Färsaaret

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 12. marraskuuta 2013 kello 22.11 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Färsaaret
Føroyar
Færøerne
lippu vaakuna

Färsaarten sijainti

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki
Pääministeri		 Margareeta II
Kaj Leo Johannesen
Pääkaupunki Tórshavn
62°0′42″N, 6°46′3″W
Pinta-ala
– yhteensä 1 396 (sijalla )
– josta sisävesiä 0,5 %
Väkiluku (2013) 48 197 (sijalla 206)
– väestötiheys 34,5 as
– väestönkasvu -0,2[1] (2012)
Viralliset kielet fääri, tanska
Valuutta Färsaarten kruunu (DKK)
BKT (2010)
– yhteensä 1,471 miljardia USD (PPP)  (sijalla 197)
– per asukas 30 500 USD
HDI (2006) 0,943 (sijalla )
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 10,7[2]
– teollisuus 18,9[2]
– palvelut 70,3[2]
Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1
Itsenäisyys
Tanskan itsehallintoalue
1948
Lyhenne FO
Kansainvälinen
suuntanumero		 +298
Kansallislaulu ”Tú alfagra land mítt”

Färsaaret (fääriksi Føroyar, tansk. Færøerne) on Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä pohjoisella Atlantin valtamerellä. Färsaarten kahdeksantoista saarta sijaitsevat suunnilleen Skotlannin, Norjan ja Islannin välissä. Niiden yhteispinta-ala on 1 396 neliökilometriä. Saaret ovat muodostuneet noin 55 miljoonaa vuotta sitten. Ne ovat vuoristoisia, ja niillä vallitsee arktinen meri-ilmasto. Kasvillisuus on pääasiassa matalaa, eikä puita ja pensaita juurikaan ole. Rantakallioilla pesii noin kaksi miljoonaa paria merilintuja.

Saaret asutettiin todennäköisesti 300–500-luvuilla, mutta viikingit liittivät ne Norjan yhteyteen 800-luvulla. Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380, ja saaret siirtyivät Tanskalle, kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan. Färingien kansallistunne voimistui 1800-luvun lopulla, ja itsehallinnon saaret saivat lopulta 1948. Färsaaret jäivät kalastuspolitiikan takia Euroopan yhteisön ulkopuolelle, vaikka Tanska liittyi siihen vuonna 1973.

Färsaarten hallitsija on Tanskan monarkki. Lainsäädäntövalta on Färsaarten parlamentilla, mutta sen toimivaltaan eivät kuulu kuitenkaan ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- tai rahapolitiikka. Kalastus on ollut saarten pääelinkeino 1920-luvulta lähtien, ja viennistä noin 85 prosenttia muodostuukin kalatuotteista. Saarten talous onkin sidoksissa kalastukseen, ja pitkän nousukauden jälkeen talous ajautui lamaan 1990-luvun alussa, kun kalansaaliit pienenivät ja kalan markkinahinta laski.

Färsaarilla asui vuoden 2013 alussa 48 197 ihmistä, joista noin 35 prosenttia pääkaupungissa Tórshavnissa. Pääosa asukkaista on skandinaavista ja anglosaksista alkuperää olevia, fääriä puhuvia färingejä. Monet asukkaista muuttavat opiskelemaan ulkomaille, sillä jatko-opiskelumahdollisuudet ovat muuten rajalliset. Vaikka saarilla on pitkät balladi- ja tanssiperinteet, moderni kirjallisuus ja taide kehittyivät vasta 1900-luvulla. Färaarten kansallisurheilulaji on soutu, joka on osa saarten kulttuurihistoriaa.

Maantiede

Pääartikkeli: Färsaarten maantiede
Färsaaret
Färsaarten luoteisosissa on paljon jyrkkiä rantatörmiä; vasemmalla näkyvä Enniberg on maailman korkeimpia rantatörmiä.[3]

Fyysinen maantiede

Färsaaret sijaitsevat Pohjois-Atlantin ja Norjanmeren välissä. Lähin maa-alue on Skotlantiin kuuluvat Shetlandinsaaret, jonne on matkaa vähän yli 300 kilometriä. Islanti on Färsaarista noin 450:n ja Norja 675 kilometrin päässä.[4] Saaristoon kuuluu 18 saarta, ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on 1 396 neliökilometriä.[5][6] Suurin on Streymoy, jonka pinta-ala on 374 neliökilometriä.[6]

Färsaaret syntyivät noin 55 miljoonaa vuotta sitten, kun lukuisat tulivuorenpurkaukset muodostivat laajan basalttitasangon, jota myöhemmin viimeisin jääkausi muovasi.[7] Vuoristoisia saaria halltsevat kaakosta luoteeseen kulkevat harjanteet ja samansuuntaiset vuonot, lahdet ja salmet. Basalttikerrostumat ovat kallistuneet voimakkaasti kaakkoon, joten länsi- ja luoteisrannoilla on korkeita törmiä mutta idässä ja kaakossa rannat viettävät loivasti mereen.[3]

Färsaaria ympäröi noin 21 000 neliökilometrin laajuinen mannerjalusta. Skotlannista Grönlantiin kulkeva selänne jakaa Färsaarten merialueet kahteen osaan. Sen lounaispuolella on useita matalikkoja, mutta sen koillispuolella puolestaan Färsaarten merialueet jatkuvat Norjanmeressä 3 000 metrin syvyyteen.[8] Färsaarten merialueiden pintavedet ovat pääosin lämpimiä ja suolapitoisia, ja ne virtaavat Atlantilta Norjanmereen. Alueen pohjoisosiin vaikuttaa arkista merivettä tuova Itä-Islannin merivirta.[8]

Ilmasto

Köppenin ilmastoluokituksen mukaan Färsaarilla vallitsee subarktinen meri-ilmasto. Saarten ilmastoon vaikuttaa lämmin Golfvirta, mutta toisaalta ne ovat kaukana lämpimistä ilmavirtauksista: talvet ovatkin leutoja ja kesät viileitä. Talvella keskilämpötila on 3–4 astetta ja kesällä 9,5–10,5 astetta. Saaret sijaitsevat koilliseen liikkuvien matalapaineiden reitillä, minkä takia sää on tuulinen ja sateinen ympäri vuoden.[9] Vaikka sateita tuleekin ympäri vuoden, kesällä sateet ovat usein tihkua. Rankempia sateita tulee syksyllä ja talvella. Sateiden lisäksi sumu on yleistä. Färsaarilla sää voi muuttua hyvinkin nopeasti, ja saman päivän aikana voi sataa, paistaa lämpimästi, olla sumuista ja voimakasta, pyörivää tuulta.[10]

