Tämä on hyvä artikkeli.

Suomen Sisu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen Sisu ry
Suomen-sisu logo.png
Perustettu 1998
Toimiala kansallismielinen yhdistys
Kotipaikka Helsinki
Puheenjohtaja Olli Immonen
Hallitus Teemu Lahtinen, Jenna Simula, Nuutti Hyttinen, Markku Svensk.[1]
Jäsenmäärä 1695 (2015)[2]
Sivusto suomensisu.fi

Suomen Sisu ry on vuonna 1998 perustettu suomalainen kansallismieliseksi itsensä kuvaava yhdistys.[3] Järjestön oman kuvauksen mukaan jäseniä ”yhdistää halu ylläpitää omaa identiteettiämme yhä globalisoituvassa ja sekoittuvassa maailmassa”. Yhdistyksen asialistalla on ollut etenkin toiminta ”maahanmuuton haitallisia vaikutuksia vastaan”.[4] Julkisuudessa Suomen Sisua on nimitetty äärioikeistolaisia ajatuksia esilletuovaksi, ja Suojelupoliisi pitää sitä äärioikeistolaisena järjestönä.[5][6] Järjestö on kiistänyt olevansa ääriryhmä.[7][8][9][5]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Suomen Sisun jäsenistä valittiin perussuomalaisten ehdokkaina kansanedustajiksi Juho Eerola, Jussi Halla-aho, James Hirvisaari (vuodesta 2013 muutos 2011) ja Olli Immonen. Immonen on järjestön puheenjohtaja vuodesta 2013.

Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sisun mukaan kansallismielisyys on aate, jonka mukaan jokaisen kansan ja kulttuurin olemassaolo on itseisarvo ja maailmanlaajuinen kulttuurinen monimuotoisuus säilyttämisen arvoista. Järjestön mukaan tästä seuraa se, että kansallismieliset kannattavat kansallisvaltioiden itsenäisyyttä suhteessa ylikansallisiin järjestöihin, vastustavat kapitalismin ja sosialismin ylivaltaa maailmassa sekä ”niin monikulttuurisuutta kuin kansojen pirstomista ideologisten dogmien edellyttämiin vallasta keskenään taisteleviin ryhmiin”. Järjestön mukaan yhteiskunta tarvitsee yhteisyyden tunnetta, yhteisiä arvoja ja perinteitä. Liiallisen ja vääränlaisen maahanmuuton seurauksena yhteiskunta pirstoutuu. Järjestön mukaan monikulttuuriset valtiot ovat eri yhteisöistä muodostuvia sekakulttuureja, toisin kuin yhtenäiset kansallisvaltiot. Jos ”kansainvaelluksen” vauhti on suurempi kuin kaukaisesta kulttuurista uuteen maahan muuttavien kotoutumisen vauhti, ”ei yhteiskunnan yhtenäisyys ja sitä kautta toimivuus ole enää taattua”.[10]

Suomen Sisu sanoo olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton. Johdon mukaan järjestön jäsenet edustavat eri puolueita pois lukien ruotsalainen kansanpuolue (vuonna 2013).[11][10] Järjestö on ajanut Suomalaisuuden liiton tavoin ”pakkoruotsin” poistamista.[12] Vuoden 2004 kunnallisvaalien aikoihin useat järjestön aktiivit alkoivat toimia perussuomalaisessa puolueessa. Suomen Sisun tunnetuimman jäsenen, Jussi Halla-ahon, kotisivujen vieraskirjan pohjalta syntyi myös ”maahanmuuttokriittisten” keskustelupalsta Hommaforum.[13]

Periaateohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sisun periaateohjelmassa ovat seuraavat kohdat:[14]

  • kansan olemassaolon ja kehityksen turvaaminen
  • luonnollisen monimuotoisuuden säilyttäminen
  • yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja järjestys
  • kansanvaltaisuus
  • vastuu luonnosta ja ympäristöstä
  • epäterveen itsekkyyden ja kulutusyhteiskunnan vastaisuus
  • sukupuolten tasa-arvo
  • yksilön vapaus ja velvollisuus kehittää itseään
  • sananvapaus ja vastuu
  • kansallisen kulttuurin ymmärtäminen yhteiskunnan ytimeksi ja eteenpäin vieväksi voimaksi
  • suomen kielen luonnollisen kehityksen turvaaminen
  • kansallisen identiteetin vahvistaminen
  • orgaaniseen kansanyhteisöön perustuvan yhteiskunnan kehittäminen
  • maailmanlaajuisen kansallismielisen muutoksen tukeminen.

Suomen Sisun tiedotuksen mukaan jäsenyyteen riittää, että on yhtä mieltä näiden ohjelman otsikoiden kanssa. Ohjelman pääosien yksityiskohtia ovat muun muassa seuraavat:[15]

