Ero sivun ”Sauli Niinistö” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Vuoden 2006 presidentinvaali: jutussa mainitaan lähteeksi Wikipedia, ei onnistu
Rivi 58: Rivi 58:
Niinistön vaalikampanjaan kuuluivat yhtenä osana Café Niinistö -kahvilat, joita oli lopulta yhteensä 92 eri puolella Suomea. [[Suomen Keskusta]]n ilmoitettua tukevansa Niinistöä myös osa [[Matti Vanhanen|Matti Vanhasen]] Matin tupa -kampanjakahviloista muutettiin Café Niinistöiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kaleva.fi/uutiset/saulin-kahvilat-lisaantyvat-eri-puolilla-suomea/538627 | Nimeke=Saulin kahvilat lisääntyvät eri puolilla Suomea | Julkaisu=Kaleva | Ajankohta=17.1.2006 | Viitattu=19.1.2012}}</ref>
Niinistön vaalikampanjaan kuuluivat yhtenä osana Café Niinistö -kahvilat, joita oli lopulta yhteensä 92 eri puolella Suomea. [[Suomen Keskusta]]n ilmoitettua tukevansa Niinistöä myös osa [[Matti Vanhanen|Matti Vanhasen]] Matin tupa -kampanjakahviloista muutettiin Café Niinistöiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.kaleva.fi/uutiset/saulin-kahvilat-lisaantyvat-eri-puolilla-suomea/538627 | Nimeke=Saulin kahvilat lisääntyvät eri puolilla Suomea | Julkaisu=Kaleva | Ajankohta=17.1.2006 | Viitattu=19.1.2012}}</ref>


Ensimmäisellä kierroksella Niinistö sai kaikista äänistä 24,1&nbsp;prosenttia, ja hän haastoi [[Tarja Halonen|Tarja Halosen]] toiselle kierrokselle. [[Suomen Keskusta]]n [[Matti Vanhanen]], [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:n [[Henrik Lax]], [[Kristillisdemokraatit|kristillisdemokraattien]] [[Bjarne Kallis]] ja valitsijayhdistyksen [[Arto Lahti]] ilmoittivat kannattavansa Sauli Niinistöä. Muita nimekkäitä Niinistön tukijoita toisella kierroksella olivat muun muassa ministeri [[Jaakko Iloniemi]] (sd.), [[Anneli Jäätteenmäki]] (kesk.), [[Tanja Saarela]] (kesk.), [[jalkapallo]]ilija [[Mikael Forssell]], [[formula 1|kilpa-autoilija]] [[Kimi Räikkönen]], laulaja [[Jorma Hynninen]], Nokian entinen varatoimitusjohtaja [[Sari Baldauf]] sekä julkisuuden henkilöt [[Matti Nykänen]] ja [[Mervi Tapola]].{{lähde}}
Ensimmäisellä kierroksella Niinistö sai kaikista äänistä 24,1&nbsp;prosenttia, ja hän haastoi [[Tarja Halonen|Tarja Halosen]] toiselle kierrokselle. [[Suomen Keskusta]]n [[Matti Vanhanen]], [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]:n [[Henrik Lax]], [[Kristillisdemokraatit|kristillisdemokraattien]] [[Bjarne Kallis]] ja valitsijayhdistyksen [[Arto Lahti]] ilmoittivat kannattavansa Sauli Niinistöä. Muita nimekkäitä Niinistön tukijoita toisella kierroksella olivat muun muassa [[Anneli Jäätteenmäki]] (kesk.), [[Timo Kalli]] (kesk.), [[formula 1|kilpa-autoilija]] [[Kimi Räikkönen]], Nokian entinen varatoimitusjohtaja [[Sari Baldauf]] sekä jääkiekkoilija [[Saku Koivu]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/kimi-ja-jenni-niiniston-taakse/art-1288335112606.html | Nimeke= Kimi ja Jenni Niinistön taakse | Julkaisu= Ilta-Sanomat| Ajankohta= 23.01.2006 | Viitattu= 4.3.2012}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://jaatteenmaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/96406-halosen-tilalle-niinist%C3%B6 | Nimeke= Halosen tilalle Niinistö | Julkaisu= Uusi Suomi | Ajankohta= 3.2.2012 | Viitattu= 4.3.2012}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite= http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/vanhanen-ei-kampanjoi-niinistoa/art-1288335831780.html | Nimeke= Vanhanen ei kampanjoi Niinistöä | Julkaisu= Ilta-Sanomat | Ajankohta= 17.01.2006 | Viitattu= 4.3.2012}}</ref>


