Tverinkarjalaiset

Tverinkarjalaiset
Karjalan kielen murrealueet (englanniksi) 1) varsinaiskarjala 1a) vienankarjala, eli pohjoiskarjala 1b) eteläkarjala 2) aunuksenkarjala, eli livvi Kuvan alalaidassa näkyvät saarekkeet ovat alueita, joissa puhutaan karjalan kielen tytärkarjalaisia murteita, joihin Tverin murrekin lukeutuu.
Väkiluku	7 394 (v. 2010)
Asuinalueet	Venäjä (Tverin alue)
Kielet	venäjä, karjala
Uskonnot	ortodoksisuus
Infobox OK

Tverinkarjalaisiksi nimitetään Venäjällä Tverin alueella eläviä karjalaisia. Heidän asuma-alueestaan käytetään yleisesti nimitystä Tverin Karjala. Vuodelta 2000 peräisin olevien virallisten väestötilastojen mukaan Tverin alueen 1 614 000 hengestä kansallisuudeltaan karjalaisia oli oman ilmoituksensa mukaan noin 23 000 henkeä, mutta jotkut tutkijat arvioivat vuonna 1998 tverinkarjalaisten määräksi jopa yli 100 000 henkeä. Vuonna 2000 määräksi arvioitiin 100 000 – 200 000. 2020-luvulla arvioitiin, että määrä voisi enimmillään olla liki 60 000 henkeä. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä.

Tverinkarjalaisten kohtalo on eronnut monista muista Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista siten, että heillä ei ole Venäjän liittovaltiossa omaa nimikkotasavaltaansa, toisin kuin eräillä muilla suomensukuisilla kansoilla, kuten udmurteilla ja marilaisilla. Tästä syystä tverinkarjalaiset ovat jääneet muiden tunnetumpien suomalais-ugrilaisten kansojen varjoon. Vuonna 1996 tverinkarjalaiset saavuttivat kulttuuriautonomian, joka kuitenkin toi tverinkarjalaisia tunnetuiksi myös kansainvälisissä yhteyksissä: tverinkarjalaiset pääsivät presidentti Boris Jeltsinin antaman asetuksen jälkeen jäseniksi suomalais-ugrilaisten kansojen liittoon ja Yhdistyneissä kansakunnissa toimivaan suomalais-ugrilaisten kansojen konsultatiivikomiteaan.

Määrä

Edellä esitettyjen arvioiden ja laskentojen lisäksi vuoden 2002 väestönlaskennassa vain 14 633 ilmoitti kansallisuudekseen karjalaisen. Karjalaisten määrän epävarmuus johtuu osaltaan siitä, ettei erityisesti iäkäs väestö ole uskaltanut tai katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa kansallisuudekseen vähemmistökansallisuutta pyrkiessään välttämään leimautumista. Vuoden 2010 väestönlaskennassa karjalaiseksi itsensä ilmoitti 7 394 henkeä, ja heistä vain 25 ilmoitti puhuvansa pelkästään karjalan kieltä.^lähde?

Historia

Karjalaisten asuttamia alueita Novgorodin ja Tverin kuvernementeissa. Osa Peter von Köppenin laatimasta kartasta vuodelta 1851.

1600-luvulta 1930-luvulle

Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverin karjalaiset kuuluvat saarekekarjalaisiin, ja he ovat 1600-luvulla Käkisalmen läänistä lähteneiden karjalaissiirtolaisten jälkeläisiä. He muuttivat Suomesta pakoon. Karjalaisia lähti Laatokan liepeiltä ja Pohjois-Karjalasta aina Liperistä ja Ilomantsista asti. He pakenivat Ruotsin valtaa ja luterilaista uskontoa. Lisäksi lähtijöitä oli pohjoisesta Inkeristä. Se erotti heidät luterilaisista karjalaisten heimoon kuuluneista suomalaisista, jotka jäivät pääasiassa asuinsijoilleen ruotsalaisen pakkoluterilaistamisen aikana. Myös Ruotsin kruunulle maksettavat verot olivat raskaat, samoin muut velvoitteet.