Tórshavnin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 5,3 5,5 5,9 7,2 9,1 11,3 12,5 12,8 11,2 9,4 6,7 5,8 ka. 8,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 1,2 1,5 1,5 2,6 4,8 7,0 8,3 8,5 7,1 5,4 2,7 1,6 ka. 4,4
Vrk:n keskilämpötila (°C) 3,4 3,6 3,8 4,9 6,9 9,0 10,3 10,6 9,1 7,5 4,8 3,8 ka. 6,5
Sademäärä (mm) 133 95 132 88 70 61 70 83 128 155 127 142 Σ 1 284
Sadepäivät (d) 22 17 21 16 13 12 13 13 18 22 21 22 Σ 210
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
5,3
1,2
5,5
1,5
5,9
1,5
7,2
2,6
9,1
4,8
11,3
7,0
12,5
8,3
12,8
8,5
11,2
7,1
9,4
5,4
6,7
2,7
5,8
1,6
S
a
d
a
n
t
a 		133
95
132
88
70
61
70
83
128
155
127
142


Lähde: [11][12]

Luonto

Lampaita Färsaarilla.

Färsaarten kasvillisuus on melko matalaa, ja saarilta puuttuvat lähes täysin puut ja pensaat. Siellä on kuitenkin joitakin pieniä istutusmetsiä. Alun perin saarilla kasvoi runsaasti pajuja ja muita pensaita, mutta asutuksen levitessä ne hävisivät nopeasti.[13] Saarilla kasvaa noin 400 kukkivaa kasvilajia, joista noin neljännes on ihmisen tuomia, ja noin 30 sammal- ja sienilajia. Kukkivat kasvit keskittyvät asutuksen läheisyyteen, missä maa on varattu viljelykseen eivätkä lampaat saa laiduntaa siellä. Laidunmailla leinikit ovat harvoja kukkivia kasveja, koska lampaat eivät pidä niiden mausta. Rantakallioiden lähellä kasvaa karhunputkia ja lampaiden ulottumattomissa olevilla rotkoalueilla rikkoja.[14] Färsaarten kansalliskukaksi on valittu rentukka.[13]

Färsaarilla on tavattu yli 300 lintulajia, joista 40:tä pidetään yleisinä pesimälintuina ja lisäksi 14 lajin populaatio on pieni mutta vakaa.[15] Myrskylintu on saarten yleisin lintulaji, ja niitä pesii alueella noin 600 000 paria, vaikka vielä 400 vuotta sitten laji oli harvinainen.[16] Kaikkiaan Färsaarilla arvioidaan pesivän noin kaksi miljoonaa paria merilintuja, mutta muita lintuja on melko vähän.[17] Maanisäkkäistä Färsaarilla elää isorotta, kotihiiri ja metsäjänis. Rotat ovat paha ongelma, sillä ne häiritsevät monien lintujen pesintää. Kotieläimistä yleisin on lammas, joita saarella on noin 70 000 yksilöä.[18]

Färsaarten vesillä on tavattu 1800-luvun alun jälkeen 27 merinisäkästä. Niistä säännöllisesti rannan tuntumassa viihtyvät halli ja pyöriäinen. Muita yleisiä lajeja ovat sillivalas, lahtivalas, kaskelotti, pohjoisenpullokuonovalas, pitkäeväpallopää, miekkavalas ja valkokuvedelfiini.[19] Färsaarten merialueet ovat tuottoisia, biomassan kasvu on suurimmillaan toukokuussa. Färsaarten pohjoispuolella ja Norjanmerellä kasviplanktonin tuotto on suurinta, ja ne alueet ovatkin avomerikalojen tärkeitä ruokailu- ja lisääntymisalueita, joille kaloja vaeltaa useasta eri suunnasta.[20] Mannerjalustan alue on ekosysteemiltään hieman erilainen kuin syvemmän meren alue.[21] Yleisimpiä kalalajeja ja samalla merkittävimpiä saaliskaloja ovat turska, kolja, seiti, silli, makrilli, villakuore, ruijanpallas, punakampela ja puna-ahven.[22]

Historia

Kristinuskon Färsaarille tuoneen Sigmundur Brestissonin muistomerkki.
Pääartikkeli: Färsaarten historia

Asuttaminen

Vuonna 2013 tehtyjen arkeologisten löytöjen perusteella Färsaaret asutettiin 300–500-luvuilla, mutta asukkaiden alkuperää ei tiedetä.[23] Esimerkiksi irlantilaisen Pyhän Brendanin on väitetty käyneen saarilla vuosien 560–567 välillä. Ensimmäiset norjalaiset saapuivat saarille 800-luvulla. He olivat maanviljelijöitä, jotka etsivät uutta maata tai pakenivat sortoa.[24]

Färsaarille perustettiin pian samanlainen hallintojärjestelmä kuin Norjassa. Tinganesissa kokoontui saarten ylin hallintokokous eli ting. Färsaarelaisten saagan mukaan kristinusko tuli Färsaarille noin vuonna 1000, ja sen toi Sigmundur Brestisson Norjan kuningas Olav Tryggvasonin käskystä. Saarelaiset vastustivat käännytystä ja norjalaishallintoa verisesti. Färsaarten ting hyväksyi norjalaisten vallan 1035, jolloin saarista tuli virallisesti osa Norjan kuningaskuntaa.[24]

Tanskalle

Färsaarten kartta vuodelta 1673.

