G. I. Gurdjieff

Wikipedia

G. I. Gurdjieff
Syntynyt	13. tammikuuta 1866? Aleksandropol, Armenia
Kuollut	29. lokakuuta 1949 (83 vuotta) Amerikkalainen sairaala, Neuilly-sur-Seine, Ranska
Asuinpaikka	Armenia, Georgia, Ranska, Turkki, Venäjä
Sukujuuret	armenialais-kreikkalainen
Tutkimusalue	Gurdjieff Työ 'Neljäs Tie' Filosofia, Kirjallisuus, Kosmologia, Muinainen viisaus, Sielutiede, Tiede, Taide
Instituutti	Ihmisen Harmonisen Kehittymisen Instituutti mm. Avon, Istanbul, Tbilisi

George Ivanovitš Gurdjieff (ven. Георгий Иванович Гурджиев, Georgi Ivanovitš Gurdžijev, arm. Գեորգի Գյուրջիև, Georgi Gjurdzjiew), 13. tammikuuta 1866/1877? Aleksandropol – 29. lokakuuta 1949 Neuilly-sur-Seine) oli armenialais-kreikkalainen mystikko ja henkinen opettaja. Hänen arvoituksellinen hahmonsa piirtyy värikkäänä ja usein ristiriitaisena aikalaisten kirjoittamissa muistelmateoksissa. Mielipiteet Gurdjieffin kirjoituksista ja toiminnasta jakautuvat. Puolustajat pitävät häntä karismaattisena mestarina joka toi uutta tietoa länsimaiseen kulttuuriin, psykologiaan ja kosmologiaan, joka mahdollistaa vakiintuneen tieteen taakse menevät oivallukset.^[1] Kriitikot väittävät häntä vain huijariksi jolla oli suuri ego ja jatkuva tarve itsensä ylistämiseen.^[2]

Gurdjieffin tunteneet henkilöt pitivät häntä erinomaisena ihmisten "herättäjänä", joka muistutti pikemmin Zen-mestaria tai Sokratesta kuin perinteistä kristillistä mystikkoa. Hän toi länsimaihin kattavan esoteerisen oppijärjestelmän, ja hänen vaikutuksestaan syntyi elävä traditio, jossa harjoitetaan erityisiä menetelmiä tietoisuuden kehittämiseksi.

Termillä "tietoisuus" Gurdjieff tarkoitti jotakin syvempää kuin tavanomaisia mentaalisia toimintoja. Hänen mukaansa tietoisuuden kyky edellyttää mielen, tunteiden ja kehon energioiden harmonista yhteistoimintaa, ja vain tämä tekee ihmiselle mahdolliseksi sellaisten korkeampien energioiden vastaanottamisen, joista eri perinteissä käytetään esimerkiksi nimityksiä 'nuus', 'buddhi' tai 'atman'. Ilman tällaista toimintojen sopusointua ihminen on keskeneräinen olento, joka on toiminnassaan automaattisten, ehdollistuneiden rutiinien sekä ulkoisten tilanteiden armoilla. Gurdjieffin käyttämien monipuolisten menetelmien keskeisenä päämääränä voidaan nähdä tietoisuuden herättäminen sekä tahdon, yksilöllisyyden ja objektiivisen tiedon kehittäminen.

Sisällysluettelo 1 Elämänvaiheet 1.1 Moskova ja Pietari 1.2 Mustameri 1.3 Tbilisi ja Istanbul 1.4 Avon ja Pariisi 2 Ideat 2.1 Neljäs tie 2.2 Kosmologia ja Universaalit lait 2.3 Ihmisen kehitysmahdollisuudet 2.4 Pyhät tanssit 2.5 Muita opetuksia 3 Menetelmät 3.1 Musiikki 3.2 Movements 3.3 Ryhmätyö 3.4 Kirjoitukset 4 Teoksia Gurdjieffin ideoista ja metodista 4.1 Yleisesityksiä 4.2 Kohtaamisia Gurdjieffin kanssa 4.3 Muita teoksia 4.4 Filmografia 4.5 Levytyksiä 5 Lähdetietoa 5.1 Lähdeviitteet 6 Aiheesta muualla 6.1 Katso myös

[muokkaa] Elämänvaiheet

Tiedot Gurdjieffin henkilöhistoriasta vuoteen 1912 saakka perustuvat täysin häneen omaan kertomukseensa. Vuosien 1913–1949 elämänvaiheista dokumentaatiota on paikoin saatavilla laajasti.

Gurdjieff syntyi Aleksandropolin kaupungissa, nykyisessä Gyumrissa, Armenian alueella. Hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä, mutta se arvattavasti osuu välille 1866–1877. Gurdjieffin passeihin on merkitty syntymäajaksi 28. joulukuuta 1877, mutta hän itse väitti olevansa paljon vanhempi. Siihen viittaavat myös eräät hänen elämänvaiheensa.