Toisella kierroksella Halonen valittiin presidentiksi. Niinistö sai 48,2&nbsp;% äänistä. Tappion jälkeen hän ilmoitti palaavansa Euroopan investointipankkiin. Ennakkoäänistä Niinistö sai 46,1&nbsp;%. Vaalipäivänä annetuista äänistä Niinistö sai 1&nbsp;100 enemmän kuin Tarja Halonen.<ref name="Presidentinvaali2006">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/nain-taparasti-niinisto-havisi-vuonna-2006---katso-koskettavat-kuvat/2011/06/1353069 | Nimeke = Näin täpärästi Niinistö hävisi vuonna 2006 | Ajankohta = 28.6.2011 | Julkaisija = MTV3 | Viitattu = 3.3.2012}}</ref>
Toisella kierroksella Halonen valittiin presidentiksi. Niinistö sai 48,2&nbsp;% äänistä. Tappion jälkeen hän ilmoitti palaavansa Euroopan investointipankkiin. Ennakkoäänistä Niinistö sai 46,1&nbsp;%. Vaalipäivänä annetuista äänistä Niinistö sai 1&nbsp;100 enemmän kuin Tarja Halonen.<ref name="Presidentinvaali2006">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/nain-taparasti-niinisto-havisi-vuonna-2006---katso-koskettavat-kuvat/2011/06/1353069 | Nimeke = Näin täpärästi Niinistö hävisi vuonna 2006 | Ajankohta = 28.6.2011 | Julkaisija = MTV3 | Viitattu = 3.3.2012}}</ref>

Versio 4. maaliskuuta 2012 kello 16.11
Tätä artikkelia on ehdotettu tarkistetuksi artikkeliksi.
Tarkistettu artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkelissa on kunnollinen johdanto ja se on muodollisesti kunnossa. Artikkelin keskustelusivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Sauli Väinämö Niinistö
[[Tiedosto:|250px|]]
Suomen tasavallan 12. presidentti
1. maaliskuuta 2012 –
Edeltäjä Tarja Halonen
Eduskunnan puhemies
24. huhtikuuta 2007 – 19. huhtikuuta 2011
Edeltäjä Timo Kalli
Seuraaja Ben Zyskowicz
Pääministerin sijainen
Lipposen I hallitus
13. huhtikuuta 1995 – 15. huhtikuuta 1999
Lipposen II hallitus
15. huhtikuuta 1999 – 30. elokuuta 2001
Edeltäjä Pertti Salolainen
Seuraaja Ville Itälä
Valtiovarainministeri
Lipponen I[1]
2. helmikuuta 1996 – 14. huhtikuuta 1999
Lipponen II[2]
15. huhtikuuta 1999 – 16. huhtikuuta 2003
Edeltäjä Iiro Viinanen[1]
Seuraaja Antti Kalliomäki[3]
Oikeusministeri
Lipposen I hallitus[1]
13. huhtikuuta 1995 – 1. helmikuuta 1996
Edeltäjä Anneli Jäätteenmäki[4]
Seuraaja Kari Häkämies[1]
Kansanedustaja[5]
21. maaliskuuta 1987 – 18. maaliskuuta 2003
21. maaliskuuta 2007 – 19. huhtikuuta 2011
Henkilötiedot
Syntynyt24. elokuuta 1948 (ikä 75)[5]
Salo[5]
Puoliso Marja-Leena Alanko (1974-1995†)[5]
Jenni Haukio (2009-)[5]
Tiedot
Puolue Ennen presidenttiyttä Kansallinen Kokoomus[5]
Koulutus oikeustieteen kandidaatti (1974)
varatuomari (1977)[5]
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.niinisto.fi

