Englannin jalkapallomaajoukkue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englanti
Lempinimi The Three Lions
(suom. Kolme leijonaa)
Liitto Englannin jalkapalloliitto
(The Football Association)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Kenttä Wembley Stadium
Valmentaja Lee Carsley (väliaikainen vuoden loppuun asti)
Kapteeni Harry Kane
Eniten otteluita Peter Shilton (125)
Eniten maaleja Harry Kane (68)
FIFAn maakoodi ENG
FIFA-ranking 4 (18.7.2024) [1]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Skotlanti 0–0 Englanti 
(Partick, Skotlanti; 30. marraskuuta 1872)

Suurin voitto

 Irlanti 0–13 Englanti 
(Belfast, Pohjois-Irlanti; 18. helmikuuta 1882)

Suurin tappio

 Unkari 7–1 Englanti 
(Budapest, Unkari; 23. toukokuuta 1954)

MM-kilpailut
Esiintymiset 16 (ensimmäiset 1950)
Paras MM-sijoitus Mestaruus (1966)
EM-kilpailut
Esiintymiset 11 (ensimmäiset 1968)
Paras sijoitus Hopeaa (2020, 2024)
Mitalit
Maa:  Englanti
Miesten jalkapallo
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Englanti 1966
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Saksa 2024
Hopeaa Hopeaa Eurooppa 2020
Pronssia Pronssia Italia 1968

Englannin jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia kansainvälisissä miesten jalkapallo-otteluissa. Sitä hallinnoi Englannin jalkapalloliitto The Football Association, The FA. Historiallisista syistä Yhdistyneen kuningaskunnan osilla on omat jalkapallomaajoukkueensa. Britannian maajoukkueista Englanti on kaikkein menestynein. Sen paras saavutus on maailmanmestaruus 1966 MM-kotikisoista. Se on myös voittanut Britannian maajoukkueiden keskinäisen mestaruuden 34 kertaa.

Englanti pelasi ensimmäisen maaottelunsa Skotlantia vastaan 30. marraskuuta 1872 Hamilton Crescentillä, Partickissa, Skotlannissa. Ottelu päättyi lukemiin 0–0. Seuraavana vuonna joukkueiden kohdatessa Kensington Ovalilla Englanti voitti maalein 4–2.

40 vuoden ajan Englanti pelasi maaotteluita vain Skotlantia, Walesia ja Irlantia vastaan. Vuonna 1908 Englanti teki kiertueen Manner-Eurooppaan, missä se kohtasi Itävallan, Unkarin ja Böömin. Ensimmäisen tappionsa mannereurooppalaista maajoukkuetta vastaan se kärsi vuonna 1929 hävittyään Madridissa Espanjalle maalein 4–3.

Englannin jalkapalloliitto liittyi FIFA:n jäseneksi vuonna 1906, mutta järjestöjen suhde oli viileä ja Ison-Britannian jalkapalloliitot erosivat FIFA:sta vuonna 1928. Tämän johdosta Englanti ei osallistunut kolmiin ensimmäisiin maailmanmestaruuskisoihin. Marraskuussa 1934 Englanti pelasi ottelun samana vuonna maailmanmestaruuden voittanutta Italiaa vastaan ja voitti kamppailun.

Englanti liittyi uudelleen FIFA:an toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin joukkueella oli myös ensimmäistä kertaa manageri, Walter Winterbottom. Maailmanmestaruuskisoissa Englanti pelasi ensimmäisen kerran vuonna 1950, mutta jäi alkulohkoon hävittyään monien yllätykseksi Yhdysvalloille maalein 1–0. 25. marraskuuta 1953 Englanti hävisi Unkarille Wembleyllä käydyn ottelun 3–6[2]. Englanti ei enää ollut entisaikojensa tasoinen joukkue, ja se epäonnistui myös vuosien 1954- ja 1958 MM-kisoissa.

