Haitin vallankumous

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haitin vallankumous
San Domingon taistelu
San Domingon taistelu
Päivämäärä:

21. elokuuta 1791 –
1. tammikuuta 1804

Paikka:

Haiti

Lopputulos:

Haiti itsenäistyi vuonna 1804

Osapuolet

Ranskan lippu Ranska

Haitin lippu Haitin orjakapinalliset Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Komentajat

Ranskan lippu Napoleon Bonaparte
Ranskan lippu André Rigaud
Ranskan lippu Charles Leclerc
Ranskan lippu Léger-Félicité Sonthonax (1791–1793)

Haitin lippu Toussaint Louverture
Haitin lippu Jean-Jacques Dessalines (myöhemmin)
Haitin lippu Henri Christophe
Haitin lippu Henri Christophe
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Duckworth
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Loring

Vahvuudet

60 000 sotilasta

50 000 sotilasta ja
100 000 vapaaehtoista

Tappiot

?

yli 100 000 siviiliä [1]

Haitin vallankumous oli vuosina 1791–1804 käyty, orjakapinana alkanut aseellinen vallankumous, jossa Ranskalle kuulunut Saint-Dominguen siirtokunta itsenäistyi ja sai nimekseen Haiti.[2]

Saint-Domingue oli vuonna 1789 Ranskan vaurain siirtomaa, jonka rikkaus perustui sokerinviljelyyn. Maan asukkaista yli 90 prosenttia oli afrikkalaisia orjia, joiden elinolot olivat huonot. 22. elokuuta 1791 monella plantaaseilla alkoi orjakapina, jossa orjat tappoivat valkoiset isäntänsä ja hävittivät valkoisten omaisuutta ja sokeritehtaita. Kapina levisi koko siirtokuntaan, ja aluksi valkoisten puolella olleet mulatitkin siirtyivät orjien puolelle. Tärkein kapinajohtaja oli François Dominique Toussaint.[2]

Samaan aikaan meneillään ollut Ranskan suuri vallankumous aiheutti Ranskan joukoissa sekaannusta, ja lisäksi vuonna 1793 Espanja julisti sodan Ranskalle ja hyökkäsi siirtokuntaan. Vuonna 1794 Ranska julisti kaikki orjat vapaiksi siirtomaassa. Kapinajohtaja Toussaint oli aluksi liittoutunut espanjalaisten kanssa mutta vaihtoi ranskalaisten puolelle ajaakseen espanjalaiset pois Saint-Dominguesta. Pian Britanniakin valloitti siirtokunnan, sillä valkoinen eliitti oli pitänyt brittivaltaa parempana kuin orjien vapauttamista. Ranskan komissaari kuitenkin liittoutui orjien kanssa brittejä vastaan, ja vuosikymmenen loppuun mennessä niin espanjalaiset kuin brititkin oli karkotettu Saint-Dominguesta. Siirtokunnan itsevaltaisena johtajana vuoteen 1802 saakka toimi vallankumousjohtaja Toussaint, joka tosin edelleen oli nimellisesti Ranskalle uskollinen.[2]

Vuonna 1802 Napoleon I yritti palauttaa orjuuden siirtokuntaan. Saman vuoden toukokuussa Toussaint siepattiin Ranskaan, missä hän kuoli seuraavana vuonna. Orjien armeija kuitenkin löi harvalukuiset ja paikallisille taudeille alttiit ranskalaiset, ja vuoden 1804 alussa Jean Jacques Dessalines julisti maan itsenäiseksi. Maan nimeksi tuli Haiti ja Dessalinesista sen keisari. Dessalinesin hallinto oli kuitenkin ankara mulatteja kohtaan, ja maassa syttyi sisällissota, jossa Dessalines itse sai surmansa vuonna 1806.[2]

Dessalines tapatti vuonna 1804 suurimman osan maahan jääneestä valkoisesta väestöstä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.dailymail.co.uk/news/article-1038453/The-French-Fuhrer-Genocidal-Napoleon-barbaric-Hitler-historian-claims.html
  2. a b c d Almond, Mark: Vallankumous: 500 vuotta taistelua muutoksen puolesta, s. 84–85. (Revolution: 500 years of struggle for change, 1996.) Suomennos: Kaarina Turtia. 1. painos 1999. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-15990-9.
  3. Jean-Jacques Dessalines and the Atlantic System: A Reappraisal, Philippe R. Girard, Omohundro Institute of Early American History and Culture

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]