Sauli Väinämö Niinistö (s. 24. elokuuta 1948 Salo) on Suomen tasavallan kahdestoista presidentti. Niinistö oli Kokoomuksen puheenjohtajana 1994–2001. Hän toimi Paavo Lipposen hallituksissa ensin oikeusministerinä 1995–1996 ja myöhemmin valtiovarainministerinä 1996–2003. Niinistö siirtyi sen jälkeen Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi vuosiksi 2003–2007. Vuosina 2007-2011 Niinistö oli eduskunnan puhemies. Niinistö oli Kokoomuksen presidenttiehdokkaana Suomen presidentinvaalissa 2006 ja uudestaan Suomen presidentinvaalissa 2012, jossa hänet valittiin maan 12. presidentiksi. Niinistön toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 2012.

Ura

Sauli Niinistö on valmistunut Turun yliopistosta oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1974 ja saanut varatuomarin arvon vuonna 1977. Hän on toiminut Turun hovioikeuden hovioikeudenviskaalina vuosina 1976–1987 sekä hovioikeudenneuvoksena vuonna 1994. Lisäksi hänellä oli oma lakiasiaintoimisto Salossa 1978–88.[5]

Kunnallispolitiikka

Sauli Niinistö asettui ehdolle vuoden 1976 kunnallisvaaleissa Salossa. Hänet valittiin Salon kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen. Kaupunginhallituksessa hän oli yhtäjaksoisesti vuoteen 1988 saakka. Sen jälkeen hän jatkoi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1989–92. Vuonna 1992 hän jäi pois kaupunginvaltuustosta.[5]

Eduskuntatyö

Niinistö nousi eduskuntaan kolmannella yrittämällään vuoden 1987 eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen ministeri Ilkka Kanerva kertoi epäilleensä tulokasta vahvasti ja piti tätä tuolloin yhden kauden kansanedustajana. Niinistö kuitenkin vahvisti asemaansa kokoomuksen ryhmässä Holkerin hallituksen verouudistuksen yhteydessä ja lyöttäytyi yksiin Kari Häkämiehen kanssa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa Niinistö palasi jälleen eduskuntaan, ja nousi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi.[6]

Vuonna 1993 Sauli Niinistö valittiin Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtajaksi.[5] Seuraavana vuonna Niinistö valittiin Pertti Salolaisen seuraajaksi Kokoomuksen puheenjohtajaksi.[7]

Vuonna 1995 Niinistö oli ehdolla Varsinais-Suomen vaalipiirissä, ja hän oli eduskuntavaalien ääniharava 18 946 äänellä.[8] Niinistö nousi Lipposen ensimmäisen hallituksen oikeusministeriksi sekä pääministerin sijaiseksi, mutta siirtyi seuraavana vuotena Iiro Viinasen tilalle valtiovarainministeriksi. Valtiovarainministerinä Niinistön haasteiksi nousi 1990-luvun lama ja tätä seuranneet säästöt ja leikkaukset. Häntä pidettiin ankaran säästölinjan pitäjänä valtiontaloudessa.[9] Eduskuntavaaleissa 1999 Niinistö nousi jälleen vaalien ääniharavaksi saatuaan Helsingin vaalipiirissä 30 450 ääntä.[10] Niinistö toimi valtiovarainministerinä vuoteen 2003 asti, jolloin hän jäi pois eduskunnasta ja ryhtyi Euroopan investointipankin varapääjohtajaksi.[6]