Gurdjieff varttui Karsissa, ja hän matkusteli monissa paikoissa. Noin kymmenen vuoden ajan hän oli mukana "totuudenetsijöiksi" itseään kutsuvien tutkijoiden ja tiedemiesten retkillä. Tutkijaryhmä suoritti vuosina 1892-1895 useita matkoja; muun muassa Egyptiin, Kreetalle ja Palestiinaan, sitten Siperiaan, Persiaan ja Turkestaniin, matkan Gobin autiomaahan sekä Sudaniin, Etiopiaan, Intiaan ja Tiibetiin. Matkoilla, joiden osanottajia ja retkiä kuvataan kirjassa Meetings with Remarkable Men, hänestä kehittyi länsimaisen perinteen mukainen kokeellinen tutkija; koottuaan aineiston hän varmensi sen luotettavuuden ja liitti sen jälkeen erilliset ilmiöt yleisen hypoteesin alaisiksi.

Ainoa selvitys Gurdjieffin varhaisista vaiheista eli ajasta ennen hänen saapumistaan Moskovaan vuonna 1912 löytyykin hänen kirjastaan Meetings with Remarkable Men (Встречи с замечательными людьми), jota ei kuitenkaan voi lukea suoraviivaisesti hänen omaelämäkerrallisena kertomuksenaan.

[muokkaa] Moskova ja Pietari

Uudenvuoden päivänä 1912 Gurdjieff saapui Moskovaan ja herätti ensimmäisten oppilaittensa kiinnostuksen. Heihin kuului Stjernvall -aatelissuvun jäsen suomalainen lääkäri, kollegiasessori Leonid Robertovitch Stjernvall (s. 26.4.1872 Moskova, Venäjä – k. 2.4.1938 Sotteville, Ranska^[5]. Stjernvall oli yksi Gurdjeffin vanhimmista ja uskollisimmista oppilaista. Samana vuonna Gurdjieff meni naimisiin Julija Osipovna Ostrovskajan kanssa Pietarissa. Vuonna 1914 Gurdjieff julkisti balettinsa The Struggle of the Magicians (Maagikkojen kilvoittelu) ja ohjasi oppilaidensa työtä Glimpses of Truth (Totuuden Välähdyksiä) -kirjoituksen luonnostelussa. Vuonna 1915 Gurdjieff hyväksyi Pjotr Demjanovitš Ouspenskyn (1878–1947) oppilaakseen ja pian tämän jälkeen vuonna 1916 säveltäjä Thomas de Hartmannin sekä tämän vaimon Olgan. Tuohon aikaan hänellä oli kolmisenkymmentä oppilasta, joista osa kokoontui Pietarissa^[6]. Elokuussa 1916, kun Gurdjieff oli ryhmineen Suomessa rouva M. E. Maximovitcin datšalla, Ouspensky kertoi kokeneensa kauan toivomansa "ihmeen" telepaattisen keskustelun muodossa, jonka hän kävi Gurdjieffin kanssa.

Monet kirjoittajat ovat arvelleet Gurdjieffin olleen sotien aikana tsaarin vakoilija. Tätä väitettä ei ole pystytty todistamaan, eikä sitä ole liioin kumottukaan, sillä Gurdjieff pääsi moniin paikkoihin Aasiassa. Gurdjieff itse kommentoi tätä väitettä epäsuorasti kirjassaan Belsebubin tarinoita pojanpojalleen (Все и вся, или Рассказы Вельзевула своему внуку), jossa hän sanoo: "Jokaista, joka sodan aikana on jotakuinkin valveilla, pidetään vakoilijana hänen vakavuutensa ja valppautensa vuoksi."

[muokkaa] Mustameri

Keskellä Venäjän vallankumouksen mullistusta hän lähti Pietarista vuonna 1917 ja palasi lapsuudenkotiinsa Aleksandropoliin. Bolševikkien vallankumouksen aikana Gurdjieff perusti tilapäisiä tutkimusyhteisöjä ensin Essentukiin, sitten Tuapseen, Maikoppiin, Sotšiin ja Potiin, jotka kaikki sijaitsevat Etelä-Venäjän Mustanmeren rannikolla ja joissa hän työskenteli intensiivisesti monien venäläisten oppilaidensa kanssa.

Maaliskuussa 1918 Ouspensky luopui Gurdjieffista, ja neljä kuukautta myöhemmin Gurdjieffin vanhin sisar perheineen saapui pakolaisena Essentukiin ja kertoi, että turkkilaiset olivat ampuneet hänen isänsä Ioannas Giorgiadesin Aleksandropoliissa 15. toukokuuta. Koska Essentuki oli sodan takia muuttumassa epävakaaksi, Gurdjieff kehitti sanomalehtijutun tulevasta "tieteellisestä tutkimusretkestään", joka suuntautuisi Induc-vuorelle. Tiedemiestä esittäen Gurdjieff lähti Essentukista neljäntoista hengen seurueessa, johon eivät kuuluneet hänen perheensä eikä myöskään Ouspensky. He matkustivat junalla Maikoppiin, jossa vihollisuudet pidättelivät heitä kolme viikkoa. Keväällä 1919 Gurdjieff tapasi ja hyväksyi oppilaikseen taiteilija Alexandre de Salzmannin ja hänen vaimonsa Jeannen. Yhteistyössä Jeanne de Salzmannin kanssa Gurdjieff järjesti ensimmäisen julkisen rytmisten liikesarjojen (movements) demonstraation Tbilisin oopperatalossa 22. kesäkuuta 1919. Esitys sisälsi otteita Gurdjieffin baletista "The Struggle of Magicians" sekä mysteerinäytelmästä "Exiles".