Moskovan Venäjä myös lupasi muuttajille verohelpotuksia, mikä teki heille muutosta helpompaa. Suuri karjalaisasutus kehittyi tuolloiseen Tverin lääniin, mutta karjalaisia muutti myös Aunukseen. Lisäksi Tihvinän, Valdain ja Djoržhan alueelle kehittyi karjalaisten asutuskeskukset.^lähde?

Tverin karjalaisasukkaiden esi-isät ovat siirtyneet Tverin alueelle pääasiassa vuosina 1581–1595 ja 1617–1661. Suurin osa tverinkarjalaisista muutti Tveriin 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen. Tverin kylät olivat jääneet autioiksi sotaa ja ruttoa pakoon lähteneiltä venäläisiltä. Tverinkarjalaisten muutot alueelle jatkuivat aina 1700-luvulle suureen Pohjan sotaan saakka. Siirtolaisia tuli ilmeisesti myös Inkerinmaalta. Tverinkarjalaiset ovat eläneet vuosisatoja eristyksissä muista karjalaisista, mutta vanha karjalan eri muodoille yhteinen sanasto on Tverin murteissa pitkälti säilynyt. Siellä he elivät omissa kylissään niin sitkeästi, että varsinkin karjalaisalueiden sisäosissa asuvat olivat täysin eristyksissä venäläisistä ja selvisivät vuosisatoja ilman venäjän kieltä.

Tiettävästi ensimmäinen Tverin Karjalassa käynyt suomalainen tutkija oli D. E. D. Europaeus, joka liikuskeli Tverin Karjalassa1840-luvulla. Myös Elias Lönnrot ja M. A. Castrén tiesivät karjalaisista Tveristä, mutta eivät siellä käyneet. Kesällä 1882 Tverissä kävi matkalla Theodor Schwindt, joka kirjoitti tästä matkakuvauksia Uuteen Suomettareen.

Lukumäärä ja karjalan kielen puhujat

Venäläistyminen alkoi 1800-luvun puolivälissä modernin maailman levitessä venäjänkielisen koululaitoksen ja rautateiden myötä karjalaisiin kyliin. Vuonna 1800 tverinkarjalaisia oli Venäjän keisarikunnassa 32 670 henkeä.^lähde? Vuoden 1873 väestönlaskennassa luku oli noin 100 000. 1920-luvulla Tverin Karjala ja Karjalan neuvostotasavalta valitsivat toisistaan eroavan kielipolitiikan: Karjalassa venäjän rinnalle vieraaksi kieleksi otettiin suomi, Tverissä karjala. 1920-luvulla tverinkarjalaisia oli 140 000, ja he muodostivat yli puolet kaikista Neuvostoliiton karjalaisista. Vuonna 1930 heitä oli jo peräti 150 617. Varsinainen karjalankielinen julkaisutoiminta ja tverinkarjalan kirjakielen erottaminen Karjalassa puhuttavasta karjalan kielestä tapahtui 1930-luvun alussa. Tuo aika oli Tverin karjalaisen kulttuurin kehittymisen aikaa, kun latinalaisia kirjaimia käyttävä karjalan kielen kirjaimistoa alettiin kehittää.

