Heikki Jussila (jääkäri)
Heikki Jussila (14. kesäkuuta 1887 Haukipudas - 7. marraskuuta 1941) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Matti Jussila ja Maria Kristiina Jämsä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Nanni Olga Marttilan kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussila kävi kansakoulun, maamieskoulun ja Haapaveden kansanopiston vuosina 1908–1909 sekä suoritti yksityisesti viidennen luokan vuonna 1925 ja seitsemännen luokan vuonna 1935 Oulun yhteislyseossa. Hän suoritti sotilasohjaajakurssit vuosina 1921, 1922 ja 1923 ja taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1925 sekä komentajakurssin vuonna 1928 Suojeluskuntain päällystökoulussa.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussila oli mukana jääkärien värväystoiminnassa ennen liittymistään itsekin vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 21. helmikuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 17. joulukuuta 1916, josta hänet komennettiin Saksan yleisesikunnan järjestämille räjäytyskursseille. Takaisin komppaniaansa hän palasi 20. toukokuuta 1917.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussila saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja osallistui sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussila palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana Kaartin jääkäripataljoonan 4. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 2. syyskuuta 1918 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön ja hänet sijoitettiin 15. marraskuuta 1918 alkaen paikallispäälliköksi Haukiputaan suojeluskuntaan, mistä hänet määrättiin 1. huhtikuuta 1920 alkaen sotilasohjaajaksi Oulun suojeluskuntapiiriin. Hän hoiti useasti Oulussa piiripäällikön tehtäviä kunnes 1. joulukuuta 1925 hänet nimitettiin edellä mainittuun tehtävään. Armeijassa hän oli komennettuna 5. maaliskuuta 1937 – 4. maaliskuuta 1938 Keski-Suomen rykmentissä, missä hän toimi aluksi aliupseerikoulun johtajana ja hoiti 1. tammikuuta 1934 alkaen 2. pataljoonan komentajan tehtäviä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jussila osallistui talvisotaan Oulun suojeluskuntapiirin päällikkönä ollen samalla myös Oulun lohkon komentajana. Myöhemmin hän toimi Kymijokilaakson linnoitustöiden suunnittelijana ja Osasto Jussilan komentajana Utin lohkolla ja myöhemmin Uuraan alalohkolla. Vielä talvisodan lopulla hänet siirrettiin kenttälinnoitustöiiden johtajaksi Säkkijärvelle.[2]
Välirauhan aikana hän toimi Hangon lohkolla Prästkullan alalohkon komentajana, mistä hänet siirrettiin Oulun suojeluskuntapiirin komentajaksi ja toimi komentajana aina jatkosodan puhkeamiseen saakka. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin ensin 3. divisioonan ja divisioona J:n erikoiskäyttöön, josta hänet siirrettiin komentajan viransijaiseksi Jalkaväkirykmentti 53:n 2. pataljoonaan. Lopulta hänet siirrettiin komentajaksi Sissipataljoona 3:een ja osallistui taisteluihin Kiestingissä ja Sohjanassa, missä hänen kohtalokseen tuli kaatua taistelussa 7. marraskuuta 1941. Hänet haudattiin Oulun sankarihautaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
         |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.