[muokkaa] Tbilisi ja Istanbul

Elokuussa 1919 Gurdjieff muutti läheisimpien oppilaidensa kanssa Tbilisiin ja hänen perheenjäsenensä Aleksandropolista liittyivät myös joukkoon. Georgian valtion historiallisesta keskusarkistosta löytyvien asiakirjojen mukaan Gurdjieffin oppilaat Jeanne Matignon de Salzmann, Leonid Stjernvall, Thomas de Hartmann sekä Alexandre de Salzmann jättivät Tbilisissä Valtion opetusministerille osoitetun hakemuksen, jossa he anoivat lupaa G. I Gurdjieffin systeemiin perustuvan "Ihmisen Harmonisen Kehittämisen Instituutin" avaamiseksi. Hakemuksessa mainittiin G. I. Gurdjieffin lupautuneen toimimaan Instuutin johtajana ja hakemuksen ohessa oli liite, jossa kerrotiin Instituutin tavoitteet pääpiirteittäin. Lupa Instituutin perustamiseen myönnettiin 6. päivänä lokakuuta 1919 ja jo ennen saman vuoden loppua Instituutti avattiin. ^[7] Toukokuussa 1921, kun poliittiset olosuhteet Georgiassa muuttuivat ja vanha järjestelmä oli murentumassa, Instituutti suljettiin ja Gurdjieff seurueineen vaelsi jalkaisin Mustanmeren rannikolla sijaitsevaan Batumiin ja sieltä edelleen Istanbuliin, josta Gurdjieff vuokrasi huoneiston Koumbaradji-kadulta, Pérasta.^[8] , ja myöhemmin osoitteesta 13 Abdullatif Yemeneci Sokak, läheltä Galata-tornia. Huoneisto sijaitsi lähellä sufien Mehlevi-järjestön (perustaja Jalal al-Din Muhammad Rumi) tekkeä, jossa Gurdjieff, Ouspensky ja Thomas de Hartmann kokivat pyörivien dervissien sema-seremonian. Istanbulissa Gurdjieff kohtasi myös John Godolphin Bennettin.

1921 ja 1922 Gurdjieff matkusti ympäri läntistä Eurooppaa, luennoi ja esitteli työtään monissa kaupungeissa, kuten Berliinissä ja Lontoossa, ja saavutti useiden Ouspenskyn nimekkäiden oppilaiden, eritoten toimittaja Alfred Richard Oragen, luottamuksen.

[muokkaa] Avon ja Pariisi

Epäonnistuttuaan pyrkimyksessään asettua pysyvästi Englantiin Gurdjieff perusti Ihmisen Harmonisen Kehittymisen Instituutin Pariisin eteläpuolelle Avonin kaupunkiin, Le Prieuré des Basses Loges'iin. Instituutissa oli monien käytännön työtehtävien (rakentaminen, eläintenhoito, ruoanlaitto, kotitaloustyöt ym.) lisäksi muun muassa toipilaspuoli, josta vastasi suomalainen Leonid Stjernvall ^[9]. Gurdjieffin maine huononi 1923 ^[10] uusiseelantilaisen kirjailijan Katherine Mansfieldin Le Prieuréssa tapahtuneen kuoleman johdosta, vaikkakin Mansfieldin kerrotaan viettäneen elämänsä onnellisimman ajanjakson Prieuréssa.^[11]

Vuonna 1924 ajaessaan yksin Pariisista Fontainbleauhon Gurdjieff joutui kohtalokkaaseen auto-onnettomuuteen. Vastoin lääkäreiden odotuksia hän kuitenkin toipui vakavista vammoista äitinsä ja vaimonsa hoitamana, tosin hitaasti ja tuskallisesti. Vielä toipilaana hän virallisesti "hajotti" Instituuttinsa 26. elokuuta (tosiasiassa hän erotti vähemmän omistautuneet oppilaansa) ja aloitti Kaikki ja kaikesta -kirjan kirjoittamisen. Vuonna 1925 Gurdjieffin vaimo sairastui syöpään ja kuoli seuraavana vuonna huolimatta sädehoidosta ja Gurdjieffin omatekoisista hoidoista. Ouspensky osallistui hänen hautajaisiinsa. Heinäkuussa 1926 Aleister Crowley teki pikavisiitin Prieuréen, mutta Gurdjieff torjui hänet jyrkästi. Vuodesta 1929 lähtien Gurdjieff vieraili toistuvasti Pohjois-Amerikassa ja hän otti ohjaukseensa A. R. Oragen opetuksessa olleita oppilaita.

