Luettelo jääkäreistä J

Jääkärimerkki

Tämä on luettelo Suomen jääkäriliikkeeseen kuuluneista jääkäreistä. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918 Saksassa. Aluksi 200 suomalaista koulutettiin Lockstedtin leirillä Holsteinissa. Vuoden 1915 syksyllä Saksa päätti nostaa suomalaisosaston vahvuuden 2 000 mieheen. Suomessa aloitettiin koko maata kattava salainen värväys. Seuraavana keväänä joukosta muodostettiin Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

J

Siirry kirjaimeen → A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V W Y Z Å Ä Ö

Hesekiel Jaakkola

(14. huhtikuuta 1886 Valkeala – 6. helmikuuta 1961) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Anna Jaakkola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Elina Nergin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 11. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, jonka mukana otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin armeijan uudelleen järjestelyn seurauksena Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi joukkueenjohtajana 9. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 22. marraskuuta 1919 ja siirtyi Viitasaarelle työmieheksi ja tekikin työmiehen töitä vuoteen 1936 saakka, jolloin ryhtyi ruokalan pitäjäksi ja vuodesta alkaen hän ryhtyi hautausurakoitsijaksi. Talvisotaan hän osallistui vääpelinä Jalkaväenkoulutuskeskus 3:ssa. Välirauhasta alkaen hän jatkoi hautausurakoitsijana Viitasaarella, mutta siirsi liiketoimintansa jatkosodan aikana Pihtiputaalle, jossa harjoitti liiketoimintaansa lisäten sen repertuaaria myös hautaustarvikkeisiin sekä puusepän liiketoimintaan. Yritystään hän pyöritti aina vuoteen 1954 saakka. Hänet on haudattu Pihtiputaalle. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 1. toukokuuta 1918, vääpeli 24. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Matti Jaakkola

(26. maaliskuuta 1898 Lappajärvi – 21. syyskuuta 1973) oli suomalainen jääkärikorpraali. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Antti Jaakkola ja Adolfiina Tapola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Ellen Esteri Hiipakan kanssa. Tämä lappajärveläinen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 19. huhtikuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 1. toukokuuta 1916. Suomeen hän palasi takaisin sisällissodan jo laannuttua huhtikuussa 1918 ja ryhtyi viljelemään kotitilaansa Lappajärvellä. Hän on toiminut kotipitäjässään useissa kunnallisissa luottamustoimissa ja toiminut paikkakunnalla toimivan Saha, mylly ja sähkö oy:n hallituksessa. Talvisotaan Jaakkola osallistui Jalkaväenkoulutuskeskus 8:n kirjurina ja jatkosodan puhjettua hänet komennettiin kirjuriksi Sotasairaala 8:aan, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1942, jonka jälkeen hän jatkoi kotitilansa viljelyä. Hänet haudattiin Lappajärvelle. Ylennykset: korpraali 1942.

Juho Jaakonsaari

Arno Emil Jaatinen

Martin Friedel Jacobson

Viktor Alexander Jacobsson

(29. lokakuuta 1887 Pietarsaari – 10. joulukuuta 1950) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Jakob Mård ja Brita Johanna Sven. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Henny Maria Turusen kanssa, joka kuoli vuonna 1926, ja hän avioitui uudelleen vuonna 1937 Katri Helena Sinisalon kanssa. Tämä kansakoulun käynyt pietarsaarelainen poliisikonstaapeli liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 19. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella, josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 28. maaliskuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin elokuussa 1917. Takaisin Suomeen hän palasi 3. tammikuuta 1919 ja jatkoi Pietarsaaressa poliisimiehenä. Poliisin tehtävistä hän erosi vuonna 1920 ja siirtyi Kokkolaan, missä hän työskenteli mekaanikkona vuoteen 1930 saakka, jolloin astui Kokkolan poliisilaitoksen palvelukseen ja palveli laitosta vuoteen 1935 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi takaisin mekaanikon töihin Kokkolaan. Hänet haudattiin Kokkolaan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Väinö Oskar Jalava

(26. maaliskuuta 1892 Vehmaa – 12. elokuuta 1954 Brisbane Australia) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Samuli Björkman ja Maria Erika Efraimintytär. Tämä vehmaalainen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 22. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 21. toukokuuta 1916, mistä hänet vapautettiin palveluksesta 24. kesäkuuta 1916. Hän tosin liittyi vielä Altonan työosastoon 15. marraskuuta 1916, mutta laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917 alkaen. Myöhemmin hän pestautui Saksassa merimieheksi ja asettui myöhemmin asumaan Australiaan, missä hän toimi sokeriviljelmillä Pohjois-Queenslandissa. Myöhemmin hän osti maissi- ja karjatilan Athertonin Ylätasangolta. Hänet haudattiin Brisbaneen, Qld, Australiaan.

Vilho Kaapro Jalo

(14. heinäkuuta 1895 Lapua – 29. elokuuta 1958) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat entinen vanginvartija ja poliisi Jaakko Jalo ja Liisa Toija. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Anny Goldbechin kanssa, joka kuoli vuonna 1925, ja hän avioitui uudelleen vuonna 1926 Margaretha Tora Martha Anna Geislerin kanssa, josta hän erosi myöhemmin ja avioitui kolmannen kerran vuonna 1943 Vieno Lyydia Forswiikin kanssa. Tämä kansakoulun käynyt helsinkiläinen huonekalukiillottaja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 1. joulukuuta 1916 ja laskettiin siviilitöihin syksyllä 1917. Saksassa hän työskenteli tehdastyöläisenä Wittenbergissä ja pianoteknikkona Hampurissa ja Brysselissä. Suomeen hän palasi maaliskuussa 1930 ja asettui Orimattilaan, missä hän toimi pianoteknikkona vuoteen 1939 saakka. Talvisotaan Jalo osallistui työskentelemällä Tampereen lentokonetehtaalla ja välirauhan tultua hän jatkoi pianoteknikon tointaan, nyt Tampereella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 60. Ilmasuojelukomppaniaan, mistä hänet siirrettiin tulkiksi ja esikunta-aliupseeriksi Rovaniemelle Esikunta-Roihin. Vuodesta 1942 hän toimi Esikunta-Roissa esikuntavääpelinä, tulkkina ja yhteysupseerina aina vuoteen 1944 saakka, jolloin hänet kotiutettiin ja hän siirtyi pianomekaanikoksi Järvenpäähän. Hänet haudattiin Järvenpäähän. Ylennykset: Alikersantti 1941, Vääpeli 1942. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan Kotkan ritarikunnan ansiomerkki.