Tanskan ja Norjan kruunut yhdistettiin 1380. Tanskalainen oikeuskäytäntö levisi Färsaarille, ja tingin merkitys väheni. Tanskan kuningas Kristian III antoi 1535 hampurilaiselle kauppiaalle Thomas Köppenille saarten kauppa- ja verotusoikeudet. Tämän jälkeen Färsaarten taloutta hallitsivat pitkään pääasiassa ulkomaalaiset kauppiaat. Färsaarelainen seikkailija Magnus Heinason sai kuitenkin 1500-luvun loppupuolella saarten talouden haltuunsa, ja häntä pidetäänkin kansallissankarina, vaikka hän keräsi suuria voittoja maanmiestensä kustannuksella.[25] Kauppamonopoli siirtyi 1707 Tanskan kruunulle.[26]

Kun Ruotsi-Norjan unioni korvasi 1814 Tanska-Norjan, Färsaaret säilyi Tanskan hallussa.[27] Kaksi vuotta myöhemmin saarista tuli Tanskan lääni ja paikallinen parlamentti Løgting lakkautettiin. Se järjestettiin uudelleen neuvoa-antavaksi elimeksi 1852.[26]

Tanskan kauppamonopoli lakkautettiin 1. tammikuuta 1856.[28] Sen jälkeen Färsaarille syntyi vientiin suuntautunut kalastusteollisuus ja saarten asukasluku alkoi kasvaa. Myös kansallistunne alkoi voimistua 1800-luvun lopussa.[27] Løgtingissä järjestettiin jouluna 1888 keskustelutilaisuus färsaarelaisen kulttuurin suojelemisesta. Tilaisuuden järjestäjiin kuulunut Jóannes Patursson perusti myöhemmin itsehallintopuolueen ajamaan saarten itsenäisyyttä. Poliittisesti saari jakautui kahtia, ja itsenäisyyttä vastustavat tahot säilyttivät valta-asemansa pitkään.[28]

Itsehallinto

Brittiläinen tykki Färsaarilla vuonna 1941.

Toinen maailmansota vaikutti paljon Färsaarten itsehallinnon kehittymiseen. Kun Natsi-Saksa oli vallannut nopeasti Tanskan, Britanniassa pelättiin Färsaartenkin joutuvan Saksan haltuun.[28] Siksi Britannia miehitti saaret ja antoi saarelaisille laajan itsehallinnon. Sodan jälkeen poliitikot eivät pitäneet paluuta vanhaan enää mahdollisena, ja saarilla järjestettiin vuonna 1946 kansanäänestys itsenäisyydestä. Itsenäisyyden kannattajat voittivat sen täpärästi, mutta Färsaarilla ei päästy sopuun jatkotoimista ja Tanskassa pelättiin perustuslaillisia ongelmia. Kuningas Kristian X hajotti Färsaarten parlamentin, ja uusien vaalien jälkeen itsenäisyyttä vastustavat saivat enemmistön. Tämän jälkeen Tanskan kanssa neuvoteltiin sopimus, jonka mukaan Färsaarille myönnettiin 1. huhtikuuta 1948 laaja itsehallinto.[29]

Kun Tanska liittyi 1973 Euroopan yhteisöön, Färsaaret jäi sen ulkopuolelle kalastuspolitiikan takia, mutta Färsaaret on tehnyt sen jälkeen EY:n kanssa erillisiä kauppasopimuksia.[30] Färsaarillä elettiin 1950-luvulta 1980-luvun loppuun talouskasvun ja modernisaation aikaa. Tanskan antaman taloudellisen tuen avulla julkinen sektori kehittyi muiden Pohjoismaiden tasolle.[31]

Pitkä nousukausi päättyi 1990-luvulla talouden romahtamiseen, kun kalansaaliit pienenivät liikakalastuksen takia ja kalan maailmanhinta laski. Tanska joutui tukemaan Färsaaria lähes kahdella miljardilla kruunulla, ja sen vaatimuksista saarilla tehtiin monia taloudellisia uudistuksia.[32] Kriisin jälkeen talous kääntyi jälleen kasvuun 1990-luvun lopulla. Poliittisesti kriisi herätti uuden itsenäisyysinnostuksen, ja vuoden 1998 parlamenttivaaleissa itsenäisyysmieliset saivatkin enemmistön, vasta toisen kerran parlamentin historiassa.[32][33] He eivät kuitenkaan pystyneet säilyttämään enemmistöä vuoden 2002 parlamenttivaaleissa.[34]

Politiikka

Poliittinen järjestelmä

Färsaarten parlamentin Løgtingin rakennus.

Färsaaret on Tanskalle kuuluva autonominen alue, jonka valtionpäämies on Tanskan monarkki.[2] Färsaarten aseman Tanskan kuningaskunnassa määrittelevät Tanskan perustuslaki, itsehallintolaki ja vallansiirtolaki.[35] Tanskan monarkkia Färsaarilla edustaa päävaltuutettu, jonka päätehtävänä on olla yhteyshenkilö Tanskan ja Färsaarten hallintojen välillä.[36] Färsaarilla puolestaan on Tanskan parlamentissa, Kansankäräjillä, kaksi vaaleilla valittua edustajaa.[37] Perinteisesti Färsaarten edustajat ovat liittyneet tanskalaisten sisarpuolueidensa parlamenttiryhmiin.[38]

Färsaarten lakiasäätävä elin on parlamentti, Løgting.[39] Siihen valitaan 33 edustajaa neljän vuoden välein järjestettävissä vaaleissa, joissa saaret muodostavat yhden vaalipiirin. Vaalit voittaneen puolueen johtaja saa puhemieheltä tehtäväkseen muodostaa uuden hallituksen.[40] Vuoden 2011 vaaleissa pääministeriksi valittiin Kaj Leo Johannesen, joka oli astunut virkaan jo vuonna 2008.[2]

Itsehallintolaissa Färsaaria koskevat asiat on jaettu erityisiin ja yhteisiin. Erityisasioissa Färsaarten parlamentilla on lainsäädäntö- ja hallituksella toimeenpanovalta. Niitä ovat esimerkiksi taloudelliset, kulttuuriset, teolliset ja ulkomaankauppaan liittyvät asiat. Koulutusjärjestelmä siirtyi Färsaarten hallintaan vuonna 2002 ja kansalliskirkko vuonna 2007.[41] Yhteisasioita hoitaa Tanskan hallitus Tanskan lakien mukaan. Itsehallintolain mukaan ne voidaan kuitenkin kokonaan tai osittain siirtää Färsaarten hallitukselle tai hallitusten yhteiseen päätäntävaltaan.[41] Yhteisasioita ovat muun muassa sosiaaliturva ja terveyspalvelut, jotka ovat nykyään lähes täysin Färsaarten hallinnon alaisia.[41]

