Ero sivun ”Jussi Jurkka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 2001:998:C9:CE18:B5B9:4D90:2D0F:239) ja palautettiin versio 18787408, jonka on tehnyt Raid5: lähteetöntä, kuvittelu ei merkittävä tieto |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
| puoliso = [[Maikki Länsiö]] <br> [[Arja Pessa]] |
| puoliso = [[Maikki Länsiö]] <br> [[Arja Pessa]] |
||
| lapset = [[Laura Jurkka]] |
| lapset = [[Laura Jurkka]] |
||
| sukulaiset = [[Eino Jurkka]] <br> [[Emmi Jurkka]] |
| sukulaiset = [[Eino Jurkka]] <br> [[Emmi Jurkka]] <br> [[Sakari Jurkka]] <br> [[Vappu Jurkka]] |
||
| muut nimet = |
| muut nimet = |
||
| aktiivisena = 1949–1982 |
| aktiivisena = 1949–1982 |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
* ''Britannicus'' |
* ''Britannicus'' |
||
* ''Dantonin kuolema'' |
* ''Dantonin kuolema'' |
||
* ''Kummittelijoita''<ref name="STTT269">Suomen teatterit ja teatterintekijät, s. |
* ''Kummittelijoita''<ref name="STTT269">Suomen teatterit ja teatterintekijät, s. 269</ref> |
||
* ''[[Morsiusseppele]]'' |
* ''[[Morsiusseppele]]'' |
||
* ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]]'' |
* ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]]'' |
||
| Rivi 42: | Rivi 42: | ||
}} |
}} |
||
'''Jussi Tapani Jurkka''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|15|6|1930|[[Turku]]|9|4|1982|[[Helsinki]]}}) oli suomalainen [[näyttelijä]]. Jurkan näyttelijäntyölle oli ominaista jyrkkyys ja terävyys, |
'''Jussi Tapani Jurkka''' ({{Syntymä- ja kuolinaika|15|6|1930|[[Turku]]|9|4|1982|[[Helsinki]]}}) oli suomalainen [[näyttelijä]]. Jurkan näyttelijäntyölle oli ominaista jyrkkyys ja terävyys, minkä takia hän päätyi monesti esittämään poikkeuksellisia roolihahmoja. Hänen intensiteettinsä ja älykkyytensä vetosivat niin teatteri- kuin elokuvayleisöön ja hän saavutti useita taiteellisia voittoja vaativissa roolitehtävissä.<ref name="Rakas280">Rakas Emmi, s. 280</ref> Jurkan paneutuminen roolitehtäviin oli aina perusteellista ja kunnianhimoista. Luonteeltaan hermoherkkä Jurkka sai nuorena näyttelijänä usein esitettävikseen vihaisten nuorten miesten rooleja.<ref>Rakas Emmi, s. 275.</ref> |
||
Jurkka |
Jurkka saavutti taiteellisia voittoja uransa alusta aina viimeiseen roolitehtäväänsä. Traagisista rooleista erityisen vaikuttava oli Frantz von Gerlach näytelmässä ''Altonan vangit''. Jurkka menestyi myös koomisissa rooleissa kuten Algernonin osassa salonkikomediassa ''Sulhaseni Ernest''. |
||
Jurkka jätti kolmivuotisen [[Teatterikorkeakoulu#Ennen Teatterikorkeakoulua|Teatterikoulun]] kesken vuonna 1949 kahden opintovuoden jälkeen.<ref name=meri146>Meri, s. |
Jurkka jätti kolmivuotisen [[Teatterikorkeakoulu#Ennen Teatterikorkeakoulua|Teatterikoulun]] kesken vuonna 1949 kahden opintovuoden jälkeen.<ref name=meri146>Meri, s. 146–148</ref> Hän työskenteli näyttelijänä Kotkan Maakuntateatterissa 1949–1950, [[Intimiteatteri]]ssa 1950–1957 ja [[Suomen Kansallisteatteri]]ssa 1957–1982. |
||
Valkokankailla Jurkan tunnetuimmat roolit olivat ''[[Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)|Tuntemattoman sotilaan]]'' (1955) [[Lammio]] ja ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punaisen viivan]]'' (1959) [[agitaatio|agitaattori]] Puntarpää. Kaikkiaan Jurkka näytteli 32 |
Valkokankailla Jurkan tunnetuimmat roolit olivat ''[[Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)|Tuntemattoman sotilaan]]'' (1955) [[Lammio]] ja ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punaisen viivan]]'' (1959) [[agitaatio|agitaattori]] Puntarpää. Kaikkiaan Jurkka näytteli 32 elokuvassa. Televisiossa hän oli mukana muun muassa [[Pentti Siimes|Pentti Siimeksen]] ja [[Ritva Valkama]]n tähdittämässä sketsiviihdesarjassa ''[[Parempi myöhään…]]'' |
||
Jussi Jurkan elämästä |
Jussi Jurkan elämästä julkaistiin Otavan kustantamana vuonna 2015 Lauri Meren kirjoittama 473-sivuinen kirja ''Tuntematon tähti: Jussi Jurkka''.<ref name="Otava2015" /> |
||
== Sukutausta == |
== Sukutausta == |
||
Jurkka kuului |
Jurkka kuului merkittävään näyttelijäsukuun kummankin vanhempansa puolelta. Hänen vanhempansa [[Eino Jurkka]] ja [[Emmi Jurkka]] (o.s. Tuomi) olivat kumpikin [[teatterinjohtaja|teatterinjohtajia]] ja näyttelijöitä. Myös hänen veljensä [[Sakari Jurkka]] ja sisarensa [[Vappu Jurkka]] työskentelivät näyttelijöinä samoin kuin enonsa [[Arvi Tuomi]] ja [[Valter Tuomi]] sekä serkkunsa [[Rauli Tuomi|Rauli]] ja [[Liisa Tuomi]]. Vanhemmat erosivat Jussin ollessa vasta vuoden ikäinen. Antti Tuurin Levoton mieli ‑romaanin (Otava 2019) mukaan Lappajärvellä, Pohjanmaalla vaikuttanut taidemaalari Arvid Broms (1910–1968) olisi ollut näyttelijä Jussi Jurkan biologinen isä. |
||
Jussi Jurkan ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä [[Maikki Länsiö]] (1932–1996). |
Jussi Jurkan ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä [[Maikki Länsiö]] (1932–1996). Myös heidän tyttärensä [[Laura Jurkka]] (s. 1958) on näyttelijä.<ref name="YEA2006" /> Jurkan toinen aviopuoliso oli näyttelijä [[Arja Pessa]] (1943–2015). Kumpikin avioliitto päättyi eroon. Jurkka itse totesi liitoistaan ironisesti, ettei hän ”koskaan mennytkään naimisiin, hänet vietiin molemmilla kerroilla”.<ref name="Rakas280"/> |
||
Julkisuudessa Jussi Jurkka viihtyi vain sen verran |
Julkisuudessa Jussi Jurkka viihtyi vain sen verran kuin oli tarpeen hänen ammattinsa kannalta. Erottuaan Pessasta 1970-luvun alussa hän jätti julkisuuden lähes tyystin.<ref>Rakas Emmi, s. 280–281</ref> |
||
== Lapsuus ja nuoruus == |
== Lapsuus ja nuoruus == |
||
Kun Emmi Jurkka alkoi syksyllä 1929 odottaa kuopustaan, perhe asui Turussa, jonne he olivat muuttaneet [[Viipuri]]sta. Eino ja Emmi Jurkan avioliitto oli jo tuolloin romahduspisteessä. Kuopus syntyi turkulaisessa Aleksandra Seikon synnytyssairaalassa. Seuraavana vuonna Jurkat muuttivat Helsinkiin, mistä Eino Jurkka oli saanut teatterinjohtajan pestin. Emmi Jurkka ehdotti miehelleen avioeroa, ja |
Kun Emmi Jurkka alkoi syksyllä 1929 odottaa kuopustaan, perhe asui Turussa, jonne he olivat muuttaneet [[Viipuri]]sta. Eino ja Emmi Jurkan avioliitto oli jo tuolloin romahduspisteessä. Kuopus syntyi turkulaisessa Aleksandra Seikon synnytyssairaalassa. Seuraavana vuonna Jurkat muuttivat Helsinkiin, mistä Eino Jurkka oli saanut teatterinjohtajan pestin. Emmi Jurkka ehdotti miehelleen avioeroa, ja tämä suostui. Lapset jäivät Emmi Jurkan hoiviin. Eino Jurkka asui lähellä, mutta ei ollut juuri mukana lastensa elämässä.<ref>Meri, s. 27–30</ref> |
||
Emmi Jurkka lapsineen vaihtoi asuntoa tuon tuosta, ja myös kotiapulaiset vaihtuivat usein. Apulaisilla oli verraten vapaat oltavat, mutta myös suuri vastuu lapsista.<ref>Meri, s. |
Emmi Jurkka lapsineen vaihtoi asuntoa tuon tuosta, ja myös kotiapulaiset vaihtuivat usein. Apulaisilla oli verraten vapaat oltavat, mutta myös suuri vastuu lapsista.<ref>Meri, s. 35</ref> Sakarin, Vapun ja Jussin suhteelliset ikäerot olivat tuossa vaiheessa suuret, ja Sakari otti nuorempiin sisaruksiinsa nähden tietynlaisen "isän roolin".<ref>Meri, s. 36</ref> Jussi Jurkka omaksui tarkkailijan osan. Hänen omintakeinen huumorinsa ja tapansa hahmottaa asioita eri näkökulmista alkoi käydä ilmi hänen läheisilleen.<ref>Meri, s. 39</ref> |
||
Jussi Jurkka aloitti koulunkäyntinsä [[Munkkiniemi|Munkkiniemessä]] 1937.<ref>Meri, s. |
Jussi Jurkka aloitti koulunkäyntinsä [[Munkkiniemi|Munkkiniemessä]] vuonna 1937.<ref>Meri, s. 44</ref> Kun Emmi Jurkka alkoi seurustella kuvanveistäjä [[Jussi Mäntynen|Jussi Mäntysen]] kanssa ja ryhtyi hankkimaan avioeroa varten vaadittavia dokumentteja, kävi ilmi, että Vappu ja Jussi Jurkkaa ei ollut virallisesti edes olemassa. Heidät merkittiin siviilirekisterin syntymäluetteloon keväällä 1938.<ref>Meri, s. 47–48</ref> |
||
Lapsuutensa kesät Jussi Jurkka vietti [[Terijoki|Terijoella]], |
Lapsuutensa kesät Jussi Jurkka vietti [[Terijoki|Terijoella]], missä myös Arvi Tuomen perheellä oli kesähuvila. Jurkat olivat tutustuneet paikkakuntaan jo 1920-luvulla näyttelijäpariskunta [[Joel Rinne|Joel]] ja [[Rosi Rinne|Rosi Rinteen]] välityksellä.<ref>Meri, s. 51</ref> Terijoen tiivis ja virikkeellinen huvilayhteisö hajosi [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] myrskyihin, mutta se oli jättänyt jälkensä Jurkkien katraaseen.<ref>Meri, s. 69</ref> 1930-luvun lopussa Jurkat asuivat [[Töölö]]ssä Lallukan taiteilijakodissa. Jussi Jurkkaan eivät tehneet vaikutusta niinkään Lallukan nimekkäät näyttelijät, vaan kuvataiteilijat, joilta hän sai suuntaviivoja elämälleen. Eritoten interiöörit kiehtoivat tulevaa näyttelijää.<ref>Meri, s. 79</ref> |
||
Eino Jurkalla oli varakkaita sukulaisia [[Jämsä]]ssä. Hänen äitinsä kotitila, Saaren kartano, oli vieraiden hallinnassa, mutta hänen serkkunsa emännöi vaurasta Virkajärven tilaa. Emmi Jurkka lapsineen pääsi [[talvisota]]a pakoon Virkajärvelle.<ref>Meri, s. |
Eino Jurkalla oli varakkaita sukulaisia [[Jämsä]]ssä. Hänen äitinsä kotitila, Saaren kartano, oli vieraiden hallinnassa, mutta hänen serkkunsa emännöi vaurasta Virkajärven tilaa. Emmi Jurkka lapsineen pääsi [[talvisota]]a pakoon Virkajärvelle.<ref>Meri, s. 84</ref> [[Välirauha]]n aikana Emmi Jurkka sai työtä [[Tampere]]elta ja muutti sinne, mutta Jussi ja Vappu jäivät lähes kaksin Lallukan asuntoon. Sakari Jurkka oli [[Jatkosota|jatkosodan]] alussa hyväksytty vapaaehtoisena rintamalle.<ref>Meri, s. 90</ref> Vuonna 1942 Vappu ja Jussi muuttivat vihdoin äitinsä luo Tampereelle, missä Jussi sai ensikosketuksensa teatteriin: hänellä oli pieni rooli ''[[Elinan surma|Elinan surmassa]]'' syksyllä 1942.<ref>Meri, s. 100</ref> Jussi Jurkka sai Tampereella läheisiä ystäviä, mutta hänen koulunkäyntinsä ei ottanut sujuakseen.<ref>Meri, s. 112</ref> |
||
Eino ja Emmi Jurkka lähtivät 1940-luvun puolivälissä teatterikiertueelle, |
Eino ja Emmi Jurkka lähtivät 1940-luvun puolivälissä teatterikiertueelle, jolla oli mukana myös heidän kolme lastaan. Sakari Jurkalla oli jo hieman kokemusta näyttelijän ammatista. Vappu Jurkan keskikouluopinnot Tampereella olivat loppusuoralla ja Jussi Jurkka oli lopen tympääntynyt koulunkäyntiin. Kiertuenumerona oli ''Isontalon Antti'', jossa Jussi Jurkka näytteli rengin roolin.<ref>Meri, s. 123–124</ref> |
||
== Teatterikoulu == |
== Teatterikoulu == |
||
Suomen Teatterikoulu muutettiin kolmivuotiseksi |
Vuonna 1947 Suomen Teatterikoulu muutettiin kolmivuotiseksi. Jussi Jurkka olisi joutunut odottamaan kolme vuotta, mikäli hän ei olisi pyrkinyt opinahjoon syksyllä 1947. Eino Jurkka arvioi ennalta, mitä pääsykokeissa tulisi tapahtumaan, ja neuvoi poikaansa sen varalta: ”Tärkeintä on ottaa tilanne haltuun” ja tehdä jännityksen aiheuttamasta tärinästä roolihenkilön ominaisuus. Jussi Jurkka noudatti neuvoa, ja hänet hyväksyttiin kouluun.<ref>Meri, s. 127–128</ref> |