Vuonna 1935 Gurdjieff lopetti Kaikki ja kaikesta -kirjan kirjoittamisen; hän oli tuolloin viimeistellyt trilogian kaksi ensimmäistä osaa ja vasta aloittanut työskentelyn kolmannen kirjoituskokoelman parissa, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Life is Real Only Then When "I Am" (Жизнь реальна только тогда, когда "Я есть", Elämä on tedellista ainoastaan, kun "Minä olen").

Gurdjieff asui Pariisissa osoitteessa 6, rue des Colonels-Rénard, ja siellä hän jatkoi opettamistaan toisen maailmansodan ajan. Vuonna 1949, vain pelkistettyyn pyjamaan pukeutuneena, punainen Astrakhan fetsi päässään, Gurdjieff poistui asunnostaan viimeistä kertaa. Ryhdikkäästi paareillaan istuen, Gauloise Bleu -savuketta polttaen, hän teki kädellään pienen liikkeen ja sanoi "Au revoir, tout le monde!", ennen kuin hänet kannettiin ambulanssiin.^[12]

Gurdjieff kuoli 29. lokakuuta 1949 amerikkalaisessa sairaalassa Neuilly-sur-Seinessä Ranskassa. Frank Lloyd Wright, jonka suruviesti saavutti hänen ollessaan vastaanottamassa kunniamitalia Cooper Unionissa, keskeytti tilaisuuden ilmoittaakseen: "The greatest man in the world has just died. His name was Gurdjieff." Gurdjieffin hautajaiset järjestettiin Pariisin venäläis-ortodoksisessa Pyhän Aleksanteri Nevalaisen katedraalissa osoitteessa 12, rue Daru. Hänet haudattiin Avonin hautausmaalle äitinsä Eudoxie Kalerofin ja vaimonsa Julija Osipovnan viereen.

”	Ota vaarin Idän ymmärryksestä ja Lännen tietämyksestä - ja sitten, etsi.	”
—Gurdjieffin 19. mietelause, 'Views from the Real World'

[muokkaa] Ideat

Gurdjieff väitti, että ihmiset eivät käsitä todellisuutta, koska he eivät ole itsetajuisuuden tilassa, vaan elävät hypnoottisessa "valveunessa". "Ihminen elää elämänsä unessa ja unessa hän kuolee." Gurdjieff opetti, että jokainen ihminen käsittää asiat täysin subjektiivisesta näkökulmastaan. Gurdjieff esitti, etteivät sotien kaltaiset kauheudet olisi mahdollisia, mikäli ihmiset olisivat enemmän henkisesti valveilla. Hän väitti, että ihmiset ovat tyypillisessä tilassaan tiedottomia automaatteja, mutta ihmisen olisi mahdollista herätä ja kokea elämää täydemmin.^[13]

[muokkaa] Neljäs tie

Gurdjieffin luoma järjestelmä sisältää hämmästyttäviä ja arkikokemuksen vastaisia väitteitä: ihminen ei voi tehdä mitään, vaan kaikki hänelle tapahtuu, ihminen on kone, Kuulla on suuri vaikutus ihmiselämään, sodat johtuvat planetaarisista vaikutuksista jne. Varhaisissa luennoissaan Gurdjieff nimitti omaa itsekehittämisen lähestymistapaansa "Neljänneksi tieksi". Yhdistämällä kolme tunnettua, erillistä oppisuuntaa, jotka korostavat joko kehon, järjen tai tunteiden yksipuolista kehittämistä, Gurdjieff kehotti työskentelemään kaikkien näiden kolmen eri alueen parissa samanaikaisesti. Gurdjieffin Työssä yhdistyvät kaikkien kolmen eri tyyppisen työn voima, ja siitä puuttuu jokaisen eri tyyppisen työn ominainen heikkous. Tämä mahdollistaa sen, että työn avulla voidaan saada aikaan harmoninen kehitys.

Nykyään Gurdjieffin opetusta kutsutaan myös joissakin yhteyksissä "Työksi". Vaikka Gurdjieff ei itse pannut suurta painoa "Neljäs tie" -termille eikä koskaan käyttänyt sitä kirjoituksissaan, hänen oppilaansa P. D. Ouspensky teki tämän ilmaisun ja sen merkityksen keskeiseksi omassa, Gurdjieffin ideoista antamassaan opetuksessa. Ouspenskyn kuoleman jälkeen hänen oppilaansa julkaisivat The Fourth Way -nimisen kirjan, joka perustui Ouspenskyn luentoihin. Ouspenskyn pääteos Gurdjieffin opetuksesta on kuitenkin In Search of the Miraculous (suom. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta), jolle Gurdjieff itse antoi hyväksyntänsä.

