Siirry sisältöön

Jean-Jacques Dessalines

Wikipediasta
Jean-Jacques Dessalines
Dessalinesta kuoleman jälkeen tehty muotokuva.
Haitin keisari
Valtakausi 2. syyskuuta 1804 – 17. lokakuuta 1806
Edeltäjä Toussaint Louverture
(Saint-Dominguen kenraalikuvernöörinä)
Seuraaja Henri Christophe (Pohjois-Haiti)
Alexandre Pétion (Etelä-Haiti)
Haitin kenraalikuvernööri
Valtakausi 1. tammikuuta – 1. syyskuuta 1804
Syntynyt 20. syyskuuta 1758
Cormier, Grande-Rivière-du-Nord, Saint-Domingue
Kuollut 17. lokakuuta 1806 (48 vuotta)
Pont Rouge, Haiti
Puoliso Marie-Claire Heureuse Félicité
Nimikirjoitus

Jean-Jacques Dessalines (Haitin kreoliksi Janjak Desalin) (noin 1760 – 17. lokakuuta 1806 Port-au-Prince) oli Haitin ensimmäinen valtionpäämies ja vuodesta 1804 vuoteen 1806 maan keisari.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jean-Jacques Dessalinesin syntymäaika ja -paikka eivät ole varmuudella selvillä. Haitilaisen perimätiedon mukaan hän olisi syntynyt 20. syyskuuta 1758 Afrikassa, joko nykyisen Ghanan tai Guinean alueella. Suurin osa nykyisistä tutkijoista katsoo, että hän on syntynyt vuoden 1760 tienoilla Saint-Dominguen siirtokunnassa orjaperheeseen.[1][2]

Joka tapauksessa Dessalines työskenteli aikuisiässä orjana tuolloin Ranskaan kuuluneessa Haitissa. Dessalinesin varhaisin tunnettu työpaikka, joka toisinaan mainitaan myös hänen synnyinpaikakseen, oli Cormier-nimisellä kahviplantaasilla.[3] Hänen alkuperäinen sukunimensä oli Dulcos, mutta kun hänet noin 30-vuotiaana myytiin uudelle omistajalle, vapaalle mustalle maanomistajalle, hän otti tämän sukunimen Dessalines. Isäntä-Dessalinesin on kerrottu olleen julma.[4]

Haitin vallankumous ja nousu valtaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumouksen myötä Haitin saaren mustaihoinen orjaväestö nousi Toussaint L’Ouverturen johdolla kapinaan maata hallitsevia vähälukuisia siirtomaaisäntiä vastaan. Dessalines työskenteli tuolloin isäntä-Dessalinesin alaisuudessa, mutta orjakapinan puhjettua vuonna 1791 hän pakeni ja liittyi kapinallisiin.[3] Dessalinesista tuli eräs kapinan johtajista,[2][5] ja hänen onnistui viimein lyödä Napoleonin maahan lähettämä sotilasretkikunta, jonka oli tarkoitus lyödä kapinalliset ja alistaa maa uudelleen ranskalaisten valtaan. Vuonna 1801 Dessalines julisti Haitin itsenäiseksi tasavallaksi ja asettui itse sen johtajaksi. Kyseessä oli ensimmäinen mustaihoisten hallitsema tasavalta.

Vuonna 1804 Dessalines julisti Haitin itsenäiseksi. Itsenäisyysjulistus käsitti koko Hispaniolan saaren ja tuolloin otettiin myös käyttöön arawakien käyttämä nimi saaresta.[5] Dessalines oli toiminut kenraalikuvernöörinä jo vuonna 1803, mutta itsenäisyysjulistuksen yhteydessä hän julistautui elinikäiseksi kenraalikuvernööriksi.[6]

Dessalines kruunautti itsensä uuden keisarikunnan keisariksi Champ de-Marsin kirkossa Cap-Haïtienissa 8. lokakuuta 1804 nimellä Jacques I. Uuden perustuslain mukaan maan keisari oli yksinvaltias, joka sai itse määrätä myös vallanperimyksestä. Säilyttääkseen maassa sisäisen järjestyksen Dessalines alisti väestön kovaan kuriin. Maan kansalaiset velvoitettiin työskentelemään joko plantaaseilla tai käsityöteollisuudessa, ja määräys pantiin toimeen niin johdonmukaisesti, että osa maan väestöstä koki tulleensa uudelleen orjuutetuiksi. Virallisesti orjuus oli lakkautettu maassa vuoden 1801 perustuslaissa. Tämä yhdessä keisarin itsevaltaisen hallintotyylin kanssa loi tyytymättömyyttä maan poliittisia oloja kohtaan.

