Tidemannus de Cume
Tidemannus de Cume (suom. Kokemäen Tidemannus, ruots. Tideman av Kumo[1], k. 8. kesäkuuta 1318) oli Kokemäenjokilaaksossa 1200–1300-lukujen vaihteessa vaikuttanut saksalaissukuinen hansakauppias. Hänen hautakiveään säilytetään nykyään Ulvilan Pyhän Olavin kirkon asehuoneessa. Se on yksi Suomen vanhimmista henkilönimellä varustetuista hautamuistomerkeistä. Esimerkiksi Suomen vanhimpina pidetyt, 1200-luvun alkupuolelta peräisin olevat Raision kirkon hautakivet eivät sisällä nimiä.[2]
Tidemannus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tidemannus de Cumen nimen loppuosa sisältää Kokemäen pitäjästä keskiajalla käytetyn Kumo-nimityksen latinankielisen muodon. Hautakivi on yhdessä 1200-luvun lopulta peräisin olevan Pyhän Henrikin legendan kanssa vanhin tunnettu lähde, jossa Kokemäen pitäjän nimi esiintyy. Tidemannuksen taustoista ei ole tarkkaa tietoa, mutta hänen kutsumisensa kokemäkiläiseksi osoittaa Tidemannuksen asettuneen vakituisesti asumaan seudulle. Erään teorian mukaan hän saattaisi olla Gotlannista 1200-luvulla Ulvilaan saapuneita saksalaisia kauppiaita. Tidemannus on todennäköisesti haudattu Ulvilan Liikistössä sijainneelle hautausmaalle. Muistokivi on myöhemmin siirretty Ulvilan kirkkoon ja sitä on saatettu käyttää esimerkiksi kynnys- tai porraskivenä.[3]
Hautakivi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tidemannuksen hautakivi on kalkkikivestä valmistettu suorakulmainen kivi, joka on todennäköisesti peräisin Gotlannista. Sen keskelle on kaiverrettu vaakunakilpi ja puumerkki, joka esittää kummulla olevaa ristiä. Kiven reunaa kiertää latinankielinen teksti:
- Anno Domini MCCCXVIII V feria ante pentecosten obiit Tidemanus de Cume, cuius anima viuat in eternam pacem. Amen. (Herran vuonna 1318, perjantaina ennen helluntaita kuoli Kokemäen Tidemannus, jonka sielu eläköön ikuisessa rauhassa. Aamen.) [1][3]
Ulvilan keskiaikaisen kirkon asehuoneessa on myös useita muita vanhoja hautakiviä. Niistä vanhimpia ovat Tidemannus de Cumen ohella itämerensaksalaisten kauppiaiden Herbordus Wiperenvorden (k. 1313) ja Arnoldus Stolten (k. 1346) kivet. Kokonaisten lisäksi on useita hajonneita kappaleita, joita on käytetty kirkon rakennusmateriaalina.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Diplomatarium Fennicum –tietokanta Viitattu 14.4.2022.
- ↑ Jari Näränen: "Vanhoja hautakiviä Raision kirkossa" (Arkistoitu – Internet Archive) Arkeologia NYT!, 2/2005. Viitattu 15.9.2013.
- ↑ a b c Salminen, Tapio: Joki ja sen väki - Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle, s. 49–50, 165. Jyväskylä: Kokemäen ja Harjavallan kaupungit ja seurakunnat, 2007. ISBN 978-952-99941-0-6.