Rikkileinikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rikkileinikki
Ranunculus sulphureus (Longyearbyen).JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: sulphureus
Kaksiosainen nimi

Ranunculus sulphureus
C. J. Phipps

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Rikkileinikki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Rikkileinikki Commonsissa

Rikkileinikki (Ranunculus sulphureus) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla tavattava pieni leinikkikasveihin (Ranunculaceae) kuuluva kasvi. Suomessa rikkileinikki on harvinainen Käsivarren Lapin kasvi ja luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[1]

Elinympäristö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkileinikkikasvusto.

Rikkileinikki on monivuotinen ja kasvaa 6–15 cm korkeaksi, hedelmävaiheessa jopa 25 cm korkeaksi. Kasvin varsi on pysty, haaraton ja yläosasta ruskeakarvainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehden lapa on 1–3 cm leveä, leveän suippotyvinen ja matalasti 5–7-halkoinen. Varsilehdet ovat ruodittomia ja syvään liuskaisia, liuskat ovat kapeanpuikeita tai lähes soikeita. Tummankeltaisia kukkia on vain yksi varren latvassa. Kooltaan kukka on noin kahden sentin levyinen ja siinä on kaksi kehäkiehkuraa. Pitkään säilyvät verholehdet ovat n. 5 mm pitkiä ja tiheään ruosteenruskeakarvaisia. Terälehdet ovat 7–12 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Kukkapohjus on tiheäkarvainen. Rikkileinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmistö on leveyttään korkeampi. Siihen kehittyy noin 1,5–2 mm pituisia pähkylöitä, joissa on jokseenkin suora, noin puolet pähkylän pituudesta oleva ota.[2] Muiden leinikkien tavoin myös rikkileinikki on myrkyllinen laji.[3]

Rikkileinikki muistuttaa läheisesti hieman hennompaa lumileinikkiä (R. nivalis), mutta tämän aluslehdet ovat herttatyvisiä ja kukkapohjus on kalju.[3]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkileinikkiä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Sitä kasvaa Fennoskandian pohjoisimmassa osassa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, Pohjois-Siperiassa, Alaskassa, Pohjois-Kanadassa, Grönlannissa sekä Huippuvuorilla.[4] Suomessa rikkileinikkiä kasvaa ainoastaan Enontekiössä Käsivarren suurtuntureilla, muun muassa Haltin seudulta.[5][6]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkileinikki kasvaa tunturipaljakan sulavesipuroissa ja valuvetisillä lumenviipymäpaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[3] Suomessa laji kasvaa keskipaljakalla korkeintaan 1050 metrin korkeudella.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8166-0.
  • Väre, Henry: Rikkileinikki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina, Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 1997, s. 226. ISBN 951-26-4256-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 8.12.2011.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 75, 82.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 82.
  4. Den virtuella floran: Polarsmörblomma (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 8.12.2011.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2010: Rikkileinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 8.12.2011.
  6. a b Väre 1997, s. 226.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]