  • Eri kansat, rodut ja kulttuurit ovat itsessään arvokkaita. ”Ihmiskunnan luonnollisen monimuotoisuuden hävittäminen monikulttuurisuuden harhaanjohtavalla nimellä on loputtava. Kansoja ei saa tarkoituksellisesti sekoittaa keskenään eikä tuhota historiallisesti kehittyneitä kulttuureita korvaamalla ne globaalilla alakulttuurien kirjolla.” Vahva kansallisvaltio ”kannustaa jäseniään henkisesti ja fyysisesti terveeseen elämään eikä uhraa kansalaistensa hyvinvointia ylikansallisen talouden ehdoille”.
  • Oikeudenmukaisuus vahvistaa kansakuntaa ja parantaa sen jäsenten elinmahdollisuuksia. Yhteiskunnan järjestyksen perustana on oltava yhteiset moraaliarvot. Tiettyjen rikoslajien rangaistuksia tulee koventaa.
  • Valtion ainoa tehtävä on kansan edun toteuttaminen. ”Tällaisessa yhteiskunnassa eivät kansan tahtoa sido muutaman henkilön solmimat vapautta rajoittavat sopimukset, pienen eliitin säätämät lait tai hallitsevan propagandakoneiston tahto. Ainoastaan edustuksellisuuteen perustuva demokratia on kansanvaltaisuuden irvikuva.”
  • Sananvapauden on oltava rajoittamatonta mutta kaikilla on oltava vastuu sanomisistaan.
  • Yksilöllä on myös vastuu kehittää itseään henkisesti ja ruumiillisesti, jotta myös yhteisö hyötyisi siitä.
  • Sukupuolten tasa-arvo on osa pohjoismaista perintöä. ”Luonnollisen sukupuoli-identiteetin kehitys on turvattava lapsuudesta asti.”
  • Epätervettä itsekkyyttä ja kulutusyhteiskuntaa tulee vastustaa. Toisten hyväksikäyttö luo epäsopua ja rikollisuutta, mikä heikentää luottamusta yhteisöä kohtaan. Kulutuskeskeisyys johtaa ympäristön tuhoon ja tuottaa syrjäytyneisyyttä, mielenterveysongelmia, välinpitämättömyyttä ja yhteiskunnallista kahtiajakoa.
  • Kansallinen kulttuuri on yhteiskunnan ydin ja eteenpäin vievä voima. Kulttuurin saavutukset auttavat muodostamaan kansallista yhteisöllisyyttä. Jos kulttuuri käsitetään irrallisiksi tapahtumiksi, ”se on helppo tuhota, jos kansa ei tunne sitä omakseen”.
  • Valtaapitävät ovat tuoneet kieleen vieraita oppisanoja ja muuttanut joidenkin sanojen merkitystä. Näin ”normaalien sanojen käyttäminen on miltei rikollista” ja uusilla sanoilla poistetaan ongelmat keskustelun piiristä.
  • Kansallista itsetuntoa tulee vahvistaa. Ylpeys omasta yhteisöstä on tärkeää epäkansallisen hallinnon välttämiseksi. ”Epävarmojen hallitsijoiden pyrkimykset imeä vieraita vaikutteita 'täydentämään' omaa kulttuuriamme ovat rikoksia kansakuntaa vastaan.”[16]

Tunnukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sisun hannunvaakuna-tunnus.

Suomen Sisun tunnus on kahdeksankulmainen hannunvaakuna. Tunnus voi esiintyä eri väreissä ja sen kulmikkuuden on tarkoitus ikään kuin muistuttaa puuhun kaiverretusta merkistä. Kuvauksen mukaan hannunvaakuna viittaa suomalaisten menneisyyteen ja on vanha onnenmerkki.[17] Suomen Sisun sinetissä hannunvaakunan keskelle on sijoitettu muinaissuomalaisten käyttämä mursunsydän, ja lenkkien väleihin havut.[18]

Suomen Sisun sinetti.
Suomen Sisun vaakuna.

Vaakunassaan järjestöllä on sininen kuusenhavu hopeisella kilvellä. Havu ”merkitsee voimaa antavaa elämänpuuta ja läpi vaikeiden aikojen vihreänä ja vireänä pysyvää kuusta. Puuta, joka valtaosin muodostaa maamme metsät, ja joka kautta aikojen on ollut vaurauden lähde.”[18] Sisu on käyttänyt myös tunnuksena Aura-neitoa, Ruotsin vallan ajan loppuvaiheilla luotua Suomen henkilöitymää, jonka korvasi myöhemmin Suomi-neito.[19][20] Suomen Sisu julkaisi viisi numeroa Aura-lehteä 2002–03.[19]

Historia ja poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Sisun perustajat tapasivat helsinkiläisessä Burning Books -kirjakaupassa. Kauppa perustettiin 1996 myymään sotilasalaa ja historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaupassa tapasivat eri henkilöt, jotka olivat kiinnostuneita nationalismista ja harvinaisista keskustelunaiheista, kuten toisen maailmansodan tapahtumien tarkastelusta häviäjän eli kansallissosialistien näkökulmasta.[21]

Suomen Sisun perustivat (myöhempi puheenjohtaja) Teemu Lahtinen.[22], Burning Books -kirjakaupan Mikko Mikonmaa, Jura Jukola sekä Mika Purjesalo. Lahtinen oli nuorena kiinnostunut isänmaallisuudesta aatteena. Hän oli ollut mukana 1990-luvun Isänmaallisen Kansallis-Liiton toiminnassa paikallistasolla. Lahtinen oli luonnostelemassa liikkeen mahdollista nuorisotoimintaa, jonka nimeksi ehdotettiin Isänmaallista nuorisoa. IKL:n toiminnan hiipuessa 1998 Lahtinen alkoi muutaman muun kanssa suunnitella uutta kansallismielistä nuorisojärjestöä.[23] Mikko Mikonmaa oli antikommunistisen, ANC:tä arvostelevan Etelä-Afrikan ystävät ry:n perustajajäsen. Hän toimi myös Inkeriläiset ja Karjalaiset heimoveteraanit ry:ssä, Itsenäisyyden puolesta ry:ssä ja aluepalautuksia vaativassa Tarton rauha ry:ssä. Helsingin keskustelupiiristä syntyi Suomen Sisu, jonka nimivaihtoehtoina olivat ”Nuorhakkapeliitat” ja ”Suomalainen nuoriso”.[22]