1930-luvulla

Samalla aikaa, kun kirjakieltä kehitettiin, lehtiä julkaistiin ja karjalankielisiä opettajia koulutettiin, Stalinin vainot levisivät ympäri maata. Tverinkarjalaisten latinalaisten aakkosten käyttö tulkittiin fasistiseksi, ja niiden poistaminen julistettiin voitoksi suursuomalaisesta porvarillisesta nationalismista. Vainojen ja epäluulon keskellä Neuvostoliiton johdolta tuli omituinen päätös: Tverinkarjalaisille piti perustaa oma autonomia, Tverin piirikunta. Piirikunnalla oli suurellisia suunnitelmia uusista karjalankielisistä kouluista ja teatterista. Kohta piirikunnan perustamisen jälkeen sen karjalaisaktiiveja alettiin kuitenkin pidättää, ja tverinkarjalaisten lyhyt autonomia loppui vuonna 1939. Tutkijat arvelevat, että autonomia perustettiin karjalaisaktiivien esiin saamiseksi ja likvidoimiseksi. Vuoden 1939 jälkeen ei painotuotteissa enää saanut käyttää sanaa ”karjalainen”. Tverinkarjalaisten kansa oli siten virallisesti poispyyhitty Neuvostoliitosta. Ennen karjalan kielen kieltämistä 1930-luvulla karjalan kieltä opetettiin lähes 200 koulussa. Vuosina 1932–1938 karjalan kieltä ja kirjallisuutta opetettiin peräti 181 koulussa Tverin alueen 12 piirissä. Tuona aikana painettiin sata karjalankielistä kirjaa.^lähde? Kiellon jälkeen karjala säilyi kuitenkin perheissä kotikielenä. Nämä 50 vuotta olivat kova isku karjalaiselle kulttuurille Tverissä, kun karjalaista väestöä sulautettiin valtaväestöön. Samoin karjalan kielen tilalle tuli venäjä.^lähde?

Kun Stalinin vähemmistöpolitiikka 1930-luvulla teki tverinkarjalaisten elämän tukalaksi, ei virallisiin väestötietoihin ole sen jälkeen ollut uskominen: monet tverinkarjalaiset ovat ilmoittaneet itsensä varmuuden vuoksi venäläisiksi – ja tekivät niin yhä 1990-luvun lopulla. Puhtaasti turvallisuussyistä monet karjalaiset ovat myös hakeutuneet venäläisten kanssa naimisiin.

1980-luvulta 2020-luvulle

1920-luvun ajoista tverinkarjalaisten määrä on laskenut huomattavasti. Esimerkiksi vuonna 1989 karjalaisia oli Tverissä oman ilmoituksensa mukaan enää 23 000 henkeä.

Karjalan opetusta samoin kuin yrityksiä kansallisen kulttuurin elvyttämiseen oli Tverin alueella ollut jo 1930-luvulla. Kirjavien vaiheiden jälkeen elvyttäminen aloitettiin uudelleen 1990-luvun alussa. Karjalan opetus kouluissa aloitettiin pääosin Tverinkarjalaisten kulttuuriseuran toimesta. Kouluihin saatiin oppikirjat, kouluihin koulutettiin opettajia ja kylissä eli karjalaislapsiakin.

1990-luvulla karjalaisten kansallinen työ alkoi edetä nopeasti. Vuonna 1990 perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Siitä muodostui kansallinen kulttuuriautonomia. Autonomia saavutettiin vuonna 1996. Seura ja autonomia toimivat karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin säilyttämiseksi. Vuonna 1994 perustettiin seuran tueksi Suomeen Tverinkarjalaisten ystävät -yhdistys. A. Punzhinan Tverinkarjalan sanakirja julkaistiin vuonna 1994. Lisäksi vuonna 1992 julkaistiin M. Orlovin tekemä aapinen Bukvari, vuonna 1996 Zoja Turitsevan lukukirja Armaš šana ja L. Gromovan tekemä karjalainen oppikirja Aiga paissa i lugie karielakši. Oppikirjat ovat saaneet julkaisutukea Suomesta vuonna 1993 perustetulta Tverinkarjalaisten ystäviltä, Karjalan Sivistysseuralta ja Pertti Virtarannalta. Zoja Turitsevan laatima alkeislukukirja eli Luvendakniiga Tverin karielazilla lapšilla julkaistiin vuonna 1996.