Itsehallintolain ulkopuolelle jäävät käytännössä vain asiat, jotka voidaan liittää täyteen itsenäisyyteen. Niitä ovat Tanskan sisäiset asiat, perustuslaki, korkein oikeus sekä ulko-, turvallisuus-, puolustus-, valuutta- ja rahapolitiikka.[41]

Färsaarten puoluekenttää jakavat kaksi vastakkaisasetelmaa: vasemmisto–oikeisto ja itsenäisyys–itsehallinto.[42] Vuoden 2011 vaaleissa parlamenttiin pääsi seitsemän puoluetta, joista suurin oli 24,7 prosentin kannatuksella itsehallintoa kannattava unionipuolue (Sambandsflokkurin). Se muodosti hallituksen toiseksi suurimman puolueen, itsenäisyyttä kannattavan kansanpuolueen (Fólkaflokkurin), ja kahden pienemmän puolueen, keskustapuolueen (Miðflokkurin) ja itsehallintopuolueen (Sjálvstýrisflokkurin) kanssa.[40]

Ulkopolitiikka

Färsaarten ulkopolitiikkaa hoitaa yleensä Tanska, mutta kalastus- ja kauppasopimuksista Färsaaret on neuvotellut itsenäisesti muiden maiden kanssa. Färsaarten sijainnin ja talousrakenteen takia sillä on harvoin samoja intressejä ja näkökulmia kuin Tanskalla. Siksi Färsaaria koskevat kansainväliset sopimukset, jotka Tanskan parlamentin pitää hyväksyä, lähetetään myös Färsaarten parlamentin arvioitavaksi. Färsaaret saattaa tästä syystä liittyä kansainvälisiin järjestöihin vasta hieman Tanskan jälkeen: esimerkiksi GATT-sopimuksen Färsaaret allekirjoitti vuonna 1954, kun Tanska oli liittynyt siihen jo 1950.[43]

Färsaaret ei kuulu kaikkiin järjestöihin, joihin Tanska kuuluu, kuten Euroopan unioniin. Tanska liittyi EU:ta edeltäneeseen Euroopan yhteisöön 1973, mutta Färsaarten parlamentti äänesti seuraavana vuonna yksimielisesti jäsenyyttä vastaan.[43] Yhteisön ulkopuolelle se jäi lähinnä kalastuspolitiikan takia. Färsaaret neuvottelee kalastuskysymyksistä ja esimerkiksi kauppapolitiikasta itsenäisesti EU:n ja yksittäisten valtioiden kanssa.[44]

Färsaaret on itsenäisenä jäsenenä muun muassa Pohjoismaiden neuvostossa ja Pohjois-Atlantin merinisäkäskomissiossa. Lisäksi se on liitännäisjäsenenä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä, Unescossa ja Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä. Färsaaret on tehnyt myös erilaisia taloussopimuksia muun muassa Islannin, Euroopan unionin, Grönlannin, Norjan ja Venäjän kanssa. Islannin kanssa vuonna 2006 solmittu Hoyvíkin sopimus takaa tuotteiden, palveluiden, pääoman ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden maiden välillä.[43]

Aluejako

Pääartikkeli: Luettelo Färsaarten kunnista
Färsaarten kuntajako.

Färsaaret on jaettu 30 kuntaan.[40] Kunnilla on omat valtuustonsa, jotka valitaan vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan.[39] Monia kuntia on yhdistetty, sillä vuosituhannen alussa niitä oli vielä 48.[45]

Kymmenen asukasluvultaan suurinta kuntaa ovat (1. tammikuuta 2013)[46]:

Talous ja infrastruktuuri

Pääartikkeli: Färsaarten talous

Talous

Färsaarelaisia kalanviljelyaltaita.

Tanska tukee Färsaaria taloudellisesti, minkä ansiosta alueen elintaso vastaa Tanskan ja muiden Pohjoismaiden elintasoa.[47] Vuonna 2008 Färsaarten bruttokansantuote asukasta kohden oli 30 500 Yhdysvaltain dollaria, mistä Tanskan antamat tuet muodostivat noin kolme prosenttia.[2] Vuonna 2011 Färsaaret sai tukea 624 miljoonaa Tanskan kruunua.[48] Alueen tuloista tuet käsittävät noin 12 prosenttia.[49] Färsaarilla käytetään Färsaarten kruunua, joka ei kuitenkaan ole itsenäinen valuutta vaan sidonnainen Tanskan kruunuun. Tanskan keskuspankki laskee liikkelle Färsaarten kruunua, ja rahasta painetaan vain seteleitä.[50]

Kalastus on ollut 1920-luvulta lähtien Färsaarten merkittävin elinkeino.[51] Vienti on suureksi osaksi riippuvainen kalatuotteista, joiden osuus kaikesta viennistä oli noin 85 prosenttia vuonna 2011. Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Tanska, Norja ja Britannia.[52] Färsaarten kauppatase oli 1980-luvulla enimmäkseen positiivinen, mutta vuosina 2003–2009 se oli negatiivinen öljyn korkean hinnan ja muutamien suurten alusten hankinnan takia.[52] Viennin kokonaissumma vuonna 2012 oli noin 5,5 miljardia Tanskan kruunua. Siitä noin puolet koostui pakastetusta kalasta ja noin 30 prosenttia jäitetystä kalasta.[53] Tuonti oli vuonna 2012 noin 6,7 miljardia kruunu, ja suurimmat tuoteryhmät olivat liikennevälineet (noin 21 prosenttia) sekä öljy ja öljytuotteet (noin 20 prosenttia).[54]

Färsaarelaisten kalastusalusten kalansaalis vuonna 2012 oli noin 360 500 tonnia, ja tärkeimmät saaliskalat olivat makrilli, silli ja mustakitaturska.[55] Suuri osa saaliista menee tehtaisiin, joissa tehdään erilaisia tuoreita, jäitettyjä ja pakastettuja tuotteita. Kalafileiden osuus viennistä oli vuonna 2008 noin 30 prosenttia.[56] Kalaa tuottavat myös kalanviljelylaitokset, joista saatiin vuonna 2012 noin 62 800 tonnia lohta.[57] Viljelylaitosten osuus vientituloista on noin 34 prosenttia.[58]