Niinistö palasi eduskuntaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa kaikkien aikojen suurimmalla äänimäärällä, joka oli yhteensä 60 563 ääntä. Hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi vaalikaudelle 2007–2011. Vuonna 2010 puhemiehen vaalissa Niinistö sai jatkokauden vain 89 äänellä. Useat kansanedustajat kritisoivat Niinistön tarkkaa kulukuria sekä sitä ettei tämä ollut puolustanut eduskuntaa julkisuudessa.[11] Esimerkiksi kansanedustajat Kimmo Kiljunen ja Sinikka Hurskainen kritisoivat Niinistöä siitä kuinka tämä oli säästänyt asettamalla kansanedustajat matkustamaan toisessa luokassa ja yöpymään edullisissa hotelleissa. Heidän mukaansa nämä käytännöt asettivat heidät naurunalaisiksi ulkomaalaisten kollegojen keskuudessa.[12] Niinistö harkitsi huonon tuloksen seurauksena eroa puhemiehen tehtävistä, mutta päätti lopulta jatkaa kautensa loppuun.[13] Niinistö vastasi eduskunnan kritiikkiin toteamalla että vain niukkuudella omaa esimerkkiä antanut voi uskottavasti velvoittaa muita samaan.[14]

Presidenttiehdokkuudet

Tiedosto:Café Niinistön logo.svg
Café Niinistön tunnus.
Sauli Niinistön vaalikampanjan aikana kaupiteltu tukijaranneke.

Niinistö kieltäytyi perhesyistä presidenttiehdokkuudesta vuoden 2000 vaalissa ilmoittaen olevansa yksinhuoltaja ja lisäksi ”puolivallaton leskimies”. Kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi valittiin Riitta Uosukainen.[15]

Vuoden 2006 presidentinvaali

Maaliskuussa 2005 Niinistö suostui kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Virallisesti Niinistö nimitettiin presidenttiehdokkaaksi 12. marraskuuta 2005, ja hänen vaaliteemansa oli kohua herättänyt ”Työväen presidentti”. Teemaan liittyi myös iskulause ”Vastakkainasettelun aika on ohi!”, millä tarkoitettiin työn ja pääoman sekä työntekijöiden ja työnantajien vastakkainasettelua.

Niinistön vaalikampanjaan kuuluivat yhtenä osana Café Niinistö -kahvilat, joita oli lopulta yhteensä 92 eri puolella Suomea. Suomen Keskustan ilmoitettua tukevansa Niinistöä myös osa Matti Vanhasen Matin tupa -kampanjakahviloista muutettiin Café Niinistöiksi.[16]

Ensimmäisellä kierroksella Niinistö sai kaikista äänistä 24,1 prosenttia, ja hän haastoi Tarja Halosen toiselle kierrokselle. Suomen Keskustan Matti Vanhanen, RKP:n Henrik Lax, kristillisdemokraattien Bjarne Kallis ja valitsijayhdistyksen Arto Lahti ilmoittivat kannattavansa Sauli Niinistöä. Muita nimekkäitä Niinistön tukijoita toisella kierroksella olivat muun muassa Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Timo Kalli (kesk.), kilpa-autoilija Kimi Räikkönen, Nokian entinen varatoimitusjohtaja Sari Baldauf sekä jääkiekkoilija Saku Koivu.[17][18][19]

Toisella kierroksella Halonen valittiin presidentiksi. Niinistö sai 48,2 % äänistä. Tappion jälkeen hän ilmoitti palaavansa Euroopan investointipankkiin. Ennakkoäänistä Niinistö sai 46,1 %. Vaalipäivänä annetuista äänistä Niinistö sai 1 100 enemmän kuin Tarja Halonen.[20]

Vuoden 2012 presidentinvaali

Sauli Niinistö vuonna 2006.

