Siirtomaavallan purkautuminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Siirtomaiden itsenäistyminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailma vuonna 1945
  YK:n perustajavaltio
  Brittiläinen Intia
  Kansainliiton mandaattialue
(Lounais-Afrikka)
  YK:n jäsenvaltioiden liitännäisvaltiot
  YK:n huoltohallintohalue
  ei YK:n jäsenvaltiot
  merentakaiset alueet

Siirtomaavallan purkautuminen eli dekolonisaatio tarkoittaa Euroopan valtioiden muualla maailmassa omistamien siirtomaiden itsenäistymistä, mikä tapahtui useassa vaiheessa. Yhdysvallat itsenäistyi jo vuonna 1776, ja suurin osa Latinalaisen Amerikan valtioista 1800-luvulla. Aasian ja Afrikan siirtomaiden itsenäistyminen alkoi pääosin toisen maailmansodan jälkeen ja huipentui 1950–1960-luvuilla. Jotkin entiset siirtomaat kuuluvat yhä entisiin emämaihinsa niin sanottuina merentakaisina alueina, kuten esimerkiksi Ranskan Guayana.

Nykyiset siirtomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneet Kansakunnat määrittelee Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan "luvussa XI: julistus ei-itsehallintoalueista" "ei-itsehallinnon alueiksi" "alueiksi, joiden kansa ei ole vielä saavuttanut täysimääräistä itsehallintoa. "—kolonialismin nykyaikainen määritelmä[1].Toisen maailmansodan päätyttyä akselivaltojen antautuessa vuonna 1945 ja kahden vuosikymmenen kuluttua 1900-luvun jälkipuoliskolle yli kolme tusinaa "Aasian ja Afrikan valtiota saavutti autonomian tai suoran riippumattomuuden" Euroopan hallintovallasta[2]. Vuodesta 2020 lähtien XI luvun mukaisen jaon piiriin kuuluu edelleen 17 aluetta[3]

Yhdistyneiden kansakuntien ei-itsehallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listattu Hallitsee valtaa Alue
1946 Britannia Britannia  Anguilla
1946 Britannia Britannia  Bermuda
1946 Britannia Britannia  Brittiläiset Neitsytsaaret
1946 Britannia Britannia  Caymansaaret
1946 Britannia Britannia  Falklandinsaaret
1946 Britannia Britannia  Montserrat
1946 Britannia Britannia  Saint Helena
1946 Britannia Britannia  Turks- ja Caicossaaret
1946 Britannia Britannia  Gibraltar
1946 Britannia Britannia  Pitcairn
1946  Yhdysvallat  Amerikan Samoa
1946  Yhdysvallat  Yhdysvaltain Neitsytsaaret
1946  Yhdysvallat  Guam
1946  Uusi-Seelanti  Tokelau
1963  Espanja  Länsi-Sahara
1946–1947, 1986  Ranska Uuden-Kaledonian lippu Uusi-Kaledonia
1946–1947, 2013  Ranska  Ranskan Polynesia

Siirtomaavallan purkautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallisuusaate kasvoi Amerikan siirtomaissa 1700- ja 1800-luvuilla. Siirtomaiden tyytymättömyys isäntävaltioihin aiheutti lukuisia kapinoita. Niin kutsutut Bostonin teekutsut vuonna 1775 käynnistivät Amerikan vallankumouksen, jossa Yhdysvallat syntyi voitettuaan Ison-Britannian Yhdysvaltain vapaussodassa 1783. Kanadassa siirtomaavallan purkautuminen tapahtui ranskalaisten siirtokuntien jäädessä häviölle briteille, muodollisesti Kanadaa johtaa edelleen Britannian lähettämä kenraalikuvernööri.

Haitilla mustat orjat nousivat kapinaan Ranskan vallankumouksen heikentämää miehittäjää vastaan. Tämä johti saaren mustat vallankumoukseen ja saari itsenäistyi 1804. Vastatoimena Napoleon lähetti kymmeniä tuhansia sotilaista miehittämään Haiti uudestaan, epäonnistuen tässä. Länsimaat asettivat Haitin vuosikymmeniksi saartoon ja Ranska vaati ja sai satojen miljoonien dollareiden (1800-luvun rahan arvossa) korvaukset laskemistaan menetyksistä. Haitin joukot auttoivat muuta Etelä-Amerikkaa aloittamaan vapaustaistelunsa eurooppalaista kolonialismia vastaan.

