Operaatio Weserübung

Saksalaisia risteilijöitä matkalla kohti Norjaa päivää ennen Weserübungin aloitusta. Raskas risteilijä Blücher kuvattuna risteilijä Emdeniltä.

Operaatio Weserübung (saks. Unternehmen Weserübung, Fall Weserübung) oli Saksan koodinimi Tanskan ja Norjan miehitykseen tähtäävälle toisen maailmansodan aikaiselle sotilasoperaatiolle. Kyseessä oli Norjan taistelun avausoperaatio, joka sai nimensä saksalaisen Weserjoen mukaan.

Taustaa

Keväästä 1939 alkaen Britannian amiraliteetti alkoi pitää Skandinaviaa mahdollisena sotanäyttämönä, mikäli uusi sota puhkeaisi Saksan kanssa. Ensimmäisen maailmansodan kauhut kummittelivat yhä brittien mielissä, eivätkä he halunneet käydä laajaan maasotaan kevein perustein. Siksi amiraliteetti pohti suuren sotalaivastonsa käyttämistä Saksan teollisuuden heikentämiseen laivastosaarron avulla. Saksa näet tarvitsi rautamalmia, jota se osti Ruotsilta. Malmi kaivettiin Kiirunan ja Malmivaaran kaivoksilla pohjois-Ruotsissa, josta se kuljetettiin malmirautatietä pitkin Luulajan ja pohjois-Norjan Narvikin satamiin lastattavaksi saksalaisiin laivoihin. Saarto Pohjanmerellä edesauttaisi myös lopullista Saksan laivaliikenteen täydellistä saartoa.

Saksan sotalaivaston Kriegsmarinen komentaja Erich Raeder oli havainnut vaaran ja keskusteli Skandinavian roolista Adolf Hitlerin ja muun sodanjohdon kanssa lokakuussa 1939 heti Puolan valtaamisen jälkeen. Raeder puhui mahdollisesti Norjaan tulevien brittitukikohtien aiheuttamasta vaarasta ja myös siitä, kuinka Saksa puolestaan hyötyisi, jos sillä olisi omia tukikohtia Norjassa brittien sijasta. Hitler ei vastustanut Raederia, mutta hänen huomionsa oli kääntynyt täysin Ranskan valtaamiseen tähtäävään operaatioon, jolle huono sää ei tuntunut antavan mahdollisuutta. Sen sijaan käytiin valesotaa. Skandinavia ei houkutellut muutakaan Wehrmachtin johtoa sen suurempaan suunnittelutyöhön.

Marraskuun 1939 loppuun mennessä Winston Churchill ehdotti operaatio Wilfrediä, Norjan aluevesien miinottamista, mikä pakottaisi siirtämään rautamalmikuljetusten reittiä Pohjanmeren avovesille, jossa Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimat voisi keskeyttää ne. Churchillin olettaman mukaan operaatio myös provosoisi Saksaa yrittämään ottaa aloitteen Skandinaviassa, jolloin liittoutuneet soveltaisivat Suunnitelma R 4:ä ja valtaisivat Norjan ilman pelkoa suurista diplomaattisista seurauksista ja saavuttaen omat strategiset tavoitteensa. Vaikka operaatio Wilfred otettiin käyttöön myöhemmin, pääministeri Neville Chamberlain ja ulkoministeri Lordi Halifax kielsivät sen tässä vaiheessa peläten Yhdysvaltain ja muiden neutraalien maiden reaktiota. Talvisodan syttyminen muutti diplomaattista tilannetta, sillä länsiliittoutuneet sympatisoivat Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Suomen taistelua. Valesodan keskeyttäneessä alkuhuumassa esitettiin useita suunnitelmia Suomen auttamiseksi ja kirjavia päätöslauselmia muotoiltiin, mutta niistä ei juuri ollut käytännön hyötyä. Churchill yritti tarjota tilanteeseen sopivaa suunnitelmaansa uudelleen, mutta se kiellettiin jälleen.

Joulukuussa 1939 Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska aloittivat todellisten suunnitelmien laatimisen Suomen auttamiseksi. Heidän ajatuksenaan oli lähettää maihinnousujoukko Narvikiin pohjois-Norjaan ja vallata malmirautatie sekä muut mahdolliset kulkureitit. Suunnitelma salli sopivasti liittoutuneiden vallata myös Ruotsin alueella olevat kaivokset. Tämän suunnitelman Chamberlain ja Halifax hyväksyivät. He luottivat lisäksi Norjan tekevän yhteistyötä liittoutuneiden kanssa, joka poistaisi osan laillisuuden mukanaan tuomista esteistä.

