Sergei Merkurov
Armenialais-kreikkalainen Sergei Dimitrijevitš Merkurov (ven. Серге́й Дми́триевич Мерку́ров; 26. lokakuuta (J: 7. marraskuuta) 1881 Aleksandropol – 8. kesäkuuta 1952 Moskova) oli merkittävä neuvostoliittolainen kuvanveistäjä. Sergei Merkurov oli Pietarin taideakatemian jäsen, Neuvostotasavallan kansantaiteilija[1] sekä vuodesta 1944 vuoteen 1949 Puškinin kaunotaiteiden museon johtaja. Merkurovia arvostettiin erityisesti neuvostoajan suurimpana kuolinnaamiomestarina. Neuvostoliiton kolme suurinta Josif Stalin -monumenttia olivat hänen tekemiään.[2].
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sergei Merkurov syntyi Aleksandropolissa, nykyisessä Gjumrissa, Armeniassa. Hän opiskeli Tbilisin Teknillisessä korkeakoulussa ja aloitti opinnot myös Kiovan Polyteknillisessä Instituutissa josta joutui kuitenkin pian lähtemään poliittisen skandaalin vuoksi. Hän muutti Sveitsiin, jossa opiskeli filosofiaa Zürichin yliopistossa Adolf Mayerin oppilaana. Vuosina 1902-1905 hän opiskeli Münchenin taideakatemiassa, Saksassa. Tämän jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa työskenteli Auguste Rodinin studiossa.
Merkurov tapasi Leninin ja kuuli hänen puheitaan vallankumousjohtajan asuessa ulkomailla. Kuten monet muutkin Lenin-patsaat, niin myös Yerevanin Lenin -aukiolla neuvostoaikaan seissyt suuri Lenin-patsas oli Merkurovin käsialaa. Vuonna 1990 patsas, joka mainitaan Merkurovin mestariteokseksi, hajotettiin palasiksi ja sen jalustakin purettiin myöhemmin vuonna 1996. Tuolloin suuret patsaanpalaset hävisivät äkkiä maasta ja arveltiin, että ne olisi myyty newyorkilaiselle taidevälittäjälle.[3]
Merkurov palasi Venäjälle vuonna 1907 kun Armenian apostolisen kirkon johto kutsui hänet tekemään kuolinnaamion katolikos Mkrtich Khrimianista. Naamio oli hänen ensimmäinen tämän tyyppinen työnsä. Tämän jälkeen Merkurov asui Tbilisissä, Jaltassa ja Moskovassa tehden naamioita monista tunnetuista henkilöistä, esimerkiksi Leo Tolstoista, Hovhannes Tumanyanista, Vladimir Leninistä, Maksim Gorkista ja Vladimir Majakovskista.
Sergei Merkurov oli armenialais-kreikkalaisen mystikon George Ivanovich Gurdjieffin serkku ja oppilas.[4] Eräiden arveluiden mukaan hän esitteli vuonna 1915 toimittaja, matemaatikko P. D. Uspenskin serkulleen G. I. Gurdjieffille seurauksin, että myös P. D. Uspenskista tuli Gurdjieffin oppilas ja Uspenski kirjoitti tämän pohjalta myöhemmin kirjan Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of the Miraculous: Fragments of an Unknown Teaching).[5]
Merkurov oli merkittävä modernin akateemisen tyylin edustaja. Taiteenfilosofina hän työsti usein Ajatus -aihetta, joka näkyy teoksissa Dostojevskin muistomerkki (1911-1913) ja Aatteen henkilökuva (1918). Hänet tunnettiin vapaa-ajattelijana ja eksentrikkona. Hän oli 'Yhdistyneiden Työläisten Veljeskunnan', 'Vallankumouksellisen Venäjän Taidemaalari-yhdistyksen', sekä Neuvostoliiton Kommunistisen puolueen jäsen. Hänelle myönnettiin Leninin kunniamerkki ja hän sai Stalin-palkinnon vuosina 1941 ja 1951.
Toimiessaan Puskinin museon johtajana Merkurov pelasti Katariina Suuren muistomerkin. Carrara-marmorinen patsas oli määrä hakata palasiksi, jonka vuoksi Merkurov toimitti sen salaa turvaan Armenian kansallismuseoon Jerevaniin. Yli puolen vuosisadan jälkeen patsas, joka painoi noin kolmetuhatta kiloa, palautettiin takaisin Moskovaan vuonna 2006.
Merkurov teki Josef Stalinille tämän 70-vuotispäivälahjaksi lahjan, kalliin graniittimonumentin nimeltään Päällikön kuolema. Stalin kieltäytyi vastaanottamasta lahjaa, ja tämän jälkeen kuvanveistäjän elämässä alkoi vaikea aikakausi.[6]
Vuonna 1953 julkaistiin hänen muistiinpanonsa otsikolla Notes of a Sculptor. Kuvanveistäjä Sergei Merkurov haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa, hautamuistomerkkinä on hänen tekemänsä patsas vuodelta 1913, "Ajatus".
Merkurov museo Gjumrissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1984 avattiin hänen sukunsa talossa Merkurov Museo, jossa on esillä viisikymmentäyhdeksän Merkurovin tekemää naamiota; kuuluisia henkilöitä ja neuvostojohtajia, joukossa myös Lenin. Merkurovin kerrotaan tehneen aina kaksi naamiota, joista toisen hän säästi itselleen. Museo sijaitsee Gjumrissa, Armeniassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Меркуров С.Д. (venäjäksi)
- ↑ [2] Меркуров, Сергей Дмитриевич (venäjäksi)
- ↑ Rick Ney, Old Abovian Walking Tour, Armenia Now.com verkkolehti 6.7. 2007 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 29.7.2008.
- ↑ James Moore: Gurdjieff, The Anatomy of a Myth, a Biography, sivu 356
- ↑ Telos, James Mooren haastattelu, The Gurdjieff Journal #4 Viitattu 29.7.2008.
- ↑ [3] Сергей Меркуров, Дорогой подарок (venäjäksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Death Masks of Famous Russians (Arkistoitu – Internet Archive), Kuvia Sergei Merkurov Museon kuolinnaamioista Armeniassa, Russiamania blog. (englanniksi)
- The Russian Sale, Dublin 30.1.2006[vanhentunut linkki], huutokauppaluettelo, kuva jossa Sergei Merkurov työstää jättiläismäistä Stalin -patsasta 1949, s 112 (englanniksi)
- Information Bulletin of the Government of Moscow 1(25) 2006[vanhentunut linkki] Artikkeli Sergei Merkurovin pelastaman Katariina Suuri -patsaan palautuksesta Moskovaan, s 3 (englanniksi).pdf
- Architecture of the Canal Moscow - Volga. (Arkistoitu – Internet Archive) First Edition, 1939.
| ||||||||||||||||||||||
