Ulvilan kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ulvilan kirkko
Church of Ulvila 2.jpg
Sijainti Ulvila
Koordinaatit 61°26′37″N, 021°52′57″E
Seurakunta Ulvilan seurakunta
Rakentamisvuosi noin 1495–1510
Materiaali harmaakivi
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Satakunnan keskiaikaisille kivikirkoille tyypillistä päätykoristelua.

Ulvilan kirkko on Ulvilan kaupungissa Satakunnassa sijaitseva keskiaikainen kivikirkko, joka on yksi Suomen merkittävimmistä ja arvokkaimmista keskiaikaisista muistomerkeistä. Sen suojeluspyhimys on Pyhä Olavi ja kirkko on ainoa ehjänä säilynyt merkki Ulvilan keskiaikaisesta kaupungista. Kirkon omistaa Ulvilan seurakunta, ja se on yhä aktiivikäytössä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan ensimmäinen kirkko rakennettiin todennäköisesti 1200-luvun alkupuolella Liikistöön, jossa tuolloin sijaitsi kauppapaikka. Ulvilan kirkon iästä on esitetty useita arvioita. 1930–1990-luvuilla arvioitiin, että Ulvilan kirkkoa olisi alettu rakentaa nykyiselle paikalleen vuonna 1332, jolloin Suomen piispa Pentti määräsi kivisen kirkon rakennettavaksi Ulvilaan. Toisaalta tiedetään, että kirkko vaurioitui erittäin pahasti vuoden 1429 tulipalossa, minkä jälkeen kunnostettuun kirkkoon hankittiin vieläkin käytössä olevaa esineistöä, kuten krusifiksi ja Pyhää Olavia esittävä veistos. Sisäholvit kirkkoon rakennettiin 1480–1490-luvuilla. Varmana tietona on pidetty, että kirkon ympärillä oleva hautausmaa on vihitty käyttöön vuonna 1347.[1]

Iänmääritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Markus Hiekkasen vuonna 1994 julkaisema väitöskirja asetti perinteiset vuosiluvut kyseenalaisiksi. Väitöskirjassa esitettiin dendrokronologisin ja rakennushistoriallisin perustein, että nykyinen kirkko olisi rakennettu yhtä aikaa sisäholvien kanssa 1480–1490-luvuilla.[1][2] Vuoden 2007 kirjassaan Hiekkanen ajoittaa kirkon rakennetuksi vielä myöhemmin, ja sen mukaan kaikki osat on rakennettu vuosien 1495 ja 1510 välillä. Vanhimman osan, sakariston jälkeen on rakennettu runkohuone vuoden 1500 molemmin puolin ja lopuksi asehuone noin vuonna 1510. Ajoitus on perusteltu rakennuksen piirteillä, kirjallisilla lähteillä ja tuoreella puulustotutkimuksella.[3]

Vuoden 2005 korjaustöiden yhteydessä kirkon pohjoisseinustalta, vajaan metrin päässä sakastin kivijalasta, löytyi maahan haudattuna Suomen suurin keskiaikainen raha-aarre, 1476 hopearahaa 1390-luvulta. Koska aarre oli erittäin lähellä kivijalkaa, on hankala kuvitella, miten kirkko olisi voitu rakentaa 1400-luvun lopulla aivan aarteen viereen ilman, että aarre olisi löytynyt jo tuolloin. Perustuksen antura ulottuu nimittäin aarteen alle. [4][5]

Asehuone.

Nykyaikaistus ja restaurointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Ulvilan kirkkoon hankittiin puukaminoita lämmittämään kylmää ja kolkkoa kirkkorakennusta. 1930-luvulla kynttilänvalon tilalle saatiin ensimmäiset 12 sähkölamppua. 1970-luvun peruskorjauksen yhteydessä asennettiin keskuslämmitys ja äänentoistolaitteet.[1]

Kirkkorakennuksen ulkoasua on siistitty 2000-luvulla. Samoihin aikoihin asennettiin yövalaistus, joka korostaa hienoa rakennusta näyttävämmäksi. Vuosina 2004–2005 kirkon sisätiloissa korjattiin muun muassa kosteusvaurioita ja kirkon ympäristöön rakennettiin uutta viemäröintiä.[6]

Ulvilan kirkko, sankarihaudat
1939 - 1944 Isänmaan puolesta

Kirkon esineistöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikainen esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • krusifiksi 1430-luvulta
  • suojeluspyhimys Pyhää Olavia esittävä veistos 1430-luvulta
  • veistos "Pyhä Anna kolmantena" 1400-luvulta
  • ehtoolliskalkki keskiajan lopulta
  • jouluaiheisesti kirjailtu messukasukka
  • 1300-luvulta peräisin olevia hautakiviä

Loput keskiaikaiset esineet ovat Satakunnan museon hallussa

Everstiluutnantti Robert C. Gripenbergin hauta.