||
Teatterikoulussa Jurkka oli omimmassa elementissään ja kurssinsa lahjakkain. Hänen kurssikavereitaan olivat muun muassa [[Ahti Haljala]], [[Leo Jokela]] ja [[Kauko Vuorensola]]. Kahden viimeksimainitun kanssa hän muodosti ystäväpiirin, joka otti |
Teatterikoulussa Jurkka oli omimmassa elementissään ja kurssinsa lahjakkain. Hänen kurssikavereitaan olivat muun muassa [[Ahti Haljala]], [[Leo Jokela]] ja [[Kauko Vuorensola]]. Kahden viimeksimainitun kanssa hän muodosti ystäväpiirin, joka otti bravuurikseen improvisaation.<ref>Meri, s. 133</ref> Jurkan kotona Vaasanrinteellä käytiin intohimoisiakin taidekeskusteluja. Eino Jurkka asui lähellä, ja silloin tällöin opiskelijat saivat kuunnella hänen oppejaan.<ref>Meri, s. 141</ref> |
||
Jussi Jurkan teatterikouluvuosien merkittävä näytelmä oli [[Anton Tšehov]]in ''Lokki'', jonka virolainen [[Liina Reiman]] toi kouluun osana näyttelijäntyön opetustaan. Jurkka teki vaikutuksen Konstantin Treplevin roolissa. ''Lokki'' esitettiin harjoitusnäytteenä myös kriitikoille, jotka arvioivat Jurkan eläytymiskykyiseksi ja sangen kypsäksi. |
Jussi Jurkan teatterikouluvuosien merkittävä näytelmä oli [[Anton Tšehov]]in ''Lokki'', jonka virolainen [[Liina Reiman]] toi kouluun osana näyttelijäntyön opetustaan. Jurkka teki vaikutuksen Konstantin Treplevin roolissa. ''Lokki'' esitettiin harjoitusnäytteenä myös kriitikoille, jotka arvioivat Jurkan eläytymiskykyiseksi ja sangen kypsäksi. ”Jussi Jurkan Konstantinin ympärille muodostui todella Tšehovin tunnelmaa...”, Ilta-Sanomien [[Paula Talaskivi]] kirjoitti. Jurkan opinnot päättyivät kevätlukukauteen 1949, syyt olivat pitkälti taloudelliset.<ref name=meri146/> Hän jäi vaille muodollista pätevyyttä, mitä hänen isänsä ei pitänyt lainkaan ongelmana. Tämä oli nähnyt poikansa lahjakkuuden, ja tiesi että käytännön työ opettaa parhaiten myös teatterissa.<ref>Meri, s. 151</ref> Eino Jurkka sopi Kotkan Maakuntateatterin uuden johtajan [[Toppo Elonperä]]n kanssa, että Jussi Jurkka aloittaa Kotkassa syysnäytäntökaudella 1949. Jussi Jurkan ei tarvinnut enää todistaa taitojaan Elonperälle, sillä hän oli antanut vahvat näytöt jo teatterikoulussa.<ref>Meri, s. 152</ref> |
||
== Teatteriura == |
== Teatteriura == |
||
=== Kotkan Maakuntateatteri === |
=== Kotkan Maakuntateatteri === |
||
Jussi Jurkan tulorooli [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]] oli rivihahmo suositussa laulunäytelmässä ''[[Tukkijoella (näytelmä)|Tukkijoella]]''. Jurkka rakensi vaatimattomasta hahmosta jokapaikanhöylän, joka touhusi korjaten ja nikkaroiden Pietolan tiluksilla, mutta ei kuitenkaan puuttunut varsinaiseen juoneen.<ref>Meri, s. |
Jussi Jurkan tulorooli [[Kotka (kaupunki)|Kotkassa]] oli rivihahmo suositussa laulunäytelmässä ''[[Tukkijoella (näytelmä)|Tukkijoella]]''. Jurkka rakensi vaatimattomasta hahmosta jokapaikanhöylän, joka touhusi korjaten ja nikkaroiden Pietolan tiluksilla, mutta ei kuitenkaan puuttunut varsinaiseen juoneen.<ref>Meri, s. 156</ref> Työyhteisössään Jurkka oli erinomainen me-hengen rakentaja. Toisinaan hän sanoa pamautti eriävän näkymyksensä ohjaajille päin naamaa, mikä tuohon aikaan ei ollut suinkaan tavanomaista. Pikkuhiljaa hän alkoi saada arvostusta ammattikunnassaan.<ref>Meri, s. 160</ref> |
||
Jurkan ensimmäinen päärooli oli Michael [[Max Catto]]n [[tragedia]]ssa ''Vihreät vedet''. Isäänsä vihaava Michael edusti roolityyppiä, josta Jurkka tuli tunnetuksi 1950-luvulla: neuroottiset nuoret miehet. Jurkan näyttelijänlaatuun tyyppi sopi erinomaisesti.<ref>Rakas Emmi, s. |
Jurkan ensimmäinen päärooli oli Michael [[Max Catto]]n [[tragedia]]ssa ''Vihreät vedet''. Isäänsä vihaava Michael edusti roolityyppiä, josta Jurkka tuli tunnetuksi 1950-luvulla: neuroottiset nuoret miehet. Jurkan näyttelijänlaatuun tyyppi sopi erinomaisesti.<ref>Rakas Emmi, s. 195</ref> Kriitikot olivat vaikuttuneita Jurkan suorituksesta. ”Hänen Michaelinsa oli todella se yliherkkä hermoihminen ‑‑- jotka lähentelivät runouden ilmapiiriä”, Etelä-Suomi-lehden Ester Kankkunen arvioi.<ref>Meri, s. 164</ref> |
||
Kotkan naisväen suosioon Jurkka pääsi koulupoika Gabrielin roolillaan kappaleessa ''Viimeinen luokka''. Jurkka teki roolin myös Helsingissä pariin otteeseen [[Leo Lähteenmäki|Leo Lähteenmäen]] ollessa estynyt. Helsingin Sanomien [[Sole Uexküll|Sole Uexküll-Gyllenband]] piti Jurkan vapautuneisuudesta ja eloisuudesta. Vielä tässä vaiheessa Jurkan [[Akhilleus| |
Kotkan naisväen suosioon Jurkka pääsi koulupoika Gabrielin roolillaan kappaleessa ''Viimeinen luokka''. Jurkka teki roolin myös Helsingissä pariin otteeseen [[Leo Lähteenmäki|Leo Lähteenmäen]] ollessa estynyt. Helsingin Sanomien [[Sole Uexküll|Sole Uexküll-Gyllenband]] piti Jurkan vapautuneisuudesta ja eloisuudesta. Vielä tässä vaiheessa Jurkan [[Akhilleus|akilleenkantapäänä]] olivat puutteet äänenkäytössä.<ref>Meri, s. 165</ref> Hänen maineensa kiiri, ja häntä kosiskeltiin Tampereen Työväen Teatteriin, turhaan. Hän ei lämmennyt myöskään Suomen Kansallisteatterille.<ref>Meri, s. 167</ref> |
||
Sattui myös, että Jussi Jurkasta tuli isä Kotkan |
Sattui myös, että Jussi Jurkasta tuli isä Kotkan-kaudellaan. Hän oli saattanut näyttelijä [[Mai-Brit Heljo]]n raskaaksi. Jurkka ja Heljo olivat näytelleet komedioissa ''Viimeinen luokka'' ja ''Olemmehan kaksikymmentävuotiaita'', ja lapsi saanut alkunsa siinä sivussa.<ref>Meri, s. 198</ref> Tulokkaalla oli peräti neljä eri sukunimeä ennen neljän vuoden ikää: Ensin hänellä oli Heljon ensimmäisen aviopuolison sukunimi. Äitinsä avioeron jälkeen hän oli Heljo, ja Jurkan isyyden vahvistamisen jälkeen Jurkka. Kun Heljo avioitui uudelleen syksyllä 1954, hän sai luvan siirtää poikansa uuden puolisonsa nimelle.<ref>Meri, s. 203</ref> |
||
=== Intimiteatteri === |
=== Intimiteatteri === |
||
Teatteriammattilainen [[Mauno Manninen]] oli vahvasti mukana Jurkkien elämässä. Hän oli verkostoitunut sekä Helsingin että Tukholman teatteripiireihin ja kaavaili omaa teatteriaan.<ref>Meri, luku 9</ref> Lyhyen Kotkan-kautensa jälkeen Jurkka kiinnostui Mannisen uudesta Intimiteatterista, jonka periaatteena oli palata teatterin alkulähteille |
Teatteriammattilainen [[Mauno Manninen]] oli vahvasti mukana Jurkkien elämässä. Hän oli verkostoitunut sekä Helsingin että Tukholman teatteripiireihin ja kaavaili omaa teatteriaan.<ref>Meri, luku 9</ref> Lyhyen Kotkan-kautensa jälkeen Jurkka kiinnostui Mannisen uudesta Intimiteatterista, jonka periaatteena oli palata teatterin alkulähteille: kirjailijan tekstiin ja näyttelijäntyöhön. <ref>Rakas Emmi, s. 201</ref>Jurkka näytteli Intimiteatterin avajaisnäytelmässä ''Kurittomat vanhemmat'' Emmi Jurkan esittämän äidin poikaa. Kumpikin piti toistaan uransa parhaana vastanäyttelijänä.<ref>Rakas Emmi, s. 205</ref> |
||
Jussi Jurkan voittoihin Intimiteatterissa kuului muun muassa nuori Alving [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''Kummittelijat'' keväällä 1951. ”Jussi Jurkan poikkeuksellisen suuresta lahjakkuudesta ei voi erehtyä. Tuntuu siltä kuin tähän Jurkan taiteilijaperheen kuopukseen, 21-vuotiaaseen nuorukaiseen taiteelliset kyvyt olisivat projisoituneet mahdollisimman onnellisella tavalla”, Aamulehden [[Olavi Veistäjä]] kirjoitti.<ref>Rakas Emmi, s. |
Jussi Jurkan voittoihin Intimiteatterissa kuului muun muassa nuori Alving [[Henrik Ibsen]]in näytelmässä ''Kummittelijat'' keväällä 1951. ”Jussi Jurkan poikkeuksellisen suuresta lahjakkuudesta ei voi erehtyä. Tuntuu siltä kuin tähän Jurkan taiteilijaperheen kuopukseen, 21-vuotiaaseen nuorukaiseen taiteelliset kyvyt olisivat projisoituneet mahdollisimman onnellisella tavalla”, Aamulehden [[Olavi Veistäjä]] kirjoitti.<ref>Rakas Emmi, s. 209</ref> [[Tiina Rinne]] toimi näytelmän kuiskaajana, ja kertoi tuntemuksistaan yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin: ”Emmin ja Jussin ''Kummittelijoita'' oli hyytävä. ‑‑- Se molempien intensiteetti ja yhteispeli oli jotenkin niin järkyttävä.” [[Lasse Pöysti]] puolestaan arvioi 1990-luvulla ''Kummittelijoiden'' eräät kohtaukset suomalaisen teatterin huippuhetkiksi.<ref>Meri, s. 190–191</ref> |
||
Neron rooliinsa näytelmässä ''Britannicus'' Jurkka teki perusteellista pohjatyötä: hän matkusti [[Rooma]]an tutustumaan näytelmän alkulähteisiin.<ref>Rakas Emmi, s. |
Keisari Neron rooliinsa näytelmässä ''Britannicus'' Jurkka teki perusteellista pohjatyötä: hän matkusti [[Rooma]]an tutustumaan näytelmän alkulähteisiin.<ref>Rakas Emmi, s. 214</ref> Matkalla olivat mukana myös Mauno Manninen, Emmi Jurkka ja Tiina Rinne. Junamatkalla Roomasta Venetsiaan Mannisen ja Jussi Jurkan välillä sattui vakava konflikti, joka jätti pysyvän jäljen Mannisen ja Jurkkien väleihin.<ref>Meri, s. 211</ref> ''Britannicus'' oli taiteellinen triumfi sekä Emmi että Jussi Jurkalle.<ref>Meri, s. 219</ref> |
||
Keväällä 1955 Lasse Pöysti ohjasi Intimiteatteriin ranskalaisen huvinäytelmän ''Etienne''. Jurkan ja Pöystin välit olivat jossain määrin jännitteiset, ja ''Etiennen'' harjoituksissa ne jännittyivät entisestään. Seuraavana syksynä Jurkka näytteli niin ikään ranskalaisessa huvinäytelmässä: [[André Roussin]]in ''Bobosse'' oli kassamenestys. Jurkka näytteli Bobossen roolin, |
Keväällä 1955 Lasse Pöysti ohjasi Intimiteatteriin ranskalaisen huvinäytelmän ''Etienne''. Jurkan ja Pöystin välit olivat jossain määrin jännitteiset, ja ''Etiennen'' harjoituksissa ne jännittyivät entisestään. Seuraavana syksynä Jurkka näytteli niin ikään ranskalaisessa huvinäytelmässä: [[André Roussin]]in ''Bobosse'' oli kassamenestys. Jurkka näytteli Bobossen roolin, ohjauksesta vastasi [[Vivica Bandler]].<ref>Meri, s. 237</ref> Jurkan viimeinen näytelmä Intimiteatterissa oli [[Agatha Christie]]n trilleri ''Kymmenen pientä neekeripoikaa'' kevätkaudella 1957. Jurkka sekä ohjasi näytelmän että näytteli pääroolin. Kappaleesta oli uumoiltu menestystä, mutta se petti odotukset niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin. Tällöin Intimiteatterin ilmapiiri heikkeni.<ref>Meri, s. 239</ref> |
||
Muutamasta |
Muutamasta ohilyönnistä huolimatta Intimiteatterin taiteellinen taso ja katsojasuosio olivat 1950-luvulla erinomaisia: Jussi Jurkka ja [[Toivo Mäkelä]] ottivat tavakseen ilmoittaa ”suurellisesti”, etteivät he vajaille katsomoille näytellä viitsisikään.<ref>Rakas Emmi, s. 217</ref> Jurkka itse piti Intimiteatterin vuosiaan uransa tärkeimpinä.<ref name="Rakas223">Rakas Emmi, s. 223</ref> |
||
=== Suomen Kansallisteatteri === |
=== Suomen Kansallisteatteri === |
||
==== 1950- ja 1960-luvut ==== |
==== 1950- ja 1960-luvut ==== |
||
[[Tiedosto:Jurkka-Ista-Palo-1962.jpg|pienoiskuva|Jussi Jurkka, [[Tea Ista]] ja [[Tauno Palo]] Kansallis­teatterin Pienellä näyttämöllä [[Tennessee Williams]]in näytelmässä ''Sopeutumisen aika'' vuonna 1962 |