Suomen Sisu perustettiin 6. marraskuuta 1998.[24] Suomalaisuuden liitolla oli ollut tapana järjestää marraskuun kuudentena omia tilaisuuksiaan, koska tällöin on ruotsalaisuuden päivä. 1900-luvun alussa aitosuomalaiset viettivät marraskuun kuudetta Kustaa II Adolfin kuolinpäivän sijasta hakkapeliittain päivänä.[25] Perustamisen yhteydessä järjestö antoi julkilausuman: ”Suomen Sisun tarkoituksena on koota yhteen kansallisesti ajatteleva suomalainen nuoriso ja kasvattaa jäsenistään Suomen kansaa, kieltä, kulttuuria, luontoa, historiaa ja sukulaiskansoja kunnioittavia kansalaisia. Yhdistys suojelee ja edistää toiminnallaan suomalaisuutta, isänmaallisuutta, perhearvoja ja kiintymystä kotimaahan sekä vastustaa epäkansallisia ilmiöitä.”[26]

Suomen Sisun nuoret perustajajäsenet aloittivat yhteistyön Suomalaisuuden liiton kanssa. Sisusta tuli Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestö ja se sai tätä kautta muun muassa tilat käyttöönsä.[27] Ensimmäisen vuoden aikana Suomen Sisu harjoitti perinteistä oikeistolaista, suomalaismielistä toimintaa. Verkkosivuillaan sisulaiset linkittivät maanpuolustusta, Karjalaa ja pakkoruotsia käsitteleviin sivustoihin. Yhdistys järjesti tilaisuuksia itsenäisyyspäivänä, Kalevalan päivänä ja suomalaisuuden päivänä. Lisäksi vierailtiin Bobi Sivénin haudalla ja Virossa.[28] Vuonna 1999 Sisu julkaisi tarrasarjan, jossa otettiin kantaa maahanmuuttoon, Karjalan palauttamisen puolesta, pakkoruotsia vastaan ja suomensukuisten kansojen heimoyhteistyön puolesta[29].

Äärioikeisto Suomessa -kirjan kuvauksen mukaan järjestö alkoi pian ottaa vaikutteita ulkomaisesta oikeistoradikalismista. Sisun verkkosivuille lisättiin 1990-luvun lopussa luettelo, jonne jäsenet saivat tehdä ehdotuksia suositeltavasta kirjallisuudesta. Listalle sisältyi rotujen väitettyihin eroihin liittyviä, natsistisia ja holokaustin kieltäviä kirjoja. Mukana olivat muun muassa kansallissosialisti Alfred Rosenbergin Uutta Eurooppaa kohti, American Nazi Partyn perustajan George Lincoln Rockwellin White Power ja Ku Klux Klanin johtajiin kuuluneen David Duken My Awakening. Luettelo poistettiin myöhemmin sivuilta, mutta sen sisältö herätti sittemmin julkisuudessa huomiota.[30][31] Lisäksi linkitettiin natsiskinialakulttuurille keskeisiin white power -musiikkisivustoihin.[31] Sisun sivuilla esiteltiin eurooppalaisia äärioikeistopuolueita ”kansallismielisille tutustumisen arvoisina”[32] Järjestö myi sivustollaan ”LOL-diversity” -paitaa, jossa vasemmalla on musta ja oikealla valkoinen hymyilevä kasvo. Näiden välissä on puoliksi musta ja puoliksi valkoinen symboli, joka on surullinen.[33][34]

Vuonna 2000 Suomen Sisu joutui eroamaan Suomalaisuuden liitosta lehtijulkaisujen vuoksi, joissa oli väitetty Sisun olevan muun muassa ”natsihenkinen”. Suomalaisuuden liitto pelkäsi menettävänsä valtionapunsa.[35] Lehdistön kiinnostuksen taustalla oli mahdollisesti Sisun järjestämä mielenosoitus Euroopan unionin komission edustuston edessä. Mielenilmaisulla tuettiin Jörg Haiderin Itävallan vapauspuoluetta, joka oli vaalivoittonsa jälkeen EU:n boikotissa.[36] Teemu Lahtisen mukaan järjestöjen erossa oli kyse myös linjariidoista. Sisun mielestä Suomalaisuuden liitossa keskityttiin liikaa pakkoruotsiin. Lahtisen mukaan järjestöjen erkaantumisesta oli jo sovittu aiemmin ja käsky erota tuli yllätyksenä. Järjestöjen välit kiristyivät vähäksi aikaa, mutta myöhemmin Suomen Sisun jäseniä on ollut Suomalaisuuden liiton hallituksessa.[37] Myöhemmin vuonna 2000 Suomen Sisu otti käyttöön uuden toimintamallin ja julkaisi periaateohjelman.[38][39] Tähän aikaan liikkeeseen tuli myös myöhemmin politiikassa tunnetuksi tullut Jussi Halla-aho.[23]

Teemu Lahtisen mukaan järjestön alkuaikoina suvaittiin laajasti erilaisia näkemyksiä.[40] 2000-luvun alkuvuodet olivat linjaristiriitojen aikaa.[40][41] Lahtisen mukaan Sisu on sallinut myös kansallissosialistien mukanaolon, mutta nämä ovat kuitenkin aina olleet selkeässä vähemmistössä[42]. 2000-luvun alussa yhdistys tuli tunnetuksi holokaustin kiistävistä jäsenistään, mutta yhdistyksen mukaan heitä ei enää ole jäseninä[30][42].

