Ero sivun ”Ilkka Kanerva” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Kirjoitusvirhe korjattu
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisovelluksesta 
→‎Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa: jäsentelyä uraan väliotsikoin.
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 40: Rivi 40:


== Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa ==
== Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa ==
=== 1975–2003 ===
Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen kansanedustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975. Eduskunnassa nähtiin nuoremman polven nousu suurten ikäluokkien astuessa hallitseviin asemiin. Vuonna 1987 kokoomus nousi hallitukseen 21 vuoden tauon jälkeen ja Kanerva nimitettiin [[ministeri]]ksi Harri [[Holkerin hallitus|Holkerin hallitukseen]]. Vuoteen 1990 Kanerva toimi ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksen vallan aikana hän hoiti ministerintehtäviä lisäksi myös [[valtiovarainministeriö]]ssä, jossa hänen vastuualueenaan oli hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen [[liikenneministeri]]nä Kanerva toimi vuosina 1990–1991.
Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen kansanedustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975. Eduskunnassa nähtiin nuoremman polven nousu suurten ikäluokkien astuessa hallitseviin asemiin. Vuonna 1987 kokoomus nousi hallitukseen 21 vuoden tauon jälkeen ja Kanerva nimitettiin [[ministeri]]ksi Harri [[Holkerin hallitus|Holkerin hallitukseen]]. Vuoteen 1990 Kanerva toimi ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksen vallan aikana hän hoiti ministerintehtäviä lisäksi myös [[valtiovarainministeriö]]ssä, jossa hänen vastuualueenaan oli hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen [[liikenneministeri]]nä Kanerva toimi vuosina 1990–1991.


Keskustalaisen [[Ahon hallitus|Esko Ahon hallituksen]] noustua valtaan [[Suomen 1990-luvun alun lama|1990-luvun alun laman]] aikaan hän toimi [[työministeri]]nä vastaten samalla myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa päätyttyä Kanerva toimi [[Suomen pankki]]a ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.
Keskustalaisen [[Ahon hallitus|Esko Ahon hallituksen]] noustua valtaan [[Suomen 1990-luvun alun lama|1990-luvun alun laman]] aikaan hän toimi [[työministeri]]nä vastaten samalla myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa päätyttyä Kanerva toimi [[Suomen pankki]]a ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.


=== 2003–2008 ===
Kokoomuksen jäätyä [[Vanhasen I hallitus|Matti Vanhasen I hallituksesta]] oppositioon Kanerva valittiin eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tehtävää koko vaalikauden. Kokoomuksen oltua [[eduskuntavaalit 2007|vuoden 2007 eduskuntavaalien]] voittaja saaden 10 lisäpaikkaa Kanervasta tuli [[Vanhasen II hallitus|Vanhasen II hallituksen]] [[ulkoasiainministeri]] [[19. huhtikuuta]] [[2007]] alkaen.
Kokoomuksen jäätyä [[Vanhasen I hallitus|Matti Vanhasen I hallituksesta]] oppositioon Kanerva valittiin eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tehtävää koko vaalikauden. Kokoomuksen oltua [[eduskuntavaalit 2007|vuoden 2007 eduskuntavaalien]] voittaja saaden 10 lisäpaikkaa Kanervasta tuli [[Vanhasen II hallitus|Vanhasen II hallituksen]] [[ulkoasiainministeri]] [[19. huhtikuuta]] [[2007]] alkaen.


