Leinikit
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Leinikit | |
|---|---|
 Niittyleinikin (Ranunculus acris) kukka. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: |
Leinikit Ranunculus L. |
| Katso myös | |
Leinikit eli aitoleinikit (Ranunculus) on leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 300 lajia, joista suurin osa kasvaa pohjoisen pallonpuoliskon viileillä ja lauhkeilla alueilla.
Kasvit ovat pääasiassa ruohomaisia ja yleensä monivuotisia, kirkkaan valko- tai keltakukkaisia. Kukat ovat yksittäin. Verho- ja terälehtiä kukassa on yleensä viisi. Terälehdet ovat usein kiiltäviä ja niiden tyvessä on mesikuoppa. Valkokukkaisilla on kuitenkin keltaterälehtisten tapaan keltainen keskus. Pieni osa lajeista on yksivuotisia, tai esimerkiksi punainen- tai oranssiterälehtisiä. Leinikkien hedelmät ovat pähkylöitä.[1]
Kaikki leinikit sisältävät tuoreina myrkyllisiä yhdisteitä. Glykosideihin kuuluva ranunkuliini hajoaa haihtuvaksi protoanemoniiniksi.[2] Kasvien kitkerän maun vuoksi eläimet kuitenkin jättävät ne yleensä syömättä.[3] Naudat ja hevoset saattavat syödä vahingossa leinikkejä, jos pienikokoisia kasveja kasvaa korkeassa ruohikossa.
Leinikkien myrkyllisyys katoaa kasvin kuivuessa, joten niitä sisältävä kuivaheinä ei ole myrkyllistä.[4][5]
Leinikkilajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa tavattuja leinikkilajeja:[6][7]
- niittyleinikki (Ranunculus acris)
- piennarniittyleinikki (R. acris ssp. acris)
- puistoniittyleinikki (R. acris ssp. friesianus)
- ojasätkin eli vesisätkin (Ranunculus aquatilis)
- peltoleinikki (Ranunculus arvensis)
- merisätkin (Ranunculus baudotii, syn. R. peltatus subsp. baudotii)
- mäkileinikki (Ranunculus bulbosus)
- pyörösätkin (Ranunculus circinatus)
- hentosätkin (Ranunculus confervoides)
- ojaleinikki (Ranunculus flammula)
- jääleinikki (Ranunculus glacialis)
- pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus)
- purosätkin (Ranunculus kauffmannii, syn. R. aquatilis var. diffusus)
- villaleinikki (Ranunculus lanuginosus)
- jokileinikki (Ranunculus lingua)
- ranskanleinikki (Ranunculus monspeliacus)
- vuorileinikki (Ranunculus montanus)
- lumileinikki (Ranunculus nivalis)
- amerikanleinikki (Ranunculus pensylvanicus)
- aholeinikki (Ranunculus polyanthemos)
- pyökkiaholeinikki eli pyökkileinikki (R. polyanthemos ssp. nemorosus, syn. Ranunculus nemorosus)
- etelänaholeinikki (R. polyanthemos ssp. × polyanthemoides)
- siroaholeinikki (R. polyanthemos ssp. polyanthemos)
- pikkuleinikki (Ranunculus pygmaeus)
- rönsyleinikki (Ranunculus repens)
- sammakonleinikki (Ranunculus reptabundus)
- rantaleinikki (Ranunculus reptans)
- etelänleinikki (Ranunculus sardous)
- konnanleinikki (Ranunculus sceleratus)
- järvisätkin (Ranunculus schmalhausenii, syn. R. peltatus subsp. peltatus)
- serbianleinikki (Ranunculus serbicus)
- noroleinikki (Ranunculus subborealis), aiemmin idänniittyleinikki (R. acris ssp. borealis)
- tunturinoroleinikki (R. subborealis ssp. pumilus), aiemmin tunturiniittyleinikki (R. acris ssp. pumilus)
- idännoroleinikki (R. subborealis ssp. subborealis)
- villanoroleinikki (R. subborealis ssp. villosus)
- rikkileinikki (Ranunculus sulphureus)
- Apomiktiset leinikit: Osa leinikeistä lisääntyy apomiktisesti. Nämä lajit muodostavat jopa satojen pikkulajien ryhmiä.[7]