Arvo Voldemar Jankko

Arvo Bernhard Jansson myöh. Elomaa

August Uno Jansson

(17. huhtikuuta 1892 Hammarland – 17. heinäkuuta 1920) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Johan August Rönnholm (Jansson) ja Olga Maria Blomqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Betty Helena Olssonin kanssa. Tämä hammarlandilainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 28. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 21. toukokuuta 1916 ja laskettiin lomalle Ruotsiin Hän palasi Suomeen Hammarlandiin 1. helmikuuta 1917. Hän sairastui tuberkuloosiin ja kuoli 17. heinäkuuta 1920. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Otto Verner Jansson

(4. elokuuta 1890 Pietarsaari – 30. elokuuta 1962) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Karl Jansson ja Johanna Vesterlund. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Elvira Maria Eldströmin kanssa. Jansson kävi kansakoulun ja työskenteli konetyömiehenä Pietarsaaressa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Johansson saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin koulutusaliupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 12. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa sekä Inon saartoon. Sisällissodan jälkeen hän toimi varusmestarina edellä mainitun rykmentin 3. pataljoonan 9. komppaniassa, mistä hänet siirrettiin 12. heinäkuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonaan, missä hän toimi varusmestarina eri komppanioissa. Armeijasta hän erosi 19. helmikuuta 1919 ja siirtyi työmieheksi Strengbergin tupakkatehtaalle Pietarsaareen. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, kersantti 16. heinäkuuta 1918, varavääpeli 24. joulukuuta 1918, vääpeli 19. helmikuuta 1919. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Esaias Jantunen

(s.28. elokuuta 1893 Kirvu) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Esko Jantunen ja Katri Pulli. Tämä kansakoulun käynyt kirvulainen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 16. helmikuuta 1916, josta hänet laskettiin siviilitöihin 12. huhtikuuta 1916. Hänet liitettiin Altonan työosastoon 5. tammikuuta 1917, mistä hän karkasi 19. toukokuuta ja hänen myöhäisemmät vaiheensa ovat tuntemattomat.

Kustaa Jaskari

(8. elokuuta 1891 Nurmo – 9. heinäkuuta 1939) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Jaskari ja Liisa Viitamäki. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Anna Lyyli Uddin kanssa. Tämä kaksi luokkaa kansakoulua käynyt nurmolainen maanviljelijä liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916, josta hänet siirrettiin 30. toukokuuta samana vuonna pataljoonan täydennysjoukkoon ja edelleen Altonan työosastoon 15. marraskuuta. Sieltä hänet laskettiin siviilitöihin 4. elokuuta 1917. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen maanviljelijänä ja työmiehenä eri paikkakunnilla Pohjanmaalla sekä vuodesta 1934 alkaen asutustilallisena Kärsämäellä. Hänet on haudattu Haapajärvelle, haudalla ei ole kiveä tai muuta muistomerkkiä.

Toivo Johannes Jatkola

(12. marraskuuta 1896 Raahe – 27. helmikuuta 1932) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen äitinsä oli Maria Liisa Jatkola. Hän kävi kansakoulun ja työskenteli merimiehenä kunnes joutui maailmansodan puhjettua internoiduksi Kielissä Saksassa, mutta pääsi vapaaksi ehtona liittyminen vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 6. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jefreitteriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin lähettialiupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan esikuntaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa. Sisällissodan jälkeen Jatkola palveli koulutusaliupseerina edelleen 2. Jääkärirykmentissä, mistä muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2. Myöhemmin 6. lokakuuta 1918 hänet siirrettiin Sortavalan rajavartioryhmään, mistä hän erosi vakinaisesta palveluksesta 18. marraskuuta 1918 ja siirtyi Suojeluskuntajärjestön palvelukseen. Suojeluskunnassa hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Raahen suojeluskuntaan. Kauan ei hän viihtynyt suojeluskunnassa vaan astui uudelleen armeijan palvelukseen 8. tammikuuta 1919 ja hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi koulutusaliupseerina ja käsityöläisten esimiehenä. Toistamiseen hän erosi armeijasta 30. toukokuuta 1919. Tällä kertaa eron syynä oli hänen halunsa taistelutantereille ja hän liittyikin syyskuussa 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan. Retkikunnassa hän toimi joukkueenjohtajana 1. rykmentin 1. pataljoonan konekiväärikomppaniassa ja otti osaa taisteluihin Säämäjärven rintamalla. Sotaretkeltä palattuaan hän liittyi takaisin Suojeluskuntajärjestöön 15. helmikuuta 1920 ja hänet sijoitettiin konekiväärikouluttajaksi Raahen suojeluskuntaan. Tässä tehtävässä hän toimi 31. heinäkuuta 1920 saakka, jolloin hän siirtyi vartijaksi Riihimäen pakkotyölaitokselle. Riihimäeltä hän siirtyi 23. heinäkuuta 1925 kenttävartion päälliköksi Salmin rajavartiostoon, mistä hänet siirrettiin 1. helmikuuta 1927 Joensuun rajavartiostoon. Joensuussa hän palveli 31. joulukuuta 1927 saakka, jolloin erosi armeijasta ja siirtyi yksityiseksi liikemieheksi. Ylennykset: jefreitteri 11. helmikuuta 1918, aliupseeri 11. huhtikuuta 1918, vääpeli 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Arvid Jauhiainen

(17. marraskuuta 1889 Viitasaari – 29. toukokuuta 1934) oli suomalainen jääkärisotilasvirkailija. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Jafet Jauhiainen ja Amalia Ikäheimonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Olga Luise Himpelin kanssa. Jauhiainen kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1928. Hän työskenteli veistäjänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Jauhiainen saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin komppanianvääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 10. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurin ympäristössä. Sisällissodan jälkeen Jauhiainen palveli komppanianvääpelinä edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja edelleen Uudenmaan rykmentti. Rykmentistään hänet komennettiin 10. huhtikuuta 1920 aliupseerikoulun vääpeliksi 2. Divisioonaan. Takaisin rykmenttiinsä hän palasi 1. heinäkuuta 1920. Seuraavaksi hänet määrättiin 1. kesäkuuta 1924 Uudenmaan rykmentin täydennysvaraston hoitajaksi, mistä hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1927 alkaen 1. pataljoonan taloudenhoitajaksi ja 1. kesäkuuta 1928 alkaen rykmentin varastonhoitajaksi. Tuusulaan hän sai siirron 31. maaliskuuta 1934, missä hän toimi samanlaisessa tehtävässä Tuusulan sotilaspiirin esikunnassa. Hänet haudattiin Malmin hautausmaalle. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 31. toukokuuta 1917, varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 5. huhtikuuta 1918, sotilasvirkamies 1. kesäkuuta 1924. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. mitali, Jääkärimerkki.

