Siirry sisältöön

Alexandre Pétion

Wikipediasta
Alexandre Pétion
Haitin 1. presidentti
9.3.1807 – 29.3.1818
Edeltäjä virka perustettu
Seuraaja Jean-Pierre Boyer
Henkilötiedot
Syntynyt2. huhtikuuta 1770
Port-au-Prince, Saint-Domingue
Kuollut29. maaliskuuta 1818 (47 vuotta)
Port-au-Prince, Haiti
Tiedot
Sotilaspalvelus
Lempinimi Papa Bon-Cœr
Palvelusmaa(t) Ranska
Haiti
Sotilasarvo kenraali
Taistelut ja sodat Haitin vallankumous

Alexandre Sabès Pétion[1] (2. huhtikuuta 1770 Port-au-Prince, Saint-Domingue – 29. maaliskuuta 1818 Port-au-Prince) oli Haitin tasavallan ensimmäinen presidentti 1807–1818.[2]

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pétion synttyi vuonna 1770 Port-au-Princessa. Hänen isänsä oli varakas valkoihoinen Pascal Sabès ja äiti Ursula oli vapaa mulatti. Taustansa vuoksi hänet lähetettiin emämaahan Ranskaan opiskelemaan sotilasakatemiaan. Vaikka Pétionin kaltaisilta vapailta värillisiltä puuttuivat poliittiset oikeudet, heillä oli kuitenkin paljon taloudellista valtaa ja saivat hyvän koulutuksen, minkä vuoksi siirtomaiden pikkuvalkoiset (Ranskasta tulleet pääsääntöisesti käsityöläisluokkaa edustavat) inhosivat heitä.[3]

Ennen Ranskan suurta vallankumousta Pétion palveli lyhyen aikaa Ranskan siirtomaa-armeijassa, jossa hän yleni kapteeniksi.[2][4]

Vallankumous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun jännitteet mulattien ja mustien välillä kiristyivät, Pétion asettui mulattien puolelle. Etelän sodan aikana Pétion taisteli Toussaint L’Ouverturen joukkoja vastaan, mutta hävisi ja joutui pakenemaan Saint-Dominguelta. Hän palasi saarelle helmikuussa 1802 Charles Leclercin mukana. Leclerc toi mukanaan 32 000 sotilasta ja hänen tehtävään oli palauttaa Saint-Domingue Ranskan alaisuuteen. Pétion, joka oli aiemmin liittoutunut André Rigaudin ja Jean Pierre Boyerin kanssa, palasivat Haitille päästäkseen eroon Louverturesta.[5][6]

Ranskalaisten vangittua L’Ouverture ja lähetettyä hänet Ranskaan, Pétion liittyi vallankumouksellisten puolelle lokakuussa 1802. Tämän jälkeen hän kävi salaisia neuvotteluita Jean-Jacques Dessalines'n kanssa. Vallankumoukselliset valloittivat Port-au-Princen vuotta myöhemmin ja Dessalines julisti Haitin itsenäiseksi valtioksi 1. tammikuuta 1804. Saman vuoden lokakuussa Dessalines julistautui Haitin keisariksi.[5][6]

Vuonna 1806 Pétion johti kapinaa Dessalines'ta vastaan, koska hänen itsevaltainen otteensa oli vieraannuttanut keisarin tukijoukoistaan. Dessalines'n kuoleman jälkeen Henri Christophe perusti valtion Haitin pohjoisosaan, ja Pétion etelään.[2][7]

Presidenttinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitin 24-jäseninen senaatti valitsi Pétionin Haitin presidentiksi 9. maaliskuuta 1806 saatuaan 13 ääntä (läsnä oli 17 senaattoria).[6] Hän ei tullut toimeen pohjoisessa valtaa pitävän Christophen kanssa, joka kannatti yksinvaltaista hallintomallia. Kaksikko neuvotteli rauhansopimuksen vuonna 1810, minkä seurauksena Haiti hajosi kahtia.[3]

Ranskalaisen liberalismin innoittamana Pétion jakoi suuret plantaasit pieniksi maatiloiksi sotilailleen. Tämä koski noin 100 000 hehtaarin maa-alueita.[6] Nämä tyytyivät omavaraisviljelyyn, ja kansantuote laski. Lisäksi Pétion tuki muita siirtomaavaltaa vastustavia vallankumouksia Haitin ulkopuolella. Valtion hallintoon Pétion otti mallia Yhdysvalloista.[2][7] Port-au-Princeen Pétion perusti nimeään kantavan koulun.[3] Pétionin johdolla tasavaltaan luotiin kansanedustus- ja oikeuslaitos sekä oma valuutta ja veronkanto. Kahakointi Christophen johtaman pohjoisosan kanssa kuitenkin nieli merkittävän osan julkisista varoista ja tasavalta kävi pariin otteeseen vararikon partaalla.[6]

Pétion valittiin uudestaan presidentiksi vuonna 1811 ja viisi vuotta myöhemmin hänestä tehtiin elinikäinen presidentti.[2]

Kuolema ja muistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pétion oli sairaalloinen läpi elämänsä: hän kärsi iho-ongelmista, joiden on epäilty olleen joko kuppa tai syyhyä, minkä lisäksi hänellä epäilleen olleen myös reumatismi. Pétion kuoli 29. maaliskuuta 1818 joko keltakuumeeseen tai malariaan.[6] Pétionin kuoltua Haitin presidentiksi tuli Jean-Pierre Boyer, jonka Pétion oli nimennyt seuraajakseen.[3]

Plantaasien jaon johdosta Pétion sai maanviljelijöiltä lempinimen Papa Bon-Cœr (suom. "hyväsydäminen isä"). Häntä pidetään yhtenä nykyisen Haitin perustajaisistä.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Alexandre Pétion British Museum. Arkistoitu 16.8.2025. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 Alexandre Sabès Pétion Encyclopedia Britannica. Viitattu 21.9.2021.
  3. 1 2 3 4 5 Alexandre Pétion, Soldier, and Politician born African American Registry. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Pétion, Alexandre Sabès (1770–1818) Encyclopedia of Latin American History and Culture. Viitattu 21.9.2021.
  5. 1 2 Rodriguez, Junius P. (toim.): ”Pétion, Alexander Sabès (1770-1818)”, Encyclopedia of slave resistance and rebellion. Vol. 2, s. 374–375. Greenwood Publishing Group, 2007. (englanniksi)
  6. 1 2 3 4 5 6 Chefs d’Etat haïtiens: Alexandre Sabès Pétion (1807-1818) (pdf) Ambassade de le République d'Haïti en France. 2025. Viitattu 31.8.2025. (ranskaksi)
  7. 1 2 The first and last king of Haiti - Marlene Daut TED-Ed. 7.10.2019. Viitattu 31.8.2025. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alexandre_Pétion&oldid=23600371”