[muokkaa] Kosmologia ja Universaalit lait

Gurdjieffin mukaan elämä maapallolla palvelee valtaisaa kosmista tarkoitusta ja orgaaninen elämä toimii energian muuntamis- ja välitysasemana jatkuvasti muotoutuvassa maailmankaikkeudessa. Kaikkia tapahtumia, olivatpa ne pieniä tai suuria, hallitsee kaksi peruslakia, joita Gurdjieff kutsuu kolmen (kolmen voiman samanaikainen läsnäolo) ja seitsemän (sysäyksen) laeiksi. Nämä lait voidaan esittää kuviona, jota kutsutaan enneagrammiksi. Gurdjieff, joka toi enneagrammin "päivänvaloon", sanoi, että enneagrammi on opetuksen ensisijainen symboli ja ettei sitä voida ymmärtää tai asiaankuuluvasti käyttää irrallaan opetuksesta tai sen ulkopuolella.

Gurdjieffin mukaan ihminen on sanan täydessä merkityksessä pienoismaailmankaikkeus. Hänessä on kaikki ne aineet, joista maailmankaikkeus koostuu. Samat voimat, samat lait, jotka hallitsevat maailmankaikkeutta, toimivat ihmisessä. Siten tutkittaessa ihmistä, tutkitaan maailmaa ja tutkittaessa maailmaa, voidaan tutkia ihmistä.

[muokkaa] Ihmisen kehitysmahdollisuudet

Gurdjieffin opetus keskittyy pääasiassa kysymyksiin ihmisen paikasta kaikkeudessa ja ihmisen sisäisiin kehitysmahdollisuuksiin. Hän opetti, että korkeammat tajuisuuden tasot, korkeammat kehot sekä sisäinen kasvu ja kehitys ovat ihmiselle mahdollisia. Hän sanoi, että ihmisten on alettava nähdä asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat — ei enää välillisesti toisten meille kertomina ja opettamina vaan kokemalla ne kukin omassa olemuksessaan. Sitä varten on alettava elää uudella tavalla ja siten päästävä selville, mitä varten elämme ja mikä on elämän tarkoitus. Gurdjieffin mukaan elämme aikana, jossa ihmisten tulisi siirtyä riippuvaisuussuhteesta itsenäiseen harkintaan. Tällainen siirtyminen on vaikeaa ja merkitsee itse asiassa ihmiskunnan kypsymistä ja täysi-ikäistymistä. Elämää on opittava katsomaan avarammasta perspektiivistä, näkemään ja kokemaan se omakohtaisesti. Ilmeisesti muutos tulee vaatimaan pitkän, ehkä vuosisadoissa laskettavan ajan. Gurdjieffin mukaan ihmisellä on välittömän havainnon ja uuden näkemisen avain; se on hänen omatuntonsa.

Gurdjieff opetti, kuinka ihminen voi parantaa ja kehittää tarkkaavaisuuttaan ja energiankäyttöään monin eri tavoin ja vähentää unelmointia ja hajamielisyyttä. Hänen mukaansa tällainen sisäinen kehittyminen mahdollistaa myöhemmät muutokset, joiden on tarkoitus muuntaa ihminen sellaiseksi, kuin Gurdjieff uskoi ihmisen olevan tarkoitettu olemaan.

”	Pitkämielisyys on tahdon äiti.	”
—Gurdjieffin mietelause

[muokkaa] Pyhät tanssit

Luodakseen olosuhteet, joissa sisäistä tarkkaavaisuutta pystyttäisiin harjoittamaan intensiivisemmin, Gurdjieff opetti oppilailleen pyhiä tansseja (engl. Movements), joita kutsutaan myös nimellä rytmiset liikesarjat Gurdjieff käytti myös erilaisia harjoituksia, kuten niin sanottua "Stop" -harjoitusta, edistääkseen itsetarkkailua. Muutoinkin šokit, jotka auttoivat oppilaita heräämään alituisesta unelmoinnista, olivat mahdollisia hetkellä millä hyvänsä.

[muokkaa] Muita opetuksia

Opetuksessaan Gurdjieff painotti monenlaisten vanhojen kirjoitusten, kuten Raamatun ja uskonnollisten rukousten tärkeyttä. Hän väitti, että nämä vanhat tekstit sisältävät hyvin erilaisen merkityksen niihin arkipäiväisesti liitettyjen merkitysten lisäksi. "Älkää nukkuko", "Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä", "Taivasten Valtakunta on tullut lähelle" — nuo raamatulliset ilmoitukset viittaavat sielulliseen opetukseen, jonka ydinsisältö on unohdettu.

Gurdjieff suhtautui epäluuloisesti ristiriitaiseen ja hataraan käsitteeseen "moraali". Hän selittää sen vaihtelevan eri kulttuurien välillä. Gurdjieff painotti vahvasti omantunnon merkitystä, joka on hänen mukaansa kaikilla ihmisillä samanlainen, vaikkakin se on hautautunut heidän piilotajuntaansa.

