Kirkonkello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kirkonkellon poikkileikkaus.

Kirkonkello on kirkon tornissa tai sen läheisyydessä erillisessä kellotapulissa sijaitseva suuri metallinen soittolaite. Sellaisia on käytetty kristillisissä kirkoissa varhaiskeskiajalta saakka[1].

Kirkonkellot valmistetaan tavallisimmin kellometalliksi kutsutusta pronssilaaduista, joka sisältää noin 80 % kuparia ja 20 % tinaa. Maailman suurin kirkonkello on Tsaarin kello Moskovan Kremlissä. Se on 6,14 metriä korkea ja painaa 200 tonnia, ja valmistettiin vuosina 17331735. Se on yhä paikoillaan, mutta ei enää käytössä.

Suomen suurin kirkonkello on Suomenlinnan kirkon erillisessä kellotapulissa Helsingissä. Se on valettu Moskovassa ja painaa 6683 kiloa.

Kirkonkelloja soitetaan yleensä jumalanpalvelusten alkamisen merkiksi sekä myös esimerkiksi häiden tai hautajaisten merkiksi. Joissakin kirkoissa niitä soitetaan muutoinkin tasatunnein. Niitä saattaa olla useampiakin, niin että ne soittavat jotakin sävelmää. Esimerkiksi Helsingin Kallion kirkon seitsemän pronssikelloa soittavat joka päivä klo 12 ja 18 Jean Sibeliuksen kirkkoa varten säveltämää kellokoraalia.

Toisen maailmansodan aikana Helsingin ilmatorjunta käytti kirkonkelloja varoittaakseen kaupunkilaisia lähestyvistä ilmahyökkäyksistä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Bells." Catholic Encyclopedia. read online

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]