Vaikka kalastus onkin merkittävin vientiala, bruttokansantuotteesta suurin osuus on palvelusektorilla. Julkishallinnon, koulutuksen, terveyden ja sosiaalityön osuus siitä on noin 24,5 prosenttia.[59] Myös rakennusala on ollut perinteisesti merkittävä, mutta 2000-luvulla maailmanlaajuinen talouskriisi on heikentänyt sitä. Maanviljely on pienimuotoista, ja sen osuus bruttokansantuotteesta on vain noin prosentti. Saarilla tuotetaan kansalliseen tarpeeseen erityisesti maitoa, maitotuotteita ja lampaanlihaa.[60]

Färsaarten työllisyystilanne on yleensä ollut hyvä, vaikka 2000-luvun taantuma nosti työttömyyden vuoden 2008 alun 1,4 prosentista vuoden 2011 alun 7,7 prosenttiin. Helmikuussa 2013 työttömyys oli enää 4,3 prosenttia.[61] Saarten kokonaistyövoimaan kuuluu noin 27 000 ihmistä.[62] Eniten ihmisiä on töissä sosiaali- ja terveysalalla, seuraavaksi eniten kunnallishallinnossa, kaupassa, kalastuksessa ja opetuksessa.[62]

Energia

Vágarin lentoaseman terminaalirakennus.

Färsaarten sähköstä 45 prosenttia tuotetaan uusiutuvista energiavaroista. Fossiilisia polttoaineita käytetään sähköntuottamiseen, useimpien talojen lämmitykseen ja liikkumiseen.[63] Saarilla tuotetaan energiaa 291 556 megawattituntia. Siitä noin 181 000 megawattituntia on tuotettu lämmöllä, noin 10 000 megawattituntia vesivoimaloissa ja noin 11 000 megawattituntia tuulivoimaloissa.[64]

Liikenne ja tietoliikenne

Färsaarten tieverkossa on useita tunneleita.

Färsaarille pääsee joko lentokoneella tai autolautalla. Siellä on yksi lentoasema, Vágarin lentoasema,[65] jota käytti vuonna 2012 yli 225 000 matkustajaa.[66] Färsaarten ainoa lentoyhtiö on Atlantic Airways. Saarilta on säännölliset lentoyhteydet Kööpenhaminaan, Billundiin ja Reykjavíkiin.[67] Färsaarilta liikennöi ulkomaille yksi autolautta, Smyril Linen MS Norröna, jonka reitti kulkee Tórshavnista Tanskan Hirtshalsiin ja Islannin Seyðisfjørðuriin.[68]

Färsaarten tiet ovat laadukkaita, pääasiassa kaksikaistaisia asfalttiteitä. Tieverkosto on 960 kilometriä pitkä, ja siihen kuuluu 18 tunnelia ja kaksi merenalaista tunnelia.[69] Tunnelit ovat pääosin yksikaistaisia ja valaisemattomia.[70] Julkinen liikenneyhtiö Strandfaraskip Landsins hoitaa paikallista bussi-, autolautta- ja helikopteriliikennettä.[71]

Färsaarten ensimmäinen posti avattiin Tórshavnissa vuonna 1870, mutta vasta 1900-luvun alkupuoliskolla lähes jokaiseen kylään avattiin oma posti. Ennen liikenneolojen kehittymistä postia kuljetettiin soutamalla ja kävellen pitkiäkin matkoja. Postitoimistoja on lakkautettu 1960-luvun jälkeen, ja nykyään niitä on enää 15. Postiliikennekin on vähentynyt, kun muiden viestintävälineiden suosio on kasvanut.[67] Ensimmäiset puhelinlinjat rakennettiin vuonna 1906, jolloin perustettiin kansallinen puhelinyhtiö. Färsaarten matkapuhelinverkko on kattava, ja kuuluvuus on hyvä pienemmissäkin kylissä.[67] Maassa oli vuonna 2012 noin 58 700 matkapuhelinliittymää ja noin 16 500 laajakaistaliittymää.[72]

Väestö

Väestöjakauma

Färsaarten väesönkehitys 1961–2003.

Färsaarilla asui maan tilastokeskuksen mukaan vuoden 2013 alussa 48 197 ihmistä.[73] Väestö on kasvanut lähes koko ajan 1900-luvun aikana. Poikkeukseni oli 1990-luvun alku, jolloin laman takia väkiluku tippui lähes 10 prosenttia. Vielä vuonna 1801 Färsaarten asukasluku oli 5 000 ihmistä, mutta vuonna 1870 jo yli 10 000, vuonna 1933 noin 25 000 ja vuonna 1973 yli 40 000. Färsaarilla, kuten monissa muissakin maissa, taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että asukkaat ovat keskittyneet entistä enemmän kaupunkialueisiin. Tórshavn on Färsaarten suurin kaupunki, ja siellä asuu noin 35 prosenttia saarelaisista. Muita tiheästi asuttuja alueita ovat Klaksvík ja Runavík.[74]

Kirkko Kirkjan kylässä.

Väestö on muodostunut pääosin skandinaavista ja anglosaksista alkuperää olevista färingeistä. Tanskalaisia on asukkaista noin 5,8 prosenttia ja muita kansalaisuuksia noin 2,5 prosenttia. Vaikka muita kansalaisuuksia on vähän, ne edustavat silti yli 80 maata.[75] Saarilla puhutaan germaanisten kielten skandinaaviseen haaraan kuuluva fääriä, jonka lähin sukukieli on islanti. Monet osaavat kuitenkin myös muita skandinaavisia kieliä ja englantia.[76] Fäärin kielin asema tunnustettiin vuoden 1948 itsehallintolaissa, mutta tanska on edelleen sen rinnalla virallisena kielenä.[77] Noin 85 % prosenttia Färsaarten asukkaista kuuluu luterilaiseen Färsaarten kansan kirkkoon (Fólkakirkjaniin) ja noin 13 % Plymouthin veljiin. Saarilla toimii myös useita muita uskonnollisia yhteisöjä.[78]

Färsaarten väestöpyramidi on poikkeuksellinen, sillä monet saarelaiset muuttavat sieltä pois 20–35 vuoden ikäisenä opiskelemaan. Monet heistä kuitenkin palaavat saarille saatuaan opiskelut valmiiksi.[75] Tästä syystä erityisesti 25–34-vuotiaita on saarilla vähän verrattuna sekä nuorempiin että vanhempiin ikäluokkiin.[79] Paluumuutto on kuitenkin vähentynyt, ja Färsaarten nettomuutto on negatiivinen.[75]