Vuodesta 1996 lähtien on ilmestynyt neljää kertaa vuodessa Karielan Šana -lehti, jota julkaistaa tverinkarjalaksi ja osin venäjäksi. Lehdellä on tärkeä osa tverinkarjalaisten kansallistunteen vaalimisessa. Vuonna 1998 ilmestyi S. Tarasovin runokokoelma Oma randa ja vuonna 2004 ensimmäinen tverinkarjalainen proosateos Kuzjmicca tekijänään N. Balakirev. Vuonna 2007 ilmestyi Z. I. Golovkinan ja R. V. Gorcevin toimittama laulukirja Virži.Tverinkarjalaisten ystävät on tehnyt merkittävää työtä karjalaisen kirjallisuuden kehittämisessä.^lähde?

Ikivanhat karjalaiset perinteet elivät Tverin Karjalassa yhä 1990-luvun lopulla. Tverinkarjalaiset esimerkiksi saunoivat vielä tuolloin suurissa uuneissa saunatupien ohella.

Tverinkarjalaisten kieli ja kulttuuri on säilynyt suhteellisen hyvin ottaen huomioon yli 400 vuoden asumishistorian keskellä Sisä-Venäjää. 1990-luvun lopulla tverinkarjalankielisiä lapsia oli hyvin vähän. Toisaalta tuolloin tverinkarjalaiset eivät enää häpeilleet karjalaisuuttaan. 1990-luvun jälkeen on alkanut näyttää siltä, että kylien pysyvän asutuksen yhä vähentyessä ei ole enää lapsia, kelle opettaa karjalan kieltä. Karjalan kielen opetuksen määrä on vähentynyt yhteen oppituntiin viikossa. Tverinkarjalaisten kieltä uhkaa karjalaisen identiteetin ohella venäläiseen valtakulttuuriin sulautuminen. Yhä useamman karjalaisen kielitaito ulottuu vain ymmärtämisen tasolle. Karjalan kielen säilymistä uhkaa sukupuutto Tverissä, ja sen tilanne näyttää pääosin samalta kuin Venäjän Karjalassa, jossa karjalan puhujien enemmistö on iäkästä väkeä, jolta kieli ei ole välittynyt nuoremmille polville, eikä valtion tukea kansallisille ja kielellisille pyrkimyksille ole saatavissa. Tverin karjalaisten vanhaa kulttuuria ja tapoja pyritään säilyttämään vähäisinkin voimavaroin. Heillä on pieniä paikallismuseoita ja kirjastoja joko koulujen yhteydessä tai erillisinä yksikköinä. Tverinkarjalan kielimuotoa on tallennettu ja tutkittu edelleen 2020-luvulla.

Tverin karjalaismurteet

Karjalan kieli jakautuu kahteen päämurteeseen eli varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan, jota kutsutaan myös aunuksenkarjalaksi. Varsinaiskarjala jakautuu edelleen vienankarjalan ja eteläkarjalaan murteisiin. Tverinkarjalan murteet kuuluvat eteläkarjalan murteisiin. Tverinkarjalan murteet pohjautuvat lähinnä Käkisalmen läänissä 1600-luvulla puhuttuihin murteisiin, koska pääosa tverinkarjalaisista on tuolloin Käkisalmen seuduilta Keski-Venäjälle muuttaneiden karjalaisten jälkeläisiä. Murteet ovat lähellä Suojärvellä ja Suistamolla puhuttuja karjalan kielen murteita. Toisaalta tverinkarjalassa on sellaisia piirteitä, että osa tutkijoista pitää sitä omana kielenään.