Johan Benjamin Jauhiainen

Torsten Erik Jernström

Aleksanteri Joensuu

(15. helmikuuta 1892 Vimpeli – 23. joulukuuta 1918) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat itsellinen Hemming Joensuu ja Maija Spangar. Tämä vimpeliläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 28. tammikuuta 1916, josta hänet laskettiin 26. helmikuuta 1916 sotapalvelukseen kelpaamattomana siviilitöihin. Hänet liitettiin 26. joulukuuta 1916 Altonan työosastoon, josta hänet siirrettiin sairaana ja työkyvyttömänä takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon ja vapautettiin sotapalveluksesta 8. helmikuuta 1918. Suomeen hän palasi 6. maaliskuuta 1918 ja asettui asumaan kotiseudulleen Vimpeliin, missä hänet murhattiin 23. joulukuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Arvo Anshelm Johansson myöh. Kajasalmi

(7. tammikuuta 1896 Ruokolahti – 24. helmikuuta 1965) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Ivar Johansson ja Loviisa Vilhelmiina Roos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Rauha Maria Tillaeuksen kanssa. Johansson kävi kansakoulun ja työskenteli maa-, metsä- ja rakennustyömiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 24. elokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 5. joulukuuta 1916 pataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.

Hän saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 5. Jääkärirykmentin 15. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Karjalankannaksella. Sisällissodan jälkeen hän toimi koulutusaliupseerina ja komppanianvääpelinä edelleen 5. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Kuopion jalkaväkirykmentti n:o 4 ja edelleen Tampereen rykmentti. Tuukkalan aliupseerikoulun vääpeliksi hän oli komennettuna 28. kesäkuuta – 3. syyskuuta 1919 välisen ajan, jolloin hänet siirrettiin Karjalan kaartin rykmenttiin ja edelleen 30. syyskuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin. Käkisalmen rykmentistä hän oli komennuksella 21. helmikuuta 1921 – 24. huhtikuuta 1921 välisen ajan 2. Divisioonan aliupseerikoulussa kouluttajana. Komennukseltaan palattuaan hänet siirrettiin 24. huhtikuuta 1921 alkaen Polkupyöräpataljoona I:ssä, josta hänet siirrettiin edelleen 30. huhtikuuta 1922 uudelleen Karjalan kaartin rykmenttiin, josta hän lopulta erosi vakinaisesta palveluksesta 8. toukokuuta 1923 ja siirtyi työnjohtajaksi Imatran voimalaitoksen rakennustöihin. Rakennustöiden loppumisen jälkeen hän ryhtyi vuonna 1926 ammattisukeltajaksi ja kuului samalla joukkueenjohtajana Imatran suojeluskuntaan.

Johansson osallistui talvisotaan komppanianvääpelinä Jalkaväkirykmentti 63:ssa osallistuen sen mukana taisteluihin Taipaleella ja Terenttilässä. Välirauhan aikana hän jatkoi sukeltajana muun muassa Kymijoen Hirvivuolteen säännöstelypadolla. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 15:n kautta Katajanokan laivastoasemalle järjestämään sukelluskomennuskuntaa. Sodan aikana hän suoritti sukellustehtäviä muun muassa Laatokalla. Sotien jälkeen hän jatkoi sukeltajan tointaan vuodesta 1945 Muhoksella Pyhäkosken voimalaitostyömaalla. Hänet haudattiin Muhokselle Ylennykset: varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 7. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

August Johansson

(8. lokakuuta 1897 Vihti) oli suomalainen jääkäri. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 30. marraskuuta 1915, josta hänet laskettiin siviilitöihin 26. helmikuuta 1916. Muut hänen elämänvaiheensa ovat tuntemattomia.

August Verner Johansson

(22. lokakuuta 1882 Saltvik – 25. maaliskuuta 1926) oli suomalainen jefreitteri. Hänen vanhempansa olivat torppari Johan Mattsson ja Anna Stina Enlund. Tämä saltvikiläinen merimies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 5. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet määrättiin S/S Castorin lämmittäjäksi Libaussa 12. helmikuuta 1918 ja jäi tähän toimeen siksi, kunnes laiva toukokuussa 1918 saapui Helsinkiin. Myöhemmin hän toimi merimiehenä. Ylennykset: Jefreitteri 11. helmikuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Einar Vilhelm Johansson

Emil Johannes Johansson

Jaakko Bernhard Johansson myöh. Ilpola

(25. heinäkuuta 1892 Tornio – 14. joulukuuta 1924 Tornio) oli suomalainen jääkäriväpeli. Hänen vanhempansa olivat värjäri Erkki Johansson ja Priita Matilda Pörhölä. Tämä kansakoulun käynyt torniolainen kauppa-apulainen liittyi Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:ään 17. lokakuuta 1915 ja sijoitettiin pataljoonan pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joen asemasodassa ja Riianlahden rannikkoasemissa. Hän joutui rintamalta saamansa sairauden johdosta hoidettavaksi sotilassairaalaan 14. lokakuuta 1916, josta hän palasi pataljoonan täydennysjoukkoon 13. elokuuta 1917, josta hänet laskettiin siviilitöihin 20. elokuuta 1917. Hän palasi Suomeen sisällissodan jo laannuttua 28. toukokuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen aliupseerina 3. kesäkuuta 1918. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja hänet sijoitettiin Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 18. marraskuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 3. pataljoonan 7. komppaniaan ja edelleen 4. huhtikuuta 1919 Salmin rajavartioston 2. komppaniaan. Kipinälennätinkouluun hän siirtyi 15. syyskuuta 1920 ja erosi armeijan palveluksesta 16. syyskuuta 1921 osallistuakseen 2. joulukuuta 1921 – 16. tammikuuta 1922 Itä-Karjalan vapaussotaan. Itä-Karjalan vapaussodan jälkeen hän liittyi suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Alajärven suojeluskuntaan. Hän kuoli keuhkotautiin Torniossa 14. joulukuuta 1924. Ylennykset: aliupseeri 3. kesäkuuta 1918, vääpeli 17. marraskuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Karl Albinus Johansson