Niinistö ilmoitti 28. kesäkuuta 2011 pyrkivänsä Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2012 presidentinvaaleissa[21], ja ehdokkuus vahvistettiin kokoomuksen ylimääräisessä puoluekokouksessa 22. lokakuuta 2011[22]. Ilta-Sanomien samana päivänä julkistaman mielipidetiedustelun mukaan Niinistöä oli kertonut voivansa äänestää 58 % vastaajista.[22] Niinistö sai ensimmäiselle kierroksella 37 % äänistä. Toisella kierroksella Niinistön vastassa oli Pekka Haavisto, joka sai 37,4 % toisen kierroksen äänistä. Niinistö valittiin Suomen 12. presidentiksi ennätyssuurella 62,6 %:n kannatuksella.[23]

Iltalehti arvioi 2011 Niinistön jo vuosia suunnitelmallisesti valmistelleen ehdokkuuttaan ottamalla etäisyyttä puolueeseensa. Vielä vuonna 2009 Vaalit yleisödemokratiassa -tutkimus luki Sauli Niinistön silloisen eduskunnan kymmenen oikeistolaisimman kansanedustajan joukkoon. Iltalehden pääkirjoituksessa arvioidaan että hänen vasemmalle suuntautuviin suunnitelmallisiin avauksiinsa kuuluvat niin Jyrki Kataisen linjasta poikkeavat talous- ja eurooppapoliittiset puheenvuorot kuin profiilin madaltaminen Nato-kysymyksessäkin. Aiemmin Niinistön julkista kuvaa ovat kuitenkin värittäneet tiukka valtiovarainministerin rooli sekä toimiminen euroon liittymisen yhtenä pääarkkitehtina.[24]

Muut luottamustoimet

Elokuussa 2009 Niinistö ilmoitti hakevansa Suomen Palloliiton uudeksi puheenjohtajaksi.[25] Hänet valittiin puheenjohtajaksi kolmivuotiskaudeksi 8. marraskuuta 2009.[26]

Niinistö on toiminut myös Euroopan Demokraattisen Unionin (EDU) puheenjohtajana 1998–2002. Hän oli avainasemassa EDU:a ja EPP:tä yhdistettäessä, ja hänet nimitettiin Euroopan kansanpuolueen (EPP) kunniapuheenjohtajaksi. Vuosituhannen vaihteessa hän oli mukana eri pankkineuvostoissa, kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) hallintoneuvoston puheenjohtajana 1999–2003 ja puheenjohtajana 1999–2000, sekä Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean (IMFC) jäsenenä 2000–2001.[27] IMFC:ssä Niinistö edusti Pohjoismaita ja Baltian aluetta[28].

Poliittiset näkemykset

Niinistö on kuvannut aatemaailmaansa sanalla porvari. Haastattelussa vuonna 2005 Niinistö kertoo yhdistävänsä sanan poliittiseen oikeistoon, oikeudenmukaisuuteen ja toisten oikeuksia loukkaamattomaan yksilöllisyyteen.[29]

Presidentinvaalien 2012 yhteydessä Niinistö ilmoittaa Helsingin Sanomien vaalikoneessa esimerkiksi haluavansa poistaa presidentin oikeuden armahtaa vankeja. Hän mainitsi kannattavansa toisen kotimaisen kielen opiskelua ja vastustavansa samaa sukupuolta olevien avioliittoja, vaikkakin kannattavansa samaa sukupuolta olevien parien aseman kehittämistä, mikä tulee esimerkiksi oikeuteen yhteiseen sukunimeen ja adoptioihin.[30] Niinistö on ilmaissut kannattavansa presidentin toimikauden lyhentämistä neljään vuoteen.[31]

Kysymystä Suomen NATO-jäsenyydestä Niinistö ei pidä ajankohtaisena.[30] Niinistön mielestä Suomen tulisi edetä eurooppalaisessa puolustusyhteistyössä niin pitkälle kuin Nato sen sallii. Mahdollinen Natoon liittyminen on ratkaistava kansanäänestyksellä.[32][33]

Taloudellisissa kannanotoissa Niinistö on painottanut säästäväisyyttä, työtä ja yrittämistä[29][34]. Hän haluaisi pidentää työuria muun muassa lyhentämällä opiskeluaikoja ja suosimalla eläkeikäisten osa-aikatyötä[35]. Yleisradion vaalitentissä 11. tammikuuta 2012 Niinistö vaati laittomien lakkojen rangaistusten kiristämistä, mikä herätti vastarintaa ammattiyhdistysliikkeen piirissä.[36]