[[Tiedosto:Jurkka-Ista-Palo-1962.jpg|pienoiskuva|Jussi Jurkka, [[Tea Ista]] ja [[Tauno Palo]] Kansallis­teatterin Pienellä näyttämöllä [[Tennessee Williams]]in näytelmässä ''Sopeutumisen aika'' vuonna 1962]] |
||
Kun Intimiteatterin henki ja talous alkoivat heikentyä, Jurkka teki päätöksen siirtyä Suomen Kansallisteatteriin. Hän oli saanut ensimmäisen tarjouksen Kansallisteatterista 1955 |
Kun Intimiteatterin henki ja talous alkoivat heikentyä, Jurkka teki päätöksen siirtyä Suomen Kansallisteatteriin. Hän oli saanut ensimmäisen tarjouksen Kansallisteatterista 1955, eikä kaksi vuotta myöhemmin hän enää empinyt teatterin vaihtoa.<ref name="Rakas223"/> Hän näytteli Kansallisessa uransa loppuun, noin neljännesvuosisadan. Vuosina 1956 ja 1957 Jurkka vieraili myös sukunsa nimikkoteatterissa, [[Teatteri Jurkka|huoneteatteri Jurkassa]].<ref name="STTT269" /> |
||
Jurkan läheisimpiä ystäviä Kansallisteatterissa olivat edellisen |
Jurkan läheisimpiä ystäviä Kansallisteatterissa olivat edellisen sukupolven suurnäyttelijä [[Tauno Palo]] ja hänen pukuhuone- ja ikätoverinsa [[Pentti Siimes]]. Jurkka ja Siimes olivat kumpikin luonteeltaan varautuneita, mikä lienee tyypillistä taidokkaille koomikoille.<ref>Meri, s. 278</ref> Kansallisteatterissa Jurkka näytteli tiuhaan [[Edvin Laine]]en ohjaamana, ja etenkin 1960-luvulla hän oli ennen kaikkea Laineen näyttelijä.<ref>Meri, s. 323</ref> Kaikkiaan Jurkka näytteli noin 20:ssä Laineen ohjaamassa tuotannossa. Toinen Jurkan kanssa paljon työskennellyt ohjaaja oli [[Jack Witikka]]: Jurkka näytteli noin kymmenessä hänen ohjaamassaan tuotannossa. Myös [[Arvi Kivimaa]] ohjasi Jurkkaa useasti.<ref>Meri, s. 444–446</ref> |
||
Jurkan debyytti Kansallisteatterissa oli Algernon Moncrieffin rooli [[Oscar Wilde]]n salonkikomediassa ''Sulhaseni Ernest'' marraskuussa 1957. Suulaan Algernonin rooli sopi mainiosti Jurkan näyttelijänlaatuun, mutta hänen puhetyylissään alettiin nähdä manerisoitumista. Nuoremmat miesnäyttelijät olivat ottaneet Jurkan esikuvakseen ja tämän puhetyyli alkoi tarttua heihin.<ref>Meri, s. |
Jurkan debyytti Kansallisteatterissa oli Algernon Moncrieffin rooli [[Oscar Wilde]]n salonkikomediassa ''Sulhaseni Ernest'' marraskuussa 1957. Suulaan Algernonin rooli sopi mainiosti Jurkan näyttelijänlaatuun, mutta hänen puhetyylissään alettiin nähdä manerisoitumista. Nuoremmat miesnäyttelijät olivat ottaneet Jurkan esikuvakseen ja tämän puhetyyli alkoi tarttua heihin.<ref>Meri, s. 275</ref> Vaikeasta alusta huolimatta ''Ernestistä'' tuli menestys, ja sitä esitettiin vielä 1960-luvun puolellakin.<ref>Meri, s. 276</ref> |
||
Jurkalle ominaista |
Jurkalle ominaista vihaista nuorta miestä edusti muun muassa Jimmy Porterin rooli Witikan ohjaamassa teoksessa ''Nuori viha''. Alison Porteria näytteli [[Tea Ista]] ja Alisonin ystävätärtä puolestaan [[Pia Hattara]]. ''Nuori viha'' sai ensi-iltansa tammikuussa 1958 ja sitä esitettiin Pienellä näyttämöllä 38 kertaa.<ref>Meri, s. 280</ref><ref name="Ilona" /> Jurkka ja Ista muodostivat yleisön näkökulmasta sopivan näyttelijäparin, vaikka he alkuun näyttelivät toisiaan vastaan ainoastaan ''Nuoressa vihassa''.<ref>Meri, s. 281</ref> |
||
[[Mika Waltari]]n komedia ''Miljoonavaillinki'' oli 1950-luvun lopun menestysnäytelmä kautta Suomen. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle sen ohjasi Edvin Laine |
[[Mika Waltari]]n komedia ''Miljoonavaillinki'' oli 1950-luvun lopun menestysnäytelmä kautta Suomen. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle sen ohjasi Edvin Laine; esityskertoja sille kertyi yli 80. Jurkka näytteli johtajan roolin. Hän teki saman roolin myös ''[[Miljoonavaillinki|Miljoonavaillingin]]'' elokuvaversiossa vuonna 1961. Myös [[Holger Salin]] ja Pentti Siimes esiintyivät samoissa rooleissa kuin teatterissa.<ref name="Ilona" /><ref>{{Elonet|117543|Miljoonavaillinki}}</ref> Koomisista rooleista Jurkan oma suosikki oli virkamies Valentin de Barroyer ranskalaisessa epookkikomediassa ''Ihana seikkailu''.<ref>Meri, s. 286</ref> Syyskuussa 1960 ensi-iltansa saanutta näytelmää esitettiin yli 70 kertaa.<ref name="Ilona" /> [[Toivo Särkkä]] ohjasi näytelmään perustuvan [[Ihana seikkailu|samannimisen]] värielokuvan kesällä 1962. Elokuvassa oli mukana samoja näyttelijöitä kuin Kansallisteatterissa, esimerkiksi [[Ruth Snellman]], [[Rose-Marie Precht]] ja [[Esa Saario]], mutta ei Jussi Jurkkaa.<ref>{{Elonet|117607|Ihana seikkailu}}</ref> |
||
Iän karttuessa Jurkan roolit alkoivat vaihtua nuorista vihaisista miehistä henkilöihin, jotka olivat |
Iän karttuessa Jurkan roolit alkoivat vaihtua nuorista vihaisista miehistä henkilöihin, jotka olivat jollakin tavoin vaikeita, jopa kieroutuneita. Hänen taiteellisiin voittoihinsa lukeutuu muun muassa Frantz von Gerlachin rooli [[Wilho Ilmari]]n ohjaamassa näytelmässä ''Altonan vangit''. Suoritusta luonnehdittiin ”järkyttäväksi” ja se sai poikkeuksellisen paljon palstatilaa.<ref>Rakas Emmi, s. 276.</ref> Aikalaiset muistelivat Frantzia Jurkan ikimuistoisimpana roolina Kansallisteatterissa.<ref>Meri, s. 320</ref> Jurkan harvoihin [[William Shakespeare|Shakespeare]]-tehtäviin kuului Antonius Edvin Laineen ohjaamassa tragediassa ''[[Julius Caesar (näytelmä)|Julius Caesar]]''. Antoniuksen suurta puhekohtausta on pidetty yhtenä kautta aikain parhaista Shakespeare-tulkinnoista.<ref>Rakas Emmi, s. 278.</ref> ''Julius Caesar'' esitettiin 29 kertaa vuosina 1959–1960. Nimiroolin näytteli [[Jalmari Rinne]].<ref name="Ilona" /> |
||
Jurkan taiteellisten voittojen sarjaa jatkoi Robespierren rooli [[Georg Büchner]]in vallankumousnäytelmässä ''Dantonin kuolema''. [[Ralf Långbacka]]n ohjaama tuotanto oli Tauno Palon 35-vuotistaiteilijajuhlanäytelmä. Palo näytteli äärivasemmistolaisen Georges Dantonin roolin. Jurkka oli tehnyt perusteellista pohjatyötä myös tätä näytelmää varten.<ref>Meri, s. |
Jurkan taiteellisten voittojen sarjaa jatkoi Robespierren rooli [[Georg Büchner]]in vallankumousnäytelmässä ''Dantonin kuolema''. [[Ralf Långbacka]]n ohjaama tuotanto oli Tauno Palon 35-vuotistaiteilijajuhlanäytelmä. Palo itse näytteli äärivasemmistolaisen Georges Dantonin roolin. Jurkka oli tehnyt perusteellista pohjatyötä myös tätä näytelmää varten.<ref>Meri, s. 321</ref> Syksyn 1964 tapaus oli [[Rolf Hochhuth]]in näytelmä ''Sijainen''. Toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja käsittelevä teos oli puhuttanut ympäri Eurooppaa. Kansallisteatterille näytelmän sovittivat Edvin Laine ja Arvi Kivimaa. Heidän tulkintaansa arvosteltiin liian sentimentaaliseksi. Jurkka näytteli ihmiskokeita tekevää ylilääkäriä. Hän sai kautta kriitikkokunnan erinomaiset arvostelut intensiivisestä luonnetutkielmastaan, joka pysyi tyylilajissaan ja onnistui välttämään turhan tunteilla mässäilyn.<ref>Meri, s. 328</ref> |
||
Quentinin rooli [[Arthur Miller]]in näytelmässä ''Jälkeen syntiinlankeemuksen'' oli Jurkalle psyykkisesti raskas. Jurkan roolihahmo on näyttämöllä lähestulkoon läpi koko esityksen, ja näyttelijöitä on runsaanpuoleisesti. Näytelmään kuuluvat muun muassa Quentinin vanhemmat, joita Kansallisteatterin tuotannossa tulkitsivat [[Rauha Rentola]] ja [[Helge Herala]], sekä vaimot, joita tulkitsivat Tea Ista, [[Kyllikki Forssell]] ja [[Asta Backman]]. Kriitikko Sole Uexküll kehui Jurkan älyllisyyttä ja kirkkautta. |
Quentinin rooli [[Arthur Miller]]in näytelmässä ''Jälkeen syntiinlankeemuksen'' oli Jurkalle psyykkisesti raskas. Jurkan roolihahmo on näyttämöllä lähestulkoon läpi koko esityksen, ja näyttelijöitä on runsaanpuoleisesti. Näytelmään kuuluvat muun muassa Quentinin vanhemmat, joita Kansallisteatterin tuotannossa tulkitsivat [[Rauha Rentola]] ja [[Helge Herala]], sekä vaimot, joita tulkitsivat Tea Ista, [[Kyllikki Forssell]] ja [[Asta Backman]]. Kriitikko Sole Uexküll kehui Jurkan älyllisyyttä ja kirkkautta. ”Merkittävintä Jussi Jurkan Quentinissa on kai se, että hänen etsintänsä ja itsensä kuuntelu on niin polttavan rehellistä...”, Uexküll analysoi.<ref>Meri, s. 329–330</ref> |
||
Marraskuussa 1966 sai ensi-iltansa puolalainen [[farssi]] ''Tango'', jossa Jurkka teki Arturin roolin. Näytelmää esitettiin ensin Pienellä näyttämöllä, mutta hyvän menestyksensä johdosta se siirrettiin lopulta Suurelle näyttämölle. Esityskertoja kertyi yli |
Marraskuussa 1966 sai ensi-iltansa puolalainen [[farssi]] ''Tango'', jossa Jurkka teki Arturin roolin. Näytelmää esitettiin ensin Pienellä näyttämöllä, mutta hyvän menestyksensä johdosta se siirrettiin lopulta Suurelle näyttämölle. Esityskertoja kertyi yli 150 ja katsojia noin 13 000.<ref>Meri, s. 334</ref><ref name="Ilona" /> Waltarin veijarinäytelmä ''Omena putoaa'' esitettiin Kansallisteatterissa nimellä ''Nyt putoaa omena'' syksyllä 1968. Jurkka näytteli keskeisen Ventti-Villen roolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin yli 60 kertaa.<ref name="Ilona" /> Unkarilaisessa komediassa ''Tótin perhe'' Jurkka näytteli äärimmäisen tarkalla otteellaan majurin roolin.<ref>Meri, s. 336–337</ref> Näytelmä sai ensi-iltansa tammikuussa 1969 ja muodostui varsin suosituksi.<ref name="Ilona" /> |
||
Jurkka oli |
Jurkka oli 1960-luvun kuluessa mukana viidellä teatterikiertueella, joista neljällä Laineen ohjaamana. Kiertueiden näytelmiin kuului muun muassa Waltarin komedia ''Myöhästynyt hääyö''.<ref>Meri, s. 446</ref> |
||
Jurkan taiteellinen menestys näkyi myös tilikukkarossa. Hän oli vuonna 1962 Suomen toiseksi eniten ansaitseva näyttelijä: hänen vuositulonsa oli noin {{Luku|35900|[[Suomen markka|nykymarkka]]a}}.<ref name="Nevalainen2007" /> Vuoden 2019 |
Jurkan taiteellinen menestys näkyi myös tilikukkarossa. Hän oli vuonna 1962 Suomen toiseksi eniten ansaitseva näyttelijä: hänen vuositulonsa oli noin {{Luku|35900|[[Suomen markka|nykymarkka]]a}}.<ref name="Nevalainen2007" />{{selvennä|Mitä nykymarkkaa? Eihän vuonna 2007 markka ollut ollut enää vuosiin käytössä?}} Vuoden 2019 rahanarvon mukaan summa vastaa noin {{Luku|80000|euroa}}.<ref name="Rahamuseo" /> |
||
==== 1970- ja 1980-luvut ==== |
==== 1970- ja 1980-luvut ==== |
||
1970-luku oli Jurkalle ammatillisesti hajanaisempi kuin edelliset vuosikymmenet. Vapun alla 1972 Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa laulunäytelmä ''[[Tukkijoella (näytelmä)|Tukkijoella]]''. Se |