Konrad Johansson

Otto Mauritz Johansson

Viktor Aleksander Johansson myöh. Jussila

(20. syyskuuta 1890 Pyhämaa – 18. marraskuuta 1968) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat merimies Viktor Esaias Johansson ja Selma Karolina Uusitupa. Johansson kävi kansakoulun ja työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 24. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 19. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja sieltä hänet lähetettiin 13. joulukuuta 1916 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Johansson palasi takaisin Suomeen sisällissodan loppuvaiheilla 7. toukokuuta 1919 ja asettui viljelemään omistamaansa lohkotilaa Pyhämaalle. Hän vaihtoi vuonna 1935 nimensä Jussilaksi. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Väinö Juho Johansson

(8. heinäkuuta 1890 Hämeenkyrö – 13. helmikuuta 1944) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Ivar Johansson ja Lovisa Vilhelmina Kaarlentytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1913 Ingrid Maria Rönkäksen kanssa. Johansson kävi kansakoulun ja toimi työmiehenä Imatralla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennyspataljoonaan 24. elokuuta 1916, josta hänet siirrettiin 13. joulukuuta 1916 Altonan työosastoon ja laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi takaisin 29. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen kirvesmiehenä eri paikkakunnilla ja siirtyi vuonna 1922 metsätyönjohtajaksi Enso-Gutzeit oy:n palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1923 saakka, jolloin siirtyi työmieheksi Imatran voimalaitokselle ja edelleen Kaukopään tehdasrakennuksille ja Oy. Wuoksenniskan rautatehtaalle. Hänet haudattiin Ruokolahdelle. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Uno Daniel Johnsson

(11. joulukuuta 1893 Eckerö – 23. syyskuuta 1963) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat tullivahtimestari August Theodor Johnsson ja Olga Maria Mattsintytär. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Irene Alice Erikssonin kanssa. Johansson opiskeli teknillisessä instituutissa Wismarissa Saksassa ja suoritti sähköinsinööritutkinnon 1918. Saksassaoloaikanaan hän liittyi suomalaisia joukkoja kouluttaneeseen Pfadfinder-kurssiin 26. helmikuuta 1915 ja kuului sen 2. komppaniaan, mutta erosi joukoista jo 26. maaliskuuta 1915 ja siirtyi jatkamaan kesken jääneitä opintojaan Wismarin teknilliseen instituuttiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi vuodesta 1916 vuoden 1918 helmikuuhun apulaisinsinöörinä AEG:n palveluksessa Stettinissä. AEG:ltä hän siirtyi Ruotsiin ja sai töitä käyttöinsinöörinä Ruotsin valtion koskivoimalaitokselta. Mistä hän siirtyi vuonna 1920 Maarianhaminaan ja toimi Maarianhaminan sähkölaitoksen johtajana, josta hän siirtyi edelleen vuonna 1921 Yhdysvaltoihin, missä hän toimi ensin insinöörinä New York & BrookIyn Edison Companyssä, josta hän siirtyi vuonna 1922 Amerikan Ga - & Electric Companyn palvelukseen yrityksen pääkonttoriin New Yorkiin, jota hän palveli vuoteen 1931 saakka, jonka jälkeen matkusti lomamatkalle Suomeen ja muutaman vuoden lomailun jälkeen palasi Yhdysvaltoihin ja siirtyi Continental Electric Companyssä, Inc. palvelukseen Newark, N. J. New Yorkiin, mitä yritystä palveli eläkeikään saakka. Vuonna 1963 hän matkusti lomamatkalle Suomeen ja hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen matkallaan Ahvenanmaalle. Lopulta hänet haudattiin Eckerölle.

Vihtori Jokela

(27. maaliskuuta 1892 Pälkäne – 17. kesäkuuta 1954 Muonio) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Juho Fredrik Jokela ja Eufrosyne Hakala. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoon vuonna 1923 Anna Vilhelmiina Lintumäen kanssa, josta hän erosi vuonna 1931, jonka jälkeen hän avioitui uudelleen Elli Elisabet Malmlundin kanssa.

Tämä kansakoulun käynyt työnjohtaja Imatralta liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 9. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella. Jääkäriaikaisiin saavutuksiin luettakoon Kuurinmaalla toimivien joukko-osastojen välisten painikilpailujen keskisarjan mestaruus 29. heinäkuuta 1917. Jokela saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä ja Kelhossa sekä Viipurissa. Hän haavoittui lievästi Kelhossa 7. huhtikuuta 1918. Jokela palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana ja komppanianvääpelinä Kaartin jääkäripataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 17. tammikuuta 1919 joukkueenjohtajaksi Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:n 2. komppaniaan.

Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919 ja siirtyi paikallispäälliköksi Kosken suojeluskuntaan, josta hän siirtyi paikallispäälliköksi Kiuruveden suojeluskuntaan 1. heinäkuuta 1919. Edelleen hän siirtyi aluksi harjoitus- ja myöhemmin paikallispäälliköksi Tuusulan suojeluskuntaan 1. tammikuuta 1920, missä tehtävässä hän toimi 1. huhtikuuta 1921 saakka. Vuosina 1921 ja 1922 hän toimi voimistelu- ja urheiluliiton edustajana, ja 1. lokakuuta 1922 alkaen hän siirtyi Savonlinnan suojeluskuntaan paikallispäälliköksi, missä tehtävässä hän toimi 31. toukokuuta 1930 saakka. Suojeluskuntatyön jälkeen hän työskenteli lähinnä rakennuksilla muun muassa Petsamossa. Hän suoritti Suojeluskuntain yliesikunnan voimistelu- ja urheiluohjaajakurssin vuonna 1921 ja alue- ja paikallispäällikkökurssin vuonna 1922 sekä taktiikan soveltamiskurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927. Talvisotaan Jokela osallistui Rakennuspataljoona 4:ssä Lahdensuussa ja työpäällikön apulaisena Salmissa sekä samassa tehtävässä Päämajan Linnoitus osaston työryhmä 113:ssa. Jatkosotaan hän osallistui työpäällikkönä Linnoitusrakennuspataljoona 251:ssä, josta hänet siirrettiin myöhemmin linnoitusrakennuspataljoona 500:aan, mistä hänet kotiutettiin vuonna 1943 ja hän siirtyi rakennusalalle ja viimein sai viran Enontekiön kunnan rakennusmestarina, missä toimessa hän toimi vuodet 1949–1951. Jokela kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen koulun työmaalla kesällä 1954 toimiessaan rakennusmestarina Muoniossa. Hänet on haudattu paikalliselle Reuhalanmaan hautausmaalle. Ylennykset: varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 3. huhtikuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. (1918 miekan kera ja 1940), Vapaudenmitali 1. lk; Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