1960-luvulla Englanti aloitti nousun takaisin maailman jalkapallohuipulle. Vuoden 1962 MM-kisoissa se selviytyi puolivälieriin asti, missä hävisi Brasilialle. Samana vuonna Winterbottom erosi ja uudeksi manageriksi tuli joukkueen entinen kapteeni Alf Ramsey. Hän alkoi kehittää joukkuetta vuoden 1966 kotikisoja varten.

Vuoden 1966 MM-kisoissa Englanti, kapteeninaan Bobby Moore, voitti Argentiinan, Portugalin ja loppuottelussa Saksan liittotasavallan. Ottelu päättyi jatkoajan jälkeen lukemiin 4–2. Geoff Hurst teki kolme maalia ja Martin Peters yhden.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuoden 1968 Euroopan-mestaruuskisoissa Englanti saavutti pronssia. Se lähti ennakkosuosikkina myös vuoden 1970 MM-kisoihin, missä se kuitenkin putosi puolivälierävaiheessa hävittyään Saksan liittotasavallalle maalein 3–2. Saksa pudotti Englannin puolivälierissä myös kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1972 Europpan-mestaruuskisoissa lukemin 3–1.

Vuoden 1974 MM-kisoihin Englanti ei selviytynyt lainkaan. Tämän johdosta Englannin jalkapalloliitto antoi potkut Ramseylle, jonka alaisuudessa Englanti oli pelaamastaan 113 ottelusta voittanut 69 ja pelannut 27 tasapeliä. Joe Mercerin toimittua hetken aikaa väliaikaisena managerina palkattiin Ramseyn seuraajaksi Don Revie. Revien alaisuudessa Englannin otteet eivät huomattavasti parantuneet. 1976 EM-kisoissa taival päättyi alkulohkoon.

Revien jälkeen manageriksi tuli Ron Greenwood, mutta 1978 Englanti jäi toistamiseen peräkkäin ulkopuolelle MM-lopputurnauksesta. Samoihin aikoihin maajoukkuekannattajien keskuudessa huliganismista alkoi tulla entistäkin tavallisempaa, ja esimerkiksi 1980 EM-kisoissa poliisi joutui turvautumaan kyynelkaasuun. 1982 MM-kisoissa Englanti eteni toiseen lohkovaiheeseen, mutta putosi jatkosta vaikkei hävinnyt otteluakaan. Myös näissä kisoissa uutisoitiin kannattajien väkivaltaisesta käyttäytymisestä.

Vuonna 1982 manageriksi tuli Bobby Robson. Englanti ei selvinnyt 1984 EM-lopputurnaukseen, ja kaksi vuotta myöhemmin MM-kisat alkoivat heikosti tappiolla Portugalia vastaan. Tätä seurasi tasapeli Marokkoa vastaan kapteeni Bryan Robsonin ollessa loukkaantuneena. Gary Linekerin kolme maalia Puolaa vastaan takasivat kuitenkin Englannin paikan jatkokierroksille. Neljännesvälierissä joukkue voitti Paraguayn maalein 3–0 ja eteni puolivälieriin Argentiinaa vastaan. Tuossa ottelussa Argentiinan Diego Maradona teki kaksi maalia. Ensimmäinen maalin hän teki kädellään ja toisen 50 metrin nousun jälkeen puolustuksen läpi. Englanti hävisi ottelun maalein 1–2 ja putosi jatkosta.

Vuonna 1988 Englanti jäi jälleen EM-lopputurnauksessa alkulohkoon, mutta vuoden 1990 MM-kisoissa maa ylsi parhaaseen saavutukseensa sitten vuoden 1966 kotikisojen. Joukkue eteni välieriin saakka. Kuitenkin maalein 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan jälkeen Englanti putosi Saksan liittotasavaltaa vastaan rangaistuspotkukilpailussa. Turnauksen jälkeen Peter Shilton lopetti maajoukkueuransa ennätyksellisten 125 maaottelun jälkeen.