1970-luku oli Jurkalle ammatillisesti hajanaisempi kuin edelliset vuosikymmenet. Vapun alla 1972 Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa laulunäytelmä ''[[Tukkijoella (näytelmä)|Tukkijoella]]''. Se esitettiin Suomalaisen Teatterin satavuotisjuhlan kunniaksi. Parikymmentä vuotta aiemmin Jurkka oli tehnyt näytelmässä vaatimattoman sivuosan, tällä kertaa hän näytteli pääroolin suurtalonpoika Pietolana. Pietolan isäntä on leskimies, joka asuu maatilallaan tyttärensä kanssa. Tila on rappiolla isännän saamattomuuden takia. Jurkka rakensi Pietolastaan eteenpäin pyrkivän miehen, joka innostuneisuudestaan huolimatta ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Jurkan tulkintaan ihastuttiin. Pietolan tytärtä näytteli [[Aila Arajuuri]]. Tuotannon ohjasi vierailevana ohjaajana [[Vili Auvinen]].<ref>Meri, s. 393–394</ref><ref name="Ilona" /> Sitä esitettiin aina vuosikymmenen loppuun asti yhteensä 343 kertaa. Katsojia se sai yli {{Luku|270000}}.<ref name="Ilona" /> |
||
Pietola osoittautui hahmoksi, josta Jurkka saattoi ammentaa myös elokuvissa ja televisiossa. Matti Kassilan ohjaamassa rillumarei-genreä lämmittelevässä komediassa ''[[Meiltähän tämä käy]]'' |
Pietola osoittautui hahmoksi, josta Jurkka saattoi ammentaa myös elokuvissa ja televisiossa. Matti Kassilan ohjaamassa rillumarei-genreä lämmittelevässä komediassa ''[[Meiltähän tämä käy]]'' (1973) Jurkka teki ronskein vedoin pontikankeittäjä Nestorin roolin eräänlaisena muunnelmana Pietolan isännästä. Mainostelevision viihdeohjelmassa ''Yllätys, yllätys'' (1973) Jurkka näytteli Römpän ukkoa. Hahmo oli ruudussa vain jokusen minuutin, mutta siitä tuli kuuluisin Jurkan tekemistä rähjäisistä äijätyypeistä. Römpän ukko muistettiin vielä vuosien päästä.<ref>Meri, s. 394–395</ref> |
||
Syyskaudella 1972 Jurkalla oli rooli muun muassa kirjenäytelmässä ''Nuori Ida Aalberg''; näytelmää esitettiin noin 50 |
Syyskaudella 1972 Jurkalla oli rooli muun muassa kirjenäytelmässä ''Nuori Ida Aalberg''; näytelmää esitettiin noin 50 kertaa ja siitä tehtiin televisioversio vuonna 1974.<ref name="Vekkeli2010" /><ref name="Elonet" /> |
||
Uransa myöhäisvaiheessa Jurkka ei enää varsinaisesti viihtynyt Suomen Kansallisteatterissa, mutta pysyi siellä, kun näköpiirissä ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa.<ref name="Rakas293">Rakas Emmi, s. |
Uransa myöhäisvaiheessa Jurkka ei enää varsinaisesti viihtynyt Suomen Kansallisteatterissa, mutta pysyi siellä, kun näköpiirissä ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa.<ref name="Rakas293">Rakas Emmi, s. 293.</ref> Hän saavutti merkittäviä voittoja 1970-luvun puolivälissä esimerkiksi Edgarin roolissaan [[August Strindberg]]in näytelmässä ''Kuolemantanssi''.<ref name="Rakas293"/> Edgar oli mestarillisesti tulkittu, vaikka näytelmä kokonaisuudessaan jäi heiveröiseksi.<ref>Meri, s. 410</ref> Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Jurkka sai edelleen isohkoja roolitehtäviä. [[Esko Elstelä]]n ohjaama unkarilainen näytelmä ''Viimeistä seuraava yö'' huhtikuussa 1976 oli vuosikausiin ensimmäinen tuotanto, jossa Jurkalla oli sivurooli.<ref>Meri, s. 411</ref> Marton László ohjasi syyskaudella 1979 Shakespearen komedian ''[[Mitta mitasta]]''. Jurkka näytteli Angelon roolin ja onnistui jälleen kerran. Angelo on komedian konna ja keskeinen antagonisti. Näytelmä kokonaisuudessaan sai tylyt lehdistöarviot.<ref>Meri, s. 412</ref><ref name="Shmoop" /> Kassavirran se kuitenkin pani liikkeeseen: esityksiä oli lähes 50 ja katsojia noin {{Luku|13000}}.<ref name="Ilona" /> |
||
1980-luvulla Jurkka |
1980-luvulla Jurkka esiintyi kahdessa Kansallisteatterin ensi-iltanäytelmässä. Syksyllä 1980 hänellä oli Aksel Someron rooli [[Maria Jotuni]]n komediassa ''[[Kultainen vasikka (näytelmä)|Kultainen vasikka]]''. Minna Canthin ''Papin perhe'' oli edelleen ohjelmistossa. Se oli saanut ensi-iltansa syyskaudella 1978; Jurkka näytteli siinä pastori Valtarin roolin.<ref>Meri, s. 428</ref> Jurkan sairastavan keuhkosyövän takia esityksiä piti rytmittää hoitojaksojen mukaan. Jurkka ei halunnut sytostaattihoitoa, sillä se olisi johtanut hiusten menettämiseen. Hän ei myöskään aina noudattanut lääkäreiden neuvoja. Röntgenkuvien mukaan sädehoidot olivat tehonneet, mutta lääkärit kielsivät auringonoton. Lomallaan Portugalissa Jurkka oli kaiken aikaa auringossa.<ref>Meri, s. 432</ref> Jurkan näyttelijäntestamentiksi jäi Antonio Salierin rooli [[Peter Shaffer]]in näytelmässä ''Amadeus'' syksyllä 1981. Roolisuoritus oli sekä taiteellinen että kaupallinen menestys.<ref>Rakas Emmi, s. 296 ja 298.</ref> Tosin aivan viimeisessä esityksessä kuukautta ennen Jurkan kuolemaa hänen voimansa olivat jo ehtyneet.<ref>Meri, s. 437</ref> ''Amadeusta'' esitettiin vielä vuosia Jurkan kuoleman jälkeen. Salierin esittäjäksi siirtyi [[Ismo Kallio]].<ref name="Ilona" /> |
||
== Radioteatteri == |
== Radioteatteri == |
||
Jussi Jurkka näytteli myös [[Radioteatteri]]ssa. Hänellä oli rooleja muun muassa [[Kuunnelma|kuunnelmissa]] ''Lordi Arthur Savilen rikos'' |
Jussi Jurkka näytteli myös [[Radioteatteri]]ssa. Hänellä oli rooleja muun muassa [[Kuunnelma|kuunnelmissa]] ''Lordi Arthur Savilen rikos'' (1961) ja ''Välskärin kertomukset'' (1974–1975).<ref name="Yle2015" /><ref name="ElisaKirja" /> Vaikka Jurkan omintakeinen puheilmaisu kavensi hänen työskentelymahdollisuuksiaan radiossa, rooleja kertyi kymmenittäin vuodesta 1951 aina vuoteen 1977.<ref>Meri, s. 414</ref> |
||
== Elokuvat == |
== Elokuvat == |
||
[[Tiedosto:Jussi Award 1959 winners.jpg|pienoiskuva|350px|[[Jussi-palkinnot 1959|Jussi-voittajat 1959]] |
[[Tiedosto:Jussi Award 1959 winners.jpg|pienoiskuva|350px|[[Jussi-palkinnot 1959|Jussi-voittajat vuodelta 1959]], Jussi Jurkka kolmantena vasemmalta.]] |
||
Jussi Jurkka näytteli 25 |
Jussi Jurkka näytteli 25 teatterielokuvassa vuosina 1948 1961, kun suomalainen elokuva eli niin sanottua studiokauttaan. 1970-luvulla hän esiintyi kuudessa elokuvassa. Jurkan elokuvataiteellinen esikuva varsinkin alkuaikoina oli ranskalainen [[Jean Marais]].<ref>Meri, s. 241</ref> Vaikka elokuvataide kiinnosti Jurkkaa, hän ei arvostanut sitä likimainkaan yhtä paljon kuin teatteritaidetta. Teatterilavalla näyttelijä hallitsi tilaa ja esitystä ja oli vastuussa näytöksen onnistumisesta. Elokuvissa ohjat olivat kuvaajien, leikkaajien ja ohjaajan käsissä. Useat näyttelijät eivät edes käyneet katsomassa omia elokuviaan.<ref>Meri, s. 253</ref> |
||
Jurkka näytteli lähinnä draamoissa ja [[Melodraama|melodraamoissa]]. Hänen roolihahmonsa joutuivat perimmäisten kysymysten ääreen |
Jurkka näytteli lähinnä draamoissa ja [[Melodraama|melodraamoissa]]. Hänen roolihahmonsa joutuivat perimmäisten kysymysten ääreen: Usein kyse oli elämästä ja kuolemasta. Useat Jurkan tulkitsemat roolihahmot tekivät henkirikoksen, joutuivat sellaisen uhriksi tai tekivät itsemurhan. Eräissä elokuvissa hänen hahmonsa romanttisen rakkauden kohteille kävi kalpaten. Kevyempää draamaa edustavat roolit [[Aino Räsänen|Aino Räsäsen]] kartanoromanttisten ''Helena''-sarjan kirjoihin perustuvissa elokuvissa. Jurkalla oli rooli myös kolmessa [[Väinö Linna]]n teksteihin perustuvassa teoksessa. |
||
Jurkka oli jo lapsuudessaan mukana kahdessa elokuvassa. Vuonna 1940 hän oli |
Jurkka oli jo lapsuudessaan mukana kahdessa elokuvassa. Vuonna 1940 hän oli sisarensa kanssa osana lapsilaumaa isänsä ohjaamassa musiikkihupailussa ''[[Eulalia-täti]]'' ja samana vuonna hänellä oli pieni sivuosa juoksupoikana [[Hugo Hytönen|Hugo Hytösen]] komediassa ''Ketunhäntä kainalossa''.<ref>Meri, s. 242</ref> Elokuvista kumpikin on säilynyt jälkipolville, mutta niitä ei ole esitetty televisiossa. |
||
Jurkan ammattimainen valkokangasura alkoi 1948 kreditoimattomalla Pertin roolilla [[Ville Salminen|Ville Salmisen]] ohjaamassa draamassa ''Irmeli, seitsentoistavuotias''. Jurkan ensimmäinen merkittävä rooli oli Junkkerin Arttu [[Lasse Pöysti]]n ohjaamassa kartanodraamassa ''...ja Helena soittaa'' |
Jurkan ammattimainen valkokangasura alkoi vuonna 1948 kreditoimattomalla Pertin roolilla [[Ville Salminen|Ville Salmisen]] ohjaamassa draamassa ''Irmeli, seitsentoistavuotias''. Jurkan ensimmäinen merkittävä rooli oli Junkkerin Arttu [[Lasse Pöysti]]n ohjaamassa kartanodraamassa ''...ja Helena soittaa'' (1951). Hän esitti saman roolin myös kahdessa myöhemmässä ''Helena''-sarjan filmatisoinnissa. Rehti ja reipas Arttu ei ollut Jurkalle tavanomainen osa – hänen roolityypikseen muotoutui pikemminkin kompleksinen ja sairaalloisen herkkä nuori mies.<ref>Meri, s. 250</ref> Vuonna 1952 Jurkka teki pääroolin [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] rikoselokuvassa ''Yö on pitkä''. Kriitikot ylistivät Jurkan suoritusta heikkotahtoisena nuorukaisena.<ref>{{Elonet|123241|Yö on pitkä}}</ref> [[Hannu Leminen|Hannu Lemisen]] melodramaattisessa epookkielokuvassa ''Morsiusseppele'' (1954) Jurkka näytteli miespääosan [[Aino-Maija Tikkanen|Aino-Maija Tikkasen]] vastanäyttelijänä. Elokuvassa Jurkan näyttelemä yläluokan nuorukainen rakastuu Tikkasen näyttelemään maalaistyttöön, jolle rakkaus osoittautuu kohtalokkaaksi.<ref>{{Elonet|123475|Morsiusseppele}}</ref> |
||
Jurkan tunnetuin elokuvatehtävä lienee luutnantti Lammio Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa ''Tuntematon sotilas'' |
Jurkan tunnetuin elokuvatehtävä lienee luutnantti Lammio Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa ''[[Tuntematon sotilas (vuoden 1955 elokuva)|Tuntematon sotilas]]'' (1955). Elokuva sai miljoonittain katsojia, ja sen näyttelijät jäivät pitkäksi aikaa rooliensa vangeiksi. Myös näyttelijä Jussi Jurkka ja fiktiivinen luutnantti Lammio samaistettiin toisiinsa. Erään kerran Jurkka joutui ikävään välikohtaukseen Lammio-roolinsa takia.<ref>Meri, s. 254</ref> |
||
[[Jack Witikka|Jack Witikan]] elokuvassa ''Silja |
[[Jack Witikka|Jack Witikan]] elokuvassa ''[[Silja – nuorena nukkunut]]'' (1956) Jurkan vastanäyttelijänä oli [[Heidi Krohn]]. Laineen melodraamassa ''Musta rakkaus'' Jurkka teki miespääosan mielenvikaisena Paulina vastanäyttelijänään [[Eeva-Kaarina Volanen]]. Vuonna 1959 Jurkka sai miessivuosan Jussi-palkinnon agitaattori Puntarpään roolistaan [[Matti Kassila]]n elokuvassa ''Punainen viiva''. Jurkan elokuvarooleista muistettava on myös Brunon osa Kassilan rikosklassikossa ''Komisario Palmun erehdys'' (1960).<ref name="Elonet" /> |
||
Jurkan komediatehtäviä olivat muun muassa taiteilijan rooli [[Matti Oravisto]]n elokuvassa ''Tähtisilmä'' |
Jurkan komediatehtäviä olivat muun muassa taiteilijan rooli [[Matti Oravisto]]n elokuvassa ''Tähtisilmä'' (1955), miespääosa lasitaiteilijana Kassilan elokuvassa ''Lasisydän'' (1959), vävyn rooli Laineen elokuvassa ''Myöhästynyt hääyö'' (1960) ja johtaja Vilhelmin osa [[Toivo Särkkä|Toivo Särkän]] elokuvassa ''Miljoonavaillinki'' (1961). Valtaosa Jurkan elokuvarooleista oli niin sanottua ”parempaa väkeä”. Köyhän kansan miehiä edusti muun muassa Siukolan rooli Laineen elokuvassa ''Akseli ja Elina'' (1970). Niin ikään vuonna 1970 Jurkka näytteli päämajoitusmestaria Kassilan sotadraamassa ''Päämaja'', ja sai erinomaisia arvosteluita roolisuorituksestaan. Jurkan viimeisten vuosien rooleihin lukeutuu poliisin osa Laineen elokuvassa ''Viimeinen savotta'' (1977).<ref name="Elonet" /> |