Frans Jokelainen

Otto Harald Johannes Joki

Anton Vilhelm Jokinen

Lauri Henrik Jokiperä

(10. maaliskuuta 1896 Oulu – 16. kesäkuuta 1958) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat nahkuri Heikki Jokiperä ja Johanna Sofia Bryggman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Aino Maria Veivon kanssa, josta hän erosi vuonna 1930. Jokiperä kävi viisi luokkaa Oulun suomalaista klassillista lyseota ja työskenteli vuonna 1914 harjoittelijana valtionrautateillä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 28. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 11. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon, mistä hänet laskettiin edelleen elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi takaisin 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi tullilaitoksen palvelukseen vuonna 1919 ja toimi tullivartijana Oulussa ja Helsingissä vuoteen 1929 saakka, jolloin liittyi Lapin rajavartioston palvelukseen matruusina ja työskenteli vartioalus Turiassa Petsamossa, kunnes vuonna 1930 hän erosi rajavartiostosta ja siirtyi H. A. Elfvingin kalastuslaivueen palvelukseen. Myöhemmin hän toimi työmiehenä ja merimiehenä. Talvisotaan Jokiperä osallistui varastonhoitajana ja linnoitustyömiehenä Päämajan Linnoitusosastossa työskennellen aluksi Karjalankannaksella 5. Divisioonan alueella ja myöhemmin Lappeen suunnalla. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin Petsamoon, missä hän astui Lapin Rajavartioston palvelukseen. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin työnjohtajaksi (vorabeiter) Hirvaan muonavarikolle. Muonavarikolla hän työskenteli vuoteen 1942 saakka, jonka jälkeen siirtyi työnjohtajaksi ja tulkiksi Valjas Oy:lle Rovaniemelle ja toimi tehtävässä aina vuoteen 1944 saakka. Sodan loppuvaiheilla hänet komennettiin työnjohtajaksi Linnoitusrakennuspataljoona 612:een Viipurin Kivityömaille, josta hänet kotiutettiin vielä samana vuonna. Sotien jälkeen hän astui uudelleen Valjas Oy:n palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1950 saakka, jonka jälkeen hän työskenteli rakennustyöläisenä Lapin jälleenrakennuksessa. Vuodesta 1953 alkaen hän työskenteli Petäjäskosken voimalaitostyömaalla Jaatilassa. Hänet haudattiin Ouluun. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Feeliks Jokipii

Martti Jokipii

(s.6. syyskuuta 1892 Mänttä) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Kalle Jokipii ja Edla Björkkilä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Kerttu Kortelaisen kanssa, joka kuoli vuonna 1932. Jokipii kävi kansakoulun ja kaksi vuotta Filharmoonisen seuran orkesterikoulua Helsingissä. Hän työskenteli soittotaiteilijana Saksassa keväästä 1913 alkaen ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. marraskuuta 1915, josta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja 5. lokakuuta 1916 takaisin 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella, mistä hänet siirrettiin 18. joulukuuta 1917 uudelleen täydennysjoukkoon, mistä hänet vapautettiin sairauden takia palveluksesta. Jokipii kuului pataljoonassa toimineeseen soittokuutaan ja orkesteriin. Takaisin Suomeen Jokipii palasi sisällissodan jälkeen 15. syyskuuta 1918 ja astui armeijan palvelukseen 21. lokakuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä ja sijoitettiin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:een, josta muodostettiin myöhemmin Savon jääkärirykmentiksi. Savon jääkärirykmentistä hänet siirrettiin 15. huhtikuuta 1919 Pohjois-Savon rykmenttiin ja edelleen 1. lokakuuta 1922 Uudenmaan rykmenttiin, missä hän toimi soittokunnan vääpelinä. Armeijasta hän erosi 1. lokakuuta 1925, mutta toimi edelleen Kuopion suojeluskunnan soittokunnan johtajana. Jokipii muutti 1. lokakuuta 1926 Hampuriin, missä hän toimi suomalaisen merimieskodin johtajana aina vuoteen 1944 saakka. Jokipii toimi samanaikaisesti Hampurin pääkonsulinvirastossa muun muassa kanslia-apulaisena vuosina 1932–1944, jolloin hän palasi takaisin Suomeen ja astui apulaisjohtajaksi Hotelli Emmaukseen Tampereelle. Apulaisjohtajana hän toimi vuoteen 1951 saakka, jolloin muutti Hollantiin ja siirtyi Rotterdamiin suomalaisen merimieskodin johtajaksi, missä tehtävässä olikin aina vuoteen 1958 saakka. jolloin hän jäi eläkkeelle ja palasi takaisin Tampereelle viettämään eläkepäiviään. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 19. maaliskuuta 1916, varavääpeli 21. lokakuuta 1918, vääpeli 25. marraskuuta 1918. Kunniamerkit: Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki, Jatkosodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Eino Albin Jokirinta

Yrjö Nikolai Jokisalo

(14. joulukuuta 1895 Tampere – 27. helmikuuta 1925) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat paperitehtaan työmies Aksel Oskar Jokisalo (ent. Siren) ja Amanda Kustaantytär. Hän kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja toimi kenkätehtaalla työmiehenä ennen kuin siirtyi vuonna 1911 merimieheksi. Jokisalo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 23. syyskuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 31. maaliskuuta 1916 ja vapautettiin hänen sairautensa takia sotapalveluksesta 4. toukokuuta 1916, jonka jälkeen hän toimi Saksassa työmiehenä eri paikkakunnilla. Suomeen hän palasi 1. joulukuuta 1918 ja siirtyi kotikaupunkiinsa työmieheksi, mutta keväästä 1919 hän lähti uudelleen merille. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Heikki Jokitalo

(Käytti Saksassa peitenimeä Antti Sivula), (16. tammikuuta 1890 Sievi – 15. maaliskuuta 1947) oli suomalainen jääkäri. Hänen äitinsä oli Hilma Johanna Jokitalo. Tämä sieviläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 17. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa, josta hänet siirrettiin Altonan työosastoon 1. joulukuuta 1916, mistä hänet laskettiin elokuussa 1917 siviilitöihin. Suomeen hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä eri paikkakunnilla sekä satamatöissä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Aleksanteri Jonberg

(7. huhtikuuta 1893 Kemi – 24. elokuuta 1917 Hampuri) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat kelloseppä Aleksanteri Jonberg ja Liisa Augusta Aurora Kosunen. Jonberg kävi kansakoulun ja työskenteli maalarina Kemissä enne liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 10. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa. Schmardenista hänet siirrettiin 19. tammikuuta 1917 hänellä todetun sairauden vuoksi pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hän palasi takaisin komppaniaansa 20. toukokuuta 1917, mutta lähetettiin uudelleen täydennysjoukkoon. Hän kuoli lopulta tautinsa runtelemana Hampurissa 24. elokuuta 1917 ja hänet haudattiin Hampurin hautausmaahan. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

