Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

Wikipedia
Ohjattu sivulta Turvallisuusneuvosto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
United Nations Security Council
مجلس أمن الأمم المتحدة (arab.)
联合国安全理事会 (kiin.)
Conseil de sécurité des Nations unies (ransk.)
Совет Безопасности Организации Объединённых Наций (ven.)
Consejo de Seguridad de las Naciones Unidas (esp.)
United Nations Security Council.jpg
Perustettu 1946
Tyyppi Yhdistyneiden kansakuntien päättävä elin
Päämaja Yhdistyneiden kansakuntien päämaja, New York City
Jäsenet 5 pysyvää jäsentä, 10 kiertävää jäsentä
Viralliset kielet englanti, espanja , kiina, venäjä, arabia, ranska
Puheenjohtaja Sylvie Lucas
( Luxemburg)
Kattojärjestö Yhdistyneet kansakunnat
Sivusto www.un.org
Turvallisuusneuvoston istuntosali

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päättävistä elimistä voimakkain. Turvallisuusneuvosto päättää muun muassa rauhanturvaoperaatioista, boikoteista ja saarroista. Äärimmäisessä tapauksessa turvallisuusneuvosto voi julistaa myös sodan (kts. esimerkiksi Korean sota).

Turvallisuusneuvosto kokoontui ensimmäisen kerran 17. tammikuuta 1946 Church Housessa, Lontoossa.[1]

Suomi on kuulunut turvallisuusneuvostoon kahteen otteeseen vuosina 1969–1970 ja 1989–1990.

Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

valtio vuodesta edeltänyt valtio edustaja astunut virkaan
Britannian lippu Britannia[2] 1946 Grant, Mark LyallMark Lyall Grant 9. marraskuuta 2009
Kiinan kansantasavalta [2] 1971 Kiinan tasavalta (Taiwan) (1946–1971) Liu Jieyi 3. syyskuuta 2013
Ranskan lippu Ranska[2] 1946 Araud, GérardGérard Araud 10. syyskuuta 2009
Venäjän lippu Venäjä[2] 1991 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto (1946–1991) Tšurkin, VitaliVitali Tšurkin 1. toukokuuta 2006
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat[2] 1946 Power, SamanthaSamantha Power 5. elokuuta 2013

Ainoastaan pysyvillä jäsenillä on veto-oikeus turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin. Turvallisuusneuvoston pysyvillä jäsenmailla on oikeus estää minkä tahansa päätöksen syntyminen veto-oikeudellaan neuvostossa. Vuosina 1945–2012 eniten veto-oikeuttaan käytti Neuvostoliitto ja Venäjä yhteensä 128 kertaa (Neuvostoliitto 121 kertaa, Venäjä 7 kertaa).[3] Yhdysvallat käytti oikeutta 83 kertaa, Britannia 32 kertaa, Ranska 18 kertaa ja Kiina 9 kertaa.[3] Turvallisuusneuvostossa on tyypillisesti turha edes käsitellä esityksiä, joita jokin pysyvä jäsenmaa on ilmoittanut vastustavansa.

Neuvoston pysyviksi jäseniksi tulivat toisen maailmansodan voittajavaltiot. Kiinan tasavallan, Taiwanin syrjäytti YK:ssa ja samalla neuvostossa kommunistien hallitsema Kiina 1971. Neuvostoliiton paikan sai seuraajavaltio Venäjä 1991. Pysyvää jäsenyyttä ovat tavoitelleet maailmansodan häviäjämaan jälkeläinen Saksa (YK:n kolmanneksi suurin rahoittaja) ja Japani (YK:n toiseksi suurin rahoittaja). Muita pysyviksi jäsenmaiksi haluavia ovat Intia (maailman toiseksi väkirikkain maa) ja Brasilia (Latinalaisen Amerikan taloudellisesti ja väestöllisesti suurin maa). Käytännössä niiden alueelliset kilpailijat vastustavat tätä. On myös puhuttu Euroopan unionin yhteisestä edustajasta, jolloin Ranskan ja Ison-Britannian paikat voitaisiin yhdistää ja myös Saksa pääsisi tätä kautta mukaan neuvoston päätöksentekoon. Monet haluavat myös Afrikalle oman edustajansa neuvostoon. Tällöin todennäköisimmät vaihtoehdot Afrikan edustajiksi olisivat Etelä-Afrikka, joka on Afrikan taloudellisesti kehittynein valtio tai Nigeria, jolla on Afrikan maista suurin väkiluku. Myös islamilaisen maailman yhteisestä edustajasta on käyty keskusteluja, onhan arabia yksi YK:n virallisista kielistä.

Vaihtuvat jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvien jäsenmaiden lisäksi neuvostossa on kymmenen vaihtuvaa jäsentä, jotka edustavat jokaista maailman mannerta. Vaihtuvilla jäsenmailla ei ole veto-oikeutta. Vaihtuvien jäsenmaiden kausi on kahden vuoden mittainen, mutta maiden valinta on limitetty siten, että kokoonpano vaihtelee vuosittain.

Vuosina 2013–2015 vaihtuvat edustajat ovat:[4]

1.1.2013–31.12.2014

1.1.2014–31.12.2015

Montako kertaa eri maita on äänestetty turvallisuusneuvostoon:
  pysyvä jäsenmaa
  18
  16
  12
  10
  9
  8
  7
  6
  5
  4
  3
  2
  1
  0

Turvallisuusneuvoston jäsenmaiden edustajien on oltava tavoitettavissa New Yorkin päämajasta koko kautensa ajan 24 tuntia vuorokaudessa, jotta hätätilanteessakin pystytään järjestämään neuvoston istuntoja.

Jokainen neuvoston päätöslauselma vaatii taakseen vähintään yhdeksän neuvoston jäsenen hyväksynnän. Näin varmistetaan etteivät viisi pysyvää jäsenvaltiota pysty keskenään tekemään päätöslauselmia. Vaihtuvilla jäsenmailla ei kuitenkaan ole varsinaista veto-oikeutta neuvoston päätöksiin.

Muut osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pysyvien ja vaihtuvien edustajien lisäksi turvallisuusneuvoston istuntoihin osallistuvat usein myös tiettyjen valtioiden tai organisaatioiden edustajat, joilla on perusteltuja syitä olla mukana istunnoissa. Näillä edustajilla ei kuitenkaan luonnollisesti ole virallista valtaa neuvostossa vaan he osallistuvat kokouksiin lähinnä asiantuntijoina ja keskustelun ylläpitäjinä.

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turvallisuusneuvostoa on kritisoitu kyvyttömyydestä saada aikaan päätöksiä. Turvallisuusneuvoston uudistamisesta on käyty keskustelua. Uudistamisen oleellisimpana osana pidetään pysyvien jäsenmaiden määrän lisäämistä. Nykyiset pysyvät jäsenmaat eivät enää vastaa voimatasapainoa, sillä niiden kokoonpano on yhä sama kuin 65 vuotta sitten, kun se koottiin toisen maailmansodan voittajista. Näin ulkopuolelle ovat jääneet esimerkiksi Saksa ja Japani.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Marcel Bolomey: First Session of the United Nations Security Council (Photo #74158) unmultimedia.org. United Nations. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Changing Patterns in the Use of the Veto in the Security Council elokuu 2012. Global Policy Forum. Viitattu 19.10.2013. (englanniksi)
  3. Current Members UN Security Council. Viitattu 10.7.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]