Rivi 54: Rivi 56:
Kanervan ulkoministerikauden tärkein{{lähde|382017}} ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentti [[Tarja Halonen|Tarja Halosen]] päätös Suomen liittämisestä [[Nato]]n nopean toiminnan [[NRF]]-joukkoihin maaliskuussa 2008.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://yle.fi/uutiset/24h/id84679.html | Julkaisu =Yle.fi | Julkaisija=YLE Uutiset | Nimeke =Suomi mukaan Naton NRF-joukkoihin|Ajankohta= 7.3.2008|Viitattu = 24.3.2008}}</ref> Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Presidentti Halonen: "Ei perustetta liittyä Natoon" | Tekijä = Vesikansa, Jarkko | Julkaisu = Suomen Kuvalehti | Vuosi = 2007 | Numero = 47 | www = http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/presidentti-halonen-ei-perustetta-liittya-natoon/ | Ajankohta = 22.11.2007 | Viitattu = 16.3.2015}}</ref>
Kanervan ulkoministerikauden tärkein{{lähde|382017}} ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentti [[Tarja Halonen|Tarja Halosen]] päätös Suomen liittämisestä [[Nato]]n nopean toiminnan [[NRF]]-joukkoihin maaliskuussa 2008.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://yle.fi/uutiset/24h/id84679.html | Julkaisu =Yle.fi | Julkaisija=YLE Uutiset | Nimeke =Suomi mukaan Naton NRF-joukkoihin|Ajankohta= 7.3.2008|Viitattu = 24.3.2008}}</ref> Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Presidentti Halonen: "Ei perustetta liittyä Natoon" | Tekijä = Vesikansa, Jarkko | Julkaisu = Suomen Kuvalehti | Vuosi = 2007 | Numero = 47 | www = http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/politiikka/presidentti-halonen-ei-perustetta-liittya-natoon/ | Ajankohta = 22.11.2007 | Viitattu = 16.3.2015}}</ref>


=== Tekstiviestikohu ===
{{pääartikkeli|[[Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu]]}}
Alkuvuodesta 2008 [[Johanna Tukiainen]] vuosi Kanervan lähettämien tekstiviestien sisällön julkisuuteen. [[Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu|Tekstiviestikohun]] myötä valtiovarainministeri ja kokoomuksen puoluejohtaja [[Jyrki Katainen]] ilmoitti 1. huhtikuuta 2008, ettei Kanerva voi enää jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä.<ref name="hs20080401">{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/95liV | Nimeke = Katainen liikuttui kertoessaan Kanervan erottamisesta | Julkaisu = HS.fi | Selite = Arkistoitu sivu | Ajankohta = 1.4.2008 | Viitattu = 16.3.2015}}</ref> Kanerva erosi virastaan kolme päivää myöhemmin 4. huhtikuuta 2008 ja hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin [[Alexander Stubb]].<ref name="um20080404">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=125075&nodeid=15145&culture=fi-FI | Nimeke = Alexander Stubb ulkoministeriksi | Selite = Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008 | Ajankohta = 4.4.2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ulkoasiainministeriö | Viitattu = 4.4.2008}}</ref>
Alkuvuodesta 2008 [[Johanna Tukiainen]] vuosi Kanervan lähettämien tekstiviestien sisällön julkisuuteen. [[Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu|Tekstiviestikohun]] myötä valtiovarainministeri ja kokoomuksen puoluejohtaja [[Jyrki Katainen]] ilmoitti 1. huhtikuuta 2008, ettei Kanerva voi enää jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä.<ref name="hs20080401">{{Verkkoviite | Osoite = http://archive.is/95liV | Nimeke = Katainen liikuttui kertoessaan Kanervan erottamisesta | Julkaisu = HS.fi | Selite = Arkistoitu sivu | Ajankohta = 1.4.2008 | Viitattu = 16.3.2015}}</ref> Kanerva erosi virastaan kolme päivää myöhemmin 4. huhtikuuta 2008 ja hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin [[Alexander Stubb]].<ref name="um20080404">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.formin.fi/Public/default.aspx?contentid=125075&nodeid=15145&culture=fi-FI | Nimeke = Alexander Stubb ulkoministeriksi | Selite = Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008 | Ajankohta = 4.4.2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Ulkoasiainministeriö | Viitattu = 4.4.2008}}</ref>


===2008– ===
Vuonna 2014 Kanerva valittiin [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous|Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen]] presidentiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288709315629.html | Nimeke = Ilkka Kanerva Etyjin yleiskokouksen presidentiksi | Ajankohta = 2.7.2014 | Julkaisija = Ilta-sanomat | Viitattu = 2.7.2014}}</ref>
Vuonna 2014 Kanerva valittiin [[Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokous|Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen]] presidentiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288709315629.html | Nimeke = Ilkka Kanerva Etyjin yleiskokouksen presidentiksi | Ajankohta = 2.7.2014 | Julkaisija = Ilta-sanomat | Viitattu = 2.7.2014}}</ref>


