Manson, Katrina & Knight, James: Sierra Leone. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2012. ISBN 978-1-84162-412-9. Google Books (viitattu 6.11.2016).
  • Shillington, Kevin. History of Africa, 2nd Ed.. New York: Palgrave Macmillan, 2005.
  • Sierra Leone Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica , Inc. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Sierra Leone The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Sierra Leone Census News : North 2.5m = 36%, East 1.6m = 23%, West 1.5m = 21%, South 1.4m = 20% (Uutinen väestönlaskennan 2015 lopullisista tuloksista) 23.12.2016. news.sl. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c d Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 322. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  5. ↑ Sierra Leone – Background Visit Sierra Leone. Viitattu 23.11.2014, viite päivitetty 20.2.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Country Profile: Sierra Leone BBC News. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d Asamoah Larbi: Country Pasture/Forage Resource Profiles: Sierra Leone 8/2012. FAO. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Encyclopedia Britannica.
  9. ↑ The World Factbook. Field listing: Elevation cia.gov. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Loma Mansa, Sierra Leone peakbagger.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Sierra Leone Climate Normals (1961-1990) WMO Country Profiles. Viitattu 6.11.2016.
  12. ↑ a b c National Biodiversity Report UNEP Convention of Biological Diversity. Viitattu 23.11.2014 (englanniksi)
  13. ↑ a b c Fifth National Report to the Convention on Biological Diversity Oct. 2014. Freetown, Sierra Leone: Environment Protection Agency, Government of Sierra Leone. Viitattu 17.1.2017. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d Millennium Development Goals Interim Report 2015 Sierra Leone (pdf) (Sierra Leonen suojelualueet liitteessa (Annex 1)) 2/ 2016. Government of Sierra Leone. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  15. ↑ The Outamba-Kilimi National Park freetowncity.com. Viitattu 10.1.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Wildlife Golan sademetsäkansallispuisto, golarainforest.org. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  17. ↑ New National Park in Sierra Leone Sets the Standard for Conservation Wildlife Extra. Viitattu 23.11.2014 (englanniksi)
  18. ↑ The Gola Rainforest: Sierra Leone's first Rainforest National Park The Royal Society for the Protection of Birds (RSPB), rspb.org.uk. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Gola Rainforest National Park UNESCO, World Heritage Centre, whc.unesco.org. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  20. ↑ The Forest Golan sademetsäkansallispuisto, golarainforest.org. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  21. ↑ The Wider Gola Landscape, Liberia Golan sademetsäkansallispuisto, golarainforest.org. Viitattu 15.1.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Western Area Peninsula National Park UNESCO, World Heritage Centre, whc.unesco.org. Viitattu 21.1.2017. (englanniksi)
  23. ↑ a b Sierra Leone – Early History Visit Sierra Leone. Viitattu 23.11.2014, viite päivitetty 11.1.2017. (englanniksi)
  24. ↑ Manson & Knight, s. 5
  25. ↑ Shillington, s. 237.
  26. ↑ Shillington, s. 237–288.
  27. ↑ Shillington, s. 288.
  28. ↑ Rafael Koskimies: ”Henkiennäkijöitä ja alkemisteja”, Porthanin aika, s. 198. Otava, 1956.
  29. ↑ a b Sierra Leone profile – Timeline BBC News. 18.3.2015. BBC. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  30. ↑ Manson & Knight, s. 8.
  31. ↑ Manson & Knight, s. 9.
  32. ↑ Manson & Knight, s. 10.
  33. ↑ Manson & Knight, s. 11.
  34. ↑ Security Council decides to impose prohibition on raw diamonds from Sierra Leone 2000. YK. Viitattu 24.11.2014.
  35. ↑ Glennerster, Rachel: It’s been 25 years since Sierra Leone’s brutal civil war. Here’s what we know about helping communities recover. The Washington Post. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  36. ↑ Manson & Knight, s. 26.
  37. ↑ Masha, Iyabo: Sierra Leone’s Economy in the Post-Ebola Era 18.1.2016. International Monetary Fund. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Ebola virus: New case emerges in Sierra Leone BBC News. 15.1.2016. BBC. Viitattu 6.11.2016. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Background Note: Sierra Leone (previous editions) U.S. Department of State. Viitattu 23.11.2014.
  40. ↑ Hanatu Kabbah: UPDATE: Sierra Leone Legal System and Legal Research 9/2014. Hauser Global Law School Program, New York University School of Law. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d Sierra Leone 2015 Population and Housing Census: Provisional Results (pdf) (Väestönlaskennan 2015 alustavat tulokset) 3/2016. Sierra Leone Statistics. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  42. ↑ Sierra Leone citypopulation.de. Viitattu 24.11.2014.