Alkuvuosinaan Suomen Sisu toimi eräänlaisena sateenvarjotoimijana radikaalinationalistiselle liikehdinnälle.[31] Milla Hannulan mukaan Sisun keskustelupalstalla kokoontuneet näkivät uhkana ennen kaikkea ”tänne väen väkisin hankitun viidennen kolonnan eli koko ajan kasvavan ja maan sisälläkin nopeasti lisääntyvän ei-integroituvan maahanmuuttoväestön kasvattamisen”.[43]

Sisun julkaisujen mukaan järjestö haluaa suojella suomalaista elämäntapaa ja vastustaa rajoittamatonta maahanmuuttoa, koska jokaisella kansalla ja kulttuurilla on oikeus olemassaoloonsa ja oikeus hallita itseään. Siksi kulttuurien sekoittumiseen tulisi suhtautua varovaisesti ”yltiösuvaitsevaisuuden” sijaan. Epäonnistuneen monikulttuurisuuden tunnuskuviksi Suomen Sisun sivuilla mainittiin maahanmuuttajien korkeat työttömyys- ja rikollisuusluvut, etniset mellakat ja esikaupunkien ghettoutuminen. Järjestön mielestä jokainen länsimaisen kulttuurin suojelua vakavissaan ehdottava leimataan rasistiksi, etnosentriseksi tai itsekkääksi kulttuuri-imperialistiksi.[16] Esimerkiksi heinäkuussa 2005 Suomen Sisun keskustelupalstan aiheita olivat muun muassa maahanmuuttajien aiheuttamat ongelmat (rikollisuus, väkivaltaisuus, koulutushaluttomuus, työttömyys), ääri-islamilaisuus, terrori-iskut sekä juutalais- ja neekerivitsit. Suurin osa kirjoittajista oli vakioväkeä.[16]

Itävallan vapauspuolueen ja Jean-Marie Le Penin Kansallisen rintaman vaalimenestys herätti jäsenissä kiinnostusta.[43] Sisun edustajia on vieraillut Ruotsissa muun muassa Kansallisdemokraattien tilaisuuksissa. Järjestön 10-vuotishistoriikin mukaan ”Ruotsi on maa, jossa monikulttuurisuus ja poliittinen korrektius ovat menneet pelottavan pitkälle, ja se sopii mainiosti varoittavaksi esimerkiksi virheistä, joita ei tule tehdä.”[44]

Suomen Sisun vanha logo.

Milla Hannulan mukaan Suomen Sisun keskustelusivuilla keskusteltiin paljon rodun käsitteestä ja väitetyistä rotujen välisistä älykkyyseroista. Hannulan mukaan kysyttiin, ”onko valkoisilla oikeus pyrkiä säilymään maapallolla tilanteessa, jossa muut rodut lisääntyvät voimakkaasti”. Keskusteluun tuolloin osallistunut Hannula koki, että älykkyyskeskustelu sai liikaa huomiota. Hänen mielestään myös palstan linja myös mustamaalasi koko ajatuksen suvaitsevuudesta ja syrjinnän vastaisuudesta. ”Rotukysymyksen merkitystä sisulaiselle nationalismille ei siis voida sivuuttaa”, Hannula totesi.[45][46]

Toimintatavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisun perustajilla oli mukana historiallis-romanttinen ulottuvuus, mikä ilmeni järjestön julkilausumien tyylissä.[47] Historiallisuus oli mukana myös yhdistyksen tunnuksissa. Yhdistyksen hallitusta kutsuttiin käräjiksi, puheenjohtajaa käräjäpäällikoksi, sihteeriä kirjuriksi ja vuosikokousta suurkäräjiksi. Tunnuksiksi otettiin hannunvaakuna ja nykyaikaistettu Aura-neito. Mikko Mikonmaan mukaan ”AKS (Akateeminen Karjala-Seura) oli esikuvanamme, parodiamielessä”. Teemu Lahtinen oli myös ollut mukana vuonna 1993 Isänmaallisen Kansanliikkeen jatkajaksi perustetussa IKL-järjestössä.[48] Milla Hannula lainasi kirjassa Maassa maan tavalla: Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia (2011) taistolaisliikettä tutkinutta Kimmo Rentolaa. Rentola oli todennut, että ”uusi kumous ei heti keksi omaa kieltään vaan hakee muotonsa ja kielensä menneisyydestä”. Vastaavasti Suomen Sisun jäsenet näyttivät aluksi olevan kiinni menneessä.[47]

Milla Hannulan mukaan kansallisen samastumisen luomiseen kuuluu myyttien korostus. Nuorilla tähän liittyy alakulttuurikäyttäytyminen, joka näkyy esimerkiksi vaatetuksessa.[49] 2000-luvun alkupuolella Sisu myi t-paitoja, joiden kuva-aiheina oli muun muassa Suomen leijona miekan ja kilven kanssa. Paitojen, rintamerkkien ja tarrojen iskulauseina olivat ”Säilytä Suomi suomalaisena”, ”Pois pakkoruotsi”, ”Isänmaanystävä” ja lasten hankintaan kannustava ”Loppusijoita oikein – panostasi tarvitaan”.[50] [51] Moni nuori käytti leijonariipusta tai Ukonvasaraa. Sisun ohjelmistoon kuului muinaissuomalaisuuteen tutustumista. Järjestö käytti hannunvaakunaa tunnuksenaan Hannulan mukaan hieman uhmakkaastikin, kun ”moni vastustaja tietämättömyyttään tai huvikseen yhdisti hannunvaakunan natsistiseen hakaristiin”. Hannulan mukaan vastustajien kanssa ei haluttu tehdä sovitteluratkaisuja edes julkikuvaan liittyvillä myönnytyksillä. Myöhemmin järjestön verkkosivuilla vähennettiin yhteisötunnuksia, jäljelle jäi vain pelkistetty hannunvaakuna.[49]

Vaaleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luvun alussa järjestössä pohdittiin poliittista vaikuttamista oman kansallismielisen puolueen avulla. Teemu Lahtisen mukaan päädyttiin kuitenkin siihen, että vaikutusta on oltava koko puoluekentällä. ”Tätä varten kuitenkin tarvittiin yksi painostuspuolue, jonka uhka muuttaisi muitakin.” Timo Soini oli puhunut ”oikeistopopulistisen” puolueen tarpeesta Suomessa. Lahtisen mukaan perussuomalaiset-puolue vaikutti muutenkin sopivalta tuohon tarkoitukseen.[23]