Färsaarten elinajanodote oli vuonna 2011 miehillä 79,1 ja naisilla 84,9 vuotta. Vielä 1980-luvulla odotettavissa ollut elinikä oli miehillä 73 ja naisilla 79 vuotta. Kokonaishedelmällisyysluku on Färsaarilla poikkeuksellisen suuri eurooppalaiseen tasoon verrattuna, vaikka se on laskenut selvästi 1900-luvun lopulla. Vielä vuonna 1970 jokainen nainen sai keskimäärin 3,4 lasta, mutta vuonna 2001 naiset saivat keskimäärin 2,3 lasta.[74]

Koulutus ja terveys

Färsaarten peruskoulutus on kunnallisessa päätäntävallassa. Koulutusjärjestelmä kansallisestettiin 1979, mutta siinä on paljon tanskalaisia vaikutteita.[80] Oppivelvollisuus alkaa seitsemän vuoden iässä ja kestää yhdeksän vuotta. Ammattikoulutusta Färsaarilla antaa opettajainkoulutuslaitos, terveydenhuolto-oppilaitos ja kaksi merenkulkualanoppilaitosta, joista voi valmistua merikapteeniksi tai konemestariksi.[81] Färsaarten yliopisto on saarten ainoa yliopisto, ja siellä on noin 140 opiskelijaa.[82] Monet färsaarelaiset lähtevät jatko-opiskeluja varten ulkomaille. Tanska on suosituin kohde, mutta myös muihin Skandinavian maihin, Britanniaan ja Yhdysvaltoihin lähtee moni.[83]

Färsaarilla on kolme sairaalaa. Tórshavnissa sijaitsee kansallissairaala, jossa on 200 vuodepaikkaa.[84] Tórshavnin sairaalassa on erikoistunut 29 lääketieteelliseen alaan, ja se pyrkii tekemään yhteistyötä muiden Pohjoismaiden sairaaloiden kanssa aloilla, joihin sairaala ei ole erikoistunut.[85] Färsaarilla esiintyy muuta maailmaa yleisemmin joitaikin geneettisiä sairauksia. Tästä syystä vuonna 2011 maassa käynnistettiin FarGen-projekti, jonka tavoitteena on tarjota jokaisella asukkaalle mahdollisuuden omien genomin sekvensointiin.[86]

Kulttuuri

Kirjallisuus ja kuvataiteet

William Heinesen oli ensimmäinen färsaarelainen, joka palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla.

Vaikka Färsaarilla on pitkät balladiperinteet, niin moderni kirjallisuus alkoi kehittyä vasta 1800-luvun puolivälissä, kun V. U. Hammershaimb julkaisi vuonna 1846 kolme färsaarelaista kansantarinaa, jotka oli kirjoitettu uuden fäärin kielen oikeinkirjoituksen mukaan.[87] Ensimmäinen färsaarelainen romaani ilmestyi kuitenkin vasta 1909, ja ensimmäiset romaanit olivat yleensä realistisia ja naturalistista. Tunnettuja färsaarelaisia kirjailijoita 1900-luvun puolivälin tienoilla olivat tanskaksi kirjoittaneet William Heinesen, joka palkittiin 1965 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla, ja Jørgen-Frantz Jacobsen. Fääriksi kirjoittivat Heðin Brú ja Martin Joensen. Färsaarelainen kirjallisuus alkoi siirtyä 1970-luvulla modernismiin. Runous muuttui myös modernimmaksi perinteisestä romanttisesta runoudesta. Runoilija Rói Patursson sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1986.[88]

Färsaarten taidemuseo.

Kuvataiteet kehittyivät Färsaarilla melko myöhään. Vaikka saarilla oli joitaikin taiteilijoita jo 1800-luvun lopulla, niin korkeatasoiseksi taide kehittyi vasta 1930-luvulla.[89] Ensimmäinen ammattimainen taidemaalari oli 1930–1950-luvuilla aktiivinen ollut Sámal Joensen-Mikines, joka on inspiroinut monia myöhempiä taiteilijoita. Vuonna 1989 perustestussa Färsaarten taidemuseossa on laajin färsaarelaisen taiteen kokoelma.[90] Vaikka maalaustaide onkin melko uusi ilmiö, Färsaarilla on tehty vuosisatojen ajan kansantaidetta, kuten erilaisia puuveistoksia ja neulontatöitä.[89]

Musiikki

Färsaarelaista ketjutanssia.

Färsaarilla on pitkät balladi- ja lauluperinteet. Laulu on ollut keskeisessä asemassa kansanmusiikissa, sillä soittimia ei Färsaarilla ollut paljoakaan ennen 1800-luvun puoliväliä.[91] Perinteinen musiikki on oikeastaan kolmeen kategoriaan. Niistä färsaarelainen ketjutanssi ja kirkkolaulut kehittyivät keskiajalla saarille tulleista lauluista. Lapsille lauletut skjaldurit ovat todennäköisesti färsaarelaista perua.[92] Ketjutanssin yhteydessä lauletaan usein pitkiä keskiaikaisia kvæði-balladeja.[93]

Färsaarten kansainvälisesti tunnetuimpia muusikoita ovat Eivør Pálsdóttir ja Teitur. Viikinkimetalliyhtye Týr on tunnettu Euroopan metallipiireissä. Färsaarilla järjestetään vuosittain myös monia musiikkitapahtumia, ja G! Festival on niistä tunnetuin. Taidemusiikin säveltäjistä eniten mainetta on saanut Sunleif Rasmussen. Lisäksi saarilla toimii oma sinfoniaorkesterinsa, Färsaarten sinfoniaorkesteri.[91]

Ruokakulttuuri

Kuivattua kalaa.