Uudempi esineistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • saarnatuoli vuodelta 1657
  • penkit, joista vanhin säilynyt on vuodelta 1617
  • kuninkaanpenkit, joista ainakin toinen on valmistettu kuningas Kustaa III:n vierailua varten 1790-luvulla
  • hautojen kansikiviä, jotka ovat peräisin 1600- ja 1700-luvuilta
  • alttaritaulu 1700-luvulta
  • virsitaulu 1700-luvulta

Urut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulvilan kirkon ensimmäiset urut hankittiin 1890-luvulla. Nykyiset urut ovat peräisin vuodelta 1937 ja ne on valmistanut Kangasalan urkutehdas.[1]

Haudat ja hautakivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon kuorirakennuksessa on yhteensä viisi hautaa. Lisäksi asehuoneessa on yksi hauta, jota ei ole ilmeisesti koskaan käytetty. Kirkkoon on haudattu sotapäällikkö Axel Kurck sekä Savonlinnan linnaläänin käskynhaltijana toiminut Gödik Fincke ja hänen puolisonsa Elisabeth Boije. Heidän hautakivensä on nykyään sijoitettu nähtäville asehuoneeseen. Kolmen muun haudan vainajien henkilöllisyyttä ei tunneta.[6] Kirkkoa ympäröivällä hautausmaalla lepäävistä vainajista tunnetuin on vuonna 1841 kuollut kielitieteilijä ja professori Gustaf Renvall. Lisäksi paikalle on haudattu muun muassa ruukinpatruuna Jonas Beckman sekä valtiopäivämies ja lääninrovasti August Lilius.

Asehuoneessa on myös useita muita hautakiviä sekä niiden osia. Vanhimmat ovat todennäköisesti peräisin Liikistön hautausmaalta, josta ne on myöhemmin siirretty Ulvilan kirkkoon. Niiden joukossa ovat muun muassa 1300-luvun alkupuolelella kuolleiden saksalaisten kauppiaiden Herbordus Wiperenvorden, Tidemannus de Cumen sekä Arnoldus Stolten kalkkikivestä veistetyt muistokivet.[7]

Kirkon sankarihautausmaan sankariristi on paljastettu 7.11.1949 ja siellä lepää 101 sankarivainajaa[8]

Kellotapuli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon länsipuolella sijaitseva kellotapuli on porilaisen timpurin Jaakko Winbergin suunnittelema ja peräisin 1750-luvulta. Aiemmin sipulikupoliin huipentunut tapuli uusittiin v. 1862, ja nykyisen terävän piikin on suunnitellut G. T. Chiewitz.[1] Kellotapulin eteisessä on nähtavillä jalkapuut.

Kirkon ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkon sivuitse lännessä virtaa Kokemäenjoen vanha suuhaara Kirkkojuopa[9] ja kirkon itäpuolitse kulkeva maantie on osa historiallista Pohjanlahden rantatietä[10]. Kirkon välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Ulvilan Saaren kartano, Ulvilan pappilat sekä muun muassa Isonkartanon ja Trumetarin tilat. Kirkon tuntumassa on myös Ulvilan keskiaikaisen kaupungin autioitunut paikka ja parin kilometrin päässä sijaitsee Liikistön muinaismuistoalue. Vuonna 2009 julkistetussa inventoinnissaan Museovirasto on määritellyt tämän kokonaisuuden yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Ulvilan kaupunki. Kirkot, arkkitehtuuri. Viitattu 6.8.2007
  2. Kirkon ikä Ulvilan seurakunta. Viitattu 8.1.2017.
  3. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot, s. 269. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  4. Porin kaupungin kulttuuritoimi. Ulvilan aarre Viitattu 6.8.2007
  5. Lalli. Ajan odotetaan ratkaisevan Ulvilan kirkon ikäkriisin. Viitattu 6.8.2007
  6. a b Carita Tulkki: "Ulvilan kirkon ja tapulin restaurointi- ja korjaustyön arkeologinen valvonta 2004-2005" Viitattu 15.9.2013.
  7. Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 165. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.
  8. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1, Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivu 292.
  9. Ulvilan kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
  10. Häyrynen, Maunu & Lähteenmäki, Mikael (toim.): Pohjanlahden rantatie – Ratsupolusta rannikon matkailutieksi, s. 35. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja 15. Pori: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3950-3 (painettu) ISBN 978-951-29-3993-0 (verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.4.2011).
  11. Ulvilan kirkko ja ympäristö Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]