August Jukarainen

(30. heinäkuuta 1887 Viipurin maalaiskunta – 21. huhtikuuta 1917) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat puutarhuri Johan Jukarainen ja Maria Ristola. Jukarainen kävi kansakoulun ja työskenteli kultaseppänä Viipurissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 13. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 19. huhtikuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hän palasi takaisin komppaniaansa 5. joulukuuta 1916 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella. Hänen sotilasuransa koki kolauksen hänellä 12. helmikuuta 1917 todetun keuhkotaudin takia ja hän joutui tautinsa takia hoidettavaksi Thornin linnoitussairaalaan ja oli sen jälkeen hoidettavana useissa sotilassairaaloissa ja kuoli lopulta taudin runtelemana 21. huhtikuuta 1917. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Toivo Valfrid Teofilus Julku

Kaarlo Erik Otonpoika Jung

(20. syyskuuta 1896 Kalajoki – 16. tammikuuta 1918) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat proviisori Otto Magnus Jung ja Alma Häggman. Jung kävi kolme luokaa Kokkolan suomalaista yhteiskoulua ja luki yksityisesti neljännen ja viidennen luokan. Hän varttui 13-vuotiaasta asti kasvattisetänsä apteekkari Fritz Jungin kodissa Alajärvellä. Jung liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 29. marraskuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella, mistä hän pääsi työlomalle 10. tammikuuta 1918, mutta sai surmansa matkalla Kölniin lähellä Osnabrückin kaupunkia sattuneessa rautatieonnettomuudessa 16. tammikuuta 1918. Hänet haudattiin Osnabrückin hautausmaahan yhdessä 11 muun onnettomuudessa kuolleen jääkäritoverin kanssa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Nils Reguel Jungell

Antti Junkkari

Väinö Alfred Junnila

Juho Jaakko Juntikka

(21. elokuuta 1895 Alatornio – 12. syyskuuta 1951) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Iisakki Vilhelm Juntikka ja Eva Karoliina Liikamaa. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Silja Matikaisen kanssa, joka kuoli vuonna 1928. Juntikka kävi kansakoulun ja työskenteli maanviljelijänä Alatorniolla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 22. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Juntikka saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) varavääpeliksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Aittolahdessa, Lyykylässä, Mannikkalassa ja Talissa. Sisällissodan jälkeen Juntikka toimi joukkueenjohtajana 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti n:o 3 ja myöhemmin Uudenmaan rykmentti. Armeijasta hän erosi vakinaisesta palveluksesta 30. syyskuuta 1920. Armeijapalveluksen jälkeen hän oli lyhyen ajan opettajana Pohjolan suojeluskuntapiirin alipäällystökursseilla ja Petsamon rajavartiostossa, mistä hän erosi 31. joulukuuta 1923 ja toimi myöhemmin työmiehenä ja kalastajana Pohjois-Suomessa. Juntikka osallistui talvisotaan osasto Pennasessa (Petsamon suojeluskunta). Talvisodan jälkeen hän siirtyi viljelemään tilaansa Petsamoon. Hänet haudattiin Alatorniolle. Ylennykset: Hilfsgruppenführer 25. joulukuuta 1917, varavääpeli 11. helmikuuta 1918, vääpeli 2. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaussodan muistomitali soljen kera, Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Seth Elof Juntti

(28. marraskuuta 1892 Karunki – 25. kesäkuuta 1918 Riihimäki) oli suomalainen jääkärialiupseeri. Hänen vanhempansa olivat seppä Juho Juntti ja Hilda Rautio. Juntti kävi kolme luokkaa kansakoulua ja työskenteli seppänä Karungissa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän sairastui rintamalla keuhkotautiin ja hänet siirrettiin sairaalahoitoon 27. elokuuta 1916 ja siirrettiin samalla 3. marraskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hän palasi takaisin pioneerikomppaniaan 13. tammikuuta 1917 mutta joutui jo 19. helmikuuta 1917 uudelleen sairaalaan tautinsa johdosta. Lopulta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 19. toukokuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin 12. heinäkuuta 1917 siviilityöhön. Juntti saapui takaisin Suomeen toukokuun lopussa sisällissodan jo lähes tauottua ja hän astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä 1. kesäkuuta 1918 ja hänet sijoitettiin Kaartin jääkärirykmentin 2. pataljoonan 2. komppaniaan. Hänen kohtalokseen tuli joutua murhatuksi Riihimäellä 25. kesäkuuta 1918. Ylennykset: Aliupseeri 1. kesäkuuta 1918. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Juho Heikki Junttila

(28. lokakuuta 1881 Kempele – 17. syyskuuta 1954 Oulu) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Juho Junttila ja Anna Greta Kuivala. Junttila kävi kansakoulun ja Oulaisten maamieskoulun vuosina 1913–1914 ja työskenteli maanviljelijänä Kempeleessä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 23. maaliskuuta 1917, josta hänet siirrettiin 7. elokuuta 1917 pataljoonan 1. komppaniaan. Junttila astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 jefreitteriksi ylennettynä ja saapui kotimaahan Vaasaan jääkärien etujoukon mukana 18. helmikuuta 1918 ja hänet komennettiin Suomen sisällissotaan suojeluskuntajoukkojen kouluttajaksi Virroille. Virroilta hän liittyi 1. Virtain pataljoonaan ja hänet sijoitettiin pataljoonan konekiväärikomppaniaan, joka myöhemmin siirrettiin Pohjois-Pohjanmaan rykmentin 3. pataljoonan konekiväärikomppaniaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Vaskivedellä, Kurussa, Viljakkalassa, Ylöjärvellä, Epilän-Tampereen akselilla ja Vammalassa sekä rykmentin etenemiseen Savon rintamalta Haminaan (Metsäkylään). Sisällissodan jälkeen Junttila osallistui kesällä vuonna 1918 lyhyen ajan kapteeni Toivo Kuisman johtamaan Vienan-Karjalan retkikuntaan ja palveli joukkueenjohtajana konekiväärikomppaniassa. Vienan retkeltä palattuaan hän liittyi toukokuussa 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan. Hän toimi aluksi eteläisellä rintamalla, missä otti osaa Aunuksen kaupungin seuduilla käytyihin taisteluihin. Myöhemmin hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 2. rykmentin 5. pataljoonan konekiväärikomppaniaan, jonka hän johdatti taisteluihin muun muassa Prääsässä ja Polovinassa. Retkikunnalta hän palasi elokuussa 1919 ja oli sen jälkeen työmiehenä, kauppiaana ja uudisviljelijänä Ylivieskassa. Junttila osallistui talvisotaan palvellen Oulun varuskunnassa muun muassa palopäällikkönä. Talvisodan jälkeen hän jatkoi tilansa viljelyä. Junttila oli Oulussa kuollessaan Ylivieskan seurakunnan jäsen, mutta hänen hautauksestaan tai hautapaikastaan ei ole tietoa kummallakaan paikkakunnalla. Ylennykset: jefreitteri 11. helmikuuta 1918, aliupseeri 7. maaliskuuta 1918, vääpeli kesällä 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi.