Robsonia managerina seurasi Graham Taylor. Taylorin alaisuudessa Englanti jäi alkulohkoonsa 1992 EM-kisoissa ja kokonaan 1994 MM-kisoista. Taylor sai potkut vuonna 1993 ja hänen tilalleen tuli Terry Venables. Joukkue pelasi Venablesin alaisuudessa hyvin 1996 EM-kotikisoissa ja eteni välierävaiheeseen saakka. Välierissä Saksaa vastaan ottelu venyi 1–1 päättyneen peliajan jälkeen rangaistuspotkukilpailuun saakka, missä Gareth Southgatetin epäonnistuttua rangaistuspotkussaan Saksa eteni loppuotteluun.

EM-turnauksen jälkeen Venables erosi managerin tehtävistään ja hänen tilalleen tuli Glenn Hoddle. Englanti selviytyi 1998 MM-kisoihin, missä se neljännesvälierässä putosi jatkosta lukemin 2–2 päättyneen ottelun rangaistuslaukauskilpailussa. Kisojen jälkeen Hoddle erosi tehtävästään aiheutettuaan kohua lausunnoillaan vammaisista ihmisistä. Hoddlen tilalle tuli entinen maajoukkuekapteeni Kevin Keegan. Joukkue selvisi 2000 EM-kisoihin, missä se ei kuitenkaan edennyt alkulohkovaihetta pitemmälle. Keegan erosi syyskuussa 2000 Englannin hävittyä MM-karsintaottelun Saksaa vastaan Lontoon Wembleyllä.

Vuonna 2001 joukkueen manageriksi tuli ruotsalainen Sven-Göran Eriksson. Hän johdatti joukkueen 2002 MM-kisoihin, missä se hävisi puolivälierissä Brasilialle 2–1. Englanti voitti oman karsintalohkonsa ja selviytyi 2004 EM-kisoihin, missä se jälleen putosi rangaistuspotkukilpailussa puolivälierävaiheessa, tällä kertaa Portugalia vastaan. Vuonna 2005 Eriksson sai osakseen voimakasta arvostelua. Häntä syytettiin kykenemättömyydestä taktisiin muutoksiin, ja joukkueen ailahtelevat otteet, muun muassa MM-karsintaottelussa tappio Pohjois-Irlantia vastaan, kiihdyttivät mielipiteitä häntä vastaan. Englanti kuitenkin selviytyi karsintalohkostaan lopputurnaukseen oman karsintalohkonsa voittajana. Arvostelua saivat myös Erikssonin siviilielämän ongelmat. Hän ilmoitti eroavansa tehtävästä kesän 2006 MM-lopputurnauksen jälkeen. MM-kisoissa Englannin alkutaival oli hyvä ja se voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa Englanti kukisti Ecuadorin maalilla 1–0, jonka teki David Beckham. Englannin putosi puolivälieräottelussa, kun se hävisi Portugalille – jälleen rangaistuspotkukilpailussa. Ottelun jälkeen Beckham ilmoitti jättävänsä joukkueen kapteenin tehtävän.

Englannin maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Erikssonin apulaisena toiminut Steve McClaren. McClarenin ensimmäinen ottelu Englannin valmentajana alkoi lupaavasti, kun joukkue otti 4–0-kotivoiton Kreikasta. Hän sai silti osakseen runsaasti arvostelua huonosti menneitten EM-karsintaotteluiden takia.

EM-karsinnat lopputurnaukseen 2008 päättyivät Englannin osalta heikosti. Englanti olisi voinut menettää mahdollisuutensa kisoihin pääsyyn jo viimeistä edellisellä kierroksella 17. marraskuuta 2007, mutta Venäjän hävittyä Israelille maalein 2–1 ratkaisu siirtyi 21. marraskuuta 2007 pelattuun viimeiseen otteluun. Wembleyllä Englannille olisi riittänyt tasapeli Kroatiaa vastaan, mutta Englannin maajoukkue hävisi ottelun maalein 2–3 ja jäi ulos kisoista Venäjän vietyä toisen paikan E-lohkosta Kroatian jälkeen.