22. helmikuuta 1804 Dessalines antoi määräyksen, jonka nojalla Haitin valkoinen väestö tapettaisiin.[7] Kun verilöyly päättyi huhtikuussa, uhriluku arvion mukaan 3000–5000. Lisäksi Dessalines määräsi valkoiset naiset tapettavaksi paitsi, jos nämä suostuivat ei-valkoisten vaimoiksi. Puolalaiset säästettiin verilöylyltä ja heille myönnettiin Haitin kansalaisuus kiitollisuudenosoituksena heidän loikattuaan ranskalaisten riveistä haitilaisten puolelle. Dessalinesin mukaan puolalaiset olivat "Euroopan valkoisia neekereitä".[8][9]

Toisaalta Dessalines pyrki myös uudistamaan Haitia. Vuoden 1804 perustuslaki määräsi maahan uskonnonvapauden valistuksen ihanteiden mukaisesti – vuoden 1801 perustuslaki oli määrännyt roomalais-katolilaisuuden maan viralliseksi uskonnoksi. Lisäksi vuoden 1804 perustuslaki pyrki vähentämään maan etnisten ryhmien välisiä jännitteitä omalaatuisella ratkaisulla. Perustuslain mukaan Haitin kaikki asukkaat olivat ihonväriltään "mustia", ranskalaisia, saksalaisia ja puolalaisia myöten. Dessalines myös rakennutti useampia linnoituksia ympäri Haitia suojellakseen maata pelkäämältään ulkovaltojen invaasiolta.[10]

Kuolema ja keisarikunnan kaatuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dessalinesin itsevaltaisuus herätti vastustusta erityisesti mulattien keskuudessa.[5] Vuonna 1806 maassa syntyi kapina, jonka johtaja Henri Christophe murhautti Dessalinesin maan pääkaupungissa Port-au-Princessa 17. lokakuuta 1806. Surman jälkeen Christophe julisti itsensä presidentiksi ja vuonna 1811 Haitin kuninkaaksi. Tämä johti maan hajoamiseen mustaihoisen Christophen johtamaan Pohjois-Haitiin ja mulatti Alexandre Sabès Pétionin johtamaan Etelä-Haitiin sekä näiden väliseen sisällissotaan.[11]

Défilée-nimisen naisen kerrotaan haudanneen Dessalinesin pahoin kärsineen ruumiin tämän murhan jälkeen.[12] Välittömästi kuolemansa jälkeen Dessalines ei ollut suosittu hahmo Haitin historiassa ja hänet käytännössä unohdettiin seuraavaksi 40 vuodeksi.[10]

Muistaminen ja merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dessalinesia pidetään itsevaltaisuudestaan huolimatta modernin Haitin perustajana.[2][13][10]

Haitin kansallislaulu La Dessalinienne on nimetty Dessalinesin mukaan,[1] samoin Dessalinesin kaupunki ja arrondissementti. Dessalinesin kuolinpäivä (ransk. Anniversaire de la mort de Dessalines), 17. lokakuuta, on yleinen vapaapäivä Haitilla.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Jean-Jacques Dessalines Biography.com. Viitattu 19.3.2016.
  2. 1 2 3 Jean-Jacques Dessalines, 1758-1806 Royal Museums Greenwich. 2025. Viitattu 30.8.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 Jean-Jacques Dessalines and the Independence of Haiti | Patrimoines Partagés France Amériques. Viitattu 30.8.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Jean-Jacques Dessalines of Haiti - World Leaders in History WorldAtlas. 25.4.2017. Viitattu 30.8.2025. (englanniksi)
  5. 1 2 3 Jean-Jacques Dessalines Encyclopædia Britannica. Viitattu 19.3.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Gazette Politique et Commerciale D'Haïti (pdf) P. Roux, Imprimeur de L’Empreur. Arkistoitu 12.10.2017. Viitattu 30.8.2025. (ranskaksi)
  7. ↑ Blancpain, François: Un siècle de relations financières entre Haïti et la France : 1825-1922, s. 7. L'Harmattan, 2001. Teoksen verkkoversio. (ranskaksi)
  8. ↑ Girard, Philippe R.: The Slaves Who Defeated Napoleon: Toussaint Louverture and the Haitian War of Independence 1801–1804, s. 321–322 & 325. The University of Alabama Press, 2011. ISBN 978-0-8173-1732-4 (englanniksi)
  9. ↑ Buck-Morss, Susan: Hegel, Haiti, and Universal History, s. 75. University of Pittsburgh Press, 2009. ISBN 978-0-8229-7334-8 (englanniksi)
  10. 1 2 3 DOCUMENTAIRE. "Jean-Jacques Dessalines, le vainqueur de Napoléon Bonaparte" : une page de l'Histoire d'Haïti Outre-mer la 1ère. 9.5.2023. Viitattu 30.8.2025. (ranskaksi)
  11. ↑ The first and last king of Haiti - Marlene Daut 7.10.2019. TED-Ed. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Caribbean Elections Biography | Jean-Jacques Dessalines caribbeanelections.com. Arkistoitu 20.10.2021. Viitattu 20.10.2021.
  13. ↑ Gaffield, Julia: Meet Haiti’s founding father, whose black revolution was too radical for Thomas Jefferson The Conversation. 30.8.2018. Viitattu 30.8.2025. (englanniksi)
  14. ↑ National Holidays in Haiti in 2021 Office Holidays. Viitattu 20.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jean-Jacques_Dessalines&oldid=23689312”