”	Vain hän, joka kykenee huolehtimaan toisille kuuluvasta, voi saada omansa.	”
—Gurdjieffin 20. mietelause, 'Views from the Real World'

[muokkaa] Menetelmät

Gurdjieff välitti ideoitaan lukuisien erilaisten menetelmien ja materiaalien avulla, joihin kuuluivat tapaamiset, musiikki, rytmiset liikesarjat, kirjoitukset, luennot ja innovatiiviset ryhmätyön muodot. Työn muodot ja painopiste vaihtelivat kausittain. Esimerkiksi Venäjällä opetus rajoitettiin pienelle oppilaspiirille, kun taas Pariisissa ja Pohjois-Amerikassa työtä esiteltiin usein julkisesti.

[muokkaa] Musiikki

Musiikilla on tärkeä asema Gurdjieffin työssä. Liikesarjoja varten luotiin oma, erityinen musiikkinsa, ja työn yhteydessä syntyi myös laaja tuotanto konserttimusiikkia, hymnejä sekä muita eri tilanteisiin sopivia kappaleita. Kaikki Gurdjieffin musiikki on tiiviisti sidoksissa sisäisiin kehityspyrkimyksiin. Pääosa Gurdjieffin musiikillisesta tuotannosta on sävelletty yhteistyössä ukrainalaissyntyisen Thomas de Hartmannin kanssa. Yhteistyö synnytti yli 200 kappaletta, pääosin pianolle. Mukana on myös orkesterisävellyksiä.

Suurin osa pianomusiikista on julkaistu nuottina (Schott Edition, 4 osaa). Gurdjieffin ja de Hartmannin musiikista on myös saatavilla useiden eri esittäjien levytyksiä. Pianomusiikin versioita kattavimmin ovat esittäneet kolme Gurdjieff-työhön osallistunutta soittajaa, Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham ja Laurence Rosenthal (Wergo). Orkesterimusiikki on julkaistu 2006 neljän CD:n kokoelmana Oriental Suite: Complete Orchestra Music (Basta).

Säveltämisen lisäksi Gurdjieff improvisoi harmonilla. Hänen Pariisissa elämänsä viimeisinä vuosina soittamiaan improvisaatioita nauhoitettiin, ja ne on julkaistu (Harmonic Development, Basta).

[muokkaa] Movements

Toisinaan Gurdjieff kutsui itseään Tanssin Opettajaksi ja hän saikin runsaasti julkisuutta koettaessaan tuoda Moskovaan balettiaan Struggle of the Magicians (Maagikkojen kamppailu). Ranskassa sijainneessa Ihmisen Harmonisen Kehittymisen Instituutissa opiskeltiin myös Gurdjieffin liikesarjoja (Movements), jotka hän oli kehittänyt erilaisten opiskelemiensa rituaalien ja pyhien tanssien pohjalta. Näitä liikesarjoja on toisinaan esitetty myös julkisesti, kuten Pariisin Champs-Élysées -teatterissa, jossa Gurdjieff järjesti julkisia Movements -näytoksiä vuonna 1923, joulukuun 16 - 25 päivien välisenä aikana. Keväällä 1924 Movements -näytöksiä oli useissa kaupungeissa Amerikan mantereella, esimerkiksi 3. päivänä maaliskuuta 1924 New Yorkin Carnegie Hallissa. ^[14]

Gurdjieff jatkoi rytmisten liikesarjojen ja pyhien temppelitanssien luomista elämänsä loppupuolella. Elämäkerrassaan hän kertoo löytäneensä liikesarjat salaisesta temppelistä ja väittää niiden olevan tuhansia vuosia vanhoja. Joitakin niistä on myös sisällytetty Peter Brookin elokuvaan Meetings with Remarkable Men.

[muokkaa] Ryhmätyö

Gurdjieffin mukaan ihmisenä kehittymisen ponnistelut ovat huomattavasti vaikeampia yksin kuin yhteistyössä ryhmässä, jossa kaikilla on samansuuntainen päämäärä. Siksi hän loi työn harjoittamista edesauttavia rakenteita, joiden eräs tärkeä muoto ovat säännöllisesti kokoontuvat ryhmät. Ryhmät voivat toimia tietyin väliajoin tai kokoontua pidemmiksi intensiivijaksoiksi.