Espanjan siirtokuntien vapaustaistelu kasvoi Etelä-Amerikan itsenäisyyssodiksi vuosina 1808–1825 ja Meksikon vapaussodaksi vuosina 1810–1821, mitkä sodat päättivät Espanjan siirtomaavallan Amerikassa. Brasiliassa kansallismieliset nousivat kapinaan ja Portugalin kuninkaan poika Pedro I tuki heitä. Brasilia itsenäistyi 1822 ja Pedro I:stä tuli Brasilian keisari. Kaikissa Etelä-Amerikan maissa valta on 1900-luvun loppuun asti pysynyt valkoisella vähemmistöllä. Vasta 2000-luvulla alkuperäisamerikkalaisia on noussut maiden johtoon.

Amerikan dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keski-Amerikan ja Karibian poliittinen kehitys

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa
 Kuuba 1902  Yhdysvallat
 Kanada 1931  Britannia
 Trinidad ja Tobago[4] 1962
 Jamaika[5] 1962
 Guyana[6] 1966
 Barbados[7] 1966
 Bahama[8] 1973
 Grenada[9] 1974
 Suriname[10] 1975  Alankomaat
 Dominica[11] 1978  Britannia
 Saint Lucia [12] 1979
 Saint Vincent ja Grenadiinit[13]
 Antigua ja Barbuda[14] 1981
 Belize[15] 1981
 Saint Kitts ja Nevis[16] 1983

Aasiassa ja Oseaniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat oli jo luopunut siirtomaistaan, kuten Filippiineistä. Samaa vaadittiin Britannialta muun muassa Intiassa. Aluksi brittihallinto ei halunnut luopua maasta, mutta Mahatma Gandhin johtama itsenäissyysliike ja sen järjestämä passiivinen vastarinta johtivat lopulta vuonna 1947 brittien vetäytymiseen ja Intian ja Pakistanin itsenäistymiseen.

Ranska halusi palauttaa valtansa Japanin siltä viemiin Kaukoidän siirtomaihin, mikä johti vuonna 1946 Indokiinan sotaan, jossa Ranskan sotatoimien päärahoittajana toimi Yhdysvallat. Sota päättyi vuonna 1954 Ranskan tappioon ja entisen Indokiinan alueelle kolmesta eri kansasta syntyi kolme "uutta" valtiota: Laos, Vietnam ja Kambodža. Vietnamin yhdistyminen vei vielä 20 vuotta sotaa Yhdysvaltoja vastaan, jossa sodassa kuoli noin viisi miljoonaa vietnamilaista. Yhdysvaltojen vastarinta levitti sodan kaikkiin kolmeen maahan.

Oseaniassa siirtomaavallan purkautumista tapahtui Australian ja Uuden-Seelannin itsenäistyessä. Tyynenmeren saarivaltioista osa on edelleen alueen ulkopuolisten maiden vallassa.

Aasian dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
 Jemenin kuningaskunta[17] 1916  Britannia
 Afganistan[18] 1919
 Irak[19] 1932
Korea 1945  Japani
 Jordania[20] 1946  Britannia
 Syyria[21] 1946  Ranska
 Filippiinit[22] 1946  Yhdysvallat
 Pakistan [23] 1947  Britannia
 Intia[24] 1947
 Burma[25] 1948
 Israel[26] 1948
 Ceylon[27] 1948
 Libanon[28] 1948  Ranska
 Indonesia[29] 1949  Alankomaat
 Kambodža[30] 1953  Ranska
 Pohjois-Vietnam[31] 1954
 Etelä-Vietnam[31]
Laosin lippu Laos [32] 1954
 Malaijan liittovaltio[33] 1957  Britannia
 Kuwait[34] 1961
 Jemenin demokraattinen kansantasavalta[17] 1967
 Malediivit[35] 1967
 Yhdistyneet arabiemiraatit[36] 1971
 Bahrain[37] 1971
 Qatar[38] 1971
 Itä-Timor[39] 1976  Portugali
 Brunei[40] 1984  Britannia
Oseanian dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
 Australia[41] 1901  Britannia
 Uusi-Seelanti[42] 1907
 Samoa[43] 1962  Uusi-Seelanti
 Nauru[44] 1968  Australia
 Tonga[45] 1970  Britannia
 Fidži[46] 1970
 Papua-Uusi-Guinea[47] 1975  Australia
 Salomonsaaret[48] 1978  Britannia
 Tuvalu[49] 1978
 Kiribati[50] 1979
 Vanuatu[51] 1980  Ranska
 Britannia
 Marshallinsaaret[52] 1986  Yhdysvallat
 Mikronesia[53] 1986
 Palau[47] 1994

Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Euroopan dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa(t)
 Irlanti 1931  Britannia
 Islanti 1918  Tanska
 Kypros[54] 1960  Britannia
 Malta[55] 1964

Afrikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  Ranskan entiset siirtomaat
  Belgian entiset siirtomaat
  Espanjan entiset siirtomaat
  Portugalin entiset siirtomaat
  Britannian entiset siirtomaat
  Etelä-Afrikan entiset siirtomaat
  Italian entiset siirtomaat
  aina itsenäiset valtiot
Pääartikkeli: Siirtomaavallan purkautuminen Afrikassa

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Saksa menetti siirtomaansa Afrikassa, mutta ne siirtyivät Kansainliiton kautta lähinnä Britannian alusmaiksi (esim. Namibia ja Tanganjika). Suuri talouslama heikensi Euroopan maiden kykyä pitää siirtomaansa valtansa alla niiden kansojen siirtyessä eri asteiseen vastarintaan pyrkimyksenä vapautua eurooppalaisesta kolonialismista.

Ennen toista maailmansotaa itsenäisiä valtioita Afrikassa olivat vain Liberia, Egypti, Etiopia ja Etelä-Afrikka. Näistä Liberia oli Yhdysvalloista muuttaneiden entisten mustien orjien alue, jossa tulokkaat ottivat vallan maan alkuperäisasujilta muuttaen maan kielen ja kansakunnan nimen. Westminsterin säädöksellä Britannia julisti eräitä siirtomaitaan vapaaksi vuonna 1931, muun muassa Etelä-Afrikka sai näin muodollisen itsenäisyyden ilman omaa toimintaa vapauden saamiseksi. Egypti tuli muodollisesti itsenäiseksi vuonna 1922, mutta eli käytännössä brittien miehittämänä ja ohjaamana Nasserin hallintoon asti. Etiopia on käytännössä ainoa Afrikan valtio, joka ei joutunut alistumaan eurooppalaiselle kolonialismille, tosin Italia pystyi 1800-luvun lopun Etiopian valloitusyritystensä epäonnistumisen "korjaamisena" moderneilla aseilla miehittämään maa 1940-luvulla viideksi vuodeksi.

Siirtomaiden vapautuminen Afrikassa alkoi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951, kun Libya itsenäistyi. Seuraavana itsenäistyi Kultarannikko vuonna 1957, jonka nimi muuttui Ghanaksi. Nigeria itsenäistyi 1960, Sierra Leone ja Tanganjika vuonna 1961 myöhemmin Tansania. Uganda itsenäistyi vuonna 1962, Kenia vuonna 1963, Malawi ja Zambia vuonna 1964, Gambia vuonna 1965, Lesotho ja Botswana 1966 sekä Swazimaa 1968. Vapautuminen ei kaikissa maissa sujunut ongelmitta kuten Belgian Kongossa, jossa puhkesi kuuden vuoden sota ja Nigeriassa jossa alkoi Biafran sota. Viimeisinä itsenäistyivät Guinea-Bissau 1974, Mosambik 1975, Angola 1975 jossa syttyi sisällissota, Djibouti 1977, Zimbabwe 1980, Namibia 1990 sekä Eritrea 1993.

Afrikan dekolonisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä on luettelo 1900-luvulla itsenäistyneistä siirtomaista