Versio 3. helmikuuta 2018 kello 00.00

Ilkka Kanerva
[[Tiedosto:|250px|Ilkka Kanerva 2016]]
Ilkka Kanerva 2016
Pääministerin sijainen
Ahon hallitus
26.4.1991–23.8.1991
Edeltäjä Pertti Paasio
Seuraaja Pertti Salolainen
Suomen ulkoasiainministeri
Vanhasen II hallitus
19.4.2007–4.4.2008[1]
Edeltäjä Erkki Tuomioja
Seuraaja Alexander Stubb
Suomen työministeri
Ahon hallitus
26.4.1991–13.4.1995[1]
Edeltäjä Matti Puhakka
Seuraaja Liisa Jaakonsaari
Suomen liikenneministeri
Holkerin hallitus
28.8.1990–26.4.1991[1]
Edeltäjä Raimo Vistbacka
Seuraaja Ole Norrback
Kansanedustaja
27.9.1975–[2]
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Varsinais-Suomen vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt28. tammikuuta 1948 (ikä 76)[2]
Lokalahti[2]
Tiedot
Puolue Kokoomus[2]
Koulutus Valtiotieteiden maisteri (1980)
Aiheesta muualla
www.ike.fi

Ilkka Armas Mikael Kanerva (s. 28. tammikuuta 1948 Lokalahti) on suomalainen kokoomuslainen poliitikko, joka on toiminut kolmen hallituksen ministerinä. Kanerva on ollut kansanedustaja vuodesta 1975 alkaen ja kansanedustajapäivinä laskettuna pisimpään eduskunnassa istunut poliitikko.[2]

Kanerva valmistui 1980 valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta. Eduskuntaan hän nousi 1975 kokoomuksen listoilta oltuaan tätä ennen Kokoomuksen Nuorten Liiton puheenjohtaja vuodesta 1972 vuoteen 1976. Samana vuonna 1975 eduskuntaan kohonneen vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilän jäätyä pois eduskunnasta Kanerva on vuoden 2011 vaaleista eteenpäin yksinään nykyisen eduskunnan pitkäaikaisin kansanedustaja.[3] Kanerva sai ministerin arvon vuonna 2017.[4]

Nuorisopoliitikkona

Kokoomuksen Nuorten Liiton johdossa toimiessaan Kanerva oli tämän sekä keskustapuolueeseen että Neuvostoliittoon suhteita rakentaneen järjestön puheenjohtaja. Hän kuului liiton vasemmistosiipeen. Kokoomusnuorissa käytiin tuolloin sisäisiä kiistoja siitä, tulisiko Kanervan johtaman KNL:n liittyä Suomen Rauhanpuolustajiin. Kanervan linjaa vastassa oli tuolloin toisen kokoomuslaisen nuorisopoliitikon Ben Zyskowiczin "maltillisen oikeiston" oppositio, joka sai lopulta kiistassa voiton, eikä KNL:n jäsenyys toteutunut.[5]

Tultuaan valituksi eduskuntaan 1975 Kanerva jätti KNL:n puheenjohtajuuden viran seuraavana vuonna.

Ura eduskunnassa ja valtioneuvostossa

1975–2003

Ilkka Kanerva nousi eduskuntaan Kansallisen kokoomuksen kansanedustajaksi 27-vuotiaana vuonna 1975. Eduskunnassa nähtiin nuoremman polven nousu suurten ikäluokkien astuessa hallitseviin asemiin. Vuonna 1987 kokoomus nousi hallitukseen 21 vuoden tauon jälkeen ja Kanerva nimitettiin ministeriksi Harri Holkerin hallitukseen. Vuoteen 1990 Kanerva toimi ministerinä valtioneuvoston kansliassa. Holkerin hallituksen vallan aikana hän hoiti ministerintehtäviä lisäksi myös valtiovarainministeriössä, jossa hänen vastuualueenaan oli hallinnon kehittäminen. Holkerin hallituksen liikenneministerinä Kanerva toimi vuosina 1990–1991.