Kun liittoutuneet varoittivat Ruotsia ja Norjaa diplomaattisesti, saivat he aikaan tiukan kielteisen vastaanoton kummassakin maassa. Natsimielinen norjalainen Vidkun Quisling jopa lähestyi Saksaa varoituksineen ja avunpyyntöineen liittoutuneiden muodostaman uhan vuoksi ja Hitler lupasi lähettää pieniä joukkoja apuun ”pitääkseen Norjan neutraalina” mikäli uhka toteutuisi. Liittoutuneet jatkoivat sotaretkensä suunnittelua, mutta se menetti laillisen pohjansa, kun Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa maaliskuussa 1940.

Suunnittelu

Norjan valtaamisella oli kannattajansa Saksan esikunnissa. Niinpä 14. joulukuuta 1939 Hitler määräsi salaisesti laadittavaksi ennakoivan suunnitelman Norjan valtaamiseksi. Studie Nord -suunnitelman 20. tammikuuta 1940 annetun luonnoksen mukaan jokainen vähänkin merkittävä satama tultaisiin valtaamaan salamaoperaatiossa laivaston avulla. Hitler osoitti hieman aikaisempaa suurempaa kiinnostusta ja määräsi uusia voimavaroja suunnittelutyön jatkamiseksi. Sitten tapahtui jotain, mikä lisäsi Hitlerin päättäväisyyttä.

Tapaus Altmark

Käsikähmän aikana kuolleita saksalaisia kannetaan haudattavaksi Altmarkilta

Pääartikkeli: Altmarkin tapaus

Saksalainen tankkeri ja tukialus Altmark oli palaamassa Saksaan lastinaan 299 taskutaistelulaiva Graf Speen vangitsemaa brittilaivaston merimiestä. 15. helmikuuta 1940 Altmark kulki Norjan aluevesillä ja joutui kolme kertaa Norjan laivaston torpedoveneiden pysäyttämäksi. Jokaisella kerralla norjalaiset nousivat laivaan ja tutkivat sen, vaikka miehistö vakuutti laivan olevan vain tavallinen kauppalaiva. Ruumaan he eivät katsoneet. Vaikka sinne piilotetut brittivangit pitivät kovaa metelia norjalaiset eivät joko välittäneet tai kuulleet mitään häiritsevää, vaan antoivat Altmarkille luvan jatkaa matkaa.

Brittien meritiedustelukone huomasi Altmarkin myöhemmin samana päivänä. Laivasto lähetti sen perään hävittäjä HMS Cossackin ja Altmark joutui vetäytymään piiloon Jøssingfjordin vuonoon. Seuraavana päivänä Cossack seurasi Altmarkia vuonoon ja pakotti sen ajamaan rantahietikolle. Ryhmä brittejä jalkautui ja otti Altmarkin haltuunsa lyhyen käsikähmän jälkeen. Altmarkia saattaneet norjalaiset tykkiveneet protestoivat, mutta eivät ottaneet osaa kahakkaan. Britit vapauttivat sotavangit ja jättivät Jøssingfjordin taakseen varhain aamulla 18. helmikuuta.

Norjalaiset olivat raivoissaan, mutta eivät halunneet tulla vedetyksi mukaan suursotaan. Ikävä kyllä Norjan toiminta Altmarkin tapauksen aikana vahvisti sekä liittoutuneiden että Saksan epäluuloja norjalaisten neutraaliutta kohtaan.

Falkenhorstin luonnos

Nikolaus von Falkenhorst

Kuultuaan Altmarkista Hitler puhkesi silmittömään raivoon. Erich Raederin mukaan tapaus näytti asettaneen Norjan kyvyn säilyttää neutraaliutensa kokonaan uuteen valoon. 19. helmikuuta Hitler määräsi operaatio Weserübungin suunnittelemista vauhditettavaksi. Seuraavana päivänä hän oli jo vakuuttanut itsensä, että britit olivat nousemassa maihin Norjaan hetkellä millä hyvänsä ja antoi määräyksiä joukkojen siirtämisestä. Alfred Jodl rauhoitti tilannetta, koska operaatiolla ei ollut edes johtajaa. Wilhelm Keitel ehdotti tehtävään vasta kenraaliksi ylennettyä Nikolaus von Falkenhorstia. Vaikka Hitler tunsi epäluuloa aatelissukuisia upseereja kohtaan, Falkenhorstia pidettiin eräänlaisena pohjoisten sotaolojen asiantuntijana, sillä hän oli ollut Rüdiger von der Goltzin esikuntapäällikkönä saksalaisten sotaretkellä Suomen sisällissodassa 1918. Falkenhorst komennettiin saapuvaksi jo seuraavana päivänä.

