Raision hautakivet
Raision kirkon hautakivet ovat mahdollisesti Suomen vanhimmat tunnetut hautakivet, joissa on kuvia. Kahta kiveä, joiden arvellaan olevan 1200-luvulta, säilytetään Raision keskiaikaisessa kivikirkossa pohjoisseinän edustalla.[1] Toiseen niistä on kuvattu suuri auringonpyörä, kehäristejä, eläinhahmoja sekä muita epäselvempiä kuvioita. Eläinhahmojen on tulkittu esittävän lintua ja jotakin nelijalkaista eläintä, mahdollisesti koiraa tai leijonaa. Vaikka kuvitus ei ole yksiselitteisesti kristinuskoon viittaava, kiveä pidetään kristillisenä.[2][3]
Toisen, lähes kaksi metriä korkean kiven pintaan on hakattu 143 cm pitkä ristipäinen sauva. Molemmat hautakivet ovat graniittia, mutta ne eroavat toisistaan valmistustekniikaltaan. Sauvaristi on noin 1 cm syvä hakkaus kivessä, kun taas auringonpyöräkiven kuvat ovat kohokuvioita. Kivissä ei ole kirjoitusta. Molempien kivien kuva-aiheille löytyy vastineita Ruotsista ja Gotlannista 1100-1200 -luvuilta.[2][3]
Vanhat 1200-luvun hautakivet joutuivat kirkon kynnyskiviksi kun Raision kivikirkko rakennettiin joskus vuosien 1480 ja 1550 välillä.[2] Ne löydettiin tutkimuskaivauksessa vuonna 1968[3]. Toinen kivistä oli eteläportaalin kynnyskiveyksessä, toinen runkohuoneen ja länsitornin välisen aukon kynnyskiveyksen keskellä kuviopuoli ylöspäin. Samalla paikalla oli sijainnut aikaisemmin puukirkko (ilmeisesti useitakin), johon hautakivet ovat liittyneet. [1][3]
Vanhimmat hautakivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vanhin kristillinen hautakivi on Kalevanpojan viikatteentikku Laitilan Untamalassa. Se on samoilta ajoilta kuin Raision kirkon kaksi hautakiveä, ellei jopa hieman vanhempi. Se on myös vanhin edelleen paikallaan oleva kristillinen hautakivi. Vanhimmat tunnetut kirjoituksella varustetut kivet puolestaan ovat Ingigerdin hautakivi Maarian kirkossa vuodelta 1290 sekä Sastamalan kirkon hautakivi vuodelta 1304. Vanhimpia nimen sisältäviä kiviä ovat myös Ulvilan Pyhän Olavin kirkossa säilytettävät Herbordus Wiperenvorden ja Tidemannus de Cumen hautakivet 1310-luvulta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. 3. uudistettu painos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2014. ISBN 978-952-222-600-6.
- Moilanen, Ulla: Keskiajan naisia ja miehiä Suomen kirkkojen vanhimmissa hautakivissä Kalmistopiiri. 6.12.2015. Viitattu 13.12.2021.