Suolaleinikki
| Suolaleinikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Suolaleinikit Halerpestes |
| Laji: | cymbalaria |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Suolaleinikki eli amerikansuolaleinikki (Halerpestes cymbalaria, syn. Ranunculus cymbalaria) on monivuotinen, pienikokoinen leinikkikasvi. Muiden leinikkien tavoin suolaleinikki on myrkyllinen kasvilaji[2], koska se sisältää runsaasti protoanemoniiniksi hajoavaa ranunkuliinia.[3]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suolaleinikki kasvaa vain 5–15 senttimetriä pitkäksi. Pitkärönsyinen, hento varsi on rento ja lähes kalju. Kasvin pituuteen nähden sen lehtiruodit ovat pitkiä, peräti 5–15 cm pituisia. Lehden lehtilapa on 0,7–1,5 cm leveä, pyöreähkö, hertta- tai tylppätyvinen ja nyhälaitainen. Varret ovat lehdettömiä ja tavallisesti 1–3-kukkaisia. 6–10 mm leveissä kukissa on kaksi kehäkiehkuraa. Terälehdet ovat mesikuopallisia, kapeita ja pituudeltaan verholehtien mittaisia. Suomessa suolaleinikki kukkii heinä-elokuussa. Pitkänomainen hedelmä koostuu noin 1,5 mm pitkistä, pitkittäisharjuisista ja lyhytotaisista pähkylöistä.[4]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suolaleinikin kaksiosainen päälevinneisyysalue kattaa toisaalta suurimman osan Pohjois-Amerikkaa pohjoisimpia ja kaakkoisimpia osia lukuun ottamatta. Pohjois-Amerikasta laji on levinnyt myös Meksikoon ja Etelä-Amerikkaan. Toinen päälevinneisyysalue on Keski- ja Itä-Aasiassa, jossa lajin levinneisyys on varsin mantereinen. Sitä kasvaa muun muassa Venäjän Kaukoidässä, Itä- ja Etelä-Siperiassa sekä Pohjois- ja Keski-Kiinassa. Euroopassa suolaleinikki on hyvin harvinainen tulokaslaji, jota on tavattu vain Romaniassa, Etelä-Norjassa ja -Ruotsissa sekä Suomessa. Pohjoismaiden havainnot lajista ovat kaikki merenrannoilta, Romanian esiintymien ollessa sisämaasta. Eurooppaan laji on tullut Pohjois-Amerikasta.[5]
Suomessa suolaleinikki on vakinaistunut uustulokas, jota kasvaa Pohjanlahden rannikolla lähinnä Porin ja Kristiinankaupungin välisellä alueella.[6][7]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa suolaleinikki on merenrantaniittyjen kasvi. Siellä se viihtyy erityisesti painanteissa matalaruohoisilla kohdilla.[6] Päälevinneisyysalueillaan laji on pääasiassa sisämaan laji.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Maiz-Tome, L.: Halerpestes cymbalaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 83.
- ↑ Yili Bai, Michael H. Benn, Walter Majak, Ruth McDiarmid: Extraction and HPLC Determination of Ranunculin in Species of the Buttercup Family. Journal of Agricultural and Food Chemistry, tammikuu 1996, 44. vsk, nro 8, s. 2235–2238. doi:10.1021/jf950626m. ISSN 0021-8561. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 83.
- ↑ a b Den virtuella floran: Bohusranunkel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 19.12.2011.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 82.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Suolaleinikin levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 19.12.2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2020: Suolaleinikin eli amerikansuolaleinikin (Halerpestes cymbalaria) levinneisyys Suomessa.
- ITIS: Ranunculus cymbalaria (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Ranunculus cymbalaria (englanniksi)
|