21. helmikuuta Hitler kyseli Falkenhorstilta tämän kokemuksista Suomessa ja antoi hänelle tehtäväksi laatia nopeasti toteutettava suunnitelma Norjan valtaamiseksi. Kenraali Jodlin mukaan pelkäksi työhaastatteluksi aiottu tapaaminen päättyi Hitlerin pitkään monologiin Norjan tärkeydestä Saksalle sekä käytettävissä olevita mahdollisuuksista. Hitler näytti tempautuneen mukaan hankkeeseen. Falkenhorst sai kuulla vain osia edellisistä suunnitelmista, koska Hitler antoi uusia ohjeita ja koska hanke tahdottiin pitää salassa. Jopa niin salassa, ettei kenraali saanut edes käyttää sotatoimiston karttoja, vaan hän joutui poikkeamaan kirjakaupassa ostamassa Norja-aiheisen Baedeker-matkaopaskirjasen matkallaan hotellihuoneeseensa suunnittelemaan operaatiota. Hänen tuli ilmoittautua takaisin Führerille kello 17 mennessä mukanaan luonnos siitä, kuinka hän aikoisi käyttää viittä divisioonaa Norjan valtaamiseen.

Falkenhorstin luonnos sisälsi samankaltaisuuksia amiraali Theodor Krancken erityisesikunnan laatiman Studie Nordin kanssa. Myös Krancke oli käyttänyt samaa Baedeker-kirjasta apunaan. Hitler hyväksyi luonnoksen ja nimitti Falkenhorstin johtamaan operaatiota saman päivän iltana. Jodlin mukaan Falkenhorst hyväksyi tehtävän innoissaan, mutta ainakin sodan jälkeen Falkenhorst kielsi olleensa erityisen iloinen toimeksiannosta.

Operaatiosuunnitelma

Operaatio Weserübungin kulku

Alkuperäinen suunnitelma oli saada Tanskalta lupa käyttää lentokenttiä vaatimalla niitä diplomaattisin keinoin. 1. maaliskuuta 1940 Hitler kuitenkin lisäsi muutoksen, että myös Tanska tultaisiin valtaamaan.

Kriegsmarinen tammikuussa laatiman suunnitelman mukaan avainseikkoja olivat yllätyksellisyys ja nopeus. Yllätys olisi tärkeä, sillä se vähentäisi riskiä Norjan vastarinnan tehostumiseksi ja brittien väliintulon mahdollisuutta. Nopeus saavutettaisiin käyttämällä nopeita sota-aluksia joukkojen kuljetukseen hitaiden joukkojenkuljetusalusten sijasta. Näin kaikki kohteet voitaisiin tavoittaa samanaikaisesti ja pienemmällä paljastumisen riskillä. Uusi suunnitelma vaati myös erikoisjoukkoja, kuten vuoristo-, laskuvarjojääkäri- ja motorisoitujen joukkojen käyttöä.

Kohteina olivat seuraavat:

• Oslo läheisine asutuskeskuksineen
• Bergen
• Narvik
• Tromssa
• Trondheim
• Stavanger

Suunnitelmassa toivottiin Tanskan ja Norjan kuninkaiden nopeaa kaappaamista, joka vauhdittaisi antautumista.

Lopullinen suunnitelma sai koodinimekseen operaatio Weserübung (”Harjoitus Weserillä”) 27. tammikuuta 1940. Osallistuvat maavoimat alistettiin XXI armeijaryhmälle, johon kuului 3. vuoristodivisioona ja viisi jalkaväkidivisioonaa, joilta puuttui taistelukokemusta. Kolme laskuvarjokomppaniaa tulisi valtaamaan lentokentät. Päätös liittää mukaan 2. vuoristodivisioona tehtiin myöhemmin. Koko operaatioon tulisi osallistumaan myös noin tuhat lentokonetta.

Wesertag

Pääartikkelit: Tanskan valtaus ja Taistelu Norjasta

Varhain huhtikuun 9. päivän aamuna vuonna 1940 koitti Wesertag (”Weser-päivä”). Saksa valloitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan. Saksalaiset ilmoittivat maiden hallituksille, että Wehrmacht on saapunut ”suojelemaan maiden neutraaliutta ranskalais-brittiläistä aggressiota vastaan.”

Invaasiolaivaston nimellinen saapumisaika — Weserzeit (”Weser-tunti”) oli 05:15 Keski-Euroopan aikaa.

Sotilaallinen tilanne Euroopassa 1940

Narvikin lähistöllä käytiin laivastotaisteluita 10.–13. huhtikuuta 1940 brittien ja saksalaisten kesken

Lähteet

• François Kersaudy: Norway 1940. University of Nebraska Press, 1998. ISBN 978-0-8032-7787-8. englanti

Aiheesta muualla

• Operation Weserübung and the Origins of Joint Warfare (englanniksi)
• Robert W. Strahan: Command and Control of the First Modern Campaign; The German Invasion of Denmark and Norway - April, 1940 (englanniksi)