[muokkaa] Kirjoitukset

Gurdjieff kirjoitti ja hyväksyi kolme nidettä kirjallisesta työstään julkaistavaksi nimellä "All and Everything" (Kaikki ja kaikesta) (Все и вся). Tämän magnum opuksen ensimmäinen osa, Belsebubin tarinoita pojanpojalleen (Рассказы Вельзевула своему внуку), on pitkä ja vertauskuvallinen kertomus, jossa Belsebub kertoo Maa-planeetan merkillisten kolmiaivoisten olentojen selittämättömästä käyttäytymisestä pojanpojalleen. Gurdjieff haastaa lukijansa ponnistelemaan äärirajoilleen niin kirjoitusten lukemisen kuin niiden ymmärtämisenkin suhteen, hän käyttää tarinoita opetusvälineenä opetukseensa. Toinen osa Meetings with Remarkable Men (Встречи с замечательными людьми) on kirjoitettu ymmärrettävämmin. Se valottaa Gurdjieffin varhaisia vuosia ja sisältää lisäksi monia vertauskuvallisia esityksiä. Hänen viimeinen, viimeistelemätön teoksensa Life is Real Only Then, When "I Am" (Жизнь реальна только тогда, когда «Я есть») sisältää myöhempien vuosien omaelämäkerrallista aineistoa, hänen puheitaan ryhmälle New Yorkissa 1930 sekä esseen The Outer and Inner World of Man.

[muokkaa] Teoksia Gurdjieffin ideoista ja metodista

• All and Everything trilogia:
  • Beelzebub’s Tales to His Grandson; G. I. Gurdjieff [ISBN 0140194738] ©1950
  • Meetings with Remarkable Men: G. I. Gurdjieff [ISBN 9780140190373] ©1963
  • Life is Real only Then, When 'I am': G. I. Gurdjieff [ISBN 0525145478] ©1978

• Views from the Real World: Talks of G. I. Gurdjieff [ISBN 9780140190649] ©1973

• In Search of the Miraculous; P. D. Ouspensky [ISBN 9781425349424] ©1949
  • suom. Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta [ISBN 9789529842919] ©2003

[muokkaa] Yleisesityksiä

• The psychology of Man’s Possible Evolution; P. D. Ouspensky [ISBN 9780140191547] ©1974
  • suom. Ihmisen sielulliset kehitysmahdollisuudet
• Toward Awakening; Jean Vaysse ©1980
• Simple Explanations of Work Ideas [ISBN 0948333316] ©1993

[muokkaa] Kohtaamisia Gurdjieffin kanssa

• Our Life with Mr. Gurdjieff: Thomas and Olga de Hartmann (1964, 1983 and 1992)
• Boyhood with Gurdjieff; Fritz Peters (1964)
• Teachings of Gurdjieff; C. S. Nott (1961)
• Undiscovered Country; Kathryn Hulme (1966)
• Who are you Mr. Gurdjieff?; Rene Zuber (1980)
• Idiots in Paris; J. G. and E. Bennett (1980)

[muokkaa] Muita teoksia

• Mount Analogue; Rene Daumal [ISBN 9781585673421] 1974, ©1952
• Opening, Collected Writings of William Segal, 1985–1997 [ISBN 9780826411037] ©1998

[muokkaa] Filmografia

• Meetings with Remarkable Men Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi) Gurdjieffin elämäkertaan pohjautuva elokuva, jonka on ohjannut Peter Brook.

[muokkaa] Levytyksiä

• The Music of Gurdjieff / de Hartmann, Thomas de Hartmann, Piano, alkuperäisäänitys, 3 cd:tä. G-H Records ©1989. TCD1001-1003

• Gurdjieff, Harmonic Development. The Complete Harmonium Recordings 1948-1949, Basta 2004. 30-9115-2

• Oriental Suite: The complete orchestral music 1923 - 1924, 2006. 4 cd:tä.

• G.I. Gurdjieff: 23 pieces pour piano, vol. I. Editions Janus, Paris, LP, Carol Robinson, Jeanne de Salzmann, 1950.

• Volume I: Asian Songs and Rhythms. Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham, Laurence Rosenthal Vergo 1997. WER6284-2

• Volume II: Music of the Sayyids and the Dervishes. Linda Daniel-Spitz, Charles Ketcham, Laurence Rosenthal, Vergo 1998. WER 6292-2

• Volume III: Hymns, Prayers, and Rituals. Charles Ketcham, Laurence Rosenthal, Vergo 1999. WER 6625 2

• Volume IV: Hymns from a Very Great Temple and Other Selected Works. Charles Ketcham, Laurence Rosenthal. Wergo, 2001. WER 6643 2

• Resonance I The music of Gurdjieff / de Hartmann arranged for instruments, copyright MMII, Rochester Folk Art Guild, 2001. SCH001

• Resonance II The music of Gurdjieff / de Hartmann arranged for instruments, MMV, Schadowrider Records, 2003 & 2004. SCH002

• The Gurdjieff /de Hartmann, Easter Music, 2004. Stafford Ordahl, Piano. GFA0002.

• The Music of Gurdjieff / de Hartmann. Stafford Ordahl, Piano, 2003. GFA0001.

• Music by Gurdjieff - de Hartmann, Laurence Rosenthal, piano. ©2006 Windemere Music Publishers. WM3001.