Johan Arvid Juntunen

Johan Arvid Juntunen (3. joulukuuta 1888 Suomussalmi – 24. elokuuta 1965) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Juho Juntunen ja Sofia Kela. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1935 Beata Kemppaisen kanssa. Juntunen työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 13. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 30. joulukuuta 1917 ja laskettiin siviilitöihin. Junttila palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja asettui kruununtorppariksi Suomussalmelle. Juntunen kuului Suomussalmen suojeluskuntaan vuosina 1932 ja 1937–1944. Hän osallistui talvisotaan Suomussalmen harjoituskeskuksessa ja ilmavalvontatehtävissä Ilmavalvontakomppania 74:ssä. Jatkosodan aikana hän toimi ilmasuojelu- ja väestönsuojelutehtävissä Suomussalmella. Jatkosodan aikana hänet kotiutettiin iän perusteella vuonna 1943 ja jatkoi edelleen pientilansa hoitoa. Hänet haudattiin Suomussalmelle. Ylennykset: vääpeli 1943. Kunniamerkit: Talvisodan muistomitali, Jääkärimerkki.

Lauri Reinhold Juntunen

(20. marraskuuta 1899 Oulu – 1. joulukuuta 1968) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat puuseppä Feeliks Juntunen ja Olga Ålander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Hilja Wiion kanssa, josta hän erosi vuonna 1931 ja avioitui uudelleen vuonna 1932 Eeva Maria Virtasen kanssa. Juntunen kävi kolme luokkaa kansakoulua ja työskenteli puuseppänä Oulussa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 16. huhtikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 24. marraskuuta 1916 Altonan työosastoon ja laskettiin edelleen siviilitöihin. Takaisin kotimaahan Juntunen palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen 10. joulukuuta 1918 ja hänet sijoitettiin aliupseeriksi Itä-Suomen jalkaväkirykmentti n:o 5:n 8. komppaniaan, missä hän palveli vain noin kuukauden ajan ja siirrettiin vuoden 1919 alussa Karjalan ratsujääkärirykmentin 2. eskadroonaan. Juntunen liittyi helmikuussa vuonna 1919 Viron vapaussotaan lähtevään Viron avustusretkikuntaan ja toimi samalla etappitehtävissä Tallinnassa. Viron vapaussodasta palattuaan hän liittyi keväällä 1919 Karjalan (Aunuksen) retkikuntaan ja palveli siellä vuoden 1919 heinäkuuhun saakka. Retkikunnassa hänet sijoitettiin ensin joukkueenjohtajaksi 4. pataljoonaan, mistä hänet siirrettiin myöhemmin 2. rykmentin 1. pataljoonan 5. ja edelleen 4. komppaniaan. Hän otti osaa retkikunnalla taisteluihin joukkueenjohtajana pohjoisrintamalla. Hänen taistelutahtoaan ei ollut vielä tyydytetty vaan hän liittyi 2. lokakuuta 1919 Pohjois-Inkerin vapaajoukkoihin ja osallistui taisteluihin Tapparissa, Miikkulaisissa ja Vaisalassa. Vapaajoukosta hän erosi joulukuussa 1919 ja palasi Suomeen ja toimi sen jälkeen puuseppänä Pohjois-Suomessa ja myöhemmin työmiehenä Ruona Oy:ssä Raahessa. Ylennykset: aliupseeri joulukuussa 1918, vääpeli (Viron armeijassa ja Aunuksen retkikunnassa) 1919. Kunniamerkit: Jääkärimerkki, Viron Vapaussodan muistomitali.

Niilo Aukusti Juopperi

(4. marraskuuta 1890 Kemin maalaiskunta – 16. lokakuuta 1931) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat kirvesmies Matti Juopperi ja Amanda Sofia Taskila. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Lyydia Ryysyn kanssa. Juopperi työskenteli puuseppänä Kemissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 21. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, missä hän haavoittui 1. lokakuuta 1916 ja joutui hoidettavaksi useisiin sotilassairaaloihin. Haavoista parannuttuaan hänet siirrettiin 10. tammikuuta 1917 pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet lopulta palautettiin omaan komppaniaansa 20. toukokuuta 1917. Juopperi saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin kuormastoaliupseeriksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, missä joukossa otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen Juopperi määrättiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi muonitus- ja kuormastoaliupseerina eri komppanioissa. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1919 ja siirtyi Kemiin, missä hän työskenteli kirvesmiehenä. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 15. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 1. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Max Wilhelm Jurvelius

Heikki Jussila

Aappo Juurikka

(12. kesäkuuta 1891 Pudasjärvi – 30. marraskuuta 1929) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Aappo Juurikka ja Helena Honkonen. Juurikka työskenteli maanviljelijänä Pudasjärvellä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin muonitusaliupseeriksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella, Kämärällä ja Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet siirrettiin armeijan uudelleen järjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin. Armeijasta hän erosi 19. helmikuuta 1919 ja siirtyi viljelemään maata Pudasjärvelle. Hänet haudattiin Pudasjärvelle. Ylennykset: Aliupseeri 11. helmikuuta 1918, Varavääpeli 1. toukokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Matti Juurikka

(4. elokuuta 1891 Pudasjärvi – 28. joulukuuta 1953) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat torppari Matti Juurikka ja Kustaava Puolakanaho. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921–29 Jenny Margareeta Kinnusen kanssa, joka kuoli vuonna 1929, ja hän avioitui myöhemmin uudelleen Hilja Hauhelan kanssa. Juurikka työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 23. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 30. syyskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin edelleen siviilitöihin. Takaisin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja asettui työmieheksi Pudasjärvelle. Hänet haudattiin Pudasjärvelle. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Mikko Juvonen

(25. maaliskuuta 1895 Sortavala – 16. tammikuuta 1920) oli suomalainen jääkärivaravääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Heikki Juvonen ja Anna Ahonen. Juvonen kävi kansakoulun ja työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 12. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Juvonen saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin muonitusaliupseeriksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa. Sisällissodan jälkeen hänet määrättiin armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, jossa hän toimi kuormastoaliupseerina eri komppanioissa. Hänet siirrettiin 19. marraskuuta 1918 Karjalan ratsujääkärirykmenttiin ja 15. maaliskuuta 1919 alkaen Viipurin rykmenttiin. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 13. heinäkuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Jääkärimerkki.

