Englannin jalkapallomaajoukkue
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Englanti | |||
---|---|---|---|
Lempinimi |
The Three Lions (suom. Kolme leijonaa) |
||
Liitto |
Englannin jalkapalloliitto (The Football Association) |
||
Maanosaliitto | UEFA (Eurooppa) | ||
Kenttä | Wembley Stadium | ||
Valmentaja | Lee Carsley (väliaikainen vuoden loppuun asti) | ||
Kapteeni | Harry Kane | ||
Eniten otteluita | Peter Shilton (125) | ||
Eniten maaleja | Harry Kane (68) | ||
FIFAn maakoodi | ENG | ||
FIFA-ranking | 4 (18.7.2024) [1] | ||
|
|||
Ensimmäinen ottelu | |||
Skotlanti 0–0 Englanti |
|||
Suurin voitto | |||
Irlanti 0–13 Englanti |
|||
Suurin tappio | |||
MM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 16 (ensimmäiset 1950) | ||
Paras MM-sijoitus | Mestaruus (1966) | ||
EM-kilpailut | |||
Esiintymiset | 11 (ensimmäiset 1968) | ||
Paras sijoitus | Hopeaa (2020, 2024) |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Englanti | |||
Miesten jalkapallo | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Englanti 1966 | ||
EM-kilpailut | |||
Hopeaa | Saksa 2024 | ||
Hopeaa | Eurooppa 2020 | ||
Pronssia | Italia 1968 |
Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallo-otteluissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto The Football Association, The FA. Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osilla on omat jalkapallomaajoukkueensa. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.
40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.
Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.
Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.
1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.
Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.
Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Europpan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.
Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.
Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.
Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.
Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.
Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.
EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.
Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.
Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.
EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.
Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[4]
Pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyinen joukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraavat pelaajat on valittu Englannin joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Kreikkaa ja Irlantia vastaan 14. ja 17. marraskuuta 2024.[5]
Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2024 Suomea vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.[6]
Viimeaikaiset pelaajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:
- Huomautukset
Valmennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 12. syyskuuta 2024.[7]
Päävalmentaja: | Lee Carsley (Väliaikainen) |
Valmentaja: | Ashley Cole |
Valmentaja: | Joleon Lescott |
Maalivahtivalmentaja: | Tim Dittmer |
Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eniten otteluita maajoukkueessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[8]
# | Nimi | Ura | Ottelut | Maalit |
---|---|---|---|---|
1 | Peter Shilton | 1970–1990 | 125 | 0 |
2 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 120 | 53 |
3 | David Beckham | 1996–2009 | 115 | 17 |
4 | Steven Gerrard | 2000–2014 | 114 | 21 |
5 | Bobby Moore | 1962–1973 | 108 | 2 |
6 | Ashley Cole | 2001–2013 | 107 | 0 |
7 | Sir Bobby Charlton | 1958–1970 | 106 | 49 |
Frank Lampard | 1999–2014 | 106 | 29 | |
9 | Billy Wright | 1946–1959 | 105 | 3 |
10 | Harry Kane | 2015– | 101 | 68 |
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Parhaat maalintekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[9]
# | Pelaaja | Ura | Maalit (Ottelut) | Maali/peli |
---|---|---|---|---|
1 | Harry Kane | 2015– | 68 (101) | 0,67 |
2 | Wayne Rooney | 2003–2018 | 53 (120) | 0,44 |
3 | Sir Bobby Charlton | 1958–1970 | 49 (106) | 0,46 |
4 | Gary Lineker | 1984–1992 | 48 (80) | 0,60 |
5 | Vivian Woodward | 1903–1913 | 44 (32) | 1,38 |
6 | Jimmy Greaves | 1959–1967 | 44 (57) | 0,77 |
7 | Michael Owen | 1998–2008 | 40 (89) | 0,45 |
8 | Nat Lofthouse | 1950–1958 | 30 (33) | 0,91 |
9 | Alan Shearer | 1992–2000 | 30 (63) | 0,48 |
10 | Sir Tom Finney | 1946–1958 | 30 (76) | 0,39 |
Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.
Englannin kapteenit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.
# | Pelaaja | Ura maajoukkueessa | Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä) |
---|---|---|---|
1 | Billy Wright | 1946–1959 | 90 (105) |
= | Bobby Moore | 1962–1973 | 90 (108) |
3 | Harry Kane | 2015– | 73 (101) |
4 | Bryan Robson | 1980–1991 | 65 (90) |
5 | David Beckham | 1996–2013 | 58 (97) |
6 | Alan Shearer | 1992–2000 | 34 (63) |
7 | Kevin Keegan | 1972–1982 | 31 (63) |
8 | Emlyn Hughes | 1969–1980 | 23 (62) |
9 | Bob Crompton | 1902–1914 | 22 (41) |
= | Johnny Haynes | 1954–1962 | 22 (56) |
= | Wayne Rooney | 2003–2018 | 22 (120) |
Englannin valmentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päivitetty 16. lokakuuta 2024.