  43. ↑ Standard:ISO 3166 — Codes for the representation of names of countries and their subdivisions. SL, Sierra Leone iso.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  44. ↑ Settling for a future in Sierra Leone New Agriculturist, new-ag.info. November 2007. WRENmedia. (englanniksi)
  45. ↑ NATIONAL ENERGY PROFILE OF SIERRA LEONE UNDP. 2012. Viitattu 6.11.2016.
  46. ↑ West Africa’s single currency reliant on economic growth 17.6.2015. africanreview.com. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Calvin Manduna & Olumide Abimbola: Regional financial integration and monetary coordination in the West African Monetary Zone and the East African Community 13.10.2014. afdb.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  48. ↑ 3.3 Titanium – Rutile and Ilmenite (PDF) (35-36) Geology and Mineral Industry of Sierra Leone. 2011. Dr. J.M. Warnsloh, J.M.W. Geo-Consulting. Viitattu 2.5.2015.
  49. ↑ a b Will China still fund Sierra Leone’s fancy new international airport? Global Construction Review. 25.1.2016. Viitattu 6.11.2016.
  50. ↑ Rehabilitation of the road network in Sierra Leone (pdf) ec.europa.eu. Viitattu 9.4.2017. (englanniksi)
  51. ↑ Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 49.
  52. ↑ a b Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 50.
  53. ↑ Airports and Services. Sierra Leone (Ote. Koko artikkeli esim. tieteellisessä kirjastossa. doi: 10.1111/j.1467-6346.2013.04929.x) Africa Research Bulletin: Economic, Financial and Technical Series. 49 (12): 19809A–19811A. Feb. 2013. Viitattu 6.2.2017. (englanniksi)
  54. ↑ a b Saad Barrie: Sierra Leone Mamamah airport project: A twist in China’s tail – Part One 27.10.2016. thesierraleonetelegraph.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  55. ↑ China hints more bases on way after Djibouti 8.3.2016. reuters.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Mamamah Airport centreforaviation.com. Viitattu 16.1.2017. (englanniksi)
  57. ↑ Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 51.
  58. ↑ a b Infrastructure and Growth in Sierra Leone, s. 52.
  59. ↑ Annabelle Wittels & Nick Maybanks: Communications in Sierra Leone: An Analysis of Media and Mobile Audiences (pdf) (s. 21–22) 2016. BBC Media Action. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  60. ↑ Sierra Leone Internet Users Internet Live Stats. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  61. ↑ a b c d Sierra Leone Countries and their Cultures. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  62. ↑ a b c Human Development Report 2015 (pdf) (Vuosia 2013–2014 kuvaava tilanne. Table 1: Human Development Index and its components julkaisun sivuilla 208–211 (Yhteensä 188 valtion HDI-indeksin arvot, sijat ja osatekijät). Table 3: Inequality-adjusted Human Development Index sivuilla 216–219 ja Table 5: Gender Inequality Index sivuilla 224–227) Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 10.1.2017. (englanniksi)
  63. ↑ a b National Report: Sierra Leone (pdf) 2013. Commonwealth Foundation, commonwealthfoundation.com. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  64. ↑ About Sierra Leone YK:n kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  65. ↑ Sierra Leone – Eight Goals for 2015 YK:n kehitysohjelma, undp.org. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  66. ↑ Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) (vuosittain täydentyvä ja päivittyvä tilasto, vuoden 2015 arvo) worldbank.org. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  67. ↑ MDG4: Child mortality 1990-2015. Under five mortality rate (probability of dying by age 5 per 1000 live births), 2015 (Maakohtaiset arvot ja 2015 maailmankartta lapsikuolleisuudesta maittain) who.int. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  68. ↑ a b Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, UNICEF, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (pdf) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  69. ↑ At a glance: Sierra Leone unicef.org. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  70. ↑ Sierra Leone: WHO statistical profile 1/2015. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  71. ↑ Global HIV/AIDS – Sierra Leone (USAIDin marraskuun 2010 tietojen mukaan) Centers for Disease Control and Prevention, cdc.gov/. Viitattu 11.1.2017. (englanniksi)
  72. ↑ Ebola: Mapping the outbreak 14.1.2016. BBC. Viitattu 23.11.2014, päivitetty 12.1.2017. (englanniksi)
  73. ↑ Ebola maps 30.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  74. ↑ Ebola Situation Report – 2 March 2016 2.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  75. ↑ Ebola Situation Report – 30 March 2016 30.3.2016. Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  76. ↑ THL: Matkailijan terveysopas – Sierra Leone Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, terveyskirjasto.fi. Viitattu 12.1.2017.
