Leinikit
| Leinikit | |
|---|---|
 Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: |
Leinikit Ranunculus L. |
| Katso myös | |
Leinikit (Ranunculus) on leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 300 lajia, joista suurin osa kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla.
Kasvit ovat pääasiassa ruohomaisia ja yleensä monivuotisia, kirkkaan valko- tai keltakukkaisia. Kukat ovat yksittäin. Verho- ja terälehtiä kukassa on yleensä viisi. Terälehdet ovat usein kiiltäviä ja niiden tyvessä on mesikuoppa. Valkokukkaisilla on kuitenkin keltaterälehtisten tapaan keltainen keskus. Pieni osa lajeista on yksivuotisia, tai esimerkiksi punainen- tai oranssiterälehtisiä. Leinikkien hedelmät ovat pähkylöitä.[1]
Kaikki leinikit sisältävät tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Glykosideihin kuuluva ranunkuliini hajoaa haihtuvaksi protoanemoniiniksi.[2] Kasvien kitkerän maun vuoksi eläimet kuitenkin jättävät ne yleensä syömättä.[3] Naudat ja hevoset saattavat syödä vahingossa leinikkejä, jos pienikokoisia kasveja kasvaa korkeassa ruohikossa.
Leinikkien myrkyllisyys katoaa kasvin kuivuessa, joten niitä sisältävä kuivaheinä ei ole myrkyllistä.[4][5]
Lajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ranunculus polyanthemos – aholeinikki
- Ranunculus alpestris – alppileinikki
- Ranunculus pensylvanicus – amerikanleinikki
- Ranunculus arcticus – eskimoleinikki
- Ranunculus sardous – etelänleinikki
- Ranunculus ophioglossifolius – gotlanninleinikki
- Ranunculus confervoides – hentosätkin
- Ranunculus illyricus – hopealeinikki
- Ranunculus peltatus – isosätkin
- Ranunculus peltatus subsp. peltatus – järvisätkin
- Ranunculus peltatus subsp. baudotii – merisätkin
- Ranunculus asiaticus – jaloleinikki
- Ranunculus lingua – jokileinikki
- Ranunculus glacialis – jääleinikki
- Ranunculus crenatus – kirsileinikki
- Ranunculus sceleratus – konnanleinikki
- Ranunculus lapponicus – lapinleinikki
- Ranunculus nivalis – lumileinikki
- Ranunculus aconitifolius – morsiusleinikki
- Ranunculus ficaria – mukulaleinikki
- Ranunculus hederaceus – murattisätkin
- Ranunculus bulbosus – mäkileinikki
- Ranunculus acris – niittyleinikki
- Ranunculus psilostachys – nukkaleikikki
- Ranunculus flammula – ojaleinikki
- Ranunculus arvensis – peltoleinikki
- Ranunculus pygmaeus – pikkuleinikki
- Ranunculus hyperboreus – pohjanleinikki
- Ranunculus pallasii – ponoinleinikki
- Ranunculus nemorosus – pyökkileinikki
- Ranunculus circinatus – pyörösätkin
- Ranunculus reptans – rantaleinikki
- Ranunculus sulphureus – rikkileinikki
- Ranunculus pseudobulbosus – romanianleinikki
- Ranunculus gramineus – ruoholeinikki
- Ranunculus repens – rönsyleinikki
- Ranunculus reptabundus – sammakonleinikki
- Ranunculus amplexicaulis – sepoleinikki
- Ranunculus serbicus – serbianleinikki
- Ranunculus cymbalaria – suolaleinikki
- Ranunculus penicillatus – sutisätkin
- Ranunculus monophyllus – taigaleinikki
- Ranunculus platanifolius – valkoleinikki
- Ranunculus aquatilis – vesisätkin
- Ranunculus lanuginosus – villaleinikki
- Ranunculus montanus – vuorileinikki
- Ranunculus wilanderi – wilanderinleinikki
Ryhmälajit: Osa leinikeistä lisääntyy apomiktisesti. Nämä lajit muodostavat jopa satojen pikkulajien ryhmiä.
- Ranunculus fallax – kevätlehtoleinikit
- Ranunculus auricomus – kevätleinikit
- Ranunculus cassubicus – lehtoleinikit
- Ranunculus monophyllus – taigaleinikit
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ R. Hill, Ruth Van Heyningen: Ranunculin: the precursor of the vesicant substance of the buttercup. Biochemical Journal, elokuu 1951, 49. vsk, nro 3, s. 332–335. PubMed:14858339. ISSN 0264-6021. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ G.D. Shearer: Some Observations on the Poisonous Properties of Buttercups. The Veterinary Journal, tammikuu 1938, 94. vsk, nro 1, s. 22–32. doi:10.1016/s0372-5545(17)36455-6. ISSN 0372-5545. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, heinäkuu 1984, 11. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285. doi:10.1016/0378-8741(84)90038-2. ISSN 0378-8741. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ H. P. Therrien, M. Hidiroglou, L. A. Charette: Note on the toxicity of tall buttercup (Ranunculus acris L.) to cattle. Canadian Journal of Animal Science, kesäkuu 1962, 42. vsk, nro 1, s. 123–124. doi:10.4141/cjas62-021. ISSN 0008-3984. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Leinikit (Ranunculus)
- Savela. M. Leinikit (Ranunculus)
- ITIS: Ranunculus (englanniksi)
- Flora of China: Ranunculus (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Ranunculus (englanniksi)