||
== Televisiotyöt == |
== Televisiotyöt == |
||
Televisio alkoi valloittaa Suomea 1950-luvun puolivälin jälkeen. Se vaikutti osaltaan elokuvatuotannon hiipumiseen seuraavan vuosikymmenen alussa, mutta |
Televisio alkoi valloittaa Suomea 1950-luvun puolivälin jälkeen. Se vaikutti osaltaan elokuvatuotannon hiipumiseen seuraavan vuosikymmenen alussa, mutta myös tarjosi uusia mahdollisuuksia näyttelijöille. Alussa lähetykset olivat suoria ja ne toteutettiin alkeellisella yhden kameran tekniikalla. Niitä ei tallennettu, sillä kuvanauhureita ei ollut. Voimakkaasti teatteritaiteeseen orientoitunut Jussi Jurkka ei juurikaan kiinnostunut uudesta mediasta. Emmi Jurkka ja Sakari Jurkka sitä vastoin oivalsivat sen tarjoamat mahdollisuudet. Mainos-TV alkoi esittää Teatteri Jurkan näytöskappaleita suorina lähetyksinä. Jussi Jurkan ensimmäinen televisiorooli oli fennomaani [[Jonas Castrén]] näytelmässä ''Ida Aalbergin ja Lauri Kivekkään häät'' (1960). Televisiodebyyttiä seurasi kymmenittäin rooleja Mainos-TV:n ja Yleisradion tuotannoissa. Jurkka näytteli muun muassa Tauno Paloa vastaan komediassa ''Omena putoaa''. Parivaljakko Palo–Jurkka oli osoittanut taiteellisen voimansa Kansallisteatterissa.<ref>Meri, s. 353</ref> |
||
Vuonna |
Vuonna 1965 Emmi, Sakari ja Jussi Jurkka näyttelivät Mainos-TV:n sarjassa ''[[Asemahotelli]]''. Sarjasta tuli lopulta kymmenosainen. [[Aarne Tarkas]] ohjasi marraskuussa 1967 televisiosovituksen näytelmästä ''Köysi'', jossa Jussi Jurkka oli ollut mukana Intimiteatterin-vuosinaan. Jurkkaa kiinnosti mahdollisuus näytellä Rupert Cadellin rooli, joka Intimiteatterissa oli langennut Toivo Mäkelälle.<ref>Meri, s. 356</ref> Huhtikuussa 1968 esitettiin ''Jurkka-show'', jossa Jussi Jurkalla oli useita rooleja. Toukokuussa oli vuorossa ''Eila Peitsalo-show''. 1970-luvulle tultaessa Jurkan televisiotyöt alkoivat harveta, mutta tunnetuin oli vielä edessä: Vuonna 1979 Jurkka näytteli MTV:n suositussa ''[[Parempi myöhään… ]]'' -viihdesarjassa.<ref>Meri, s. 448</ref> |
||
Suomalaisia elokuvia esitettiin televisiossa jo 1950-luvulta alkaen. Jurkan tähdittämistä elokuvista ''...ja Helena soittaa'' sai televisioensi-iltansa syyskuussa |
Suomalaisia elokuvia esitettiin televisiossa jo 1950-luvulta alkaen. Jurkan tähdittämistä elokuvista ''...ja Helena soittaa'' sai televisioensi-iltansa syyskuussa 1962. Katsojia tilastoitiin noin {{Luku|390000}}.<ref>{{Elonet|123165|… ja Helena soittaa}}</ref> ''Morsiusseppele'' ensiesitettiin kotikatsomoissa marraskuussa… 1966, jolloin televisiovastaanottimien määrä oli huomattavasti suurempi. Elokuva sai noin miljoona katsojaa.<ref>{{Elonet|123475|Morsiusseppele}}</ref> |
||
== Runeberginkatu == |
== Runeberginkatu == |
||
Jussi Jurkka asui lukemattomissa eri asunnoissa lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Ollessaan aviossa Länsiön kanssa hän muutti isohkoon perheasuntoon [[Töölö]] |
Jussi Jurkka asui lukemattomissa eri asunnoissa lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Ollessaan aviossa Länsiön kanssa hän muutti isohkoon perheasuntoon [[Töölö]]n [[Runeberginkatu (Helsinki)|Runeberginkadulle]]. Kotiapulaiset eivät vaihtuneet yhtenään kuten Jurkan lapsuudenkodissa: Neiti Tammimetsä Keski-Suomesta toimi pitkään kolmihenkisen perheen kotihengettärenä.<ref> Meri, s. 308</ref> Avioeronsa jälkeen Jurkka lunasti Runeberginkadun-asunnon omiin nimiinsä. Hän asui siinä myös Pessan kanssa, ja jäi siihen erottuaan Pessasta. Toisen avioeronsa jälkeen Jurkka ei tuntenut tarvetta remontoida asunnosta pieleen menneen avioliiton muistoja, kuten oli tapahtunut edellisen eron yhteydessä.<ref>Meri, s. 375</ref> |
||
== Kuolema == |
== Kuolema == |
||
Jurkka oli [[Tupakointi|ketjupolttaja]]. [[Alkoholi]]a hän käytti harkiten, sillä hän halusi käyttäytyä julkisilla paikoilla asiallisesti. Sen sijaan |
Jurkka oli [[Tupakointi|ketjupolttaja]]. [[Alkoholi]]a hän käytti harkiten, sillä hän halusi käyttäytyä julkisilla paikoilla asiallisesti. Sen sijaan runsas alkoholinkäyttö kotioloissa oli koitua kohtalokkaaksi:<ref>Meri, s. 378</ref> Henkisesti kuormittava työ ja epäterveet elämäntavat johtivat terveydellisiin ongelmiin 1970-luvulla. Jurkalla diagnosoitiin haimatulehdus, minkä jälkeen hän luopui alkoholista. Hänellä oli vakavia ongelmia myös vatsahappojen kanssa.<ref>Meri, s. 379</ref> |
||
Jurkalla todettiin [[keuhkosyöpä]] alkuvuodesta |
Jurkalla todettiin [[keuhkosyöpä]] alkuvuodesta 1981. Hän pyrki jatkamaan teatterityötään mahdollisimman normaalisti ja piti sairautensa suhteen matalaa profiilia. Jurkka kuoli syöpään pitkänäperjantaina… 1982.<ref name="HS1999" /><ref>Meri, s. 441</ref> Jurkan siunaustilaisuus oli koruton; mukana olivat Jurkan lapset ja sisarukset. Myös Jurkan viimeiseksi jäänyt naisystävä [[Outi Pakkanen]] oli paikalla.<ref>Meri, s. 441</ref> |
||
== Valikoitu rooliluettelo == |
== Valikoitu rooliluettelo == |
||
| Rivi 261: | Rivi 261: | ||
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli |
! style="background:#B0C4DE;"| Rooli |
||
|- |
|- |
||
| 1940 || ''[[Ketunhäntä kainalossa]]'' || Iikka<ref name=Meri446>Meri, s. |
| 1940 || ''[[Ketunhäntä kainalossa]]'' || Iikka<ref name=Meri446>Meri, s. 446</ref> |
||
|- |
|- |
||
| 1948 || ''[[Irmeli, seitsentoistavuotias]]'' || Pertti<ref name=Meri446/> |
| 1948 || ''[[Irmeli, seitsentoistavuotias]]'' || Pertti<ref name=Meri446/> |
||
| Rivi 291: | Rivi 291: | ||
| ''[[Rintamalotta]]'' || Erik Vuori |
| ''[[Rintamalotta]]'' || Erik Vuori |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Silja |
| ''[[Silja – nuorena nukkunut]]'' || Armas |
||
|} |
|} |
||
Lähde: <ref name="Elonet" /><ref>{{Elonet|117824|Pohjantähti}}. Viitattu 1.4.2017</ref> |
Lähde: <ref name="Elonet" /><ref>{{Elonet|117824|Pohjantähti}}. Viitattu 1.4.2017</ref> |
||
| Rivi 366: | Rivi 366: | ||
| rowspan=2| 1979 || ''[[Norjasta ostettu posliinitonttu]]'' || Mafia |
| rowspan=2| 1979 || ''[[Norjasta ostettu posliinitonttu]]'' || Mafia |
||
|- |
|- |
||
| ''[[Parempi |
| ''[[Parempi myöhään…]]'' || useita rooleja |
||
|- |
|- |
||
| 1982 || ''Vainajan vaivat'' || Matin isä |
| 1982 || ''Vainajan vaivat'' || Matin isä |
||
|} |
|} |
||
Lähde: <ref name="Elonet" /><ref>Meri, s. |
Lähde: <ref name="Elonet" /><ref>Meri, s. 447–448</ref><ref>Meri, s. 449–450</ref> |
||
{{Palstanvaihto}} |
{{Palstanvaihto}} |
||
| Rivi 430: | Rivi 430: | ||
<ref name="Rahamuseo">{{Verkkoviite | Osoite = http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN | nimeke = Rahanarvolaskuri (syötä vuoden 1962 ruutuun summa {{Luku|3590000}}) | Tekijä = | Julkaisu = Rahamuseo | Viitattu = 22.3.2019}}</ref> |
<ref name="Rahamuseo">{{Verkkoviite | Osoite = http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN | nimeke = Rahanarvolaskuri (syötä vuoden 1962 ruutuun summa {{Luku|3590000}}) | Tekijä = | Julkaisu = Rahamuseo | Viitattu = 22.3.2019}}</ref> |
||
<ref name="Vekkeli2010">{{Kirjaviite | Tekijä = Vekkeli, Pirkko |
<ref name="Vekkeli2010">{{Kirjaviite | Tekijä = Vekkeli, Pirkko & Loivamaa, Ismo | Nimeke = Unohtumaton Ansa Ikonen | Sivu = 224 | Selite = Ansa Ikosen aika, vuodesta vuoteen | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Minerva Kustannus Oy | Vuosi = 2010 | Isbn = 978-952-49229-6-8}}</ref> |
||
<ref name="Shmoop">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.shmoop.com/measure-for-measure/antagonist.html | Nimeke = Measure for Measure by William Shakespeare | Tekijä = | Julkaisu = Shmoop | Ajankohta = | Viitattu = 23.3.2019}}</ref> |
<ref name="Shmoop">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.shmoop.com/measure-for-measure/antagonist.html | Nimeke = Measure for Measure by William Shakespeare | Tekijä = | Julkaisu = Shmoop | Ajankohta = | Viitattu = 23.3.2019}}</ref> |
||
Versio 22. tammikuuta 2021 kello 06.40
| Jussi Jurkka | |
|---|---|
 Jussi Jurkka vuonna 1956 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jussi Tapani Jurkka |
| Syntynyt | 15. kesäkuuta 1930 Turku |
| Kuollut | 9. huhtikuuta 1982 (51 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
Maikki Länsiö Arja Pessa |
| Lapset | Laura Jurkka |
| Sukulaiset |
Eino Jurkka Emmi Jurkka Sakari Jurkka Vappu Jurkka |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1949–1982 |
| Merkittävät roolit |
|
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Svensk Filmdatabas | |
Jussi Tapani Jurkka (15. kesäkuuta 1930 Turku – 9. huhtikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Jurkan näyttelijäntyölle oli ominaista jyrkkyys ja terävyys, minkä takia hän päätyi monesti esittämään poikkeuksellisia roolihahmoja. Hänen intensiteettinsä ja älykkyytensä vetosivat niin teatteri- kuin elokuvayleisöön ja hän saavutti useita taiteellisia voittoja vaativissa roolitehtävissä.[4] Jurkan paneutuminen roolitehtäviin oli aina perusteellista ja kunnianhimoista. Luonteeltaan hermoherkkä Jurkka sai nuorena näyttelijänä usein esitettävikseen vihaisten nuorten miesten rooleja.[5]
Jurkka saavutti taiteellisia voittoja uransa alusta aina viimeiseen roolitehtäväänsä. Traagisista rooleista erityisen vaikuttava oli Frantz von Gerlach näytelmässä Altonan vangit. Jurkka menestyi myös koomisissa rooleissa kuten Algernonin osassa salonkikomediassa Sulhaseni Ernest.
Jurkka jätti kolmivuotisen Teatterikoulun kesken vuonna 1949 kahden opintovuoden jälkeen.[6] Hän työskenteli näyttelijänä Kotkan Maakuntateatterissa 1949–1950, Intimiteatterissa 1950–1957 ja Suomen Kansallisteatterissa 1957–1982.
Valkokankailla Jurkan tunnetuimmat roolit olivat Tuntemattoman sotilaan (1955) Lammio ja Punaisen viivan (1959) agitaattori Puntarpää. Kaikkiaan Jurkka näytteli 32 elokuvassa. Televisiossa hän oli mukana muun muassa Pentti Siimeksen ja Ritva Valkaman tähdittämässä sketsiviihdesarjassa Parempi myöhään…
Jussi Jurkan elämästä julkaistiin Otavan kustantamana vuonna 2015 Lauri Meren kirjoittama 473-sivuinen kirja Tuntematon tähti: Jussi Jurkka.[7]
Sukutausta
Jurkka kuului merkittävään näyttelijäsukuun kummankin vanhempansa puolelta. Hänen vanhempansa Eino Jurkka ja Emmi Jurkka (o.s. Tuomi) olivat kumpikin teatterinjohtajia ja näyttelijöitä. Myös hänen veljensä Sakari Jurkka ja sisarensa Vappu Jurkka työskentelivät näyttelijöinä samoin kuin enonsa Arvi Tuomi ja Valter Tuomi sekä serkkunsa Rauli ja Liisa Tuomi. Vanhemmat erosivat Jussin ollessa vasta vuoden ikäinen. Antti Tuurin Levoton mieli ‑romaanin (Otava 2019) mukaan Lappajärvellä, Pohjanmaalla vaikuttanut taidemaalari Arvid Broms (1910–1968) olisi ollut näyttelijä Jussi Jurkan biologinen isä.