Keskustalaisen Esko Ahon hallituksen noustua valtaan 1990-luvun alun laman aikaan hän toimi työministerinä vastaten samalla myös hallinnon kehittämisestä. Näiden ministerikausiensa päätyttyä Kanerva toimi Suomen pankkia ohjaavan eduskunnan pankkivaltuuston puheenjohtajana vuosina 1995–2003.

2003–2008

Kokoomuksen jäätyä Matti Vanhasen I hallituksesta oppositioon Kanerva valittiin eduskunnan 2. varapuhemieheksi. Hän hoiti tehtävää koko vaalikauden. Kokoomuksen oltua vuoden 2007 eduskuntavaalien voittaja saaden 10 lisäpaikkaa Kanervasta tuli Vanhasen II hallituksen ulkoasiainministeri 19. huhtikuuta 2007 alkaen.

Ilkka Kanerva ja Condoleezza Rice.

Vanhasen toisen hallituksen aikana ulkopoliittiset painotukset muuttuivat. Pääministeri Vanhanen, puolustusministeri Jyri Häkämies ja Kanerva vierailivat nopeaan tahtiin Yhdysvalloissa tapaamassa virkaveljiään, Kanerva kahteen kertaan. Kanerva tapasi Yhdysvaltain ulkoministerin Condoleezza Ricen Washingtonissa ensimmäisen kerran 11. kesäkuuta 2007[6] ja uudelleen helmikuussa 2008[7]. Entinen Suomen Yhdysvaltain suurlähettiläs Richard Müller arvosteli ankarasti Suomen poliittisen johdon onnistumista sekä sisällön että esitystavan osalta ja piti vierailuja lähinnä imagonrakennuksena.[8]

Vuonna 2008 Suomi toimi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n puheenjohtajamaana ja ulkoministeri Ilkka Kanerva ETYJ:n puheenjohtajana. Tehtävä oli haasteellinen, sillä järjestön toiminnan arvioitiin olevan vaikeuksissa.[9][10] Kanerva ei onnistunut sopimaan Venäjän presidentinvaalien tarkkailusta syntynyttä kiistaa, eivätkä ETYJ:n vaalitarkkailijat lähteneet Venäjälle.[11] ETYJ arvovalta rapisi myös vaalitarkkailun vuoksi Georgian ja Armenian presidentinvaalien aikana. ODIHR tunnusti vaalit rehellisiksi, vaikka maiden oppositio oli eri mieltä ja protestoi epärehellisinä pitämiään vaalituloksia vastaan kuukausia. Protestit päättyivät ainakin Armeniassa verilöylyyn hallituksen puuttuessa mielenosoituksiin.

Kanervan ulkoministerikauden tärkeinlähde? ulkopoliittinen linjaus oli hallituksen ja tasavallan presidentti Tarja Halosen päätös Suomen liittämisestä Naton nopean toiminnan NRF-joukkoihin maaliskuussa 2008.[12] Tasavallan presidentti ei hakenut avointa konfliktia hallituksen kanssa, vaikka onkin aiemmin kritisoinut lähentymistä Natoon.[13]

Tekstiviestikohu

Pääartikkeli: Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu

Alkuvuodesta 2008 Johanna Tukiainen vuosi Kanervan lähettämien tekstiviestien sisällön julkisuuteen. Tekstiviestikohun myötä valtiovarainministeri ja kokoomuksen puoluejohtaja Jyrki Katainen ilmoitti 1. huhtikuuta 2008, ettei Kanerva voi enää jatkaa ulkoasiainministerin tehtävässä.[14] Kanerva erosi virastaan kolme päivää myöhemmin 4. huhtikuuta 2008 ja hänen seuraajakseen ulkoministeriksi nimitettiin Alexander Stubb.[15]

2008–

Vuonna 2014 Kanerva valittiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarisen yleiskokouksen presidentiksi.[16]

Kanerva ohitti 16. syyskuuta 2017 Johannes Virolaisen pisimpään eduskunnassa istuneena poliitikkona. Hänellä tuli täyteen 15 331 päivää kansanedustajana.[17]

Muu julkinen toiminta

Kanerva oli tasavallan presidentin valitsijamies vuosina 1978, 1982 ja 1988.

