Charles Leclerc (kenraali)
.jpg)
Charles Victor Emmanuel Leclerc (17. maaliskuuta 1772 Pontoise – 2. marraskuuta 1802 Cap Français, Saint-Domingue)[1] oli ranskalainen kenraali ja tulevan keisarin Napoleon Bonaparten lanko. Hän oli Napoleonin siskon Pauline Bonaparten ensimmäinen aviomies. Leclerc toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa ja tukahdutti hetkellisesti Haitin vallankumouksen vuonna 1802.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leclerc värväytyi Ranskan armeijaan vapaaehtoisena lokakuussa 1791 ja hänet valittiin saman tien joukko-osastonsa luutnantiksi. Ensimmäisen vallankumoussodan aikana hänet siirrettiin helmikuussa 1793 Ranskan Italian-armeijaan.[2][3] Leclerc tutustui Napoléon Bonaparteen osallistuessaan vuonna 1793 Toulonin piiritykseen kenraali Jean François de La Poypen komentaman divisioonan esikuntapäällikkönä.[2][1][3] Leclerc ylennettiin joulukuussa 1793 pataljoonankomentajaksi. Vuonna 1794 hän palveli Ardennien armeijassa ja Alppien armeijassa ja sai ylennyksen prikaatinkomentajaksi.[2][3]
Leclerc palasi maaliskuussa 1796 Italian-armeijaan, jota Bonaparte nyt komensi. Hän osallistui muun muassa Castiglionen ja Rivolin taisteluihin. Bonaparten neuvoteltua huhtikuussa 1797 Leobenin välirauhan Leclerc lähetettiin viemään rauhansopimus ja viholliselta sotasaaliina saadut standaarit direktoriohallitukselle Pariisiin.[2][3] Hänet ylennettiin toukokuussa 1797 prikaatikenraaliksi. Kesäkuussa hän meni naimisiin Pauline Bonaparten kanssa Italiassa.[2][1][3] Leclerc nimitettiin marraskuussa 1797 Italian-armeijan tilapäiseksi esikuntapäälliköksi, mistä hänet siirrettiin helmikuussa 1798 Rooman-armeijaan. Myöhemmin samana vuonna hän kuului armeijaan, jonka oli tarkoitus tehdä maihinnousu Irlantiin. Elokuussa 1799 hänet ylennettiin divisioonakenraaliksi.[2][3]
Leclercillä oli keskeinen rooli marraskuun 1799 brumairekuun vallankaappauksessa, jonka seurauksena Napoléon Bonaparte nousi valtaan Ranskassa.[2][1][3] Hän osallistui Napoleonin Egyptin-sotaretkeen.[1] Vuonna 1800 Leclerc palveli myös lyhyen aikaa länsiarmeijassa ja sitten divisioonankomentajana Reinin-armeijassa, jonka mukana hän osallistui Höchstädtin taisteluun ja valtasi Landshutin kesäkuussa 1800. Vuonna 1801 hän komensi Laurent de Gouvion-Saint-Cyrin seuraajana apujoukkoja, jotka Ranska lähetti Espanjaan sodassa Portugalia vastaan.[2][3]
Lokakuussa 1801 Leclerc määrättiin komentamaan 23 000 miehen armeijaa, joka lähetettiin kukistamaan Saint-Dominguen (nykyinen Haiti) orjakapinaa.[2][1][3] Helmikuun 1802 alussa hän nousi maihin Cap‑Français’ssa (nykyinen Cap-Haïtien), jonka kapinallisjohtaja Henri Christophen joukot olivat juuri polttaneet. Leclerc valtasi pääosan siirtokunnan alueesta, ja haitilaiskenraalit Christophe ja Jean-Jacques Dessalines antautuivat. Saint-Domingueta hallinnut Francois-Dominique Toussaint Louverture antautui lopulta 1. toukokuuta.[2] Kuukautta myöhemmin Leclerc houkutteli Toussaint Louverturen petollisesti neuvotteluihin kenraali Jean Baptiste Brunet’n kanssa ja määräsi tämän vangittavaksi ja lähetettäväksi vankina Ranskaan. Tämä sekä Napoleonin elokuussa 1802 antama julistus orjuuden palauttamisesta Guadeloupella nostattivat Saint-Dominguen asukkaat uudelleen kapinaan. Leclercin keltakuume-epidemiasta kärsinyt armeija ei kyennyt enää tehokkaaseen vastarintaan. Leclerc kuoli itsekin keltakuumeeseen marraskuun alussa vain 30-vuotiaana.[2][1] Saint-Dominguen ranskalaisjoukot joutuivat antautumaan marraskuussa 1803.[1]
Leclercillä ja Pauline Bonapartella oli yksi poika, joka kuoli jo vuonna 1805.[2] Kenraalit Louis-Nicolas Davout ja Louis Friant olivat naimisissa Leclercin siskojen kanssa.[3] Pauline Bonaparte toi Leclercin ruumiin Ranskaan, ja hänet haudattiin maaliskuussa 1803 Montgobertiin.[2]
Leclercin nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Charles Leclerc (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n LECLERC, Victor-Emmanuel (englanniksi) Napoleon.org. Viitattu 15.10.2022.
- ↑ a b c d e f g h i j k Nathan D. Jensen: General Victor-Emmanuel Leclerc (englanniksi) Frenchempire.com. Viitattu 13.10.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Leclerc (kenraali) Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
