Leinikkikasvit

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leinikkikasvit
Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)
Mukulaleinikki (Ranunculus ficaria)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Juss.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Leinikkikasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leinikkikasvit Commonsissa

Leinikkikasvit (Ranunculaceae) on Ranunculales-lahkoon kuuluva heimo, johon kuuluu noin 50 sukua ja 1 750 lajia. Suomessa merkittävimmät suvut ovat leinikit, hiirenhännät, konnanmarjat, kullerot, kylmänkukat, rentukat, ukonhatut, vuokot ja ängelmät. Lisäksi koristekasveina kasvatetaan akileijoja, jouluruusuja, kärhöjä, ritarinkannuksia ja talventähtiä.[1] Monissa leinikkikasveissa on ranunkuliinia, joka hajoaa kasvin vaurioituessa ihmisille ja eläimille myrkylliseksi protoanemoniiniksi, joka iholla aiheuttaa rakkuloita ja muita vaurioita.[2] Kaikki leinikkikasvit eivät kuitenkaan sisällä ranunkuliinia paljon tai juuri ollenkaan.[3]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat leinikkikasvit ovat lauhkeiden ja viileiden alueiden ruohoja. Poikkeuksen tekevät kärhöt, joiden suvussa on puu- ja ruohovartisia köynnöksiä. Lehdet sijaitsevat varressa tavallisesti kierteisesti, harvoin vastakkain. Lehtilapa on ehytliuskainen tai kerrannainen. Kukkien kehässä on yksi teriömäinen kiehkura tai kaksi verhiöksi ja teriöksi erikoistunutta kiehkuraa. Useilla lajeilla on mesilehdet, jotka ovat kehittyneet sisemmästä kehäkiehkurasta tai heteistä. Hetiö on monilehtinen, emiö taas yksi- tai monilehtinen ja tavallisesti erilehtinen. Hedelmä on tuppilo, pähkylä tai harvoin marja (konnanmarjat). Useimmat leinikkikasvit sisältävät myrkyllisiä yhdisteitä.[4]

Sukuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.7.2009. (ruotsiksi)
  2. N. J. Turner: Counter-irritant and other medicinal uses of plants in Ranunculaceae by native peoples in British Columbia and neighbouring areas. Journal of Ethnopharmacology, tammikuu 1984, 94. vsk, nro 2, s. 181–201. PubMed:6387285. ISSN 0378-8741. Artikkelin verkkoversio.
  3. Yili Bai, Michael H. Benn, Walter Majak, Ruth McDiarmid: Extraction and HPLC Determination of Ranunculin in Species of the Buttercup Family. Journal of Agricultural and Food Chemistry, tammikuu 1996, 44. vsk, nro 8, s. 2235–2238. doi:10.1021/jf950626m. ISSN 0021-8561. Artikkelin verkkoversio.
  4. Watson, L., and Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992-2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 5.7.2009. (englanniksi)