Valmentaja | Ura maajoukkueessa | Ottelut | Voitot | Tasapelit | Häviöt | Tehdyt maalit | Päästetyt maalit | Voitto % |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Walter Winterbottom | 1946–1962 | 139 | 78 | 33 | 28 | 383 | 196 | 56.11% |
Alf Ramsey | 1963–1974 | 113 | 69 | 27 | 17 | 224 | 98 | 61.06% |
Joe Mercer | 1974 | 7 | 3 | 3 | 1 | 9 | 7 | 42.85% |
Don Revie | 1974–1977 | 29 | 14 | 8 | 7 | 49 | 25 | 48.27% |
Ron Greenwood | 1977–1982 | 55 | 33 | 12 | 10 | 93 | 40 | 60.00% |
Bobby Robson | 1982–1990 | 95 | 47 | 30 | 18 | 151 | 60 | 49.47% |
Graham Taylor | 1990–1993 | 38 | 18 | 13 | 7 | 62 | 32 | 47.36% |
Terry Venables | 1994–1996 | 23 | 11 | 11 | 1 | 35 | 13 | 47.82% |
Glenn Hoddle | 1996–1999 | 28 | 17 | 6 | 5 | 42 | 13 | 60.71% |
Howard Wilkinson | 1999 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 2 | 0.00% |
Kevin Keegan | 1999–2000 | 18 | 7 | 7 | 4 | 26 | 15 | 38.88% |
Howard Wilkinson | 2000 | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0.00% |
Peter Taylor | 2000 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 1 | 0.00% |
Sven-Göran Eriksson | 2001–2006 | 67 | 40 | 17 | 10 | 128 | 61 | 59.70% |
Steve McClaren | 2006–2007 | 18 | 9 | 4 | 5 | 32 | 12 | 50.00% |
Fabio Capello | 2008–2012 | 42 | 28 | 8 | 6 | 23 | 7 | 66.67% |
Stuart Pearce | 2012 | 1 | 0 | 0 | 1 | 2 | 3 | 0.00% |
Roy Hodgson | 2012–2016 | 56 | 33 | 14 | 9 | 111 | 48 | 58.93% |
Sam Allardyce | 2016 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 100% |
Gareth Southgate | 2016–2024 | 102 | 64 | 20 | 18 | 230 | 86 | 62.75% |
Lee Carsley | 2024 | 4 | 3 | 0 | 1 | 8 | 3 | 75% |
Turnaushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosi | Kierros | Sijoitus | O | V | T* | H | TM | PM |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1930 | Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1934 | Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1938 | Ei osallistunut kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1950 | Lohkovaihe | 11 | 3 | 1 | 0 | 2 | 2 | 2 |
1954 | Puolivälierät | 6 | 3 | 1 | 1 | 1 | 8 | 8 |
1958 | Lohkovaihe | 11 | 4 | 0 | 3 | 1 | 4 | 5 |
1962 | Puolivälierät | 8 | 4 | 1 | 1 | 2 | 5 | 6 |
1966 | Maailmanmestaruus | 1 | 6 | 5 | 1 | 0 | 11 | 3 |
1970 | Puolivälierät | 8 | 4 | 2 | 0 | 2 | 4 | 4 |
1974 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1978 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1982 | Neljännesvälierät | 6 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 1 |
1986 | Puolivälierät | 8 | 5 | 2 | 1 | 2 | 7 | 3 |
1990 | Välierät | 4 | 7 | 3 | 3 | 1 | 8 | 6 |
1994 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - | - |
1998 | Neljännesvälierät | 9 | 4 | 2 | 1 | 1 | 7 | 4 |
2002 | Puolivälierät | 6 | 5 | 2 | 2 | 1 | 6 | 3 |
2006 | Puolivälierät | 7 | 5 | 3 | 2 | 0 | 6 | 2 |
2010 | Neljännesvälierät | 15 | 4 | 1 | 2 | 1 | 3 | 5 |
2014 | Lohkovaihe | 26 | 3 | 0 | 1 | 2 | 2 | 4 |
2018 | Välierät | 4 | 7 | 3 | 1 | 3 | 12 | 8 |
2022 | Puolivälierät | 7 | 5 | 3 | 1 | 1 | 13 | 4 |
yhteensä | 16/22 | 1 mestaruus | 74 | 32 | 22 | 20 | 104 | 68 |
Vuosi | Kierros | O | V | T* | H | TM | PM |
---|---|---|---|---|---|---|---|
1960 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
1964 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
1968 | Kolmas | 2 | 1 | 0 | 1 | 2 | 1 |
1972 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
1976 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
1980 | Lohkovaihe | 3 | 1 | 1 | 1 | 3 | 3 |
1984 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
1988 | Lohkovaihe | 3 | 0 | 0 | 3 | 2 | 7 |
1992 | Lohkovaihe | 3 | 0 | 2 | 1 | 1 | 2 |
1996 | Välierät | 5 | 2 | 3 | 0 | 8 | 3 |
2000 | Lohkovaihe | 3 | 1 | 0 | 2 | 5 | 6 |
2004 | Puolivälierät | 4 | 2 | 1 | 1 | 10 | 6 |
2008 | Ei selviytynyt kisoihin | - | - | - | - | - | - |
2012 | Puolivälierät | 4 | 2 | 2 | 0 | 5 | 3 |
2016 | Neljännesvälierät | 4 | 1 | 2 | 1 | 4 | 4 |
2020 | Toinen | 7 | 5 | 2 | 0 | 11 | 2 |
2024 | Toinen | 7 | 3 | 3 | 1 | 8 | 6 |
Yhteensä | 11/17 | 45 | 18 | 16 | 11 | 59 | 43 |
* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Story So Far Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
Tilastolähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- England legends Englannin jalkapalloliitto. Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
- World Cup 1930-2006 RSSSF. (englanniksi)
- European Championships RSSSF. (englanniksi)
- England Internationals since 1872 englandstats.com. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
- ↑ Veevers, Nicholas: England men's squad named to play Greece and Republic of Ireland englandfootball.com. 7.11.2024. England Football. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
- ↑ England - Extended squad (Detailed view) Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Walker, Andy: England men's coaching teams confirmed englandfootball.com. 23.8.2024. England Football. Viitattu 12.9.2024. (englanniksi)
- ↑ England - Record players Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
- ↑ England - Record goal scorers Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Virallinen sivu
- England06.net (Arkistoitu – Internet Archive)
- Tilastoja