Vuoden 2003 vaaleissa sisulaisia ehdokkaita oli Suomen kansan sinivalkoisten, Suomi nousee – kansa yhdistyy -puolueen ja Vapaan Suomen liiton listoilla.[52] Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Suomen Sisu järjesti vaalikeräyksen tukeakseen kahdeksan jäsenensä kampanjaa, mutta kukaan heistä ei tullut valituiksi.[53] Suomen Sisun entisen puheenjohtajan Johannes Niemisen mukaan Suomen Sisun jäseniä on ollut vaaleissa ehdokkaina perussuomalaisten, sosialidemokraattien, kokoomuksen, vihreiden, vasemmistoliiton ja kommunistisen työväenpuolueen listoilla.[54]

Vuoden 2008 kuntavaaleissa perussuomalaiset menestyivät hyvin ja useita Suomen Sisun jäseniä valittiin valtuustoihin, muun muassa Jussi Halla-aho Helsingissä, Teemu Lahtinen Espoossa ja Suomen Sisun silloinen puheenjohtaja Johannes Nieminen Vantaalla.[54][55]

Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Suomen Sisun jäsenistä valittiin perussuomalaisten ehdokkaina kansanedustajiksi Jussi Halla-aho Helsingistä sekä Juho Eerola Kotkasta, James Hirvisaari Asikkalasta ja Olli Immonen Oulusta.[30][42][42][56]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 Jussi Halla-ahon verkkosivujen keskustelijat perustivat Homman. Perustajajäseniin kuului muun muassa Suomen Sisun varapuheenjohtajana toiminut Matias Turkkila, josta tuli myöhemmin Perussuomalainen-lehden päätoimittaja.[57] Hommasta tuli nopeasti suosittu palsta, kun taas Suomen Sisun palsta hiipui.[58][59] Teemu Lahtinen arvioi vuonna 2011, että maahanmuuttokriitiikki oli lopulta tullut julkisen keskustelun osaksi.[23] Sisun ajatusmaailmaa on osin edustanut myös vuonna 2012 perustettu traditionalistinen verkkolehti Sarastus.[60].

Julkisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammad-pilapiirrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2006 järjestö lisäsi kohutut Muhammad-pilapiirrokset internetsivuilleen. Ruotsissa kuvat oli julkaissut Ruotsidemokraatit-puolue ja tämän johdosta Ruotsin viranomaiset olivat sulkeneet puolueen verkkosivut ulkoministeriön pyynnöstä. Vastalauseena tälle Suomen Sisun hallitus päätti julkaista kuvat.[61] Kirjailija Jera Hänninen ja toimittaja Jyri Hänninen arvioivat kirjassaan Tuhansien aatteiden maa asian todennäköisesti unohtuneen julkisuudessa, ellei pääministeri Matti Vanhanen olisi tiedotustilaisuudessa pyytänyt kuvien julkaisua anteeksi itsensä ja Suomen hallituksen puolesta.[62] ”Vanhasen tiedotustilaisuuden jälkeen lähes jokainen suomalainen tiesi, mikä on Suomen Sisu.”[61] Suomen Sisu piti Vanhasen anteeksipyyntöä islamistien mielistelynä. Kansanedustaja Jari Vilén vaati viranomaisia poistamaan kuvat verkosta[63] ja sisäasiainministeriö kehotti keskusrikospoliisia tutkimaan asiaa[64]. Myös presidentti Tarja Halonen pahoitteli kuvien julkaisua[65]. Esitutkinnan jälkeen epäilys uskonrauhan loukkaamisesta meni syyttäjälle syyteharkintaan. Syyteharkinta päättyi kesäkuussa 2006 syyttämättäjättämispäätökseen[66].

Ääriryhmä vai ei?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 Kansan Uutisten toimittaja väitti artikkelissaan Suomen Sisua ääriryhmäksi. Suomen Sisun silloinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen ja jäsen Jussi Halla-aho kielsivät väitteen vastineessaan ja kertoivat Suomen Sisun olevan laillisuusperiaatetta noudattava, oikeisto-vasemmisto-akselista irtisanoutuva maltillinen kansallismielinen järjestö.[7]

Tammikuussa 2008 Länsiväylä-lehti luonnehti järjestöä ”natsihenkiseksi”. Lehti julkaisi 23.1.2008 asiasta myös järjestön puheenjohtajan eriävän näkemyksen.[8][67] Asiasta kanneltiin Julkisen sanan neuvostolle. Länsiväylän neuvostolle antaman vastineen mukaan:

»Asiaa arvioivat uusnatseja tutkinut dosentti sekä suojelupoliisin ja keskusrikospoliisin edustajat. Heidän arvioihinsa perustuen jutussa todettiin, että pääkaupunkiseudulla toimii joitakin ”natsihenkisiä” ryhmiä, ja nimeltä mainittiin Lepakkojengi ja Suomen Sisu. Lehdellä oli perusteet käyttää termiä ”natsihenkinen”, koska se perustui osin viranomaisarvioihin.[9]»

Julkisen sanan neuvoston mielestä tapauksessa ei rikottu hyvää journalistista tapaa, koska lehdellä ”oli perusteet mainintaan natsihenkisyydestä” ja koska se antoi seuraavassa numerossa järjestön puheenjohtajalle mahdollisuuden tuoda esiin oma mielipiteensä asiasta.[9] Vuonna 2009 Teemu Lahtinen teki asiasta hallintokantelun sisäasiainministeriöön. Ratkaisussaan kanteluun ministeriön poliisiosasto totesi, että toisin kuin lehden artikkeli antoi ymmärtää, artikkelia varten haastateltu keskusrikospoliisin rikosylikomisario ei ollut haastattelussa kommentoinut Suomen Sisun toimintaa, sillä hänellä ei ollut yhdistyksestä syvällistä tietoa. Komisario ei ollut myöskään kutsunut ylipäänsä mitään rekisteröityä yhdistystä uusnatsistiseksi: komisarion mukaan termi uusnatsismi oli vain lehden toimittajan käyttämä termi.[68]