Jussi Jurkan ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä Maikki Länsiö (1932–1996). Myös heidän tyttärensä Laura Jurkka (s. 1958) on näyttelijä.[8] Jurkan toinen aviopuoliso oli näyttelijä Arja Pessa (1943–2015). Kumpikin avioliitto päättyi eroon. Jurkka itse totesi liitoistaan ironisesti, ettei hän ”koskaan mennytkään naimisiin, hänet vietiin molemmilla kerroilla”.[4]
Julkisuudessa Jussi Jurkka viihtyi vain sen verran kuin oli tarpeen hänen ammattinsa kannalta. Erottuaan Pessasta 1970-luvun alussa hän jätti julkisuuden lähes tyystin.[9]
Lapsuus ja nuoruus
Kun Emmi Jurkka alkoi syksyllä 1929 odottaa kuopustaan, perhe asui Turussa, jonne he olivat muuttaneet Viipurista. Eino ja Emmi Jurkan avioliitto oli jo tuolloin romahduspisteessä. Kuopus syntyi turkulaisessa Aleksandra Seikon synnytyssairaalassa. Seuraavana vuonna Jurkat muuttivat Helsinkiin, mistä Eino Jurkka oli saanut teatterinjohtajan pestin. Emmi Jurkka ehdotti miehelleen avioeroa, ja tämä suostui. Lapset jäivät Emmi Jurkan hoiviin. Eino Jurkka asui lähellä, mutta ei ollut juuri mukana lastensa elämässä.[10]
Emmi Jurkka lapsineen vaihtoi asuntoa tuon tuosta, ja myös kotiapulaiset vaihtuivat usein. Apulaisilla oli verraten vapaat oltavat, mutta myös suuri vastuu lapsista.[11] Sakarin, Vapun ja Jussin suhteelliset ikäerot olivat tuossa vaiheessa suuret, ja Sakari otti nuorempiin sisaruksiinsa nähden tietynlaisen "isän roolin".[12] Jussi Jurkka omaksui tarkkailijan osan. Hänen omintakeinen huumorinsa ja tapansa hahmottaa asioita eri näkökulmista alkoi käydä ilmi hänen läheisilleen.[13]
Jussi Jurkka aloitti koulunkäyntinsä Munkkiniemessä vuonna 1937.[14] Kun Emmi Jurkka alkoi seurustella kuvanveistäjä Jussi Mäntysen kanssa ja ryhtyi hankkimaan avioeroa varten vaadittavia dokumentteja, kävi ilmi, että Vappu ja Jussi Jurkkaa ei ollut virallisesti edes olemassa. Heidät merkittiin siviilirekisterin syntymäluetteloon keväällä 1938.[15]
Lapsuutensa kesät Jussi Jurkka vietti Terijoella, missä myös Arvi Tuomen perheellä oli kesähuvila. Jurkat olivat tutustuneet paikkakuntaan jo 1920-luvulla näyttelijäpariskunta Joel ja Rosi Rinteen välityksellä.[16] Terijoen tiivis ja virikkeellinen huvilayhteisö hajosi toisen maailmansodan myrskyihin, mutta se oli jättänyt jälkensä Jurkkien katraaseen.[17] 1930-luvun lopussa Jurkat asuivat Töölössä Lallukan taiteilijakodissa. Jussi Jurkkaan eivät tehneet vaikutusta niinkään Lallukan nimekkäät näyttelijät, vaan kuvataiteilijat, joilta hän sai suuntaviivoja elämälleen. Eritoten interiöörit kiehtoivat tulevaa näyttelijää.[18]
Eino Jurkalla oli varakkaita sukulaisia Jämsässä. Hänen äitinsä kotitila, Saaren kartano, oli vieraiden hallinnassa, mutta hänen serkkunsa emännöi vaurasta Virkajärven tilaa. Emmi Jurkka lapsineen pääsi talvisotaa pakoon Virkajärvelle.[19] Välirauhan aikana Emmi Jurkka sai työtä Tampereelta ja muutti sinne, mutta Jussi ja Vappu jäivät lähes kaksin Lallukan asuntoon. Sakari Jurkka oli jatkosodan alussa hyväksytty vapaaehtoisena rintamalle.[20] Vuonna 1942 Vappu ja Jussi muuttivat vihdoin äitinsä luo Tampereelle, missä Jussi sai ensikosketuksensa teatteriin: hänellä oli pieni rooli Elinan surmassa syksyllä 1942.[21] Jussi Jurkka sai Tampereella läheisiä ystäviä, mutta hänen koulunkäyntinsä ei ottanut sujuakseen.[22]
Eino ja Emmi Jurkka lähtivät 1940-luvun puolivälissä teatterikiertueelle, jolla oli mukana myös heidän kolme lastaan. Sakari Jurkalla oli jo hieman kokemusta näyttelijän ammatista. Vappu Jurkan keskikouluopinnot Tampereella olivat loppusuoralla ja Jussi Jurkka oli lopen tympääntynyt koulunkäyntiin. Kiertuenumerona oli Isontalon Antti, jossa Jussi Jurkka näytteli rengin roolin.[23]
Teatterikoulu
Vuonna 1947 Suomen Teatterikoulu muutettiin kolmivuotiseksi. Jussi Jurkka olisi joutunut odottamaan kolme vuotta, mikäli hän ei olisi pyrkinyt opinahjoon syksyllä 1947. Eino Jurkka arvioi ennalta, mitä pääsykokeissa tulisi tapahtumaan, ja neuvoi poikaansa sen varalta: ”Tärkeintä on ottaa tilanne haltuun” ja tehdä jännityksen aiheuttamasta tärinästä roolihenkilön ominaisuus. Jussi Jurkka noudatti neuvoa, ja hänet hyväksyttiin kouluun.[24]
Teatterikoulussa Jurkka oli omimmassa elementissään ja kurssinsa lahjakkain. Hänen kurssikavereitaan olivat muun muassa Ahti Haljala, Leo Jokela ja Kauko Vuorensola. Kahden viimeksimainitun kanssa hän muodosti ystäväpiirin, joka otti bravuurikseen improvisaation.[25] Jurkan kotona Vaasanrinteellä käytiin intohimoisiakin taidekeskusteluja. Eino Jurkka asui lähellä, ja silloin tällöin opiskelijat saivat kuunnella hänen oppejaan.[26]
Jussi Jurkan teatterikouluvuosien merkittävä näytelmä oli Anton Tšehovin Lokki, jonka virolainen Liina Reiman toi kouluun osana näyttelijäntyön opetustaan. Jurkka teki vaikutuksen Konstantin Treplevin roolissa. Lokki esitettiin harjoitusnäytteenä myös kriitikoille, jotka arvioivat Jurkan eläytymiskykyiseksi ja sangen kypsäksi. ”Jussi Jurkan Konstantinin ympärille muodostui todella Tšehovin tunnelmaa...”, Ilta-Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti. Jurkan opinnot päättyivät kevätlukukauteen 1949, syyt olivat pitkälti taloudelliset.[6] Hän jäi vaille muodollista pätevyyttä, mitä hänen isänsä ei pitänyt lainkaan ongelmana. Tämä oli nähnyt poikansa lahjakkuuden, ja tiesi että käytännön työ opettaa parhaiten myös teatterissa.[27] Eino Jurkka sopi Kotkan Maakuntateatterin uuden johtajan Toppo Elonperän kanssa, että Jussi Jurkka aloittaa Kotkassa syysnäytäntökaudella 1949. Jussi Jurkan ei tarvinnut enää todistaa taitojaan Elonperälle, sillä hän oli antanut vahvat näytöt jo teatterikoulussa.[28]
Teatteriura
Kotkan Maakuntateatteri
Jussi Jurkan tulorooli Kotkassa oli rivihahmo suositussa laulunäytelmässä Tukkijoella. Jurkka rakensi vaatimattomasta hahmosta jokapaikanhöylän, joka touhusi korjaten ja nikkaroiden Pietolan tiluksilla, mutta ei kuitenkaan puuttunut varsinaiseen juoneen.[29] Työyhteisössään Jurkka oli erinomainen me-hengen rakentaja. Toisinaan hän sanoa pamautti eriävän näkymyksensä ohjaajille päin naamaa, mikä tuohon aikaan ei ollut suinkaan tavanomaista. Pikkuhiljaa hän alkoi saada arvostusta ammattikunnassaan.[30]
Jurkan ensimmäinen päärooli oli Michael Max Catton tragediassa Vihreät vedet. Isäänsä vihaava Michael edusti roolityyppiä, josta Jurkka tuli tunnetuksi 1950-luvulla: neuroottiset nuoret miehet. Jurkan näyttelijänlaatuun tyyppi sopi erinomaisesti.[31] Kriitikot olivat vaikuttuneita Jurkan suorituksesta. ”Hänen Michaelinsa oli todella se yliherkkä hermoihminen ‑‑- jotka lähentelivät runouden ilmapiiriä”, Etelä-Suomi-lehden Ester Kankkunen arvioi.[32]
Kotkan naisväen suosioon Jurkka pääsi koulupoika Gabrielin roolillaan kappaleessa Viimeinen luokka. Jurkka teki roolin myös Helsingissä pariin otteeseen Leo Lähteenmäen ollessa estynyt. Helsingin Sanomien Sole Uexküll-Gyllenband piti Jurkan vapautuneisuudesta ja eloisuudesta. Vielä tässä vaiheessa Jurkan akilleenkantapäänä olivat puutteet äänenkäytössä.[33] Hänen maineensa kiiri, ja häntä kosiskeltiin Tampereen Työväen Teatteriin, turhaan. Hän ei lämmennyt myöskään Suomen Kansallisteatterille.[34]
Sattui myös, että Jussi Jurkasta tuli isä Kotkan-kaudellaan. Hän oli saattanut näyttelijä Mai-Brit Heljon raskaaksi. Jurkka ja Heljo olivat näytelleet komedioissa Viimeinen luokka ja Olemmehan kaksikymmentävuotiaita, ja lapsi saanut alkunsa siinä sivussa.[35] Tulokkaalla oli peräti neljä eri sukunimeä ennen neljän vuoden ikää: Ensin hänellä oli Heljon ensimmäisen aviopuolison sukunimi. Äitinsä avioeron jälkeen hän oli Heljo, ja Jurkan isyyden vahvistamisen jälkeen Jurkka. Kun Heljo avioitui uudelleen syksyllä 1954, hän sai luvan siirtää poikansa uuden puolisonsa nimelle.[36]
Intimiteatteri
Teatteriammattilainen Mauno Manninen oli vahvasti mukana Jurkkien elämässä. Hän oli verkostoitunut sekä Helsingin että Tukholman teatteripiireihin ja kaavaili omaa teatteriaan.[37] Lyhyen Kotkan-kautensa jälkeen Jurkka kiinnostui Mannisen uudesta Intimiteatterista, jonka periaatteena oli palata teatterin alkulähteille: kirjailijan tekstiin ja näyttelijäntyöhön. [38]Jurkka näytteli Intimiteatterin avajaisnäytelmässä Kurittomat vanhemmat Emmi Jurkan esittämän äidin poikaa. Kumpikin piti toistaan uransa parhaana vastanäyttelijänä.[39]
Jussi Jurkan voittoihin Intimiteatterissa kuului muun muassa nuori Alving Henrik Ibsenin näytelmässä Kummittelijat keväällä 1951. ”Jussi Jurkan poikkeuksellisen suuresta lahjakkuudesta ei voi erehtyä. Tuntuu siltä kuin tähän Jurkan taiteilijaperheen kuopukseen, 21-vuotiaaseen nuorukaiseen taiteelliset kyvyt olisivat projisoituneet mahdollisimman onnellisella tavalla”, Aamulehden Olavi Veistäjä kirjoitti.[40] Tiina Rinne toimi näytelmän kuiskaajana, ja kertoi tuntemuksistaan yli kuusi vuosikymmentä myöhemmin: ”Emmin ja Jussin Kummittelijoita oli hyytävä. ‑‑- Se molempien intensiteetti ja yhteispeli oli jotenkin niin järkyttävä.” Lasse Pöysti puolestaan arvioi 1990-luvulla Kummittelijoiden eräät kohtaukset suomalaisen teatterin huippuhetkiksi.[41]
Keisari Neron rooliinsa näytelmässä Britannicus Jurkka teki perusteellista pohjatyötä: hän matkusti Roomaan tutustumaan näytelmän alkulähteisiin.[42] Matkalla olivat mukana myös Mauno Manninen, Emmi Jurkka ja Tiina Rinne. Junamatkalla Roomasta Venetsiaan Mannisen ja Jussi Jurkan välillä sattui vakava konflikti, joka jätti pysyvän jäljen Mannisen ja Jurkkien väleihin.[43] Britannicus oli taiteellinen triumfi sekä Emmi että Jussi Jurkalle.[44]
Keväällä 1955 Lasse Pöysti ohjasi Intimiteatteriin ranskalaisen huvinäytelmän Etienne. Jurkan ja Pöystin välit olivat jossain määrin jännitteiset, ja Etiennen harjoituksissa ne jännittyivät entisestään. Seuraavana syksynä Jurkka näytteli niin ikään ranskalaisessa huvinäytelmässä: André Roussinin Bobosse oli kassamenestys. Jurkka näytteli Bobossen roolin, ohjauksesta vastasi Vivica Bandler.[45] Jurkan viimeinen näytelmä Intimiteatterissa oli Agatha Christien trilleri Kymmenen pientä neekeripoikaa kevätkaudella 1957. Jurkka sekä ohjasi näytelmän että näytteli pääroolin. Kappaleesta oli uumoiltu menestystä, mutta se petti odotukset niin kaupallisesti kuin taiteellisestikin. Tällöin Intimiteatterin ilmapiiri heikkeni.[46]
Muutamasta ohilyönnistä huolimatta Intimiteatterin taiteellinen taso ja katsojasuosio olivat 1950-luvulla erinomaisia: Jussi Jurkka ja Toivo Mäkelä ottivat tavakseen ilmoittaa ”suurellisesti”, etteivät he vajaille katsomoille näytellä viitsisikään.[47] Jurkka itse piti Intimiteatterin vuosiaan uransa tärkeimpinä.[48]
Suomen Kansallisteatteri
1950- ja 1960-luvut
Kun Intimiteatterin henki ja talous alkoivat heikentyä, Jurkka teki päätöksen siirtyä Suomen Kansallisteatteriin. Hän oli saanut ensimmäisen tarjouksen Kansallisteatterista 1955, eikä kaksi vuotta myöhemmin hän enää empinyt teatterin vaihtoa.[48] Hän näytteli Kansallisessa uransa loppuun, noin neljännesvuosisadan. Vuosina 1956 ja 1957 Jurkka vieraili myös sukunsa nimikkoteatterissa, huoneteatteri Jurkassa.[1]