Yksityiselämä

Sauli Niinistön vanhemmat ovat levikkipäällikkö Väinö Niinistö ja sairaanhoitaja Hilkka Niinistö.[5] Sauli Niinistöllä on kolme vanhempaa sisarusta. Veli Kari Niinistö on kasvatustieteen professori.[37] Toinen sisarista toimii Kuntaliiton johdon sihteerinä ja toinen on ravintolayrittäjä. Sauli Niinistön sukulaisista politiikassa mukana on veljenpoika Ville Niinistö, joka on Vihreän liiton puheenjohtaja ja kansanedustaja.[38]

Jenni Haukio.

Niinistö meni naimisiin vuonna 1974 Marja-Leena Niinistön (o.s. Alanko) kanssa. Tästä liitosta syntyi kaksi lasta (Nuutti, s. 1975 ja Matias, s. 1980). Marja-Leena Niinistö menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1995. Myöhemmin Sauli Niinistö seurusteli kulttuuriministerinäkin toimineen keskustan kansanedustaja Tanja Karpelan kanssa muutaman vuoden. He kihlautuivat loppuvuodesta 2003[37], mutta kihlaus purkautui seuraavana vuonna.[39] Niinistö avioitui Kokoomuksen määräaikaisen viestintäpäällikkö Jenni Haukion (s. 1977) kanssa 3. tammikuuta 2009 Reposaaren kirkossa Porissa.[40] Niinistöstä tuli isoisä 7. joulukuuta 2009.[41]

Niinistö selviytyi täpärästi Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttamasta tsunamista 26. joulukuuta 2004. Hän oli aikuisten poikiensa kanssa lomamatkalla Thaimaassa. Kaikki perheenjäsenet pelastuivat tsunamista hengissä; Niinistö selviytyi nuoremman poikansa kanssa pitelemällä kiinni puhelintolpasta useiden tuntien ajan ja hänen vanhempi poikansa pakeni hotellin katolle.[42]

Hyväntekeväisyys

Niinistö tunnetaan aktiivisena toimijana hyväntekeväisyyden parissa. Vuonna 2007 hän lahjoitti Hiljaisten historia -teoksensa tekijänoikeudet Kirkon diakoniarahastolle, minkä myötä tuottoa rahastolle on kertynyt kymmeniä tuhansia euroja.[43] Samana vuonna hän perusti Hjallis Harkimon kanssa Tukikummit-säätiön, jonka puheenjohtajana hän toimii yhä presidenttikautensa aikana.[44] Viimeisen kansanedustajakautensa päätteeksi Niinistö lahjoitti kansanedustajan palkkansa, eli yhteensä yli 120 000 euroa, hyväntekeväisyyteen.[45]

Vuoden 2012 presidentinvaalien kampanjoinnin aikaan Heikki Hursti liittyi Niinistön tukijoihin, ja kertoi arvostavansa Niinistön työtä syrjäytyneiden hyväksi. Niinistö on työskennellyt Hurstin avustusjärjestössä ja on tukenut järjestön työtä kolumneistaan saamilla palkkioilla.[46]