Valtio Itsenäistymisvuosi Entinen emämaa
Egyptin lippu Egypti[56] 1922  Britannia
 Etelä-Afrikka[57] 1931
 Libya[58] 1951  Italia
 Sudan[59] 1955  Britannia
 Marokko[60] 1956  Ranska
 Tunisia[61] 1956
 Ghana[62] 1957  Britannia
Guinea Guinea [63] 1958  Ranska
 Mauritania[64] 1960
 Senegal[65] 1960
 Ylä-Volta (Burkina Faso)[66] 1960
 Norsunluurannikko [67] 1960
 Dahomey (Benin)[68] 1960
 Togo[69] 1960
 Niger[70] 1960
 Tšad[71] 1960
 Keski-Afrikan tasavalta[72] 1960
 Kongon tasavalta[73] 1960
 Gabon[74] 1960
 Madagaskar[75] 1960
 Mali[76] 1960
Kongon demokraattisen tasavallan Kongon tasavalta [77] 1960  Belgia
 Nigeria[78] 1960  Britannia
 Somalia[79] 1960  Italia
 Britannia
 Kamerun[80] 1961  Ranska
 Britannia
 Sierra Leone[81] 1961  Britannia
 Ruanda[82] 1962  Belgia
 Burundi[83] 1962
 Algeria [84] 1962  Ranska
 Uganda[85] 1962  Britannia
 Kenia[86] 1963
 Tanganjika[87] 1964
 Sansibar[88] 1964
 Sambia[88] 1964
 Malawi[89] 1964
 Rhodesia (Zimbabwe)[90] 1965
 Gambia[91] 1965
 Botswana[92] 1966
 Lesotho[93] 1966
 Swazimaa[94] 1968
 Päiväntasaajan Guinea[95] 1968 Espanja
 Mauritius[96] 1968  Britannia
 Guinea-Bissau[97] 1974  Portugali
 Komorit[98] 1975  Ranska
 Angola[99] 1975  Portugali
 São Tomé ja Príncipe [100] 1975
 Kap Verde[101] 1975
Mosambikin kansantasavallan lippu Mosambik[102] 1975
 Seychellit[103] 1976  Britannia
 Djibouti[104] 1977  Ranska
 Namibia [105] 1990  Etelä-Afrikka
 Eritrea[106] 1993  Etiopia

Itsehallintoalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei-itsenäiset entiset siirtomaat joilla on erityisaseman osa