Tverinkarjalaiset asuvat 1–5 hengen pikkukylissä, joita on 458 ja noin 80 suurehkoissa kylässä. Heillä on oma kulttuuriautonomiansa, jota ennen nimitettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseuraksi. Karjalan kieltä opetetaan 11 koulussa. Lihoslavlin opettajaopistosta on valmistunut myös karjalan kielen opettajia. Vuonna 1998 Helsingin yliopiston sivuilla kerrottiin, että vuoden 1999 syksyllä Tverin yliopistossa on määrä alkaa karjalan kielen opetus. Samana vuonna Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tuki tverinkarjalaisen Lihoslavlin opettajaopiston tietokoneitten verkottamista. Vuoteen 2007 mennessä viisi opiskelijaa oli valmistunut Tverin yliopistosta karjalan kielen ja kirjallisuuden opettajiksi.^lähde? Vuonna 2014 karjalan kielen opettaminen opettajakoulutuksessa oleville oli lakkautettu.

Yhteydet venäjänkielisiin ovat tuoneet tverinkarjalaan kosolti lainasanoja, ja venäjän vaikutusta on myös ääntämisessä ja lauserakenteissa. Siitä huolimatta moni suomalainen venäjää ja karjalaa taitamaton Tverin karjalaiskylissä 2000-luvulla vieraillut on yllättynyt siitä, miten paljon tverinkarjala kuulostaa suomen kieleltä.

Tverin murteiden tutkimushistoriaa

Varhaisimmat Karjalan kielen sanakirjan muistiinpanot tverinkarjalasta pohjautuvat 1890-luvulla Keski-Venäjälle Tverin kuvernementtiin tehtyihin tutkimusmatkoihin.

Karjalan kielen sana-arkistossa on useita tverinkarjalan kokoelmia. Kesällä 1895 K. F. Karjalainen matkusti Tverin kuvernementtiin matkakumppaninaan perinteentallentaja Vihtori Alava ja keräsi siellä karjalankielistä sanastoa. He lähtivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran apurahan ja yliopiston kanslerin matka-apurahan turvin Tveriin. Vuosina 1912 ja 1913 Juho Kujola kulki Venäjällä ja teki sanamuistiinpanoja Tverin sekä Tihvinän ja Valdain eli Novgorodin kuvernementin karjalaisilta. Kujolan runsaat ja monipuoliset sanatiedot 1900-luvun alusta olivat pitkään unohduksissa, ja oikeastaan ne löytyivät sattumalta. Nykyään tämä merkittävä ja suuri aineisto on digitoitu ja vapaasti käytettävissä.

Kylmän sodan aikana Tverin kylät olivat suljettua aluetta ulkomaalaisille, mutta Helmi ja Pertti Virtaranta retkeilivät siellä erikoisluvalla vuonna 1957 ja monena kesänä sen jälkeen. Näistä matkoista syntyivät muun muassa kirjat Kauas läksit karjalainen sekä Karjalan kieltä ja kansankulttuuria. Heidän työkalunaan olivat jo nauhurit, ja he tekivät sanalippuja myös ääninauhojen pohjalta. Virtarantojen tuoreimmat, 1970-luvun tverinkarjalan sanatiedot eivät ehtineet mukaan Karjalan kielen sanakirjan ensimmäisiin osiin. Tuoreimmat Karjalan kielen sanakirjan muistiinpanot tverinkarjalasta pohjautuvat 1970-luvun tutkimusmatkoihin Tverin alueelle. Pertti Virtaranta on edelleen tunnettu ja arvostettu henkilö Tverin alueella. Virtaranta teki arvokasta työtä tverinkarjalaisten kansallistunteen ja ihmisten itsetunnon kohottajana tallentaessaan vuodesta 1957 lähtien tverinkarjalaa, kansan vanhoja itkuvirsiä ja runoja. Kylissä muistetaan ja arvostetaan suuresti sitä, että Virtaranta ensimmäisenä suomalaisena oli vakavasti kiinnostunut karjalaisten kielestä ja kulttuurista. Hän korosti, että jokaisen ihmisen on tiedettävä kuka on ja mistä tulee.

Aiheesta muualla

• YLEn Elävä arkisto [1] Kaukaiset tverinkarjalaiset - reportaasi (1985), 59:55
• Tverinkarjalaisten ystävät ry:n kotisivut