Itsenäisyyden Puolesta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itsenäisyyden Puolesta ry (IP) oli Suomessa 1970–1980-luvuilla toiminut oikeistolainen poliittinen järjestö, joka vastusti Neuvostoliiton vaikutusta Suomessa, presidentti Urho Kekkosen politiikkaa ja sosialismia.

Historia ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäisyyden Puolesta ry aloitti toimintansa Helsingissä syksyllä 1971 ja rekisteröitiin huhtikuussa 1972.[1] Paikallisosastoja perustettiin lisäksi Lahteen, Tampereelle, Turkuun ja Vaasaan.[2] Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja alkuperäinen keskushahmo oli kustantaja Kauko Kare. Hänen ympärilleen oli jo vuonna 1968 syntynyt Torstaikerhoksi kutsuttu ryhmä, joka julkaisi myös Nootti-lehteä.[3] Itsenäisyyden Puolesta keräsi yhteen presidentti Kekkosen oikeistolaisia vastustajia. Sen perustamisessa oli mukana useita henkilöitä, jotka liittyivät sittemmin Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen (POP). Järjestön tilaisuuksissa esiintyi tunnettuja jyrkän oikeistolaisia poliitikkoja, kuten Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth.[1] Itsenäisyyden Puolesta oli kuitenkin puoluepoliittisesti sitoutumaton. Jäsenkuntaan kuului perustuslaillisia, kokoomuslaisia (ns. junnilalaisia), sosiaalidemokraatteja (ns. tannerilaisia) sekä muiden puolueiden jäseniä, jotka vastustivat "Neuvostoliiton hegemoniaa".

Liikkeen paikallisjärjestöille perustettiin syksyllä 1974 valtakunnallinen kattojärjestö Kansalaisjärjestö Itsenäisyyden Puolesta ry, jonka puheenjohtajaksi valittiin toimittaja Heikki Eskelinen. Hän korvasi pari vuotta myöhemmin Kareen myös Helsingin osaston johdossa.[1] Kare katsoi tulleensa syrjäytetyksi järjestön johdosta ja alkoi arvostella sitä Nootissa.[3] Itsenäisyyden Puolesta tuki 1970-luvun alussa A. I. Arwidsson -seuran tarrakampanjaa, jossa levitettiin yli puoli miljoonaa tarraa punaiseksi muuttuvasta Suomen lipusta tekstillä ”Tätäkö haluat?”.[2][4] Eskelisen puheenjohtajakaudella luotiin yhteyksiä myös kommunisminvastaiseen Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiöön (SYT) ja Elinkeinoelämän valtuuskuntaan (EVA). Itsenäisyyden Puolesta julkaisi vuonna 1977 pamfletin Varo vallankumousta, jota levitettiin SYT:n avulla yli 30 000 kappaletta.[5] Kareen mielestä sitoutumattomaksi tarkoitettu IP kytkeytyi lopulta liiankin tiiviisti Perustuslailliseen oikeistopuolueeseen, kun puheenjohtaja Eskelinen oli puolueen ehdokkaana vaaleissa. Toisaalta yhdistys tuki Mauno Koiviston kampanjaa vuoden 1982 presidentinvaaleissa.[3]

Itsenäisyyden Puolesta kannatti parlamentarismia, mutta sen jäseniksi liittyi kaikessa hiljaisuudessa myös muutamia aiemmin äärioikeistolaisissa liikkeissä toimineita henkilöitä, kuten historiantutkija Mikko Uola.[3] Siihen kytkeytyi myös 1970-luvun alussa toiminut, jo aiemmin perustettu lyhytikäinen nuorisojärjestö Suomen Itsenäiset Nuoret (SIN), alkujaan Isänmaallinen Kansallisliike (IKL), jota johti Jouni Lanamäki. SIN:llä oli löyhiä yhteyksiä ruotsalaiseen äärioikeistolaiseen puolueeseen Nordiska Rikspartietiin (NRP).[6]

Itsenäisyyden Puolesta tuki 1980-luvulla myös Viron aseetonta separatismia levittämällä aihetta koskevaa informaatiota ja järjestämällä emigranttivirolaisia puhujiksi tilaisuuksiinsa.[2] Se liittyi 1980-luvulla jäseneksi kansainväliseen kommunisminvastaiseen kattojärjestöön World Anti-Communist Leagueen. Itsenäisyyden Puolesta lakkasi toimimasta aktiivisesti kylmän sodan päätyttyä, mutta sitä ei ole virallisesti lakkautettu.[3]

Pohjantähti-organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestön puheenjohtaja Heikki Eskelinen ja sen sihteeri yliluutnantti Pertti Olavi Riutta sotkeutuivat 1980-luvun alkupuolella vakoilua sisältäneeseen salaliittoon. Riutta perusti vuonna 1978 ”Pohjantähti”-nimisen salaisen sotilaallisen organisaation, joka oli tarkoitettu vastarintaliikkeeksi Neuvostoliiton miehittäessä Suomen. Hän rekrytoi siihen muutamia kymmeniä jäseniä Itsenäisyyden Puolesta ry:stä, muun muassa upseereita ja poliiseja. Riutta anasti Pohjantähden käyttöön Suomen puolustusvoimien aseita, käsikranaatteja ja räjähteitä. Riutta ja Eskelinen toimittivat Ranskan tiedustelupalvelulle Neuvostoliittoa koskeneita havaintoja vastineeksi siitä, että ranskalaiset painattivat Riutan suomentaman Vastarintaopas-nimisen sveitsiläisen kirjasen. Toiminnan tultua Suojelupoliisin tietoon Eskelinen pidätettiin huhtikuussa 1982. Korkein oikeus tuomitsi maaliskuussa 1984 Riutan ja Eskelisen ehdottomaan vankeuteen vakoilusta Ranskan hyväksi Suomen ulkosuhteita vahingoittavalla tavalla sekä Riutan myös ase- ja räjähderikoksista.[7][3]

Järjestön kustantamia julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Varo vallankumousta, toim. Heikki Eskelinen (puhekokoelma), 1977
  • Varo sosialismia, toim. Heikki Eskelinen (puhekokoelma), 1978
  • Puna-armeijan marssiopas Suomeen 1939, toim. Antero Kautto, 1989

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c (kuva Tiedonantajassa 1977 julkaistusta artikkelista) Mesikämmen-blogi 20.7.2011. Viitattu 7.8.2016.
  2. a b c Lasse Koskinen: Viron uudelleen itsenäistymistä avustettiin Suomesta Aluepalautus ry 25.8.2011. Viitattu 7.8.2016.
  3. a b c d e f Tommi Kotonen: Politiikan juoksuhaudat – Äärioikeistoliikkeet Suomessa kylmän sodan aikana, s. 150–152, 154–156. Atena, Jyväskylä 2018.
  4. Matti Wiberg: Märepala: -ttuilu politiikassa Hiidenkivi 4/2010. Viitattu 7.8.2016.
  5. Jarkko Vesikansa: ”AKS:n henkinen jatkosota”, s. 330 teoksessa AKS:n tie – Akateeminen Karjala-Seura isänmaan ja heimoaatteen asialla (toim. Mikko Uola). Minerva, Helsinki 2011.
  6. Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla Ennen ja nyt 13.3.2013. Viitattu 7.8.2016.
  7. Kimmo Rentola: Suojelupoliisi kylmässä sodassa 1949–1991, s. 171–174 teoksessa Ratakatu 12 – Suojelupoliisi 1949–2009 (toim. Matti Simola). WSOY, Helsinki 2009.