Alue Status Entinen emämaa
Portugali Portugalin Intia  Intian osavaltion ja territorio alue vuodesta 1961  Portugali
 Puerto Rico Yhdysvallat Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1951  Yhdysvallat
 Pohjois-Mariaanit Yhdysvallat Yhdysvaltain itsehallintoalue vuodesta 1978
 Macao[107]  Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1999  Portugali
Ranska Ranskan Intia  Intian territorio asema vuodesta 1954  Ranska
 Hongkong[108]  Kiinan erityishallintoalue vuodesta 1997  Britannia
Espanja Espanjan Sahara [109] Marokko Marokon /  Mauritanian maakunta vuodesta 1975
(Mauritania luopui alueesta 1979) 		Espanja
Newfoundland  Kanadan provinssi vuodesta 1949  Britannia
 Alankomaiden Antillit Alankomaat Alankomaiden kuningaskuntien osa vuodesta 1949  Alankomaat
 Grönlanti  Tanskan maakunta vuodesta 1953  Tanska
 Färsaaret  Tanskan Itsehallintoalue vuodesta 1948
Hongkong  Britanniasta riippuvainen territorio vuodesta 1981  Britannia
 Saint-Pierre ja Miquelon  Ranskan merentakainen territorio vuodesta 1946  Ranska
 Wallis ja Futuna
 Mayotte
 Cookinsaaret Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1965[110]  Uusi-Seelanti
 Niue Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin liitännäisvaltio vuodesta 1974[111]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ United Nations: Chapter XI: Declaration Regarding Non-Self-Governing Territories (Articles 73-74) United Nations. Viitattu 17.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Milestones: 1945–1952 - Office of the Historian history.state.gov. Viitattu 17.4.2024.
  3. ↑ Non-Self-Governing Territories | The United Nations and Decolonization www.un.org. Viitattu 17.4.2024.
  4. ↑ Country Profiles Trinidad and Tobago. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  5. ↑ Country Profiles Jamaica. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  6. ↑ Country Profiles Guyana. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  7. ↑ Country Profiles Barbados. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  8. ↑ Country Profiles Bahamas. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  9. ↑ Country Profiles Grenada. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  10. ↑ Country Profiles Suriname. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  11. ↑ Country Profiles Dominica. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  12. ↑ Country Profiles Saint Lucia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  13. ↑ Country Profiles Saint Vincent and the Grenadines. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  14. ↑ Country Profiles Antigua and Barbuda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  15. ↑ Country Profiles Belize. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  16. ↑ Country Profiles Saint Kitts and Nevis. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  17. ↑ a b Country Profiles Yemen. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  18. ↑ Country Profiles Afganistan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  19. ↑ Country Profiles Iraq. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  20. ↑ Country Profiles Jordan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  21. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  22. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  23. ↑ Country Profiles Pakistan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  24. ↑ Country Profiles India. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  25. ↑ Country Profiles Burma. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  26. ↑ Country Profiles Israel. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  27. ↑ Country Profiles Sri Lanka. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  28. ↑ Country Profiles Lebanon. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  29. ↑ Country Profiles Syria. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  30. ↑ Country Profiles Cambodia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  31. ↑ a b Country Profiles Vietnam. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  32. ↑ Raportti Laosista Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  33. ↑ Country Profiles Malaysia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  34. ↑ Country Profiles Kuwait. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  35. ↑ Country Profiles Maldives. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  36. ↑ Country Profiles United Arab Emirates. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  37. ↑ Country Profiles Bahrain. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  38. ↑ Country Profiles Qatar. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  39. ↑ Country Profiles Timor-Leste. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  40. ↑ Country Profiles Brunei. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  41. ↑ Country Profiles Australia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  42. ↑ Country Profiles New Zealand. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  43. ↑ Country Profiles Samoa. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  44. ↑ Country Profiles Nauru. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  45. ↑ Country Profiles Tonga. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  46. ↑ Country Profiles Fiji. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  47. ↑ a b Country Profiles Papua New Guinea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  48. ↑ Country Profiles Solomon Islands. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  49. ↑ Country Profiles Tuvalu. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  50. ↑ Country Profiles Kiribati. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  51. ↑ Country Profiles Vanuatu. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  52. ↑ Country Profiles Marshall Islands. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  53. ↑ Country Profiles Micronesia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  54. ↑ Country Profiles Cyprus. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  55. ↑ Country Profiles Malta. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  56. ↑ Country Profiles Egypt. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  57. ↑ Country Profiles South Africa. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  58. ↑ Country Profiles Libya. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  59. ↑ Country Profiles Sudan. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  60. ↑ Country Profiles Morocco. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  61. ↑ Tunisia tänään elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  62. ↑ Kultarannikko - Ghana Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  63. ↑ Ranskan viides tasavalta Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  64. ↑ Country Profiles Mauritania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  65. ↑ Senegalin runoilijapresidentti Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  66. ↑ Country Profiles Burkina Faso. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  67. ↑ Country Profiles Cote d'Ivoire. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  68. ↑ Country Profiles Benin. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  69. ↑ Country Profiles Togo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  70. ↑ Country Profiles Niger. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  71. ↑ Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  72. ↑ Country Profiles Central African Republic. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  73. ↑ Country Profiles Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  74. ↑ Country Profiles Gabon. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  75. ↑ Country Profiles Madagascar. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  76. ↑ Country Profiles Mali. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  77. ↑ Country Profiles Democratic Republic of the Congo. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  78. ↑ Elämää Nigeriassa Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  79. ↑ Country Profiles Somalia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  80. ↑ Country Profiles Chad. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  81. ↑ Country Profiles Sierra Leone. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  82. ↑ Country Profiles Rwanda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  83. ↑ Country Profiles Burundi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  84. ↑ Taistelujen Algeria elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  85. ↑ Country Profiles Uganda. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  86. ↑ Itsenäistynyt Kenia Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  87. ↑ Country Profiles Tanzania. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  88. ↑ a b Country Profiles Zambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  89. ↑ Country Profiles Malawi. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  90. ↑ Country Profiles Zimbabwe. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  91. ↑ Country Profiles Gambia. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  92. ↑ Country Profiles Botswana. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  93. ↑ Country Profiles Lesotho. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  94. ↑ Country Profiles Swaziland. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  95. ↑ Country Profiles Equatorial Guinea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  96. ↑ Country Profiles Mauritius. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  97. ↑ Country Profiles Guinea-Bissau. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  98. ↑ Country Profiles Comoros. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  99. ↑ Country Profiles Angola. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  100. ↑ Country Profiles São Tomé ja Príncipe. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  101. ↑ Country Profiles Cape Verde. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  102. ↑ Mosambikin itsenäistyminen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  103. ↑ Country Profiles Seychelles. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  104. ↑ Country Profiles http://www.state.gov/r/pa/ei/bgn/5482.htm. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  105. ↑ Namibian itsenäistyminen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 2.10.2010.
  106. ↑ Country Profiles Eritrea. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  107. ↑ Country Profiles Macau. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  108. ↑ Country Profiles Hong Kong. U.S. Department of State. Viitattu 24.6.2011.
  109. ↑ World Factbook Western Sahara. CIA. Arkistoitu 12.6.2007. Viitattu 24.6.2011.
  110. ↑ CIA: The Cook Islands at the CIA's page 15.7.2010. CIA. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 15.7.2010.
  111. ↑ CIA: Niue at the CIA's page 15.7.2010. CIA. Arkistoitu 31.12.2018. Viitattu 15.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Siirtomaavallan_purkautuminen&oldid=22333112”