Paikallispolitiikassa Kanerva on toiminut kymmenen kautta Turun kaupunginvaltuustossa vuodesta 1972 ja Varsinais-Suomen liiton puheenjohtajana vuodesta 1995. Lokakuun 2008 kunnallisvaaleissa Kanerva sai yli 3 000 ääntä, mikä oli ylivoimaisesti eniten Turussa. Lokakuun 2012 kunnallisvaaleissa hän sai 1 627 ääntä[18] siitä huolimatta, ettei hän lainkaan kampanjoinut vaaleissa.[19]

Yleisurheilumaailmassa Kanerva on nähty aktiivitoimijana. Hän on ollut Suomen olympiakomitean varapuheenjohtajana 1993-2008 ja johtanut Helsingin vuonna 2005 pidettyjen yleisurheilun MM-kisojen järjestelytoimikuntaa. Vuoden 1996 Atlantan kesäolympialaisissa Kanerva toimi Suomen joukkueen johtajana. Kansainvälisen yleisurheiluliiton hallituksen jäsen hän oli vuosina 2003–2011.[20] Kanerva otti osaa yleisurheilukisoihin 1960-luvun lopulla kilpaillen Lokalahden Leiskun riveissä.[21]

Kanerva on Turku Energia Oy hallituksen varapuheenjohtaja[22] ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy hallituksen varapuheenjohtaja[23].

Sotilasarvoltaan Kanerva on reservin majuri (2007).[2]

Yksityiselämä

Ilkka Kanervan yksityiselämä on usein noussut näyttäviin lehtiotsikoihin saakka. Kanervalla on naistenmiehen maine, ja hän tuntee useita naispuolisia julkisuuden henkilöitä.[24][25] Ilkka Kanerva erosi vaimostaan Karinista 1985.[26] Vuodesta 1999 hän on seurustellut Turussa asuvan Elina Kiikon kanssa.[27] He kihlautuivat toukokuussa 2011.[28] Kanervalla on kaksi tytärtä.[29]

1980-luvun lopulla Kanerva seurusteli laulaja Paula Koivuniemen kanssa,[30] minkä arvellaan vaikuttaneen siihen, että häntä ei valittu Kokoomuksen puheenjohtajaksi.[26] Kun Kanerva oli työministeri, hänen suhteensa mallitoimiston johtajan Laila Snellmanin, toimittaja Pauliina Lunnan ja Katriina Wuoriston kanssa herättivät huomiota, kun työttömyys maassa nousi samaan aikaan ennätyslukemiin.[26] Vuonna 1994 työministeri Kanerva valittiinkin Suomen turhimmaksi julkkikseksi.[26]

Taiteilija Maija Tuurna on kertonut, että Kanerva lähestyi häntä romanttisessa mielessä 1990-luvun lopulla ja Kanerva lupasi ostaa Tuurnan tauluja eduskuntaan.[26] Maaliskuussa 2008 Kanerva sanoi, että ei muistanut Tuurnaa, mutta pyysi silti anteeksi, jos oli tätä loukannut. Myöhemmin Tuurna kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että otsikot olivat liioiteltuja.[31] Kesäkuussa 2011 7 päivää -lehti kertoi Ilkka Kanervan seurustelleen tai olleen "hyvä ystävä" yhdeksän vuotta brasilialaisen Valeria de Sousa-Karhuvaaran kanssa.[32]

Tekstiviestikohut

Pääartikkeli: Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu

Vuonna 2001 nousi kohu Kanervan suhteesta Jasmin Mäntylään,[33] ja vuonna 2005 Kanerva, silloinen eduskunnan varapuhemies, lähetti lukuisia tekstiviestejä Marika Fingerroosille.[34] Hän on lähettänyt viestejä myös valokuvamalleille Anne-Mari Bergille ja Linda Sonntagille sekä vaatesuunnittelija Olivia Kortelaiselle.[35] Bergille Kanerva tarjosi lisäksi töitä yleisurheilun MM-kilpailujen palkintojenjaossa. Samana vuonna Ilkka Kanerva toi seuralaisekseen Linnan itsenäisyyspäivän juhliin ensi kertaa Elina Kiikon.[36] Kevään 2008 Kanervan–Tukiaisen tekstiviestikohu johti Kanervan eroon ulkoministerin tehtävästä.