Englannin jalkapalloliitto erotti päävalmentaja Steve McClarenin ja apulaisvalmentaja Terry Venablesin 22. marraskuuta 2007.[3] Joulukuussa 2007 italialainen Fabio Capello nimitettiin maajoukkueen päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa loppui vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen. Hänen apuvalmentajikseen tulivat niin ikään italialaiset Franco Baldini ja Italo Galbiati.[4]


Nykyinen joukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavat pelaajat on valittu Englannin joukkueeseen Kansojen liigan otteluihin Kreikkaa ja Irlantia vastaan 14. ja 17. marraskuuta 2024.[5]

Ottelut ja maalit on päivitetty 13. lokakuuta 2024 Suomea vastaan pelatun Kansojen liigan ottelun jälkeen.[6]

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Jordan Pickford 7. maaliskuuta 1994 (ikä 30) 71 0 Englanti Everton
13 1M Dean Henderson 12. maaliskuuta 1997 (ikä 27) 2 0 Englanti Crystal Palace
1M Aaron Ramsdale 14. toukokuuta 1998 (ikä 26) 5 0 Englanti Southampton
2 2P Trent Alexander-Arnold 7. lokakuuta 1998 (ikä 26) 33 4 Englanti Liverpool
3 2P Rico Lewis 21. marraskuuta 2004 (ikä 19) 4 0 Englanti Manchester City
6 2P Marc Guéhi 13. heinäkuuta 2000 (ikä 24) 19 0 Englanti Crystal Palace
12 2P Kyle Walker 28. toukokuuta 1990 (ikä 34) 91 1 Englanti Manchester City
15 2P Levi Colwill 26. helmikuuta 2003 (ikä 21) 4 0 Englanti Chelsea
2P Ezri Konsa 23. lokakuuta 1997 (ikä 27) 8 0 Englanti Aston Villa
2P Lewis Hall 8. syyskuuta 2004 (ikä 20) 0 0 Englanti Newcastle United
2P Taylor Harwood-Bellis 30. tammikuuta 2002 (ikä 22) 0 0 Englanti Southampton
4 3KK Declan Rice 14. tammikuuta 1999 (ikä 25) 62 5 Englanti Arsenal
8 3KK Jude Bellingham 29. kesäkuuta 2003 (ikä 21) 38 6 Espanja Real Madrid
10 3KK Phil Foden 28. toukokuuta 2000 (ikä 24) 43 4 Englanti Manchester City
14 3KK Conor Gallagher 6. helmikuuta 2000 (ikä 24) 19 0 Espanja Atlético Madrid
17 3KK Curtis Jones 30. tammikuuta 2001 (ikä 23) 0 0 Englanti Liverpool
19 3KK Angel Gomes 31. elokuuta 2000 (ikä 24) 3 0 Ranska LOSC Lille
20 3KK Cole Palmer 6. toukokuuta 2002 (ikä 22) 11 2 Englanti Chelsea
3KK Morgan Gibbs-White 27. tammikuuta 2000 (ikä 24) 1 0 Englanti Nottingham Forest
7 4H Bukayo Saka 5. syyskuuta 2001 (ikä 23) 43 12 Englanti Arsenal
9 4H Harry Kane (Kapteeni) 28. heinäkuuta 1993 (ikä 31) 101 68 Saksa Bayern München
11 4H Anthony Gordon 24. helmikuuta 2001 (ikä 23) 7 0 Englanti Newcastle United
17 4H Jack Grealish 10. syyskuuta 1995 (ikä 29) 39 4 Englanti Manchester City
18 4H Ollie Watkins 30. joulukuuta 1995 (ikä 28) 17 4 Englanti Aston Villa
21 4H Dominic Solanke 14. syyskuuta 1997 (ikä 27) 2 0 Englanti Tottenham Hotspur
23 4H Noni Madueke 10. maaliskuuta 2002 (ikä 22) 3 0 Englanti Chelsea