Jurkan läheisimpiä ystäviä Kansallisteatterissa olivat edellisen sukupolven suurnäyttelijä Tauno Palo ja hänen pukuhuone- ja ikätoverinsa Pentti Siimes. Jurkka ja Siimes olivat kumpikin luonteeltaan varautuneita, mikä lienee tyypillistä taidokkaille koomikoille.[49] Kansallisteatterissa Jurkka näytteli tiuhaan Edvin Laineen ohjaamana, ja etenkin 1960-luvulla hän oli ennen kaikkea Laineen näyttelijä.[50] Kaikkiaan Jurkka näytteli noin 20:ssä Laineen ohjaamassa tuotannossa. Toinen Jurkan kanssa paljon työskennellyt ohjaaja oli Jack Witikka: Jurkka näytteli noin kymmenessä hänen ohjaamassaan tuotannossa. Myös Arvi Kivimaa ohjasi Jurkkaa useasti.[51]
Jurkan debyytti Kansallisteatterissa oli Algernon Moncrieffin rooli Oscar Wilden salonkikomediassa Sulhaseni Ernest marraskuussa 1957. Suulaan Algernonin rooli sopi mainiosti Jurkan näyttelijänlaatuun, mutta hänen puhetyylissään alettiin nähdä manerisoitumista. Nuoremmat miesnäyttelijät olivat ottaneet Jurkan esikuvakseen ja tämän puhetyyli alkoi tarttua heihin.[52] Vaikeasta alusta huolimatta Ernestistä tuli menestys, ja sitä esitettiin vielä 1960-luvun puolellakin.[53]
Jurkalle ominaista vihaista nuorta miestä edusti muun muassa Jimmy Porterin rooli Witikan ohjaamassa teoksessa Nuori viha. Alison Porteria näytteli Tea Ista ja Alisonin ystävätärtä puolestaan Pia Hattara. Nuori viha sai ensi-iltansa tammikuussa 1958 ja sitä esitettiin Pienellä näyttämöllä 38 kertaa.[54][55] Jurkka ja Ista muodostivat yleisön näkökulmasta sopivan näyttelijäparin, vaikka he alkuun näyttelivät toisiaan vastaan ainoastaan Nuoressa vihassa.[56]
Mika Waltarin komedia Miljoonavaillinki oli 1950-luvun lopun menestysnäytelmä kautta Suomen. Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle sen ohjasi Edvin Laine; esityskertoja sille kertyi yli 80. Jurkka näytteli johtajan roolin. Hän teki saman roolin myös Miljoonavaillingin elokuvaversiossa vuonna 1961. Myös Holger Salin ja Pentti Siimes esiintyivät samoissa rooleissa kuin teatterissa.[55][57] Koomisista rooleista Jurkan oma suosikki oli virkamies Valentin de Barroyer ranskalaisessa epookkikomediassa Ihana seikkailu.[58] Syyskuussa 1960 ensi-iltansa saanutta näytelmää esitettiin yli 70 kertaa.[55] Toivo Särkkä ohjasi näytelmään perustuvan samannimisen värielokuvan kesällä 1962. Elokuvassa oli mukana samoja näyttelijöitä kuin Kansallisteatterissa, esimerkiksi Ruth Snellman, Rose-Marie Precht ja Esa Saario, mutta ei Jussi Jurkkaa.[59]
Iän karttuessa Jurkan roolit alkoivat vaihtua nuorista vihaisista miehistä henkilöihin, jotka olivat jollakin tavoin vaikeita, jopa kieroutuneita. Hänen taiteellisiin voittoihinsa lukeutuu muun muassa Frantz von Gerlachin rooli Wilho Ilmarin ohjaamassa näytelmässä Altonan vangit. Suoritusta luonnehdittiin ”järkyttäväksi” ja se sai poikkeuksellisen paljon palstatilaa.[60] Aikalaiset muistelivat Frantzia Jurkan ikimuistoisimpana roolina Kansallisteatterissa.[61] Jurkan harvoihin Shakespeare-tehtäviin kuului Antonius Edvin Laineen ohjaamassa tragediassa Julius Caesar. Antoniuksen suurta puhekohtausta on pidetty yhtenä kautta aikain parhaista Shakespeare-tulkinnoista.[62] Julius Caesar esitettiin 29 kertaa vuosina 1959–1960. Nimiroolin näytteli Jalmari Rinne.[55]
Jurkan taiteellisten voittojen sarjaa jatkoi Robespierren rooli Georg Büchnerin vallankumousnäytelmässä Dantonin kuolema. Ralf Långbackan ohjaama tuotanto oli Tauno Palon 35-vuotistaiteilijajuhlanäytelmä. Palo itse näytteli äärivasemmistolaisen Georges Dantonin roolin. Jurkka oli tehnyt perusteellista pohjatyötä myös tätä näytelmää varten.[63] Syksyn 1964 tapaus oli Rolf Hochhuthin näytelmä Sijainen. Toisen maailmansodan aikaisia juutalaisvainoja käsittelevä teos oli puhuttanut ympäri Eurooppaa. Kansallisteatterille näytelmän sovittivat Edvin Laine ja Arvi Kivimaa. Heidän tulkintaansa arvosteltiin liian sentimentaaliseksi. Jurkka näytteli ihmiskokeita tekevää ylilääkäriä. Hän sai kautta kriitikkokunnan erinomaiset arvostelut intensiivisestä luonnetutkielmastaan, joka pysyi tyylilajissaan ja onnistui välttämään turhan tunteilla mässäilyn.[64]
Quentinin rooli Arthur Millerin näytelmässä Jälkeen syntiinlankeemuksen oli Jurkalle psyykkisesti raskas. Jurkan roolihahmo on näyttämöllä lähestulkoon läpi koko esityksen, ja näyttelijöitä on runsaanpuoleisesti. Näytelmään kuuluvat muun muassa Quentinin vanhemmat, joita Kansallisteatterin tuotannossa tulkitsivat Rauha Rentola ja Helge Herala, sekä vaimot, joita tulkitsivat Tea Ista, Kyllikki Forssell ja Asta Backman. Kriitikko Sole Uexküll kehui Jurkan älyllisyyttä ja kirkkautta. ”Merkittävintä Jussi Jurkan Quentinissa on kai se, että hänen etsintänsä ja itsensä kuuntelu on niin polttavan rehellistä...”, Uexküll analysoi.[65]
Marraskuussa 1966 sai ensi-iltansa puolalainen farssi Tango, jossa Jurkka teki Arturin roolin. Näytelmää esitettiin ensin Pienellä näyttämöllä, mutta hyvän menestyksensä johdosta se siirrettiin lopulta Suurelle näyttämölle. Esityskertoja kertyi yli 150 ja katsojia noin 13 000.[66][55] Waltarin veijarinäytelmä Omena putoaa esitettiin Kansallisteatterissa nimellä Nyt putoaa omena syksyllä 1968. Jurkka näytteli keskeisen Ventti-Villen roolin. Näytelmästä tuli menestys, jota esitettiin yli 60 kertaa.[55] Unkarilaisessa komediassa Tótin perhe Jurkka näytteli äärimmäisen tarkalla otteellaan majurin roolin.[67] Näytelmä sai ensi-iltansa tammikuussa 1969 ja muodostui varsin suosituksi.[55]
Jurkka oli 1960-luvun kuluessa mukana viidellä teatterikiertueella, joista neljällä Laineen ohjaamana. Kiertueiden näytelmiin kuului muun muassa Waltarin komedia Myöhästynyt hääyö.[68]
Jurkan taiteellinen menestys näkyi myös tilikukkarossa. Hän oli vuonna 1962 Suomen toiseksi eniten ansaitseva näyttelijä: hänen vuositulonsa oli noin 35 900 nykymarkkaa.[69] Vuoden 2019 rahanarvon mukaan summa vastaa noin 80 000 euroa.[70]
1970- ja 1980-luvut
1970-luku oli Jurkalle ammatillisesti hajanaisempi kuin edelliset vuosikymmenet. Vapun alla 1972 Kansallisteatterissa sai ensi-iltansa laulunäytelmä Tukkijoella. Se esitettiin Suomalaisen Teatterin satavuotisjuhlan kunniaksi. Parikymmentä vuotta aiemmin Jurkka oli tehnyt näytelmässä vaatimattoman sivuosan, tällä kertaa hän näytteli pääroolin suurtalonpoika Pietolana. Pietolan isäntä on leskimies, joka asuu maatilallaan tyttärensä kanssa. Tila on rappiolla isännän saamattomuuden takia. Jurkka rakensi Pietolastaan eteenpäin pyrkivän miehen, joka innostuneisuudestaan huolimatta ei kuitenkaan saa mitään aikaiseksi. Jurkan tulkintaan ihastuttiin. Pietolan tytärtä näytteli Aila Arajuuri. Tuotannon ohjasi vierailevana ohjaajana Vili Auvinen.[71][55] Sitä esitettiin aina vuosikymmenen loppuun asti yhteensä 343 kertaa. Katsojia se sai yli 270 000.[55]
Pietola osoittautui hahmoksi, josta Jurkka saattoi ammentaa myös elokuvissa ja televisiossa. Matti Kassilan ohjaamassa rillumarei-genreä lämmittelevässä komediassa Meiltähän tämä käy (1973) Jurkka teki ronskein vedoin pontikankeittäjä Nestorin roolin eräänlaisena muunnelmana Pietolan isännästä. Mainostelevision viihdeohjelmassa Yllätys, yllätys (1973) Jurkka näytteli Römpän ukkoa. Hahmo oli ruudussa vain jokusen minuutin, mutta siitä tuli kuuluisin Jurkan tekemistä rähjäisistä äijätyypeistä. Römpän ukko muistettiin vielä vuosien päästä.[72]
Syyskaudella 1972 Jurkalla oli rooli muun muassa kirjenäytelmässä Nuori Ida Aalberg; näytelmää esitettiin noin 50 kertaa ja siitä tehtiin televisioversio vuonna 1974.[73][2]
Uransa myöhäisvaiheessa Jurkka ei enää varsinaisesti viihtynyt Suomen Kansallisteatterissa, mutta pysyi siellä, kun näköpiirissä ei ollut parempaakaan vaihtoehtoa.[74] Hän saavutti merkittäviä voittoja 1970-luvun puolivälissä esimerkiksi Edgarin roolissaan August Strindbergin näytelmässä Kuolemantanssi.[74] Edgar oli mestarillisesti tulkittu, vaikka näytelmä kokonaisuudessaan jäi heiveröiseksi.[75] Vuosikymmenen jälkipuoliskolla Jurkka sai edelleen isohkoja roolitehtäviä. Esko Elstelän ohjaama unkarilainen näytelmä Viimeistä seuraava yö huhtikuussa 1976 oli vuosikausiin ensimmäinen tuotanto, jossa Jurkalla oli sivurooli.[76] Marton László ohjasi syyskaudella 1979 Shakespearen komedian Mitta mitasta. Jurkka näytteli Angelon roolin ja onnistui jälleen kerran. Angelo on komedian konna ja keskeinen antagonisti. Näytelmä kokonaisuudessaan sai tylyt lehdistöarviot.[77][78] Kassavirran se kuitenkin pani liikkeeseen: esityksiä oli lähes 50 ja katsojia noin 13 000.[55]
1980-luvulla Jurkka esiintyi kahdessa Kansallisteatterin ensi-iltanäytelmässä. Syksyllä 1980 hänellä oli Aksel Someron rooli Maria Jotunin komediassa Kultainen vasikka. Minna Canthin Papin perhe oli edelleen ohjelmistossa. Se oli saanut ensi-iltansa syyskaudella 1978; Jurkka näytteli siinä pastori Valtarin roolin.[79] Jurkan sairastavan keuhkosyövän takia esityksiä piti rytmittää hoitojaksojen mukaan. Jurkka ei halunnut sytostaattihoitoa, sillä se olisi johtanut hiusten menettämiseen. Hän ei myöskään aina noudattanut lääkäreiden neuvoja. Röntgenkuvien mukaan sädehoidot olivat tehonneet, mutta lääkärit kielsivät auringonoton. Lomallaan Portugalissa Jurkka oli kaiken aikaa auringossa.[80] Jurkan näyttelijäntestamentiksi jäi Antonio Salierin rooli Peter Shafferin näytelmässä Amadeus syksyllä 1981. Roolisuoritus oli sekä taiteellinen että kaupallinen menestys.[81] Tosin aivan viimeisessä esityksessä kuukautta ennen Jurkan kuolemaa hänen voimansa olivat jo ehtyneet.[82] Amadeusta esitettiin vielä vuosia Jurkan kuoleman jälkeen. Salierin esittäjäksi siirtyi Ismo Kallio.[55]
Radioteatteri
Jussi Jurkka näytteli myös Radioteatterissa. Hänellä oli rooleja muun muassa kuunnelmissa Lordi Arthur Savilen rikos (1961) ja Välskärin kertomukset (1974–1975).[83][84] Vaikka Jurkan omintakeinen puheilmaisu kavensi hänen työskentelymahdollisuuksiaan radiossa, rooleja kertyi kymmenittäin vuodesta 1951 aina vuoteen 1977.[85]
Elokuvat
Jussi Jurkka näytteli 25 teatterielokuvassa vuosina 1948 1961, kun suomalainen elokuva eli niin sanottua studiokauttaan. 1970-luvulla hän esiintyi kuudessa elokuvassa. Jurkan elokuvataiteellinen esikuva varsinkin alkuaikoina oli ranskalainen Jean Marais.[86] Vaikka elokuvataide kiinnosti Jurkkaa, hän ei arvostanut sitä likimainkaan yhtä paljon kuin teatteritaidetta. Teatterilavalla näyttelijä hallitsi tilaa ja esitystä ja oli vastuussa näytöksen onnistumisesta. Elokuvissa ohjat olivat kuvaajien, leikkaajien ja ohjaajan käsissä. Useat näyttelijät eivät edes käyneet katsomassa omia elokuviaan.[87]
Jurkka näytteli lähinnä draamoissa ja melodraamoissa. Hänen roolihahmonsa joutuivat perimmäisten kysymysten ääreen: Usein kyse oli elämästä ja kuolemasta. Useat Jurkan tulkitsemat roolihahmot tekivät henkirikoksen, joutuivat sellaisen uhriksi tai tekivät itsemurhan. Eräissä elokuvissa hänen hahmonsa romanttisen rakkauden kohteille kävi kalpaten. Kevyempää draamaa edustavat roolit Aino Räsäsen kartanoromanttisten Helena-sarjan kirjoihin perustuvissa elokuvissa. Jurkalla oli rooli myös kolmessa Väinö Linnan teksteihin perustuvassa teoksessa.