Toukokuussa 2010 uutisoitiin, että Kanerva oli lähettänyt noin sata tekstiviestiä baarissa tapaamalleen parikymppiselle helsinkiläisnaiselle.[37] Kesäkuussa 2010 7 päivää -lehti kertoi Kanervan lähetelleen vihjaileviksi tulkittuja Facebook-viestejä 16-vuotiaalle tytölle. Kanerva kertoi hakeutuneensa ammattiauttajan pariin toimintansa johdosta ja esitti julkisen anteeksipyynnön henkilöille, joita on jollain tavalla loukannut.[38][39]

Lahjussyyte

Ilkka Kanerva sai vuoden 2012 tammikuussa syytteen törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Hovioikeus vapautti Kanervan syytteistä 2013. Syyttäjä haki valituslupaa tuomioon, mutta sitä ei myönnetty, joten hovioikeuden vapauttava tuomio jää voimaan. Lahjussyyte liittyi vuonna 2008 pidettyyn Kanervan 60-vuotisjuhlaan, jota Nova Kiinteistökehitys tuki 17 000 eurolla, nämä rahat Kanerva oli myöhemmin palauttanut. Ilkka Kanerva toimi Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen puheenjohtajana ja syytteen mukaan Kanerva olisi siinä asemassa voinut vaikuttaa kauppakeskusten sijoittamiseen maakunnassa. Syytteessä epäiltiin Kanervan saaneen huomattavia etuja suuria kauppakeskuksia Varsinais-Suomeen suunnitelleilta yhtiöiltä. Näitä yhtiöitä edustaneet Kyösti Kakkonen, Toivo Sukari ja Tapani Yli-Saunamäki saivat syytteen lahjuksen antamisesta. Syyttäjän laskelmien mukaan Kanervan saama rikoshyöty olisi ollyt yhteensä yli 50 000 euroa, josta osa olisi ollut vaalitukea ja osa tukea syntymäpäiväjuhlaan.[40] Eduskuntavaaleissa 2007 Sukarin ja Kakkosen Kehittyvien maakuntien Suomi rahoitti Kanervan kampanjaa 10 000 eurolla.[41]

Oikeudenkäynti alkoi valmisteluistunnolla 9. kesäkuuta 2011 Helsingin käräjäoikeudessa. Valtakunnansyyttäjä vaati Kanervalle vähintään kahden vuoden vankeusrangaistusta törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta joko tahallaan tai tuottamuksellisesti sekä rikoshyödyn korvaamista valtiolle. Liikemiehille vaaditut tuomiot vaihtelivat seitsemästä kuukaudesta yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden pituisiin vankeusrangaistuksiin. Sekä Kanerva että muut syytetyt kiistivät syyllistyneensä rikoksiin. Heidän mukaansa kyse ei ollut lahjonnasta vaan sallitusta poliittisen toiminnan tukemisesta.[42]

Kanerva tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja menettämään julkiset luottamustehtävänsä törkeästä lahjuksen ottamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta. Kyösti Kakkosen syyte hylättiin ja Sukari sai ehdollisen tuomion. Muiden syytettyjen osalla jutussa oli myös muita syytteitä koskien Nova-yhtiöiden konkurssirikoksia, mahdollista lahjontaa Rovaniemen moottorikelkkatehdashankkeessa ja Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistyksen epäselvyyksiä.[43] Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen Kanerva jätti Varsinais-Suomen liiton maakuntahallituksen jäsenyyden.[44] Hän kertoi kuitenkin valittavansa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen,[45] joka vapautti Kanervan kaikista syytteistä 27. kesäkuuta 2013.[46] Apulaisvaltakunnansyyttäjä haki korkeimmalta oikeudelta valituslupaa tuomioihin, mutta korkein oikeus hylkäsi hakemuksen.[47]