Kiinnostus Suomen Sisua kohtaan kasvoi Jussi Halla-ahon ja useiden muiden Suomen Sisun jäsenten menestyttyä vuoden 2008 kuntavaaleissa. Vaalimenestyksen ansiosta puheenjohtaja Johannes Nieminen ja hallituksen jäsen Teemu Lahtinen kutsuttiin television A-talk-keskusteluohjelmaan esittelemään järjestöä.[69] Ylen Elävässä arkistossa lokakuussa 2008 julkaistu artikkeli kuvasi Suomen Sisun monikulttuurisuutta ja ”kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään” vastustavaksi ja artikkelin mukaan Suomen Sisu pääsi ”muukalaispelolla vaalivoittoon”. Artikkelin mukaan ainakin osa perinteisistä perussuomalaisista koki jääneensä jyrkemmän linjan sisulaisten varjoon.[69]

Jera Hänninen ja Jyri Hänninen julkaisivat vuonna 2010 kirjan Tuhansien aatteiden maa. Kirjoittajien mukaan sisulainen ajattelutapa muistuttaa ääriajattelua. Heidän mukaansa Sisun ohjelmassa on paljon samaa kuin kansallissosialistiseksi itseään kutsuvan Suomen vastarintaliikkeen julistuksessa.[70] Vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen BBC mainitsi myös Suomen Sisun jutussa, joka käsittelee Timo Soinia ja perussuomalaisia. Jutun mukaan Suomen Sisun jäsenet edustavat äärinationalisteja, jotka ovat soluttautuneet Perussuomalaisiin.[71] Marraskuussa 2011 suojelupoliisin turvallisuusyksikön päällikkö Kari Harju sanoi Yle 1:n A-studion haastattelussa Suomen Sisun olevan suojelupoliisin mielestä äärioikeistolaisia ajatuksia esille tuova ryhmä, jota hän ei kuitenkaan pidä Suomen vastarintaliikkeen tavoin natsihenkisenä.[5][6] Maaliskuussa 2013 Ylen uutisissa mainittiin, että suojelupoliisi ei ole luokitellut Suomen Sisua mitenkään.[72]

Vuonna 2011 ilmestyi Milla Hannulan kirja Maassa maan tavalla: Maahanmuuttokritiikin lyhyt historia, joka käsitteli myös Suomen Sisua myötämieliseen sävyyn.[73][74] Hannula oli mukana Suomen Sisun toiminnassa parin vuoden ajan vuosituhannen vaihteessa. Hannula kertoi olleensa miesvaltaisen järjestön kanssa eri mieltä monista asioista, mikä sai hänet irtaantumaan toiminnasta.[74]

Vasemmistoliittolaiset poliitikot Li Andersson ja Dan Koivulaakso sekä toimittaja Mikael Brunila julkaisivat vuonna 2012 kirjan Äärioikeisto Suomessa.[75] Kirjoittajat yhdistivät Suomen Sisun ohjelman uuteen eurooppalaiseen oikeistoradikalismiin, joka puhuu kulttuurisista eroista ja niiden säilyttämisestä. Uuden radikaalioikeiston mukaan liberalismi tuhoaa kansallisia yhteisöjä.[76] Tekijöiden mukaan 2000-luvun oikeistopopulistit hakevat sekä ulkopuolisia uhkia että syntipukkeja kansakunnan sisäpuolelta. Edellisiä ovat etenkin maahanmuuttajat, jälkimmäisiä liberaalit ja vasemmistolaiset. Politiikka esitetään kansallisen konservatismin ja liberalismin välisenä vastakkainasetteluna, millä pyritään suuntaamaan puoluekenttää oikealle.[77] Kirjan tekijöiden mukaan Sisulla oli vaikutusta niin sanottujen maahanmuuttokriittisten blogien syntyyn vuodesta 2005. Vanhasta äärioikeistolaisuudesta muistutti tekijöiden mukaan rasistinen kielenkäyttö sekä väitteet rotujen älykkyyseroista.[78]

Historiantutkija Jussi Jalonen arvioi, että Sisun ilmaisemaa aatemaailmaa voi luonnehtia äärikansalliseksi, äärioikeistolaiseksi tai muukalaisvihamieliseksi. Yhdistyksen piiristä nousseet kansanedustajat esittivät näkemyksiä, joiden alkuperä oli Jalosen mukaan niin sanotussa Eurabia-kirjallisuudessa.[32][79]

Suomen Sisun puheenjohtaja, kansanedustaja Olli Immonen herätti kesällä 2015 pahennusta Facebook-päivityksillään. Kesäkuussa julkaisemassaan kuvassa Immonen poseeraa Suomen vastarintaliikkeen jäsenten kanssa. Kuva oli otettu Porvoossa Eugen Schaumanin muistomerkillä, jossa juhlistettiin kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan vuosipäivää.[80] Heinäkuussa, Nuivan vaalimanifestin viisivuotispäivänä[81] Immonen julkaisi Facebookissa englanninkielisen päivityksen, jossa kertoi muun muassa ”haaveilevansa vahvasta valtiosta, joka voittaisi tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus”.[82]

Syyskuussa 2015 Suomen Sisu tilasi videomuotoisen historiikin toiminnastaan Jenna Jauhiaiselta, joka puolestaan luovutti käsikirjoituksen HYPERREAALIYAH-taiteilijakollektiivin työstettäväksi. Ryhmä toteutti Suomen Sisun kustannuksella pilailevan videon.[83][84]

Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhteystiedot / Käräjät Suomen-Sisu. Viitattu 4.10.2015.
  2. Suomen Sisun toimintakertomus 2015
  3. Suomen Sisu ry (Internet Archive) Viimeksi päivitetty 6.10.2009. Suomen Sisu. Viitattu 21.5.2011.
  4. Tietoa liikkeestä (Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  5. a b c Suojelupoliisin turvallisuus- ja alueyksikön päällikkö Kari Harju, YLE 1 A-Studio 7.11.2011. ”Molempiin [= Suomen Sisun ja Suomen vastarintaliikkeeseen] liittyy selkeästi tällaista maahanmuuttokriittisyyttä, jopa muukalaisvastaisuutta. Toisen toimintaan, nimenomaan tämän vastarintaliikkeen, liittyy kansallissosialistisesta aatteesta haettua toimintaa. Suomen Sisun toiminta on nähty niin, että se on verkossa tapahtuvaa toimintaa ja mielipidevaikuttamista... Suomen Sisu on tietyllä tavalla äärioikeistolaisia, meidän mielestä äärioikeistolaisia ajatuksia esilletuova ryhmä, mutta en pidä sitä natsihenkisenä ryhmänä sinänsä.”
  6. a b Tamminen, Jenni: Supo pitää Suomen Sisua ääriryhmänä - jäsen puolustaa 8.11.2011. Uusi Suomi. Viitattu 8.11.2011.
  7. a b Lahtinen, Teemu & Halla-aho, Jussi: Suomen Sisu ei ääriryhmä. (vastine toimittaja Antero Eerolan artikkeliin Kansan uutisissa 2007) Kansan uutiset, 20.2.2007.
  8. a b Massinen, Tuomas: Uusnatsismi ei ole rynnistänyt Ruotsista Suomeen. (”Pääkaupunkiseudulla toimii joitakin natsihenkisiä ryhmiä, kuten Lepakkojengi ja Suomen Sisu.”) Länsiväylä, 18.1.2008, s. 5.
  9. a b c Tapaus 3853/IL/08: Länsiväylä ei rikkonut hyvää journalistista tapaa Julkisen sanan neuvosto. Viitattu 4.3.2008.
  10. a b Usein kysyttyjä kysymyksiä (FAQ) (Internet Archive) 17.10.2009. Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  11. a b Alentola, Anni: Olli Immosesta Suomen Sisun uusi puheenjohtaja Iltalehti. 10.3.2013. Viitattu 13.3.2013.
  12. Muutamia asioita vapaaehtoisen ruotsin opiskelun puolesta (Internet Archive) 20.6.2005. Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  13. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 32.
  14. Periaateohjelma (Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  15. Pidän itseäni isänmaallisena, mutta en ole kanssanne samaa mieltä aivan joka asiassa. Voinko liittyä? (Usein kysyttyjä kysymyksiä (FAQ), Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  16. a b c Pekkinen 2005.
  17. Mikä tuo tunnuksenne on? Se muistuttaa hakaristiä (Usein kysyttyjä kysymyksiä, Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  18. a b Tunnukset (Internet Archive) 2002. Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  19. a b Aura (Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  20. Hannula 2011.
  21. Hannula 2011, s. 27.
  22. a b Hannula 2011, s. 27–30.
  23. a b c d Lahtinen, Teemu: Poliittinen historiani, vaan ei Taistelun 4.1.2011. Teemu Lahtisen kotisivut. Viitattu 17.9.2011.
  24. Hannula 2011, s. 33–.
  25. Grönroos 2008, s. 5.
  26. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 79.
  27. Grönroos, Simo, s. 4; Hannula 2011, s. 33–39.
  28. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 80.
  29. Haastateltu S. Grönroos: ”Tuohon aikaan ei puhuttukaan maahanmuuttokriittisyydestä vaan oltiin kansallismielisiä.” Hannula 2011, s. 35.
  30. a b c Viljanmaa, Toni: Pahamaineisen Suomen Sisun jäseniä ehdolla Soinin riveissä Aamulehti. 11.3.2011. Viitattu 11.3.2011.
  31. a b c Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 81.
  32. a b Jalonen, Jussi: Suomen Sisu ja A-Talk (blogikirjoitus) Historiantutkijan näkötorni. 14.3.2013. Viitattu 15.3.2013.
  33. Niemelä, Jussi K.: Saksalaista romantiikkaa suomalaisena historiana Humanisti. 2011. Viitattu 15.3.2013.
  34. Grönroos 1998, s. 18.
  35. Hannula 2011, s. 39.
  36. Grönroos 1998.
  37. Hänninen & Hänninen 2010, s. 80.
  38. a b c Historia (Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 10.9.2011.
  39. Organisaatio (Internet Archive) Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  40. a b Suomen Sisu (Teemu Lahtisen ja Paula Päivikkeen haastattelu) Hätäpäiden kalinaa. 20.12.2010. Viitattu 21.5.2011.
  41. S. Grönroosin haastattelu teoksessa Hannula 2011, s. 36.
  42. a b c d Rantanen, Miska: Lehti: Perussuomalaisten ehdokkaina useita Suomen sisun jäseniä Helsingin sanomat. 11.3.2011. Viitattu 11.3.2011.
  43. a b Hannula 2011, s. 36.
  44. Grönroos 1998, s. 26.
  45. Hannula 2011, s. 99–100, 1904.
  46. Palstan vanhassa Usein kysyttyjä kysymyksiä -osiossa sanottiin muun muassa: ”Se, että valkoiset yhteiskunnat ja kulttuurit ovat elintasoltaan ja kehitykseltään erilaisia kuin esimerkiksi afrikkalaiset, osoittaa kuitenkin jotain etnisten ryhmien välisestä erosta.” ”Älykkyyseroista ei voi kiistellä. Erot ovat todistetusti olemassa ja kiistaa on vain mistä älykkyyserot johtuvat.” ”Sen sijaan afrikkalaista alkuperää olevat 'maahanmuuttajat' tekevät suhteessa päälukuunsa kahdeksan kertaa enemmän rikoksia kuin muu väestö.”Kansallismielinen keskustelupalsta: Usein kysyttyjä kysymyksiä - FAQ (Vanha versio UKK:sta) Viitattu 10.9.2011.
