Kokoomuksen remonttimiehet
Remonttimiehet oli Kansallisen Kokoomuksen johtoon kuulunut ryhmä. Remonttimiesten tavoitteena oli uudistaa Kokoomusta hallituskelpoiseen suuntaan muuttamalla sen linjaa Urho Kekkosta ja Neuvostoliittoa ymmärtävämpään suuntaan.[1]
Ryhmä alkoi muodostua 1970, kun Juha Rihtniemestä tuli kokoomuksen puheenjohtaja. Kuuluisia remonttimiehiä olivat muun muassa Ilkka Kanerva, Heikki A. Ollila, Pertti Salolainen, Ilkka Suominen, Jarmo Virmavirta ja Juha Vikatmaa. Remonttimiehet saivat nimensä vuoden 1970 vaalimainoksesta, jossa nuoret ehdokkaat esiintyivät työhaalareissa.[1]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ratkaiseva askel sisäpoliittisesti oli se, että Kansallinen Kokoomus kannatti poikkeuslakia, jolla Kekkonen valittiin jatkamaan presidenttinä 1974–1978 ETYKin yli. Vuonna 1978 Kekkonen valittiin presidentiksi normaalimenettelyllä, mutta poikkeuslaki synnytti ristivetoa myös muissa puolueissa, muun muassa Ruotsalaisessa kansanpuolueessa, josta erosi Georg C. Ehrnrooth, joka perusti oikeistolaisen Suomen Perustuslaillisen Kansanpuolueen.lähde?
Remonttimiesten omat rivit alkoivat rakoilla jo melko varhaisessa vaiheessa, ja eri henkilöillä oli erilaisia painotuksia suhteessa Kekkoseen, Neuvostoliittoon, Keskustapuolueeseen, poikkeuslakiin, Ahti Karjalaiseen ja niin edelleen. Radikaaleinta suuntausta edusti Vikatmaan ympärille muodostunut ryhmittymä, joka vaati kovia otteita kokoomuksen antikekkoslaisia − näkyvimpänä Tuure Junnilaa − vastaan ja liputti avoimesti poikkeuslain puolesta jo kesällä 1972.lähde?
Myöhemmin remonttimiehiä on epäilty neuvostomyönteisyydestä, minkä vuoksi erityisesti Ilkka Kanerva on saanut osakseen Ben Zyskowiczin kritiikkiä.lähde?
Neuvostokontaktit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystön Felix Karasev (oikea nimi Felix Sutyrin) ystävystyi Vikatmaan kanssa. Karasevin tehtävä oli tietojen hankkiminen kokoomuksen sisältä. Moskova suuntasi tiedustelutoimintansa nimenomaan remonttimiehiin.[2]
Historioitsija Riku Keski-Rauska ihmettelee sitä, että Suojelupoliisin raportit Karasevin ja Vikatmaan yhteyksistä eivät löydy Supon arkistosta vaan ilmeisesti Supon ex-johtaja Arvo Pentin papereista yksityisarkistossa. Keski-Rauska ei saanut lupaa perehtyä näihin raportteihin. Raportit Vikatmaan lähipiirin remonttimiesten Neuvosto-yhteyksistä kyllä löytyvät Supon raporteista: Suominen, Kanerva, Salolainen, Virmavirta ja Weijo Pitkänen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 217. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
- ↑ a b Riku Keski-Rauska: ehtaankatu kutsuu (SK 17/2024, sivut 36-38) Suomen Kuvalehti. 25.4.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Remonttimiehistä Kokoomuksen sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)