Pohjoisenpullokuonovalas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjoisenpullokuonovalas
Pohjoisenpullokuonovalaan luuranko italialaisessa museossa.
Pohjoisenpullokuonovalaan luuranko italialaisessa museossa.
Uhanalaisuusluokitus

Puutteellisesti tunnettu [1]

Puutteellisesti tunnettu

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Heimo: Nokkavalaat Hyperoodontidae
Suku: Hyperoodon
Laji: H. ampullatus
Kaksiosainen nimi

Hyperoodon ampullatus
(Foster, 1770)

Cetacea range map Northern Bottlenose Whale.PNG
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Pohjoisenpullokuonovalas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pohjoisenpullokuonovalas Commonsissa

Pohjoisenpullokuonovalas[2] (Hyperoodon ampullatus) on Hyperoodon-sukuun kuuluva nokkavalaslaji.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisenpullokuonovalasta esiintyy Pohjois-Atlantilla. Valaan esiintymisalue rajautuu lännessä Uuden-Englannin rannikkoon, Baffininsaareen ja eteläiseen Grönlantiin sekä idässä Gibraltarinsalmeen ja Huippuvuoriin. Valaista on tosin havaintoja myös Väli- ja Itämeriltä.[1]

Kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoisenpullokuonovalaiden maailmanlaajuista kantaa ei ole tarkasti arvioitu. Valaita on karkeasti arvioitu olevan 40 000 itäisellä Pohjois-Atlantilla. Pyynti-takaisinpyyntimenetelmällä 15 vuoden ajalta kerätyn datan pohjalta on arvioitu, että lajin kanta on vakaa. Useat osapopulaatiot ovat tosin vajaita, sillä pohjoisenpullokuonovalaita on pyydetty laajamittaisesti. Noin 65 000 valaan on arvioitu kuolleen 1850-luvulta 1970-luvulle jatkuneessa valaanpyynnissä. Pyyntiä edeltäneen kannan on arvioitu olleen noin 90 000 yksilöä, josta oli jäljellä vuonna 1914 noin 30 000 yksilöä. Kannan arvioitiin palautuneen noin 54 000 1980-luvun puoliväliin mennessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hyperoodon ampullatus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Veli-Risto Cajander, Tiu Similä (1987) Suurvalaat ja delfiinit. Siteerattu Tieteellinen englanti-suomi valassanakirja Rauno Launakankaan valassivut. Viitattu 29.3.2016.