  47. a b Hannula 2011, s. 31.
  48. Hannula 2011, s. 31. Suomen Sisun julkilausumasta vuodelta 1999: ”Kansallinen herätys on aina vaatinut uhrauksia. Vain 21-vuotiaana aatteensa puolesta kaatuneen Bobi Sivénin muistoa kunnioittaen Suomen Sisun perustajajäsenet kokoontuvat tänään Karjalan sankarinuorukaisen hautapaaden ääreen antamaan rikkomattoman valansa.” Hannula 2011, s. 30–31.
  49. a b Hannula 2011, s. 92.
  50. Hannula 2011, s. 107.
  51. Tuotteet (Interet Archive) 2001. Suomen Sisu. Viitattu 10.9.2011.
  52. Eerola, Antero: Hommalaiset maahanmuuttajia, feminismiä ja vasemmistoa vastaan Kansan uutiset. 11.6.2011. Viitattu 15.3.2013.
  53. Vaalikeräys (Internet Archive) 24.01.2007. Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  54. a b c Vahti, Jukka: Suomen Sisun jäsenet pyrkivät valtuustoihin perussuomalaisten listoilta Vihreä lanka. 9.10.2008. Viitattu 28.10.2008.
  55. Välimaa, Mikko: Maahanmuuttokriitikot nousivat Soinin takana Helsingin sanomat. 27.10.2008. Viitattu 30.10.2008.
  56. Olli Immonen – Esittely Olli Immonen. Viitattu 11.5.2011.
  57. Rantanen, Miska: Hommaforumin Turkkilasta Perussuomalaisen päätoimittaja Helsingin Sanomat. 5.5.2012. Viitattu 13.1.2014.
  58. Viljanmaa, Toni: Rasistien Homma-forum vai uuden politiikanteon pioneeri? (Internet Archive) Aamulehti. 29.4.2009. Viitattu 10.5.2011.
  59. Hannula 2011, s. 147.
  60. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012.
    * Sarastus-verkkolehti.
  61. a b Hänninen & Hänninen 2010, s. 81.
  62. Vanhanen pyysi anteeksi pilakuvien verkkojulkaisua 16.2.2006. Digitoday. Viitattu 30.1.2009.
  63. Vilén vaatii viranomaisia puuttumaan Muhammad-pilakuvien julkaisuun netissä 13.2.2006. Digitoday. Viitattu 30.1.2009.
  64. KRP selvittää Muhammad-pilakuvien julkaisun laillisuutta Kaleva. 13.2.2006. Viitattu 8.11.2013.
  65. Ollikainen, Marketta: Profeetta Muhammed ja islamin pyhät narrit Vapaa ajattelija. 1/2006. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. Viitattu 27.8.2009.
  66. Valtakunnansyyttäjä 1.6.2006 – Ns. Muhammed-pilakuvat Uskonnonvapaus.fi. Viitattu 30.1.2009.
  67. Länsiväylässä virheellistä tietoa (Internet Archive) 18.1.2008. Suomen Sisu. Viitattu 4.3.2007.
  68. Sisäasiainministeriön ratkaisu hallintokanteluasiassa SMDno/2009/404, annettu 2.6.2009. Linkki dokumenttiin Teemu Lahtisen viestin liitetiedostona.
  69. a b Lindfors, Jukka: Suomen Sisu – muukalaispelolla vaalivoittoon 31.10.2008. Ylen Elävä arkisto: Yleisradio. Viitattu 31.10.2008.
  70. Hänninen & Hänninen 2010, s. 80–83.
  71. Jackson, Patrick: Profile: Finland's Timo Soini BBC News. 17.4.2011. Viitattu 8.9.2011. (englanniksi)
  72. YLE pääuutislähetys 12.3.2013.
  73. Mörttinen, Matti: Internetin uumenista nousee valkoinen Suomi. Aamulehti, 16.2.2011.
  74. a b STT – Nissinen, Hanna: ”Kriittisen isänmaallinen” nainen kirjoitti kirjan maahanmuuttokritiikistä Verkkouutiset. 16.2.2011. Viitattu 13.5.2011. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi "Verkkouutiset_Hannula" on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  75. Peltokangas, Niko: Ei vain pelkkiä natseja Libero. 1.11.2012. Viitattu 2.2.2013.
  76. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 49–52.
  77. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 10, 18.
  78. Koivulaakso & Brunila & Andersson 2012, s. 103–107.
  79. Lakka, Päivi: Suomessa kukkii äärioikeistolainen ajatusmaailma – sallivampaa kuin muualla Euroopassa Suomen kuvalehti. 13.7.2015. Viitattu 26.7.2015.
  80. Olli Immonen poseeraa Facebook-kuvassa ää­rioi­keis­to­lais­ten kanssa Kaleva. 17.6.2015. Viitattu 26.7.2015.
  81. Gråsten, Hanna: Immosen kohukirjoitus tasan viisi vuotta nuivan manifestin jälkeen "Ei kyse jatko-osasta" Iltalehti. 26.7.2015. Viitattu 27.7.2015.
  82. Immosen lausuntoa paheksutaan: ”Edustaja ei voi toimia näin ilman seuraamuksia” Keskisuomalainen. 25.7.2015. Viitattu 26.7.2015.
  83. Suolen Sisun historiikki Vimeo. Viitattu 19.2.2016.
  84. Suomen Sisu, trollattuna 19.9.2015. Voima. Viitattu 19.9.2015.
  85. Curriculum Vitae Teemu Lahtinen. Viitattu 11.9.2011.
  86. Käräjien kokoonpano vuonna 2011 (Internet Archive) 6.10.2009. Suomen Sisu. Viitattu 13.3.2013.
  87. Mitjonen, Johanna: Sisutyttö Ylioppilaslehti Aino. 6/2011. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 17.3.2013.

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”Suomen_Sisu_juhli”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]