Teokset

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ a b c d Lipposen I hallitus valtioneuvosto.fi. Viitattu 11.8.2010.
  2. ↑ Lipposen II hallitus valtioneuvosto.fi. Viitattu 11.8.2010.
  3. ↑ Jäätteenmäen hallitus valtioneuvosto.fi. Viitattu 11.8.2010.
  4. ↑ Ahon hallitus valtioneuvosto.fi. Viitattu 11.8.2010.
  5. ↑ a b c d e f g h i j k Sauli Niinistö Suomen kansanedustajat. 17.11.2011. Eduskunta. Viitattu 9.1.2012.
  6. ↑ a b Pohja, Jaana: Sauli Niinistö: Eduskunnan seinäruususta tasavallan presidentiksi MTV3. Viitattu 2.3.2012.
  7. ↑ Huttunen, Janne: Niinistö vastasi puolueensa kutsuun Yle. Viitattu 19.1.2012.
  8. ↑ Ääniharava - eduskuntavaaleissa 1995 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 2.3.2012.
  9. ↑ Perho, Anna: Sauli Niinistö City-lehti. 1/2006. Viitattu 23.1.2012.
  10. ↑ Ääniharava – eduskuntavaaleissa 1999 eniten ääniä saaneet valitut ehdokkaat 31.5.2004. Tilastokeskus. Viitattu 1.8.2008.
  11. ↑ Saako Sauli Niinistö sapiskaa? Ilta-Sanomat. 2.2.2010. Viitattu 2.3.2012.
  12. ↑ Kapina eduskunnassa - maalitauluna Niinistö Ilta-Sanomat. 1.2.2010. Viitattu 2.3.2012.
  13. ↑ Sauli Niinistö jatkaa puhemiehenä Taloussanomat. 3.2.2010. Viitattu 3.2.2012.
  14. ↑ Näin Niinistö näpäytti eduskuntaa takaisin Ilta-Sanomat. 2.2.2010. Viitattu 2.3.2012.
  15. ↑ Kinnunen, Raila: Sauli Niinistön paluu Apu. 20.6.2005. Viitattu 23.1.2012.
  16. ↑ Saulin kahvilat lisääntyvät eri puolilla Suomea Kaleva. 17.1.2006. Viitattu 19.1.2012.
  17. ↑ Kimi ja Jenni Niinistön taakse Ilta-Sanomat. 23.01.2006. Viitattu 4.3.2012.
  18. ↑ Halosen tilalle Niinistö Uusi Suomi. 3.2.2012. Viitattu 4.3.2012.
  19. ↑ Vanhanen ei kampanjoi Niinistöä Ilta-Sanomat. 17.01.2006. Viitattu 4.3.2012.
  20. ↑ Näin täpärästi Niinistö hävisi vuonna 2006 28.6.2011. MTV3. Viitattu 3.3.2012.
  21. ↑ Sauli Niinistö lähtee presidenttiehdokkaaksi Yle Uutiset. 28.6.2011. Viitattu 28.6.2011.
  22. ↑ a b Kokoomus hellii Niinistö-ilmiötä. Helsingin Sanomat, 23.10.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 23.10.2011.
  23. ↑ Junkkari, Marko: Uutisanalyysi: Historiallinen presidentinvaali Helsingin Sanomat. 5.2.2012. Viitattu 2.3.2012.
  24. ↑ Niinistön voitto ei ole kirkossa kuulutettu. Iltalehti, 2011, nro 5.8., s. 5. Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ Niinistö Palloliiton puheenjohtajakilpaan MTV3 Urheilu. 24.8.2009. Viitattu 21.9.2009.
  26. ↑ Sauli Niinistöstä Palloliiton puheenjohtaja 8.11.2009. Suomen Palloliitto. Viitattu 8.11.2009.
  27. ↑ Niinistö, Sauli: Sauli Niinistö / Ura niinisto.fi. Viitattu 6.2.2012.
  28. ↑ Valtiovarainministeriö: Kansainvälisen valuuttarahaston toimintaa linjaava rahoituskomitea IMFC kokoontuu Ottawassa 17.11.2001 vm.fi. Viitattu 15.2.2012.
  29. ↑ a b Vimma, Tuomas: Porvarin paluu Image. 7/2005. Viitattu 23.1.2012.
  30. ↑ a b Niinistö Sauli vaalikone.fi. Viitattu 9.1.2012.
  31. ↑ Niinistö lyhentäisi presidenttikauden neljään vuoteen Uusi Suomi. 7.11.2008. Viitattu 9.1.2012.
  32. ↑ Hämäläinen, Jyrki: Sauli Niinistö ei kaipaa Kekkoseksi Seinäjoen sanomat. 27.12.2011. Viitattu 23.1.2012.
  33. ↑ Niinistö tahtoo kansanäänestyksen Natosta Yle Uutiset. 31.10.2008. Viitattu 5.2.2009.
  34. ↑ Pohja, Jaana: Sauli Niinistö: Suomella töissä? MTV3 Uutiset. 23.1.2012. Viitattu 23.1.2012.
  35. ↑ Sauli Niinistö teki pikavisiitin Karkkilalainen. 23.11.2011. Viitattu 23.1.2012.
  36. ↑ Ay-johtajat pillastuivat Niinistön lakkopuheista Turun Sanomat. 12.1.2012. Viitattu 23.1.2012.
  37. ↑ a b Ylen uutisarkisto YLE Uutiset. 25.11.2003. Viitattu 3.1.2009.
  38. ↑ Niinistön veljenpoika on vihreiden uusi tähti Ilta-Sanomat. 24.5.2004. Viitattu 23.9.2011.
  39. ↑ Tanja Karpela kihloihin viidennen kerran Helsingin Sanomat. 4.11.2008. Viitattu 23.9.2011.
  40. ↑ Sauli Niinistö menee tänään naimisiin Ilta-Sanomat. 3.1.2009. Viitattu 3.1.2009.
  41. ↑ Parkkonen, Tommi: Sauli Niinistöstä isoisä Iltalehti. 8.12.2009. Viitattu 8.12.2009.
  42. ↑ Hämäläinen, Antti: Niinistö puhuu nyt tsunamista Ilta-sanomat. 20.9.2007. Viitattu 23.9.2011.
  43. ↑ Helin, Matti: Sauli Niinistö tukee lapsia ja nuoria diakoniatyön kanssa. Suurella Sydämmellä, 2008, nro 01, s. 4–5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.2.2012.
  44. ↑ Niinistö: Pohjoismainen puolustusyhteistyö helpottaisi säästöpaineita Helsingin Sanomat. 6.2.2012. Viitattu 11.2.2012.
  45. ↑ IS: Niinistö lahjoitti jättipotin hyväntekeväisyyteen Iltalehti. 25.10.2010. Viitattu 11.2.2012.
  46. ↑ Schauman, Satu: Heikki Hursti: Sauli Niinistö tehnyt arvokasta työtä 25.01.2012. Verkkouutiset. Viitattu 11.2.2012.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sauli Niinistö.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Sauli Niinistö.
Kansallisen Kokoomuspuolueen/Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajat

Hugo Suolahti | E. N. Setälä | Antti Tulenheimo | Hugo Suolahti | Kyösti Haataja | Paavo Virkkunen | Juho Kusti Paasikivi | Pekka Pennanen | Edwin Linkomies | K. F. Lehtonen | Arvo Salminen | Jussi Saukkonen | Juha Rihtniemi | Harri Holkeri | Ilkka Suominen | Pertti Salolainen | Sauli Niinistö | Ville Itälä | Jyrki Katainen | Alexander Stubb | Petteri Orpo

Edeltäjä:
Anneli Jäätteenmäki 		Suomen oikeusministeri
1995−1996 		Seuraaja:
Kari Häkämies
Edeltäjä:
Iiro Viinanen 		Suomen valtiovarainministeri
1996–2003 		Seuraaja:
Antti Kalliomäki
Edeltäjä:
Riitta Uosukainen 		Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas
2006, 2012 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Timo Kalli 		Eduskunnan puhemies
2007–2011 		Seuraaja:
Ben Zyskowicz
Edeltäjä:
Pekka Hämäläinen 		Palloliiton puheenjohtaja
2009– 		Seuraaja:
–
Edeltäjä:
Ilkka Kanerva 		Kokoomuksen edustaja eduskunnan puhemiehistössä
2007–2011 		Seuraaja:
Ben Zyskowicz

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sauli_Niinistö&oldid=11347486”