Lähteet

  1. ↑ a b c Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917 Valtioneuvosto. Viitattu 16.3.2015.
  2. ↑ a b c d e f Ilkka Kanerva Suomen kansanedustajat. 3.6.2010. Eduskunta. Viitattu 5.7.2010.
  3. ↑ Pitkäaikaisimmat kansanedustajat Edustajamatrikkeli, Eduskunta.
  4. ↑ Ilkka Kanerva, Seppo Kääriäinen ja Matti Ahde saivat ministerin arvonimen Verkkouutiset Kotima. Verkkouutiset. Viitattu 16.6.2017.
  5. ↑ Kai Hirvasnoro: Taistelupari Zyskowicz-Kanerva: Porvarien taistelu suomettumisesta. Kansan Uutisten Viikkolehti, 2004. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Ulkoministeri Kanerva ja Condoleezza Rice tapasivat Washingtonissa 11.6.2007. Suomen suurlähetystö, Washington. Viitattu 5.7.2010.
  7. ↑ Ricen tavannut Kanerva kehui maiden suhteita (Internet Archive) Helsingin Sanomat. 11.2.2008. Viitattu 17.11.2014.
  8. ↑ Suomen poliittinen johto epäonnistui Washingtonissa - Ulkopoliittisten tavoitteiden esitys ja sisältö kangertelevat pahasti 4.3.2008 1:31:47. Turun Sanomat. [vanhentunut linkki]
  9. ↑ Vesikansa, Jarkko: Suomelle hankala Etyj-urakka. Suomen Kuvalehti, 2008, nro 1, s. 12–13. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.11.2014.
  10. ↑ Haltsonen, Eeva: ETYJ:in uskottavuus liukkaalle pinnalle Verkkouutiset. 11.1.2008. Viitattu 17.11.2014.
  11. ↑ Etyj torjui Venäjän sovintoesityksen (Internet Archive) Helsingin Sanomat. 5.2.2008. Viitattu 17.11.2014.
  12. ↑ Suomi mukaan Naton NRF-joukkoihin Yle.fi. 7.3.2008. YLE Uutiset. Viitattu 24.3.2008.
  13. ↑ Vesikansa, Jarkko: Presidentti Halonen: "Ei perustetta liittyä Natoon". Suomen Kuvalehti, 22.11.2007, nro 47. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2015.
  14. ↑ Katainen liikuttui kertoessaan Kanervan erottamisesta (Arkistoitu sivu) HS.fi. 1.4.2008. Viitattu 16.3.2015.
  15. ↑ Alexander Stubb ulkoministeriksi (Valtioneuvoston viestintäyksikkö, tiedote 93/2008) 4.4.2008. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Viitattu 4.4.2008.
  16. ↑ Ilkka Kanerva Etyjin yleiskokouksen presidentiksi 2.7.2014. Ilta-sanomat. Viitattu 2.7.2014.
  17. ↑ {{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005368231.html%7C Nimeke = Ilkka Kanervasta tuli tänään eduskunnassa pisimpään istunut kansanedustaja – 42 vuotta samassa työssä| Tekijä = Teija Sutinen & Juha-Pekka Laitinen| Julkaisu = HS.fi| Ajankohta = 16.9.2017| Julkaisija = Sanoma company| Viitattu = 17.9.2017}
  18. ↑ Vaalien suurin romahtaja ei olekaan Timo Soini, vaan tämä mies Iltasanomat.fi. 30.10.2012. Viitattu 16.3.2015.
  19. ↑ Kanerva ei kampanjoinut
  20. ↑ Ilkka Kanerva putosi IAAF:n hallituksesta Yle Urheilu. 25.8.2011. Viitattu 16.3.2015.
  21. ↑ Ilmetty Vaahteramäen Eemeli
  22. ↑ Turku Energian johtoryhmä ja hallitus