• Gurdjieff / de Hartmann, Music for the Movements, Wim Van Dullemen, Channel Classics 2cd:tä, 2001. CCS15298

• Gurdjieff / Tsabropoulos, Chants, Hymns and Dances. Anja Lechner, Vassilis Tsabropoulos, 2004. ECM9819613

• Gurdjieff, The Music Of Gurdjieff – De Hartmann, Michele Thomasson, Michele Fedrigotti, Danilo Lorenzini Felmay. CDGO001

• Gurdjieff / de Hartmann music, volumes 1-12; Alain Kremsky

[muokkaa] Lähdetietoa

Gurdjieff tunnetaan parhaiten hänen oppilaidensa julkaisemista kirjoista. P. D. Ouspensky kirjoitti kirjan In Search of the Miraculous (suom. Sirpaleita tuntemattomasta Opetuksesta), jota jotkut pitävät tärkeimpänä johdantona Gurdjieffin opetukseen. Toiset taas pitävät Gurdjieffin omia kirjoituksia ensisijaisina teksteinä.

Kertomuksia Gurdjieffin kanssa viettämästään ajasta ovat julkaisset muun muassa A. R. Orage, Charles Stanley Nott, Thomas ja Olga de Hartmann, Fritz Peters, René Daumal, John G. Bennett, Maurice Nicoll, Margaret Anderson ja Louis Pauwels. Hänen Työnsä ja ideansa vetivät puoleensa monia tunnettuja henkilöitä, joista esimerkkinä Frank Lloyd Wright, Kathryn Hulme, P. L. Travers, Katherine Mansfield ja Jean Toomer.

Kolme Gurdjieffin kirjaa julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen; Beelzebub's Tales to His Grandson, Meetings with Remarkable Men ja Life is Real Only Then, When "I Am". Tämä trilogia, joka tunnetaan nimellä All and Everything on Gurdjieffin legomonismi. Legomonismi (ven. Легомонизм) on Gurdjieffin mukaan vihkiintyneiden keino välittää tietoa. ^[15] Gurdjieffin oppilaat sekä hänen henkilökohtainen sihteerinsä Olga de Hartmann kokosivat Gurdjieffin varhaisista puheista kirjan, joka julkaistiin vuonna 1973 nimellä Views from the Real World: Early Talks in Moscow, Essentuki, Tiflis, Berlin, London, Paris, New York, and Chicago, as recollected by his pupils.

Elokuva Meetings with Remarkable Men (1979), joka pohjautuu samannimiseen kirjaan, sisältää harvinaisia esityksiä pyhistä temppelitansseista, joita Gurdjieff opetti hänen työhönsä vakavasti suhtautuneille oppilailleen. Elokuvan käsikirjoittivat Jeanne de Salzmann ja Peter Brook, sen ohjasi Brook ja pääosan esittäjinä olivat Dragan Maksimović ja Terence Stamp. Elokuva on julkaistu DVD-tallenteena vuonna 2007.

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ P. D. Ouspensky (1971). The Fourth Way, Chapter 1
2. ↑ Michel Waldberg (1990). Gurdjieff – An Approach to his Ideas, Chapter 1
3. ↑ G. I. Gurdjieff (1963). Meetings with Remarkable Men, Chapter 7
4. ↑ James Moore (1991). Gurdjieff, a biography, The Anatomy of a Myth, page 317
5. ↑ SKS Biografiakeskus Leonid Stjernvallin isän, kenraalimajuri Gustav Alexander Robert Stjernvallin biografia
6. ↑ Anna Butkovsky-Hewitt (1978); With Gurdjieff in St. Petersburg and Paris, chapter: The Miracle
7. ↑ Manana Khomeriki: About the Origins of Gurdjieff and His Activities in Georgia, Gurdjieff in Tiflis, s. 35, [ISBN 9789994071951] Tiflis ©2008
8. ↑ In Gurdjieff’s wake in Istanbul, Gurdjieff Movements, newsletter, maaliskuu 2003.(englanniksi)
9. ↑ E. C. Boyer, 'Daily News' -artikkeli 17.2.1923. 'New Cult; Forest Temple of Hard Work and Rough Food'
10. ↑ P. D. Ouspensky; In Search of the Miraculous (Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta), sivu 462; "G. kohteli häntä erittäin hyvin, vaikka oli selvää, ettei hän jaksaisi elää. Tämän takia G. tietysti sai vastaanottaa asiaankuuluvan määrän valheita ja panettelua."
11. ↑ Bob Hunter (1999); A Wakefull Wife: Catherine Nicoll, sivut 40-41
12. ↑ James Moore (1991). Gurdjieff, a biography, The Anatomy of a Myth, page 315
13. ↑ P. D. Ouspensky (1949). [[Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta]], 1. luku
14. ↑ Gert-Jan Blom (2006). Gurdjieff / de Hartmann; Oriental Suite, The Complete Orchestral Music 1923-1924, pages 61, 102-107
15. ↑ G. I. Gurdjieff (1950) Beelzebub’s Tales to His Grandson, chapter 25

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Suomen Gurdjieff-Seura ry.
• Neljäs tie Suomessa

[muokkaa] Katso myös

• All and Everything
• Enneagrammi
• Neljäs tie
• Jeanne de Salzmann