Färsaarten perinteinen ruokakulttuuri perustuu suurilta osin lihan, kalan ja perunan käyttöön. Liha on yleensä lammasta, jota tarjoillaan yleensä paistettuna, kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä. Kalaa syödään myös usein kuivattuna tai osin kuivattuna ja keitettynä.[94]

Färsaarten ensimmäinen alkoholimyymälä avattiin 2. marraskuuta 1992. Alkoholin myynnin aloittaminen valtion omistamassa myymälässä oli osa alkoholipolitiikan uudistamista, joka alkoi jo saman vuoden keväällä, kun ravintoloille ja hotelleille myönnettiin anniskeluoikeuksia. Saarten tiukkaa, vuonna 1907 järjestettyyn kansanäänestykseen perustunutta alkoholilainsäädäntöä höllennettiin tosin hieman jo vuonna 1980. Silloin asukkaat, joilla ei ollut verorästejä, saivat oikeuden tilata alkoholia ulkomailta, tosin tarkoin kiintiöitynä.[95]

Media

Färsaarten suurimmat ja vanhimmat sanomalehdet ovat vuonna 1878 perustettu Dimmalætting ja hieman nuorempi Sosialurin. Dimmalætting on osin tanskaksi ja osin fääriksi, kun taas Sosialurin on kokonaan fääriksi.[96] Dimmalættingiä julkaistaan viitenä päivänä viikossa, ja sen levikki oli vuonna 2012 noin 7 500, kun taas Sosialurinia julkaistaan kolmena päivänä viikossa, ja sen levikki on noin 8 000.[97]

Kringvarp Føroya omistaa Färsaarten julkisen radio- ja televisiokanavan. Sen Sjónvarp Føroya -televisiokanavan ohjelmistosta vähintään kolmasosan pitäisi olla fäärin kielistä.[98] Saarilla on lisäksi yksityisiä radioasemia, ja monet färsaarelaiset seuraavat Tanskan televisiota ja satelliittikanavia.[99]

Urheilu

Soutukilpailu vuoden 2010 Ólavsøkan aikana.

Vaikka Färsaaret kuuluu moniin kansainvälisin urheiluliitoihin, se ei ole Kansainvälisen olympiakomitean jäsen, joten maan urheilijat osallistuvat olympialaisiin Tanskan joukkueessa. Paralympialaisissa Färsaarilla sen sijaan on ollut oma joukkueensa.[100]

Färsaarilla on melkein 5 700 rekisteröitynyttä jalkapalloilijaa ja 40 jalkapalloseuraa.[101] Färsaarilla on oma kansallinen jalkapallosarjansa, Effodeildin, ja sen maajoukkue osallistuu itsenäisesti kansainvälisiin kilpaluihin.[102] Miesten maajoukkue oli elokuussa 2013 FIFA-rankingissa sijalla 175.[103]

Vaikka jalkapallo onkin suosittua, niin Färsaarten kansallislaji on soutu, jolla on yhtymäkohtia maan kulttuurihistoriaan. Färsaarella järjestetään kesäkaudella useita soutukilpailuja, joihin osallistuu kilpailijoita färsaarelaisilla veneillä, joissa on 6-10 airoa. Kausi huipentuu 28. heinäkuuta Ólavsøka-nimisesssä tapahtumassa. Färsaarelaiset soutajat ovat tunnettuja myös kansainvälisesti: Katrin Olsen oli ensimmäinen färsaarelainen olympiaurheilija, kun hän osallistui Tanskan joukkueessa kesäolympialaisiin 2008, ja Livar Nysted on tehnyt maailmanennätyksiä Atlantin yli soutamisessa. Kansainvälisesti menestynein färsaarelaisurheilija on kuitenkin uimari Pál Joensen.[100]

Lähteet

  • Dosenrode, Søren: ”Devolution in the North Atlantic: The Case of the Faroe Islands”. Teoksessa Requejo, Ferran & Nagel, Klaus-Jürgen (toim.): Federalism Beyond Federations: Asymmetry and Processes of Resymmetrisation in Europe. Farnham: Ashgate Publishing Limited, 2011. ISBN 978-1-4094-0922-9. Google-kirjat (viitattu 20.9.2013). (englanniksi)
  • Faroe Islands The World Factbook. 14.8.2013. Washington: CIA. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  • Faroe Islands in Figures 2013 (pdf) 7/2013. Hagstova Føroya. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  • Information Memorandum 2009 (pdf) 11/2009. Landsbanki Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  • Pedersen, Søren Anker & Madsen, Jesper & Dyhr-Nielsen, Mogens: Faroe Plateau. GIWA Regional assessment 13. Kalmar: University of Kalmar, UNEP, 2004. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.10.2013). (englanniksi)
  • Proctor, James: Faroe Islands. Chalfont St Peter: Bradt Travel Guides, 2007. ISBN 978-1-84162-456-3. Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  • Taipale, Pilvi Riikka: Sankarimatkailijan Färsaaret. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-104-X.