Viimeaikaiset pelaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut viimeisten 12 kuukauden aikana pelattuihin maaotteluihin nimetyt pelaajat:

Paikka Pelaaja Syntymäaika Maaottelut Maalit Seura Viimeisin maaottelukutsu
M Nick Pope 19. huhtikuuta 1992 (ikä 32) 10 0 Englanti Newcastle United v.  Suomi, 13. lokakuuta 2024
M James Trafford 10. lokakuuta 2002 (ikä 22) 0 0 Englanti Burnley v.  Islanti, 7. kesäkuuta 2024
M Sam Johnstone 25. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 4 0 Englanti Wolverhampton Wanderers v.  Brasilia, 23. maaliskuuta 2024
P John Stones 28. toukokuuta 1994 (ikä 30) 83 3 Englanti Manchester City v.  Suomi, 13. lokakuuta 2024
P Tino Livramento 12. marraskuuta 2002 (ikä 21) 0 0 Englanti Newcastle United v.  Suomi, 13. lokakuuta 2024
P Harry Maguire 5. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 64 7 Englanti Manchester United v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
P Luke Shaw 12. heinäkuuta 1993 (ikä 31) 34 3 Englanti Manchester United v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Kieran TrippierERO 19. syyskuuta 1990 (ikä 34) 54 1 Englanti Newcastle United v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Joe Gomez 23. toukokuuta 1997 (ikä 27) 15 0 Englanti Liverpool v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Lewis Dunk 21. marraskuuta 1991 (ikä 32) 6 0 Englanti Brighton & Hove Albion v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
P Jarell Quansah 29. tammikuuta 2003 (ikä 21) 0 0 Englanti Liverpool v.  Islanti, 7. kesäkuuta 2024
P Jarrad Branthwaite 27. kesäkuuta 2002 (ikä 22) 1 0 Englanti Everton v.  Bosnia ja Hertsegovina, 3. kesäkuuta 2024
P Ben Chilwell 21. joulukuuta 1996 (ikä 27) 21 1 Englanti Chelsea v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024
P Fikayo Tomori 19. joulukuuta 1997 (ikä 26) 5 0 Italia AC Milan v.  Pohjois-Makedonia, 20. marraskuuta 2023
KK Kobbie Mainoo 19. huhtikuuta 2005 (ikä 19) 10 0 Englanti Manchester United v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
KK Adam Wharton 6. helmikuuta 2004 (ikä 20) 1 0 Englanti Crystal Palace v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
KK Jordan Henderson 17. kesäkuuta 1990 (ikä 34) 81 3 Alankomaat AFC Ajax v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024
KK Kalvin Phillips 2. joulukuuta 1995 (ikä 28) 31 1 Englanti Ipswich Town v.  Pohjois-Makedonia, 20. marraskuuta 2023
H Eberechi Eze 29. kesäkuuta 1998 (ikä 26) 9 0 Englanti Crystal Palace v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
H Jarrod Bowen 20. joulukuuta 1996 (ikä 27) 12 0 Englanti West Ham United v.  Suomi, 10. syyskuuta 2024
H Ivan Toney 16. maaliskuuta 1996 (ikä 28) 6 1 Saudi-Arabia Al-Ahli v.  Espanja, 14. heinäkuuta 2024 (EM-kisat)
H James Maddison 23. marraskuuta 1996 (ikä 27) 7 0 Englanti Tottenham Hotspur v.  Bosnia ja Hertsegovina, 3. kesäkuuta 2024
H Marcus Rashford 31. lokakuuta 1997 (ikä 27) 60 17 Englanti Manchester United v.  Belgia, 26. maaliskuuta 2024
Huomautukset
  • Loukkaantunut Pelaaja on loukkaantunut
  • ERO Pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa

Päivitetty 12. syyskuuta 2024.[7]

Päävalmentaja: Irlanti Lee Carsley (Väliaikainen)
Valmentaja: Englanti Ashley Cole
Valmentaja: Englanti Joleon Lescott
Maalivahtivalmentaja: Irlanti Tim Dittmer

Kuuluisia entisiä maajoukkuepelaajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten otteluita maajoukkueessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[8]

# Nimi Ura Ottelut Maalit
1 Peter Shilton 1970–1990 125 0
2 Wayne Rooney 2003–2018 120 53
3 David Beckham 1996–2009 115 17
4 Steven Gerrard 2000–2014 114 21
5 Bobby Moore 1962–1973 108 2
6 Ashley Cole 2001–2013 107 0
7 Sir Bobby Charlton 1958–1970 106 49
Frank Lampard 1999–2014 106 29
9 Billy Wright 1946–1959 105 3
10 Harry Kane 2015– 101 68

Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

Parhaat maalintekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.[9]

# Pelaaja Ura Maalit (Ottelut) Maali/peli
1 Harry Kane 2015– 68 (101) 0,67
2 Wayne Rooney 2003–2018 53 (120) 0,44
3 Sir Bobby Charlton 1958–1970 49 (106) 0,46
4 Gary Lineker 1984–1992 48 (80) 0,60
5 Vivian Woodward 1903–1913 44 (32) 1,38
6 Jimmy Greaves 1959–1967 44 (57) 0,77
7 Michael Owen 1998–2008 40 (89) 0,45
8 Nat Lofthouse 1950–1958 30 (33) 0,91
9 Alan Shearer 1992–2000 30 (63) 0,48
10 Sir Tom Finney 1946–1958 30 (76) 0,39

Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen maajoukkueessa.

Englannin kapteenit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.

# Pelaaja Ura maajoukkueessa Ott. Kapteenina (Ottelut yhteensä)
1 Billy Wright 1946–1959 90 (105)
= Bobby Moore 1962–1973 90 (108)
3 Harry Kane 2015– 73 (101)
4 Bryan Robson 1980–1991 65 (90)
5 David Beckham 1996–2013 58 (97)
6 Alan Shearer 1992–2000 34 (63)
7 Kevin Keegan 1972–1982 31 (63)
8 Emlyn Hughes 1969–1980 23 (62)
9 Bob Crompton 1902–1914 22 (41)
= Johnny Haynes 1954–1962 22 (56)
= Wayne Rooney 2003–2018 22 (120)

Englannin valmentajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 16. lokakuuta 2024.

Valmentaja Ura maajoukkueessa Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Tehdyt maalit Päästetyt maalit Voitto %
Walter Winterbottom 1946–1962 139 78 33 28 383 196 56.11%
Alf Ramsey 1963–1974 113 69 27 17 224 98 61.06%
Joe Mercer 1974 7 3 3 1 9 7 42.85%
Don Revie 1974–1977 29 14 8 7 49 25 48.27%
Ron Greenwood 1977–1982 55 33 12 10 93 40 60.00%
Bobby Robson 1982–1990 95 47 30 18 151 60 49.47%
Graham Taylor 1990–1993 38 18 13 7 62 32 47.36%
Terry Venables 1994–1996 23 11 11 1 35 13 47.82%
Glenn Hoddle 1996–1999 28 17 6 5 42 13 60.71%
Howard Wilkinson 1999 1 0 0 1 0 2 0.00%
Kevin Keegan 1999–2000 18 7 7 4 26 15 38.88%
Howard Wilkinson 2000 1 0 1 0 0 0 0.00%
Peter Taylor 2000 1 0 0 1 0 1 0.00%
Sven-Göran Eriksson 2001–2006 67 40 17 10 128 61 59.70%
Steve McClaren 2006–2007 18 9 4 5 32 12 50.00%
Fabio Capello 2008–2012 42 28 8 6 23 7 66.67%
Stuart Pearce 2012 1 0 0 1 2 3 0.00%
Roy Hodgson 2012–2016 56 33 14 9 111 48 58.93%
Sam Allardyce 2016 1 1 0 0 1 0 100%
Gareth Southgate 2016–2024 102 64 20 18 230 86 62.75%
Lee Carsley 2024 4 3 0 1 8 3 75%

Turnaushistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Kierros Sijoitus O V T* H TM PM
Uruguay 1930 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Italia 1934 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Ranska 1938 Ei osallistunut kisoihin - - - - - - -
Brasilia 1950 Lohkovaihe 11 3 1 0 2 2 2
Sveitsi 1954 Puolivälierät 6 3 1 1 1 8 8
Ruotsi 1958 Lohkovaihe 11 4 0 3 1 4 5
Chile 1962 Puolivälierät 8 4 1 1 2 5 6
Englanti 1966 Maailmanmestaruus 1 6 5 1 0 11 3
Meksiko 1970 Puolivälierät 8 4 2 0 2 4 4
Länsi-Saksa 1974 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Argentiina 1978 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Espanja 1982 Neljännesvälierät 6 5 3 2 0 6 1
Meksiko1986 Puolivälierät 8 5 2 1 2 7 3
Italia 1990 Välierät 4 7 3 3 1 8 6
Yhdysvallat 1994 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - - -
Ranska 1998 Neljännesvälierät 9 4 2 1 1 7 4
Etelä-Korea Japani 2002 Puolivälierät 6 5 2 2 1 6 3
Saksa 2006 Puolivälierät 7 5 3 2 0 6 2
Etelä-Afrikka 2010 Neljännesvälierät 15 4 1 2 1 3 5
Brasilia 2014 Lohkovaihe 26 3 0 1 2 2 4
Venäjä 2018 Välierät 4 7 3 1 3 12 8
Qatar 2022 Puolivälierät 7 5 3 1 1 13 4
yhteensä 16/22 1 mestaruus 74 32 22 20 104 68
Vuosi Kierros O V T* H TM PM
Ranska 1960 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Espanja 1964 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Italia 1968 Kolmas 2 1 0 1 2 1
Belgia 1972 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Jugoslavia 1976 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Italia 1980 Lohkovaihe 3 1 1 1 3 3
Ranska 1984 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Saksa 1988 Lohkovaihe 3 0 0 3 2 7
Ruotsi 1992 Lohkovaihe 3 0 2 1 1 2
Englanti 1996 Välierät 5 2 3 0 8 3
Belgia Alankomaat 2000 Lohkovaihe 3 1 0 2 5 6
Portugali 2004 Puolivälierät 4 2 1 1 10 6
Itävalta Sveitsi 2008 Ei selviytynyt kisoihin - - - - - -
Puola Ukraina 2012 Puolivälierät 4 2 2 0 5 3
Ranska 2016 Neljännesvälierät 4 1 2 1 4 4
2020 Toinen 7 5 2 0 11 2
Saksa 2024 Toinen 7 3 3 1 8 6
Yhteensä 11/17 45 18 16 11 59 43

* Rangaistuspotkukilpailulla ratkaistut pudotuspelit mukana.

Tilastolähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Men's Ranking inside.FIFA.com. 18.7.2024. Fédération Internationale de Football Association (FIFA). Viitattu 18.7.2024. (englanniksi)
  2. Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 19. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
  3. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/11/584485
  4. http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/12/591762
  5. Veevers, Nicholas: England men's squad named to play Greece and Republic of Ireland englandfootball.com. 7.11.2024. England Football. Viitattu 9.11.2024. (englanniksi)
  6. England - Extended squad (Detailed view) Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
  7. Walker, Andy: England men's coaching teams confirmed englandfootball.com. 23.8.2024. England Football. Viitattu 12.9.2024. (englanniksi)
  8. England - Record players Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)
  9. England - Record goal scorers Transfermarkt. Viitattu 9.5.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]