Jurkka oli jo lapsuudessaan mukana kahdessa elokuvassa. Vuonna 1940 hän oli sisarensa kanssa osana lapsilaumaa isänsä ohjaamassa musiikkihupailussa Eulalia-täti ja samana vuonna hänellä oli pieni sivuosa juoksupoikana Hugo Hytösen komediassa Ketunhäntä kainalossa.[88] Elokuvista kumpikin on säilynyt jälkipolville, mutta niitä ei ole esitetty televisiossa.
Jurkan ammattimainen valkokangasura alkoi vuonna 1948 kreditoimattomalla Pertin roolilla Ville Salmisen ohjaamassa draamassa Irmeli, seitsentoistavuotias. Jurkan ensimmäinen merkittävä rooli oli Junkkerin Arttu Lasse Pöystin ohjaamassa kartanodraamassa ...ja Helena soittaa (1951). Hän esitti saman roolin myös kahdessa myöhemmässä Helena-sarjan filmatisoinnissa. Rehti ja reipas Arttu ei ollut Jurkalle tavanomainen osa – hänen roolityypikseen muotoutui pikemminkin kompleksinen ja sairaalloisen herkkä nuori mies.[89] Vuonna 1952 Jurkka teki pääroolin Aarne Tarkaksen rikoselokuvassa Yö on pitkä. Kriitikot ylistivät Jurkan suoritusta heikkotahtoisena nuorukaisena.[90] Hannu Lemisen melodramaattisessa epookkielokuvassa Morsiusseppele (1954) Jurkka näytteli miespääosan Aino-Maija Tikkasen vastanäyttelijänä. Elokuvassa Jurkan näyttelemä yläluokan nuorukainen rakastuu Tikkasen näyttelemään maalaistyttöön, jolle rakkaus osoittautuu kohtalokkaaksi.[91]
Jurkan tunnetuin elokuvatehtävä lienee luutnantti Lammio Edvin Laineen ohjaamassa elokuvassa Tuntematon sotilas (1955). Elokuva sai miljoonittain katsojia, ja sen näyttelijät jäivät pitkäksi aikaa rooliensa vangeiksi. Myös näyttelijä Jussi Jurkka ja fiktiivinen luutnantti Lammio samaistettiin toisiinsa. Erään kerran Jurkka joutui ikävään välikohtaukseen Lammio-roolinsa takia.[92]
Jack Witikan elokuvassa Silja – nuorena nukkunut (1956) Jurkan vastanäyttelijänä oli Heidi Krohn. Laineen melodraamassa Musta rakkaus Jurkka teki miespääosan mielenvikaisena Paulina vastanäyttelijänään Eeva-Kaarina Volanen. Vuonna 1959 Jurkka sai miessivuosan Jussi-palkinnon agitaattori Puntarpään roolistaan Matti Kassilan elokuvassa Punainen viiva. Jurkan elokuvarooleista muistettava on myös Brunon osa Kassilan rikosklassikossa Komisario Palmun erehdys (1960).[2]
Jurkan komediatehtäviä olivat muun muassa taiteilijan rooli Matti Oraviston elokuvassa Tähtisilmä (1955), miespääosa lasitaiteilijana Kassilan elokuvassa Lasisydän (1959), vävyn rooli Laineen elokuvassa Myöhästynyt hääyö (1960) ja johtaja Vilhelmin osa Toivo Särkän elokuvassa Miljoonavaillinki (1961). Valtaosa Jurkan elokuvarooleista oli niin sanottua ”parempaa väkeä”. Köyhän kansan miehiä edusti muun muassa Siukolan rooli Laineen elokuvassa Akseli ja Elina (1970). Niin ikään vuonna 1970 Jurkka näytteli päämajoitusmestaria Kassilan sotadraamassa Päämaja, ja sai erinomaisia arvosteluita roolisuorituksestaan. Jurkan viimeisten vuosien rooleihin lukeutuu poliisin osa Laineen elokuvassa Viimeinen savotta (1977).[2]
Televisiotyöt
Televisio alkoi valloittaa Suomea 1950-luvun puolivälin jälkeen. Se vaikutti osaltaan elokuvatuotannon hiipumiseen seuraavan vuosikymmenen alussa, mutta myös tarjosi uusia mahdollisuuksia näyttelijöille. Alussa lähetykset olivat suoria ja ne toteutettiin alkeellisella yhden kameran tekniikalla. Niitä ei tallennettu, sillä kuvanauhureita ei ollut. Voimakkaasti teatteritaiteeseen orientoitunut Jussi Jurkka ei juurikaan kiinnostunut uudesta mediasta. Emmi Jurkka ja Sakari Jurkka sitä vastoin oivalsivat sen tarjoamat mahdollisuudet. Mainos-TV alkoi esittää Teatteri Jurkan näytöskappaleita suorina lähetyksinä. Jussi Jurkan ensimmäinen televisiorooli oli fennomaani Jonas Castrén näytelmässä Ida Aalbergin ja Lauri Kivekkään häät (1960). Televisiodebyyttiä seurasi kymmenittäin rooleja Mainos-TV:n ja Yleisradion tuotannoissa. Jurkka näytteli muun muassa Tauno Paloa vastaan komediassa Omena putoaa. Parivaljakko Palo–Jurkka oli osoittanut taiteellisen voimansa Kansallisteatterissa.[93]
Vuonna 1965 Emmi, Sakari ja Jussi Jurkka näyttelivät Mainos-TV:n sarjassa Asemahotelli. Sarjasta tuli lopulta kymmenosainen. Aarne Tarkas ohjasi marraskuussa 1967 televisiosovituksen näytelmästä Köysi, jossa Jussi Jurkka oli ollut mukana Intimiteatterin-vuosinaan. Jurkkaa kiinnosti mahdollisuus näytellä Rupert Cadellin rooli, joka Intimiteatterissa oli langennut Toivo Mäkelälle.[94] Huhtikuussa 1968 esitettiin Jurkka-show, jossa Jussi Jurkalla oli useita rooleja. Toukokuussa oli vuorossa Eila Peitsalo-show. 1970-luvulle tultaessa Jurkan televisiotyöt alkoivat harveta, mutta tunnetuin oli vielä edessä: Vuonna 1979 Jurkka näytteli MTV:n suositussa Parempi myöhään… -viihdesarjassa.[95]
Suomalaisia elokuvia esitettiin televisiossa jo 1950-luvulta alkaen. Jurkan tähdittämistä elokuvista ...ja Helena soittaa sai televisioensi-iltansa syyskuussa 1962. Katsojia tilastoitiin noin 390 000.[96] Morsiusseppele ensiesitettiin kotikatsomoissa marraskuussa… 1966, jolloin televisiovastaanottimien määrä oli huomattavasti suurempi. Elokuva sai noin miljoona katsojaa.[97]
Runeberginkatu
Jussi Jurkka asui lukemattomissa eri asunnoissa lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Ollessaan aviossa Länsiön kanssa hän muutti isohkoon perheasuntoon Töölön Runeberginkadulle. Kotiapulaiset eivät vaihtuneet yhtenään kuten Jurkan lapsuudenkodissa: Neiti Tammimetsä Keski-Suomesta toimi pitkään kolmihenkisen perheen kotihengettärenä.[98] Avioeronsa jälkeen Jurkka lunasti Runeberginkadun-asunnon omiin nimiinsä. Hän asui siinä myös Pessan kanssa, ja jäi siihen erottuaan Pessasta. Toisen avioeronsa jälkeen Jurkka ei tuntenut tarvetta remontoida asunnosta pieleen menneen avioliiton muistoja, kuten oli tapahtunut edellisen eron yhteydessä.[99]
Kuolema
Jurkka oli ketjupolttaja. Alkoholia hän käytti harkiten, sillä hän halusi käyttäytyä julkisilla paikoilla asiallisesti. Sen sijaan runsas alkoholinkäyttö kotioloissa oli koitua kohtalokkaaksi:[100] Henkisesti kuormittava työ ja epäterveet elämäntavat johtivat terveydellisiin ongelmiin 1970-luvulla. Jurkalla diagnosoitiin haimatulehdus, minkä jälkeen hän luopui alkoholista. Hänellä oli vakavia ongelmia myös vatsahappojen kanssa.[101]
Jurkalla todettiin keuhkosyöpä alkuvuodesta 1981. Hän pyrki jatkamaan teatterityötään mahdollisimman normaalisti ja piti sairautensa suhteen matalaa profiilia. Jurkka kuoli syöpään pitkänäperjantaina… 1982.[102][103] Jurkan siunaustilaisuus oli koruton; mukana olivat Jurkan lapset ja sisarukset. Myös Jurkan viimeiseksi jäänyt naisystävä Outi Pakkanen oli paikalla.[104]
Valikoitu rooliluettelo
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Valikoitu filmografia
Kokoillan teatterielokuvat
|
|
Ääninäyttelijänä
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Valikoituja televisio- ja radiorooleja
|
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet
- Martin, Timo & Niemi, Pertti & Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1974. ISBN 951-30250-5-5.
- Meri, Lauri: Tuntematon tähti : Jussi Jurkka. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2015. ISBN 978-951-1-26596-2.
- Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1984. ISBN 951-10810-4-7.
- Jussi Jurkka Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.
- Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1965.
- Helavuori, Hanna-Leena: Jurkka, Jussi (1930–1982). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
- ↑ a b Suomen teatterit ja teatterintekijät, s. 269
- ↑ a b c d e f Jussi Jurkka Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 1.4.2017.
- ↑ Palkinnonsaajat Ida Aalberg -säätiö. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ a b Rakas Emmi, s. 280
- ↑ Rakas Emmi, s. 275.
- ↑ a b Meri, s. 146–148
- ↑ Meri, Lauri: Tuntematon tähti Otava. Viitattu 17.10.2015.
- ↑ Aunila, Seija: Kansakunnan perillinen Laura Jurkka Ylen Elävä arkisto. 8.9.2006. Yleisradio Oy. Viitattu 20.1.2011.
- ↑ Rakas Emmi, s. 280–281
- ↑ Meri, s. 27–30
- ↑ Meri, s. 35
- ↑ Meri, s. 36
- ↑ Meri, s. 39
- ↑ Meri, s. 44
- ↑ Meri, s. 47–48
- ↑ Meri, s. 51
- ↑ Meri, s. 69
- ↑ Meri, s. 79
- ↑ Meri, s. 84
- ↑ Meri, s. 90
- ↑ Meri, s. 100
- ↑ Meri, s. 112
- ↑ Meri, s. 123–124
- ↑ Meri, s. 127–128
- ↑ Meri, s. 133
- ↑ Meri, s. 141
- ↑ Meri, s. 151
- ↑ Meri, s. 152
- ↑ Meri, s. 156
- ↑ Meri, s. 160
- ↑ Rakas Emmi, s. 195
- ↑ Meri, s. 164
- ↑ Meri, s. 165
- ↑ Meri, s. 167
- ↑ Meri, s. 198
- ↑ Meri, s. 203
- ↑ Meri, luku 9
- ↑ Rakas Emmi, s. 201
- ↑ Rakas Emmi, s. 205
- ↑ Rakas Emmi, s. 209
- ↑ Meri, s. 190–191
- ↑ Rakas Emmi, s. 214
- ↑ Meri, s. 211
- ↑ Meri, s. 219
- ↑ Meri, s. 237
- ↑ Meri, s. 239
- ↑ Rakas Emmi, s. 217
- ↑ a b Rakas Emmi, s. 223
- ↑ Meri, s. 278
- ↑ Meri, s. 323
- ↑ Meri, s. 444–446
- ↑ Meri, s. 275
- ↑ Meri, s. 276
- ↑ Meri, s. 280
- ↑ a b c d e f g h i j k Jurkka Jussi Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ Meri, s. 281
- ↑ Miljoonavaillinki Elonet.
- ↑ Meri, s. 286
- ↑ Ihana seikkailu Elonet.
- ↑ Rakas Emmi, s. 276.
- ↑ Meri, s. 320
- ↑ Rakas Emmi, s. 278.
- ↑ Meri, s. 321
- ↑ Meri, s. 328
- ↑ Meri, s. 329–330
- ↑ Meri, s. 334
- ↑ Meri, s. 336–337
- ↑ Meri, s. 446
- ↑ Nevalainen, Petri: Kaikkien aikojen Tauno Palo, s. 210. Kymmenen eniten tienannutta suomalaisnäyttelijää vuoden 1962 verotietojen mukaan. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2007. ISBN 978-951-20740-0-6.
- ↑ Rahanarvolaskuri (syötä vuoden 1962 ruutuun summa 3 590 000) Rahamuseo. Viitattu 22.3.2019.
- ↑ Meri, s. 393–394
- ↑ Meri, s. 394–395
- ↑ Vekkeli, Pirkko & Loivamaa, Ismo: Unohtumaton Ansa Ikonen, s. 224. Ansa Ikosen aika, vuodesta vuoteen. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2010. ISBN 978-952-49229-6-8.
- ↑ a b Rakas Emmi, s. 293.
- ↑ Meri, s. 410
- ↑ Meri, s. 411
- ↑ Meri, s. 412
- ↑ Measure for Measure by William Shakespeare Shmoop. Viitattu 23.3.2019.
- ↑ Meri, s. 428
- ↑ Meri, s. 432
- ↑ Rakas Emmi, s. 296 ja 298.
- ↑ Meri, s. 437
- ↑ Radioteatteri esittää keväällä 2015 Yle Radio 1. 2015. Yleisradio Oy. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ Välskärin kertomukset – 1. Breitenfeldin taistelu Elisa Kirja. Elisa Oyj. Viitattu 14.6.2015.
- ↑ Meri, s. 414
- ↑ Meri, s. 241
- ↑ Meri, s. 253
- ↑ Meri, s. 242
- ↑ Meri, s. 250
- ↑ Yö on pitkä Elonet.
- ↑ Morsiusseppele Elonet.
- ↑ Meri, s. 254
- ↑ Meri, s. 353
- ↑ Meri, s. 356
- ↑ Meri, s. 448
- ↑ … ja Helena soittaa Elonet.
- ↑ Morsiusseppele Elonet.
- ↑ Meri, s. 308
- ↑ Meri, s. 375
- ↑ Meri, s. 378
- ↑ Meri, s. 379
- ↑ Kajava, Jukka: Radioteatteri: Jussi Jurkka – monikasvoinen intohimo. Helsingin Sanomat, 21.8.1999.
- ↑ Meri, s. 441
- ↑ Meri, s. 441
- ↑ a b c Meri, s. 446
- ↑ Pohjantähti Elonet. . Viitattu 1.4.2017
- ↑ Meri, s. 447–448
- ↑ Meri, s. 449–450
Aiheesta muualla
- Jussi Jurkka Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||