  77. ↑ Health Information for Travelers to Sierra Leone – Clinician View (Huom. endeeminen zikavirus) Centers for Disease Control and Prevention, cdc.gov. Viitattu 12.1.2017. (englanniksi)
  78. ↑ 2001 Findings on the Worst Forms of Child Labor Bureau of International Labor Affairs, U.S. Department of Labor. 2002. Arkistoitu . Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  79. ↑ Status report on Youth and Adult education (Non School Attendance of 6 to 29 years olds) 2007. Unesco. Viitattu 25.11.2014. (englanniksi)
  80. ↑ Sierra Leone Education in Crisis. Viitattu 25.11.2014. (englanniksi)
  81. ↑ a b About the University of Sierra Leone University of Sierra Leone, usl.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  82. ↑ a b Quick Facts Njala University, njala.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  83. ↑ a b Welcome University of Makeni,unimak.edu.sl. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  84. ↑ a b Sierra Leone webometrics.info. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  85. ↑ Education (väliotsikko Encyclopædia Britannican Sierra Leone -artikkelista) Encyclopædia Britannica, britannica.com. Viitattu 9.1.2017. (englanniksi)
  86. ↑ Wang, Lianqin: Education in Sierra Leone: Present Challenges, Future Opportunities. World Bank Publications, 2007. ISBN 0-8213-6868-0.
  87. ↑ Wang, Lianqin: Education in Sierra Leone: Present Challenges, Future Opportunities. World Bank Publications, 2007. ISBN 0-8213-6868-0.
  88. ↑ a b Ngovo, s. 1077.
  89. ↑ Arthur Edgar E Smith: The Situation of the Literary Arts in Sierra Leone Chicken Bones. 2007. Nathaniel Turner. Viitattu 8.10.2016.
  90. ↑ African sci-fi wins competition BBC. Viitattu 8.10.2016.
  91. ↑ Sierra Leone: The Film is the inspiring story of a famous playwright and his mission to change his nation with great art. IOCD newswire. Viitattu 8.10.2016.
  92. ↑ Sierra Leone Wants to Keep Traditional Theater Alive VOA News. Viitattu 8.10.2016.
  93. ↑ A Long Way Gone
  94. ↑ The Ishmael Beah Foundation
  95. ↑ Stewart, Gary ja Amman, John: Black Man's Grave: Letters from Sierra Leone. Cold Run Books, 2007. ISBN 0979080827. (englanniksi)
  96. ↑ a b Cotton Tree becomes a cultural centre Back to Business in Sierra Leone. McCreadie. Viitattu 6.11.2016.
  97. ↑ Ngovo, s. 1078–1073.
  98. ↑ National monuments sierraleoneheritage.org. Viitattu 25.1.2017. (englanniksi)
  99. ↑ Guidelines. Guidelines for reaearchers Tiwai Island Wildlife Sanctuary, tiwaiisland.org. Viitattu 14.2.2017. (englanniksi)
  100. ↑ Sierra Leone. Properties submitted on the Tentative List (6) whc.unesco.org. Viitattu 25.1.2017. (englanniksi)
  101. ↑ a b c Sierra Leone profile – Media 18.9.2014. BBC. Viitattu 26.3.2017. (englanniksi)
  102. ↑ Ngovo, s. 1078.
  103. ↑ Ngovo, s. 1079.
  104. ↑ a b c Ngovo, s. 1070.
  105. ↑ a b Sierra Leone cricketers dream of taking on world's greats 13.11.2012. The Guardian. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  106. ↑ Associations: Sierra Leone FIFA. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  107. ↑ Karel Stokkermans: World Cup Final Tournaments 1930-2014 – Total Rankings 24 Jul 2014. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  108. ↑ Fifa world ranking 12.1.2017. Fifa. Viitattu 26.1.2017 (päivitys). (englanniksi)
  109. ↑ Markus Schaal: African Cup of Nations 1957-2015 – All-Time Tables 19 Feb 2015. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  110. ↑ Karel Stokkermans: African Nations Cup 18.6.2015. RSSSF. Viitattu 10.10.2016. (englanniksi)
  111. ↑ Mohamed Fajah Barrie: Sierra Leone fans and players turn to non-league football 19.7.2016. bbc.com. Viitattu 26.1.2017 (päivitys). (englanniksi)
  112. ↑ Sierra Leone in Olympics Sport Reference. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)
  113. ↑ Athletics: The one who got away The Independent. 1999. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  114. ↑ Sierra Leone Sports and recreation Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)
  115. ↑ Sierra Leone's Men Cricket Team Crowned Champion in the ICC Tournament Africa Young Voices. 19.4.2016. Viitattu 8.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Jäsenvaltiot
Jäsenet
Jäädytetty
Tarkkailijat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sierra_Leone&oldid=16407912”