  23. ↑ HALLINTO
  24. ↑ Kanerva tekstiviesteissä: Millaiset alusvaatteet sulla on? MTV.fi. 7.3.2008. Viitattu 16.3.2015.
  25. ↑ Mtv3 uutiset
  26. ↑ a b c d e Kanervan naiset mediassa. Iltalehti, 2008, nro 14.3., s. 6.
  27. ↑ "Kirjoittelut ovat satuttaneet" 22.12.2007. Iltalehti.fi.
  28. ↑ Ilkka Kanerva ja Elina Kiikko kihloihin Iltalehti.fi. 10.5.2011. Viitattu 16.3.2015.
  29. ↑ Kansanedustajan kotisivu
  30. ↑ Kutsu Linnan juhliin on haluttu kortti vuosikymmenestä toiseen (Kuvassa Kanerva ja Koivuniemi Linnan juhlissa) Aamulehti.
  31. ↑ Hs.fi: Taiteilijan mukaan Kanerva ei käynyt käsiksi 17.3.2008
  32. ↑ Ilkka Kanerva ja brassikaunotar: 9 vuoden salasuhde!. 7 päivää, 2011.
  33. ↑ 7 päivää: Mäntylä, Jasmin
  34. ↑ YLE Areena: Ilkka Kanerva pahoittelee tekstiviestikohua vuonna 2005
  35. ↑ Iltalehti.fi
  36. ↑ Kanervan naiset mediassa. Iltalehti, 2008, nro 14.3., s. 7.
  37. ↑ http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1118589/nain-marika-tekstaili-ilkka-kanervan-kanssa---kohukaunotar-muistelee
  38. ↑ Kanerva on hakenut hoitoon, HS/IL
  39. ↑ Kanerva pyytää anteeksi käytöstään tekstiviestikohussa Yle.fi. 14.3.2008. Yle Uutiset. Viitattu 4.4.2008.
  40. ↑ Kansanedustaja Ilkka Kanervalle syyte törkeästä lahjuksen ottamisesta Helsingin Sanomat. 28.1.2011. Viitattu 28.1.2011.
  41. ↑ Tässä ovat Kehittyvien maakuntien Suomi -puolueen kansanedustajat Taloussanomat. 30.5.2008. Viitattu 4.12.2011.
  42. ↑ Syyttäjä vaatii Kanervalle vähintään kahta vuotta vankeutta Helsingin Sanomat. 9.6.2011. Viitattu 9.6.2011.
  43. ↑ Ilkka Kanervalle ehdollinen vankeustuomio lahjuksen ottamisesta, Yle.fi/uutiset, viitattu 18.4.2012
  44. ↑ Ilkka Kanerva jättää Varsinais-Suomen maakuntahallituksen Yle Uutiset 23.4.2012
  45. ↑ Kanerva: Tuntuu kuin olisi siivet leikattu pois Yle Uutiset. 18.4.2012. Viitattu 16.3.2015.
  46. ↑ Ari Mölsä: Ilkka Kanervan tuomio lahjusrikoksesta kaatui hovioikeudessa YLE Uutiset. 27.6.2013. Viitattu 27.6.2013.
  47. ↑ Korkein oikeus (KKO) on tänään antamallaan päätöksellä hylännyt valituslupahakemukset Nova-yhtiöihin liittyneessä rikosasiassa. Ilta-sanomat. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilkka Kanerva.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Ilkka Kanerva.
Edeltäjä:
Raimo Vistbacka 		Suomen liikenneministeri
1990−1991 		Seuraaja:
Ole Norrback
Edeltäjä:
Matti Puhakka 		Suomen työministeri
1991−1995 		Seuraaja:
Liisa Jaakonsaari
Edeltäjä:
Erkki Tuomioja 		Suomen ulkoasiainministeri
2007–2008 		Seuraaja:
Alexander Stubb
Edeltäjä:
Riitta Uosukainen 		Kokoomuksen edustaja eduskunnan puhemiehistössä
2003–2007 		Seuraaja:
Sauli Niinistö

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ilkka_Kanerva&oldid=17064785”