Tauno Aleksander Juvonen

Yrjö Arvo Jyränkö

Erik Arvid Jåfs

(1. joulukuuta 1893 Sulva – 4. toukokuuta 1971) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Simon Erik Häggback (ent. Jåfs) ja Olivia Enholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Aili Lydia Hjortin kanssa. Jåfs kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja työskenteli maanviljelijänä Sulvassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin 11. helmikuuta 1917 Altonan työosastoon ja laskettiin edelleen siviilitöihin. Jåfs palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 29. marraskuuta 1918 ja työskenteli sen jälkeen työmiehenä ja maanviljelijänä Sulvassa ja Mustasaaressa. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Bernhard Jämsén

(14. kesäkuuta 1894 Sumiainen – 9. helmikuuta 1957) oli suomalainen jääkärivääpeli. Hänen vanhempansa olivat työmies Gabriel Jämsén ja Maria Rossi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Hilja Margareta Kohtaniemen kanssa. Jämsén työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Jämsén saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) aliupseeriksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin kuormastoaliupseeriksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella, Rajamäellä, Tarpilassa ja Raivolassa.

Jämsén palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, mistä muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2. Armeijasta hän erosi sitoutumisajan täytyttyä 11. helmikuuta 1919 ja muutti Suolahteen missä työskenteli työmiehenä ja myöhemmin pienviljelijänä. Armeijakoulutusta hän sai Hevoshoitokurssilla, jonka hän suoritti Viipurissa vuonna 1918. Talvisotaan Jämsén osallistui kuormasto- ja eläinlääkintävääpelinä Jalkaväenkoulutuskeskus 3:ssa ja myöhemmin Erillis-Pataljoona 3:ssa osallistuen taisteluihin Viipurinlahdella. Hänet kotiutettiin talvisodan jälkeen ja hän jatkoi tilansa viljelyä Suolahdessa. Tilanhoidon ohella hän työskenteli myös Rauma Oy:lle, Raahe Oy:lle sekä Serlachius Oy:lle. Vuonna 1946 hän muutti Kuortaneelle ja jatkoi pienviljelijänä. Hänet haudattiin Kuortaneen kirkonkylään. Ylennykset: aliupseeri 11. helmikuuta 1918, varavääpeli 20. elokuuta 1918. Kunniamerkit: Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera, Vapaudenmitali 2. lk; Vapaussodan muistomitali soljen kera, Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi, Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali.

Niilo Johannes Juhonpoika Jämsä

Joakim (Ade) Järvi

Eino Ilmari Järvinen

Kustaa Adolf Järvinen

Lauri Fredrik Järvinen

(6. lokakuuta 1897 Orivesi – 26. toukokuuta 1948) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat työmies Matti Järvinen ja Loviisa Hermannintytär. Tämä oriveteläinen työmies liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. toukokuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja sieltä hänet siirrettiin edelleen Altonan työosastoon 7. helmikuuta 1917, mistä hänet laskettiin siviilitöihin syyskuussa 1917. Järvinen palasi sisällissodan jälkeen Suomeen marraskuussa 1918 ja toimi sen jälkeen työmiehenä Hämeessä ja vuodesta 1932 alkaen Helsingissä. Kunniamerkit: Jääkärimerkki.

Uuno Elias Järvinen

Heikki Jääskeläinen

Johan Aleksander Jääskeläinen

(10. syyskuuta 1891 Helsinki – 27. elokuuta 1949 New Farm Queensland Australia) oli suomalainen jääkäri. Hänen vanhempansa olivat vaatturi David Jääskeläinen ja Viia Lahtinen. Jääskeläinen kävi kansakoulun ja työskenteli kirjansitojana Helsingissä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 5. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 16. maaliskuuta 1916 hänellä todetun sairauden vuoksi pataljoonan täydennysjoukkoon, mistä hänet laskettiin edelleen siviilitöihin. Takaisin Suomeen hän palasi sisällissodan jälkeen heinäkuussa 1918 ja työskenteli sen jälkeen ensin kirjansitojana ja myöhemmin merimiehenä. Myöhemmin hän muutti siirtolaiseksi Australiaan, jonka kansalaisuusen hän sai Sidneyssä vuonna 1941. Hänet haudattiin Australiaan, New Farm, Queensland, Lutwychen hautausmaalle.

Matti Jääski

Lähteet

• A. Wegelius, Suomen leijona ja Saksan kotka, WSOY Porvoo 1938.
• Jernström, E. (toim.): Jääkärit maailmansodassa. Helsinki: Sotateos Oy, 1933. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1
• Lackman, Matti: Jääkärimuistelmia. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13498-1
• Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X
• Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1
• Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. Teoksella ei ole ISBN:a.
• Jaakko Suomalainen, Johannes Sundvall, Emerik Olsoni, Arno Jaatinen toim. Suomen Jääkärit, elämä ja toiminta sanoin ja kuvin osa 1 ja 2, Osakeyhtiö sotakuvia Kuopio 1933
• Aarne Sihvo, Kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
• A. Wegelius, Aseveljet 1 ja 2, WSOY Porvoo 1924
• Heikki Nurmio ja Leonard Grandell toim. Viipurin valloitus kenraalimajuri Wilkmanin armeijaryhmän toiminta. Kustannusosakeyhtiö Ahjo Helsinki 1919
• Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja Genos 54(1983), s. 18–22. Koonnut ulkoasiainneuvos Åke Backström.
• Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975, ISBN 951-99046-9-7
• Keskipohjalaisia elämäkertoja. Kokkola, 1995.
• Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng, Soikkeli: Suomen vapaussota I–VI Otava Helsinki 1920–1925.
• Pekkola, Auer: Kalterijääkärit I–III, Wsoy Porvoo 1930.
• Toim. Kai Donner, Th. Svedlin ja Heikki Nurmio, Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• N. V. Hersalo, Suojeluskuntain historia I–III, Hata Oy Vaasa 1966.
• Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.