- kevätlehtoleinikit (Ranunculus fallax -ryhmä)
- kevätleinikit (Ranunculus auricomus -ryhmä)
- lehtoleinikit (Ranunculus cassubicus -ryhmä)
- taigaleinikit (Ranunculus monophyllus -ryhmä)
Muita leinikkilajeja:[8]
- alppileinikki (Ranunculus alpestris)
- eskimoleinikki (Ranunculus arcticus)
- gotlanninleinikki (Ranunculus ophioglossifolius)
- hapsuleinikki (Ranunculus millefolius)
- hopealeinikki (Ranunculus illyricus)
- jaloleinikki eli aasianleinikki (Ranunculus asiaticus)
- jokisätkin (Ranunculus fluitans)
- kirsileinikki (Ranunculus crenatus)
- makaronesianleinikki eli madeiranleinikki (Ranunculus cortusifolius)
- morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius)
- murattisätkin (Ranunculus hederaceus)
- neidonsätkin (Ranunculus ololeucos)
- nukkaleinikki (Ranunculus psilostachys)
- nyppyleinikki (Ranunculus trilobus)
- romanianleinikki (Ranunculus strigulosus)
- ruoholeinikki (Ranunculus gramineus)
- sepoleinikki (Ranunculus amplexicaulis)
- soppileinikki (Ranunculus parviflorus)
- sutisätkin (Ranunculus penicillatus)
- virtasutisätkin (R. penicillatus ssp. penicillatus)
- vuollesutisätkin (R. penicillatus ssp. pseudofluitans)
- turkinleinikki (Ranunculus marginatus)
- valkoleinikki (Ranunculus platanifolius)
- viuhkasätkin (Ranunculus saniculifolius)
- väkäleinikki (Ranunculus muricatus)
- wilanderinleinikki (Ranunculus wilanderi)
Eri sukuihin siirrettyjä leinikkilajeja:[6]
- suikeroleinikkien (Coptidium) sukuun:
- lapinleinikki (Coptidium lapponicum, syn. Ranunculus lapponicus)
- ponoinleinikki (Coptidium pallasii, syn. Ranunculus pallasii)
- mukulaleinikkien (Ficaria) sukuun:
- mukulaleinikki (Ficaria verna, syn. Ranunculus ficaria)
- isomukulaleinikki (F. verna ssp. fertilis, syn. R. ficaria ssp. fertilis)
- mukulaleinikki (Ficaria verna, syn. Ranunculus ficaria)
- suolaleinikkien (Halerpestes) sukuun:
- suolaleinikki eli amerikansuolaleinikki (Halerpestes cymbalaria, syn. Ranunculus cymbalaria)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
- ↑ R. Hill, Ruth Van Heyningen: Ranunculin: the precursor of the vesicant substance of the buttercup. Biochemical Journal, elokuu 1951, 49. vsk, nro 3, s. 332–335. PubMed:14858339. ISSN 0264-6021. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ G.D. Shearer: Some Observations on the Poisonous Properties of Buttercups. The Veterinary Journal, tammikuu 1938, 94. vsk, nro 1, s. 22–32. doi:10.1016/s0372-5545(17)36455-6. ISSN 0372-5545. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, heinäkuu 1984, 11. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285. doi:10.1016/0378-8741(84)90038-2. ISSN 0378-8741. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ H. P. Therrien, M. Hidiroglou, L. A. Charette: Note on the toxicity of tall buttercup (Ranunculus acris L.) to cattle. Canadian Journal of Animal Science, kesäkuu 1962, 42. vsk, nro 1, s. 123–124. doi:10.4141/cjas62-021. ISSN 0008-3984. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206.
- ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ranunculus
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Leinikit (Ranunculus)
- Savela. M. Leinikit (Ranunculus)
- ITIS: Ranunculus (englanniksi)
- Flora of China: Ranunculus (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Ranunculus (englanniksi)