Viitteet

  1. ↑ Changes in population by village/city, year, month and immi- and emigration Hagstova Føroya. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f The World Factbook.
  3. ↑ a b Taipale, s. 17–18.
  4. ↑ Information Memorandum, s. 7.
  5. ↑ Geography Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b Oyggjastøddir Umhvørvisstovan. Viitattu 6.9.2013. (fääriksi)
  7. ↑ Geology Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  8. ↑ a b Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 14–15.
  9. ↑ At the very Heart of Global Climate Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  10. ↑ Taipale, s. 19.
  11. ↑ Weather statistics for Tórshavn, Streymoy (Faroe Islands) yr.no. Norwegian Meteorological Institute and Norwegian Broadcasting Corporation. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  12. ↑ Tórshavn Danmarks Meteorologiske Institut. Viitattu 4.9.2013. (tanskaksi)
  13. ↑ a b Taipale, s. 21.
  14. ↑ Proctor, s. 8.
  15. ↑ Breeding Birds of the Faroe Islands Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 4.9.2013. (englanniksi)
  16. ↑ Taipale, s. 22–23.
  17. ↑ Proctor, s. 4–6.
  18. ↑ Taipale, s. 25.
  19. ↑ Pedersen & Madsen & Dyhr-Nielsen, s. 16–17.
  20. ↑ Oceanic ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  21. ↑ Faroe shelf ecosystem Fishin.fo. Fiski og tilfeingismálaráðið. Viitattu 2.11.2013. (englanniksi)
  22. ↑ Taipale, s. 24.
  23. ↑ First colonisers of the Faroe Islands were not the Vikings 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  24. ↑ a b Proctor, s. 9.
  25. ↑ Proctor, s. 10–11.
  26. ↑ a b Wylie, Jonathan: Faroe Islands 6.9.2013. Durham University. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  27. ↑ a b From Viking Age to a Modern Nordic Nation Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  28. ↑ a b c Proctor, s. 12.
  29. ↑ Faroese Nation Building Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.9.2013. (englanniksi)
  30. ↑ Spongenberg, Helena: Faroe Islands seek closer EU relations 8.10.2007. EUobserver.com. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  31. ↑ Dosenrode, s. 113.
  32. ↑ a b Proctor, s. 13–14.
  33. ↑ Dosenrode, s. 114.
  34. ↑ Timeline: Faroe Islands BBC News. 1.11.2011. BBC. Viitattu 20.9.2013. (englanniksi)
  35. ↑ The Faroe Islands Self-Government Arrangement Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  36. ↑ The High Commissioner of the Faeroe Islands Statsministeriet. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  37. ↑ Facts about Denmark Danish national police. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  38. ↑ Political Faroe Islands Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  39. ↑ a b Hallinto, politiikka ja talous Pohjola-Norden. Viitattu 29.9.2013.
  40. ↑ a b c Government & Politics Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d Information Memorandum 2009, s. 8–9.
  42. ↑ Taipale, s. 43.
  43. ↑ a b c Information Memorandum 2009, s. 12–13.
  44. ↑ Taipale, s. 44–45.
  45. ↑ Jacobsen, Bjørg: Færøerne: Institutionalisering af nye former for repræsentation (pdf) Göteborgs universitet. Viitattu 9.10.2013. (tanskaksi)
  46. ↑ Faroe Islands in Figures 2013, s. 11.
  47. ↑ Denmark: Economy GlobalEdge. Michigan State University. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  48. ↑ Faroe Islands and Greenland (pdf) Danmarks Statistik. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  49. ↑ Faroe Islands in Figures 2013, s. 37.
  50. ↑ Currency FAS. Viitattu 20.10.2013. (englanniksi)
  51. ↑ Sustainable Fisheries Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  52. ↑ a b Foreign trade - a high degree of trading Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  53. ↑ Exports by unit, year and main groups Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  54. ↑ Imports in 1 000 dkk by SITC-groups and year Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  55. ↑ Total catch in live weight by year, fishing zones and species Hagstova Føroya. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  56. ↑ Information Memorandum 2009, s. 19.
  57. ↑ Faroe Islands in Figures 2013, s. 28.
  58. ↑ Sustainable Aquaculture Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  59. ↑ Faroe Islands in Figures 2013, s. 35.
  60. ↑ Information Memorandum 2009, s. 22.
  61. ↑ Economy Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi)
  62. ↑ a b Unemployment by year, month, gender and measure Hagstova Føroya. Viitattu 17.9.2013. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”labour” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  63. ↑ Faroese Energy – On the Sustainability Track Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
  64. ↑ Faroe Islands in Figures 2013, s. 28.
  65. ↑ Taipale, s. 29–30.
  66. ↑ Total Passangers Vagar Airport. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  67. ↑ a b c Well Connected Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  68. ↑ Infrastructure Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  69. ↑ International and domestic transport Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  70. ↑ Taipale, s. 37.
  71. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  72. ↑ Telephone subscribers 31.12 by year and type Hagstova Føroya. Viitattu 4.10.2013. (englanniksi)
  73. ↑ Faroe Islands in figures 2013, s. 11.
  74. ↑ a b The Faroese Population - an almost steady growth Hagstova Føroya. Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  75. ↑ a b c The Population Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  76. ↑ Information Memorandun, s. 3.
  77. ↑ Proctor, s. 18.
  78. ↑ Religion Visit Faroe Islands. Viitattu 6.9.2013. (englanniksi)
  79. ↑ Faroe Islands in figures 2013, s. 13.
  80. ↑ Faeroe Islands Global Education Reference. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  81. ↑ Sroka, Wendelin: ”Faroe Islands”. Teoksessa Hörner, Wolfgang et al.: The Education Systems of Europe, s. 249–250. Dordrecht: Springer, 2007. ISBN 978-1-4020-4868-5. Google-kirjat (viitattu 15.9.2013). (englanniksi)
  82. ↑ Education Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  83. ↑ Education and skills base Company Advisory and Investment Centre. Viitattu 15.9.2013. (englanniksi)
  84. ↑ Fakta om Færøerne Rigshospitalet. Viitattu 28.10.2013. (tanskaksi)
  85. ↑ The National Hospital of the Faroe Islands Landssjúkrahúsið. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  86. ↑ Solon, Olivia: Faroe Islands to sequence the genome of entire population Wired. 7.10.2011. Condé Nast UK. Viitattu 28.10.2013. (englanniksi)
  87. ↑ Jones, W. Glyn: ”Faroese Literature”. Teoksessa Rossel, Sven H. (toim.): A History of Danish Literature. University of Nebraska Press, 1992. ISBN 0-8032-3886-x. Google-kirjat (viitattu 26.9.2013). (englanniksi)
  88. ↑ World record number of books published Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  89. ↑ a b Faroese Art History Listasavn Føroya. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  90. ↑ Historical Overview Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  91. ↑ a b Music From the Faroes Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 27.9.2013. (englanniksi)
  92. ↑ Blak, Kristian et al.: Traditional Music in the Faroe Islands, s. 11. Føroya Skúlabókagrunnur, 1996. ISBN 99918-0-043-3. Google-kirjat (viitattu 27.9.2013).
  93. ↑ Proctos, s. 19.
  94. ↑ Taipale, s. 47.
  95. ↑ Helsingin Sanomat 4.11.1992 s. C4
  96. ↑ Davis, Jenny B.: Faroe Islands Press Reference. Viitattu 26.9.2013. (englanniksi)
  97. ↑ Faroe Islands in Figures, s. 22.
  98. ↑ Kieli ja tiedotusvälineet Pohjola-Norden. Viitattu 26.9.2013.
  99. ↑ Taipale, s. 67.
  100. ↑ a b A Nation Mad About Sports Foreign Service of the Prime Minister's Office. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  101. ↑ Faroe Islands: Country Info FIFA.com. FIFA. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  102. ↑ Taipale, s. 56.
  103. ↑ Faroe Islands: Ranking FIFA.com. FIFA. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Färsaaret.

Kirjallisuutta

  • Kinnunen-Bruun, Sinikka: Kvädien Färsaaret – johdatus Färsaarten historiaan ja nykypäivän kulttuurivaikuttajien pariin. Espoo: Frederika, 1988. ISBN 951-9417-07-9.
Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
1Lasketaan kuuluvaksi myös Aasiaan.

Malline:Link GA  

Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA Malline:Link GA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Färsaaret&oldid=13657674”