Antti Junkkari
Antti Junkkari (9. elokuuta 1886 Räisälä - 25. huhtikuuta 1970) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Tuomas Junkkari ja Anna Javanainen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Laina Katri Läheniemen kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkari kävi kansakoulun ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkari työskenteli maanviljelijänä Räisälässä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 17. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkari saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) vänrikiksi ylennettynä jääkärien pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Suomen sisällissotaan hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 4. Jääkärirykmentin 8. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Raudussa ja itärajalla.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkari palveli sisällissodan jälkeen joukkueenjohtajana 4. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 4:ssä, joka tunnettiin myöhemmin ensin nimellä Jääkäripataljoona n:o 2 ja myöhemmin Pohjolan jääkäripataljoona. Armeijasta hän erosi 16. lokakuuta 1918 ja siirtyi sen jälkeen viljelemään maata Räisälään.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Junkkari osallistui talvisotaan 5. Kuormastokomppanian päällikkönä ja osallistui sotatoimiin Karjalankannaksella. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 38. Polttoaineosaston päälliköksi, josta hänet siirrettiin myöhemmin Käkisalmen ilmasuojelu-alueen 1006. Ilmasuojelukomppanian päälliköksi, mistä hänet siirrettiin vuonna 1942 edelleen päälliköksi 1721. Ilmasuojelukomppaniaan. Ilmasuojelutehtävistä hänet kotiutettiin vielä vuonna 1942, mutta hän joutui muuttamaan evakkona sotien jälkeen Lohjalle sieltä hankkimalleen tilalle. Hänet haudattiin Lohjalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.